Sähköisiä medioita pidetään Suomessa arvossaan ainakin sen perusteella, miten valtiovalta takaa tv-lähetykset ja nettiyhteydet kaikille siitä riippumatta, missä Suomen kolkassa ihmiset sattuvat asumaan.
Lain velvoittamana ensin Yleisradio ja sittemmin Digita ovat investoineet suuria summia apulähettimiin ja heijastimiin, jotta tv-lähetykset näkyisivät vihoviimeisen tunturilaakson viimeisessä savussa asti.
Sama toistuu laajakaistayhteyksiä rakennettaessa. Yleispalveluvelvoitteen mukaan operaattoreiden on ensi vuoden heinäkuuhun mennessä tarjottava jokaiseen suomalaiseen kotiin vähintään yhden megan nettiyhteyttä, eli 3g-kentän on katettava koko maa – edellyttäen, että mokkulat oikeasti kirivät mainostettuun yhden megan nopeuteen.
Yksi mega on kuitenkin vain välivaihe, sillä kuuden vuoden kuluttua enintään kahden kilometrin päästä jokaisesta suomalaisesta kodista pitäisi lain voimalla ja valtion, kuntien ja EU:n tuella löytyä 100-megainen nettiyhteys. Vuonna 2015 esimerkiksi Raittijärven kylään Enontekiön Yliperällä pitäisi siis päästä paitsi pitkospuita myös laajakaistaa pitkin.
Kattavista tietoliikenneyhteyksistä on tullut keskeinen osa kansallista ja paikallista kilpailukykyä. Suomalaiset ostavat netissä mausteita Sri Lankasta ja onkimatoja Ruotsista, mutta mitenkäs kaupittelet savolaisia ruiskukkoja Kanadan suomalaisille, jos vanha puhelinkaapeli on keritty rullalle ja mokkulakin pätkii.
Huoli nettiyhteyksien tulevaisuudesta on maaseudulla aito. Ilman nopeita yhteyksiä lypsyrobotin utareenpaikannuslaserin softapäivitykset jäävät langoille, eikä harvesterin ohjaustietokoneen virustorjunta pysy ajan tasalla.
Kyse on myös tasa-arvosta. Kun yksityiset ja julkiset palvelut siirtyvät tietoverkkoihin, osa ihmisistä uhkaa jäädä palveluiden ulkopuolelle. Laskut jäävät jo nyt maksamatta ja kirjastokirjat uusimatta, jos verkkoyhteydet eivät toimi.
¤ ¤ ¤
Ehdoton tasa-arvovaatimus voi kuitenkin myös jarruttaa uusien sähköisten palveluiden leviämistä. Helposti käy niin, että jos jotain uutta palvelua ei pystytä tarjoamaan heti kaikille koko maassa, sitä ei oteta käyttöön myöskään siellä, missä se olisi mahdollista.
Esimerkiksi esitys uudeksi maksupalvelulaiksi on herättänyt huolta ikäihmisten ja kyläkeskusten ulkopuolella asuvien pankkipalveluiden tulevaisuudesta. Esitys kun mahdollistaisi aivan uudentyyppisten sähköisten maksupalveluiden käyttöönoton siellä, missä kaistaa ja kenttää löytyy.
Suma seisoo, kun kukaan ei uskalla lähteä ensimmäisenä liikkeelle. Kaikissa maissa ei olla yhtä pidättyväisiä, ja uutta syntyy. Esimerkiksi Ruandassa on otettu käyttöön mobiileja maksupalveluita, jotka korvaavat suurelta osin perinteiset pankkipalvelut, jopa käteisen rahan. Mutta miksi uudet mobiilipalvelut tulevat Ruandasta eivätkä Suomesta? Miksi mobiilipankin käyttö onnistuu savimajassa mutta ei rintamamiestalossa?
Mihin Suomesta on kadonnut se teknologinen rohkeus, jolla maatilat vain vuosikymmen sitten verkotettiin? Harva Suomessa edes tietää, että maanviljelijät olivat ensimmäinen suomalainen ammattikunta, joka oli sataprosenttisesti verkossa! Syynä olivat nettiin luodut sähköiset palvelut, jotka säästivät viljelijöiden aikaa ja helpottivat asiointia viranomaisten kanssa. Nyt pitäisi uskaltaa tehdä yhtä mittava satsaus myös muihin sähköisiin palveluihin. Kun palvelut ja verkkoyhteydet ovat olemassa, ihmiset kyllä löytävät ne.
