Seminaarin avauspuheenvuoro eduskunnassa 25.10. 2007.
Hyvä seminaariväki
Tässä talossa sanotaan usein, ettei tavallisella lainkuuliaisella kansalaisella ole mitään pelättävää, vaikka viranomaisille annettaisiin millaiset valtuudet valvoa ihmisten elämää.
Mitäs salattavaa minulla muka olisi?
Ja kyllähän työnantajallakin pitää olla oikeus valvoa palkollistensa tekemisiä.
Poliitikot ovatkin viime vuosina olleet pelottavan valmiita tinkimään sellaisista kansalaisten perusoikeuksista kuin sananvapaus ja yksityisyys.
Pelon ja populismin ilmapiirissä kansalaisoikeuksista on tullut epäaihe, joka ei kiinnosta ketään. Esimerkiksi viime vuonna julkistetussa kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa vuosille 2007-2015 ei mainita kansalaisoikeuksia sanallakaan. Ei sanallakaan.
Sen sijaan poliitikot kilpailevat sillä, kuka rajoittaisi kansalaisten oikeuksia eniten. Millaisia nettisuodattimia julkisten kirjastojen tietokoneisiin tulisi asentaa, mitä sivuja tulisi blokata suomalaisten tietokoneiden ruuduilta ja mitä tietoja meidän elämästämme viranomaisten tulisi kerätä.
Ja kaikella on hyvä peruste, lapsiporno ja terrorismi. Vaan ei aikaakaan kun suodatuslistalle halutaankin nettipokeria … ja teletunnisteita vaaditaan tekijänoikeusjärjestöille. Kun ne suodattimet ja tietokannat kerran ovat olemassa, niin täytyyhän niitä käyttää.
Tai kuten eräs suomalainen ASEM-kokousedustaja kertoi Singaporen edustajan todenneen: ”Suodatattehan tekin lapsipornoa, miksemme me saisi estää kansalaisia näkemästä sopimattomia poliittisia mielipiteitä.”
Niinpä. Arvatkaapas muuten, miten helppoa on vastustaa lakia, jota perustellaan lapsipornolla.
Sellaisen poliitikon kannatuksen puoliintumisaika on kohtalaisen lyhyt.
Pelko ja populismi on vahva … ja vaarallinen yhdistelmä, eikä demokratia suinkaan ole sille immuuni, päinvastoin. Hyvän esimerkin pelon ja populismin voimasta demokratiassa antavat J. Edgar Hooverin kommunistivainot Yhdysvalloissa.
Mutta mitä kaikkea Hooverin johtama FBI olisikaan saanut aikaan nykytekniikalla, kun se olisi voinut seurata kaikkien kaikkea tietoliikennettä, valvoa meidän jokaista liikettämme.
# # #
On sääli, että Euroopan Unionin komission varapuheenjohtaja, nimenomaan oikeus- ja sisäasioista vastaava komissaari Franco Frattini on nukkunut historian tunneilla. Muuten hän tietäisi, että vallanpitäjillä on paha tapa vaihtua ennemmin tai myöhemmin. Siksi hyväntahtoisellekaan hallitukselle - ei edes tehokkuuden nimissä - saa antaa välineitä, joilla voi liiaksi kontrolloida kansalaisten elämää. Sillä ennemmin tai myöhemmin niitä välineitä käytetään väärin.
Hollannin juutalaisten kohtalo natsien miehitettyä maan on tästä kaikkein pelottavin esimerkki. Hollannin integroitu henkilötietojärjestelmä auttoi natseja tuhoamaan Hollannin juutalaiset nopeammin ja perusteellisemmin kuin missään muualla Länsi-Euroopassa.
# # #
Yksityisyyden ja sananvapauden suojaaminen ei tietenkään tarkoita anarkiaa, kuten jotkut poliitikot tuntuvat kuvittelevan. Kyse on siitä, millaisten arvojen varaan me valvontateknologiat rakennamme.
