Norsunluutorni norsunluutornissa

Eilen koettiin eduskunnassa yllätys, jonka veroista saa hakea 1920-luvulta asti. Puhemiehen vaaliin osallistuneista 186 kansanedustajasta vain 89 äänesti sovitusti Sauli Niinistöä. 89 ääntä riitti täpärästi valintaan, mutta tulos kertoo eduskunnan ilmapiirin tulehtuneen todella pahasti.

Vaalituloksen selvittyä istuntosalissa vallitsi hämmentynyt tunnelma. Edes Sauli Niinistön valintaa vastaan yksitellen äänestäneet kansanedustajat eivät ilmeisesti osanneet odottaa näin dramaattista tulosta, vaan luvut yllättivät myös heidät.

Tarkoituksella masinoidusta Sauli Niinistön vastaisesta kampanjasta ei ilmeisesti ollut kyse, sillä loput 97 ääntä hajautuivat useille eri nimille, tyhjiin ja hylättyihin ääniin. Kunnon salaliitto olisi huolehtinut myös lopputuloksen mieleisekseen.

Jos protestia olisi tosiaan suunniteltu jossain, se olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä. Eduskunnan pelisääntöjen mukaan puhemiesten paikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken, ja ne nimeävät puhemiehen vaalin ”ehdokkaat”. Ketä vastaan protesti siis kohdistui, Sauli Niinistöä, eduskuntaa, kokoomusta vai tällaisia muodon vuoksi –vaaleja?

Ehkä puhemiehen valinnasta pitäisi tehdä oikeat vaalit, joita edeltäisi julkinen keskustelu, jossa ehdokkaat esittelisivät linjauksiaan, ja jossa heitä voisi myös avoimesti kritisoida. Suljettu lippuäänestys vähentäisi riskiä, että vaalista tulisi hallitus-oppositio-asetelmaa korostavaa poliittista teatteria.

97 kansanedustajan pään sisään on mahdotonta mennä selvittämään, miksi kukin äänesti niin kuin äänesti, mutta jotain kertoo se, että edustajien tunteet pääsivät purkautumaan vasta suljetussa lippuäänestyksessä, anonyymisti. Avointa tapaa kansanedustajien turhautumien purkamiseen ei ole ollut, ja juuri siksi paine pääsi kasvamaan näin suureksi.

Kansanedustajat ovat korostetun haluttomia keskustelemaan eduskunnan sisäisiä asioita omalla nimellään, vaikka turhautumisen aiheita on helppo löytää: eduskuntatalon peruskorjaus, hallintouudistus, juustohöyläsäästöt ja jatkuva skandaalimyllytys ovat syöneet ihmisten voimia. Kansanedustajat eivät ole kuitenkaan halunneet avautua, sillä siitä saa julkisuudessa helposti hienohelman narisijan maineen.

En ole varma, oliko Sauli Niinistö edes henkilönä tämän purkauksen varsinainen osoite, muuta ukkosenjohdatinta ei vain ole ollut tarjolla. Kansanedustajalla kuin ei ole muuta varsinaista esimiestä kuin puhemies. Ja esimies on tunnetusti työyhteisössä se kuppi, johon alaiset purkavat tunteensa. Ja tästä epäkiitollisesta roolista huolimatta esimiehen oletetaan paitsi johtavan myös tukevan samaisia alaisiaan.

Lisäksi Sauli Niinistön asemaa puhemiehenä on kuormittanut jatkuva spekulointi hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuonna 2012. Yritykset perata eduskunnan menoja ja hallintoa on helposti tulkittu vuoteen 2012 tähtääväksi vaalityöksi.

Joka tapauksessa eilisen jälkeen eduskunnassa on kaikilla peiliin katsomisen paikka, niin Sauli Niinistöllä ja muilla puhemiehillä kuin myös meillä kansanedustajilla. Miten ilmapiiri ehti tulehtua näin pahasti, ennen kuin tilanteeseen havahduttiin? Mitä kukin meistä voi osaltaan tehdä eduskunnan toimintakulttuurin ja työskentelyilmapiirin parantamiseksi? Kriisitilanteessa johtajan todelliset taidot punnitaan.