¤ ¤ ¤
Sähköisten palveluiden ja toimintatapojen kehittämistä jarruttaa sinänsä hyvin perusteltu huoli ihmisistä, jotka eivät osaa, pysty tai halua käyttää tietokoneita ja kännyköitä.
Edes kuntien sähköisistä palveluista päättävät kunnanvaltuustot, kunnanhallitukset ja lautakunnat eivät ole useimmissa kunnissa pystyneet luopumaan paperisista esityslistoista ja pöytäkirjoista, koska aina löytyy joku, joka ei suostu koskemaan tietokoneeseen.
Esimerkiksi itseään mielellään eEspooksi kutsuvassa Nokian pääkonttorikaupungissa lähettiautot suhaavat joka viikko kaupunkia ristiin rastiin ja jakelevat tonneittain paperia luottamushenkilöiden postilaatikoihin. Rahaa, dieseliä ja paperia kuluu, ja ympäristö kiittää. Yhä useampi valtuutettu kuitenkin heittää paperinivaskat postilaatikosta suoraan paperinkeräysastiaan ja lukee esityslistat mieluummin verkosta.
Odotan kärsimättömänä sitä päivää, kun minä voin puolestani hyvällä omallatunnolla kieltäytyä koskemasta paperisiin asiakirjoihin ja vaatia itselleni sähköisiä esityslistoja ja sähköisiä palveluita!
Tietotekniikan kehityksen pitäisi
mahdollistaa myös se, että asiat
käsitellään henkilökohtaisten
mieltymysten mukaan. Tässä tapauksessa
niin, että esityslistojen saaja voi
valita haluaako ne paperisina vai
sähköisenä (vai sekä että; käytännössä
varmaan sähköiset tulevat kaikkien
saataville paperisen tilauksesta
huolimatta.
No, aina ei voi tosiaan menetellä niin,
jotkut sähköiset palvelut eivat vain
luonnistu myös ei-sähköisinä
tarjottaviksi. Mutta oli kai joskus
niitäkin, jotka eivät osanneet
kirjoittaa (kenties edes halunneet?), ja
silti asiakirjat olivat kirjallisia.
Mikko Hänninen (6.3.2010 04.04)
Maaseudun puhelinlinjat ja
laajakaistat.
@450 laajakaista on vammainen.
Hiukan taustatietoa edellä mainituista
asioista: Olen kolmentoista vuoden ajan
toiminut maaseudulla atk. neuvojana ja
käynyt noin tuhannessa maaseudun
yrityksessä. Olen toimittanut
asiakkaille tietokoneet, ohjelmat ja
opettanut niiden käytön, samoin
pankkiyhteydet sähköpostin ym.
Monille kylille saatiin
laajakaistayhteydet puhelinlinjaa
pitkin.
Niihin käytettiin myös runsaasti
yhteiskunnan varoja, hyvä niin. Nyt tuo
kaikki työ ja yhteydet ovat valumassa
hukkaan. Yhteyksiä ollaan korvaamassa
@450 verkon palveluilla. Tämä on
jonkinlainen palvelu niille joilla ei
ole mahdollisuutta muuta kautta saada
laajakaistayhteyttä. Valitettavasti vain
sillä ei voida korvata jo olemassa
olevia yhteyksiä niin, että taattaisiin
samat palvelut ja toimintavarmuus kuin
nykyisellä verkolla. Monella
irtisanotulla on myös nopeampi liittymä
kuin mitä tilalle tarjotaan. Myös
puhelinten osalta mennään huonompaan
suuntaan.
Nykyisillä tekniikoilla ei voida taata
puhelinyhteyksiä sähkökatkostilanteessa,
tukiasemia on ilman kunnollista
varavoimaa vailla tuhansia ne olisi
varustettava ehdottomasti diesel
agrekaateilla jotta toiminta voitaisiin
taata. Myöskin TeliaSoneran minullekin
ilmoittama kuuluvuus vain katolle
asennettavalla lisä antennilla ei voi
olla riittävä. Minulla on Soneran
liitymä jolla olen saanut vain yhden
puhelun soitettua piipun päältä, tällä
pitäisi korvata hyvin toimiva
lankapuhelin. Meillä on myös
leirintäalue on mukavaa ollut jo 20
vuoden ajan ilmoitaa asiakkaille, että
täällä ei Soneran yhteydet toimi, saatte
olla aivan rauhassa !