Internet on hyvä esimerkki siitä, että teknologialla on arvot. Sen perusprotokollat koodattiin Kalifornian kampuksilla hippiliikkeen kultaisina vuosina. Information wants to be free! Jokainen voi kuvitella, millainen Internetistä olisi tullut, jos sen ydin olisi koodattu esimerkiksi Leningradin yliopistossa…
Sama pätee edelleen. Otetaan esimerkiksi varastettujen autojen etsiminen liikenteenvalvontakameroiden avulla. Ihan kannatettavalta kuulostava ajatus, vai mitä.
Rekisterinumeroiden tunnistaminen kuvista onnistuu nykyään helposti, mutta pitääkö ne kerätä tietokantaan, josta kaikkien autojen liikkeet on mahdollista selvittää jälkikäteen?
Ei, ei ainakaan varastettujen autojen löytämiseksi. Siihen riittää hyvin se tietokanta, jossa on varastettujen autojen rekisterinumerot, jolloin talteen kerätään tiedot vain varastettujen autojen liikkeistä.
Mutta entä jos viranomaiset haluavatkin selvittää, mitä reittiä pankkiryöstäjien auto liikkuu … tai niiden terroristien. Tietysti.
Niin, haluammeko me tavalliset lainkuuliaiset kansalaiset, että viranomaisilla on tietokannoissaan tiedot meidän automme liikkeistä, meidän matkoistamme julkisissa liikennevälineissä, meidän puheluistamme, meidän sähköposteistamme, meidän postikorteistamme.
Ai niin, meillähän ei ollut mitään pelättävää. Ei edes siltä norjalaistoimittajalta, joka jostain on saanut käsiinsä tietoja esimerkiksi viranomaisten ja pankkien tietokannoista. Tietoja vuotaneiden viranomaisten lahjonnastakin on puhuttu. Mutta täällä suomessahan moinen ei ole tietenkään mahdollista. Koskaan. Ei edes Sonerassa.
Niin, kuka valvoo valvojia. Se kysymys on kysyttävä kun asiat ovat hyvin. Siinä vaiheessa, kun viranomaiset käyttävät valvontavaltuuksiaan väärin, on jo liian myöhäistä. Sillä silloin kysymyksen esittäminen voi olla mahdotonta tai ainakin vaarallista.
Tai sitten kukaan ei enää pysty sitä lukemaan, koska viranomaisten nettisuodattimet estävät meitä näkemästä sitä.
Perusteettomia kauhukuvia? … ei vaan jokapäiväistä totta suurelle osalle maailman ihmisistä.
Ja suomalaiset yritykset muuten ovat olleet mukana kehittämässä näitä järjestelmiä.
# # #
Me unohdamme helposti, että demokratiaa ei voi olla ilman vahvaa sananvapauden ja yksityisyyden suojaa. Demokratiassa ihmisten on voitava hankkia ja levittää tietoa ja mielipiteitä ilman pelkoa … siis anonyymisti.
Jos me päätämme tinkiä sananvapauden ja yksityisyyden suojasta, lopputulos voi tuntua turvallisemmalta, mutta demokratiaa se ei enää ole. Eikä välttämättä niin kauhean turvallistakaan. Esimerkiksi Suomi oli sata vuotta sitten hyvin levoton paikka. Mellakoita, poliittisia salamurhia, pommi-iskuja. Esimerkiksi lukiolaisista koostunut Verikoirat-terroristijärjestö oli erikoistunut poliisien tappamiseen. Mistä tämä sai alkunsa? Siitä, että kansalaisten perusoikeuksia oli rajoitettu. Siksi Suomen perustuslakiin kirjattiin niin vahva yksityisyyden ja sananvapauden suoja.
Jota nykyään ei aina tosin jakseta muistaa.
Frattinilta ja hänen hengenheimolaisiltaan on unohtunut vanha peruskysymys, onko lainsäädännön tehtävänä suojella kansalaisia vallanpitäjiltä, vai vallanpitäjiä kansalaisilta.
Jos tätä kysymystä ei muista käy helposti niin, ettei jäljellä ole kohta enää mitään suojelemisen arvoista.
Millaista tietoyhteiskuntaa me oikein olemme rakentamassa?