Olen hankkinut helmikuussa 2008 @450
yhteydellä toimivan laajakaistayhteyden
minua sen toiminta ei vakuuta. Verkko on
tehty niin harvaksi, että kunnollista
yhteyttä ei saada kuin korkealle
asennettavalla suunta-antennilla,
tukiasemia on noin 100 km välein ja
niiden yhteyksien määrä vain muutamia
kymmeniä. Tuolle sadan kilometrin
ympyrälle sopii tuhansia käyttäjiä
joille kaistaa riittää vain rajoitetusti
jos ollenkaan! On myös huomioitava, että
kenttä on oltava moitteeton megan
yhteysnopeudella jos kaistaa riittää.
Sitä löytyy vain ani harvoin
toistaiseksi. Tukiasemien määrä pitäisi
nostaa moninkertaiseksi nykyiseen
nähden. Tukiasemat on myös sijoittettu
vääriin paikkoihin eli asutuskeskuksiin
siellä nillä ei ole muuta tarvetta kuin
saada mahdollisimman suuri väestöpeitto
nyt se vain teoreettinen. Kaistan
rajoittamin tulisi myös kieltää koska
se sallimalla annetaan operaattorille
rajaton valta tarjota yhteyttä jolla ei
todellisuudessa tee mitään mm. mokkulat
3g verkon ulkopuolella.
Myös Prioriteettin rajoittaminen 5gt
jälkeen on järjetön, se mahdollistaa
vain hyvin rajoitetun netin käytön, yksi
ohjelmistopäivitys on jo 3gt joten
prioriteetin ylitys estää netin käytön
pahimmillaan kuukausiksi. Operaattori
voi myös kohtuuttomien ehtojen
perusteella katkaista yhteyden kokonaan.
Palvelun tarjoajat on pakotettava
tarjoamaan joka tilanteessa sitä
nopeutta mistä maksetaan muussa
tapauksessa operaatorin tulee olla
korvasvelvollinen eikä mitään
nimelliskorvauksia vaan todellisesta
haitasta, voi olla tuhansia euroja.
Myöskään tuo megan yhteys mitä ollaan
kaavailemassa miniminopeudeksi ei ole
riittävä, toki sillä voidaan maksaa
laskuja ja rajoitetusti surffailla
netissä mutta kunnolliseen liikkuvaan
kuvaan se ei riitä. Myöskin
tulevaisuuden tarpeet olisi otettava
huomioon.
Kaavailut uusista nopeista yhteyksistä
ovat hyviä ja kannatettavia mutta niistä
ei ole apua tahän tilanteeseen.
Rakentamisaikakin veisi useita vuosia
eikä sitovia päätöksiä ole tehty,
Myös täysin huomiotta on jäänyt
mahdollinen kriisitilanne missä
langattomat verkot ovat
käyttökelvottomia esim: ydinasella
ilmakehässä aiheutettu sähkömagneetinen
pulssi mikä tuhoaisi kaiken
nykytekniikan ja tiedon välityksen.
Silloin olisi mahdollista ottaa käyttöön
lankalinjat ja vanha puhelintekniikka
millä vielä voitaisiin yhteyksiä hoitaa.
Mikäli linjat hävitetään ei tätäkään
mahdollisuutta voida käyttää. Meidän
tulee myös varautua näiden tilanteiden
hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla
ja säilyttää hyvä ja toimiva
lankaverkko.
Katson tietämykseni ja kokemukseni
perusteella, että nyt ollaan tekemässä
korvaamaton virhe jos annetaan
operaattorin rajattomalle ahneudelle
valta tehdä mitä haluaa.
Oli myös virheratkaisu myydä
operaattoritoiminnot ulkomaalaisille,
nyt kaikki viestiliikenne on Ruotsin
kontrolloitavissa, minkä ulkovallan lie
tulevaisuudessa ?
