Historiassa puhutaan kivikausista ja rautakausista, mutta eduskunnassa eletään paperikaudella. Vaikka hallituksen esityksiä ei enää jaeta istuntosaliin, salin pöydillä on varovasti ynnäten 10-20 metrin paperipino. Ja jokaisen pöydän alla on roskis, johon edustajat jatkuvasti tyhjentävät pöytäänsä.
Valiokuntien pöydillä on 50 metrin pino lisää, edustajien, avustajien ja virkaihmisten työhuoneista ja kotikonttoreista puhumattakaan. Kopiokoneet ja printterit laulavat, ja keräyspaperiastiat paukkuvat.
Tarvitsemansa tiedon etsiminen huojuvista paperipinoista on toivoton tehtävä, mutta siihen on totuttu niin ettei vaihtoehtoja osata kaivata. Toimintatapoja ja kulttuuria on vaikea muuttaa.
Sen sijaan Virossa koko lainsäädäntöprosessissa on valmistelun aloittamisen jälkeen vain yksi vaihe, jossa lakiesitys on paperilla – se kun presidentti vahvistaan lain allekirjoituksellaan. Sähköisen käsittelyn ansiosta lakien valmistelu on Virossa myös täysin avointa, kansalaiset voivat netissä seurata lain etenemistä alusta loppuun asti. Keskeneräisistä asioista on mahdotonta olla puhumatta!
Jokainen voi päätellä, kumpi toimintatavoista, suomalainen vai virolainen on avoimempi ja kustannustehokkaampi.
Tänä keväänä eduskunnassa otettiin käyttöön sähköinen työpöytä, johon mm. eduskuntaryhmät ja valiokunnat kokoavat vireillä oleviin asioihin liittyvät asiakirjat. Siitä ei ole kuitenkaan kokouksissa mitään hyötyä, koska läppärien käyttö on täysitunnoissa ja valiokunnissa kielletty! Istuntosalissa on wlan-kenttä ja jokaisella paikalla on läppärin virtalähde tyhjän panttina.
Ei sillä, että kukaan ryhtyisi raahaamaan eduskunnan vanhoja läppäreitä pitkin taloa. Eduskunnan läppärit käynnistyvät ja toimivat niin tahmeasti, että niistä olisi kokouksissa enemmän haittaa kuin hyötyä. Moni edustaja onkin hankkinut omilla rahoillaan kevyemmän ja nopeamman miniläppärin ja käyttää sitä kaikkialla muualla paitsi istunnoissa ja valiokunnissa. Sen verran pitää kunnioittaa omaa työtään, ettei tuhlaa työaikaanssa epäkurantteihin työvälineisiin jos ei ole pakko (kuten kommunikaattorin kanssa).
EU-parlamentti on päättänyt hankkia kaikille MEPeille iPadit. Kokoustyöskentelyyn eli sähköisten asiakirjojen lukemiseen ja taustatietojen hakuun iPad sopii todennäköisesti erinomaisesti, muistiinpanojen tekemiseen ja kirjoittamieen huonommin.
Kansanedustajan ihannetyövälineen vaatimuslista on haastava, eikä kaikkea välttämättä saa samoissa kuorissa. Mutta kai sitä haaveilla saa:
Edullinen ylläpitää (hankintahinta voi olla korkeampi, sillä todelliset kustannukset syntyvät ylläpidosta)
Kevyt (hyötyjä tulee vasta kun niitä kannetaan jatkuvasti mukana)
Hyvä akkukesto (kokoukset ovat pitkiä)
Asiakirjojen lukemiseen riittävän hyvä näyttö (tulostuskulujen minimoimiseksi)
Nopeat langattomat tietoliikenneyhteydet (eduskunnassa ja tien päällä)
Riittävästi laskentatehoa (ettei työaikaa mene odotteluun)
Tarpeita vastaavan ohjelmavalikoiman ajan tasalla olevat ohjelmaversiot (ei esim. vanhentuneita selaimia ja lisäosia)
Pienessäkin kunnassa paperia on
melkoisesti, vaikkei toki tuollaisissa
määrin. Mutta mikä kumma on syynä
läppärikieltoon istunnoissa? Eivätkö
tietokoneet sovi arkkitehdin
visuaaliseen näkemykseen, vai onko
pelkona, että kansanedustajat
kilauttelisivat kavereille?
Harri Haanpää (5.7.2010 18.14)
Melko paljon matkustavana konsulttina ja
koodarina minulla on koneelle saman
tyyppiset vaatimukset. Hankin vuosi
sitten Thinkpad X301:n
Ubuntu-käyttiksellä ja olen ollut
erittäin tyytyväinen. Kevyt, kestävä,
hyvä näyttö, sisäänrakennettu 3G, ...
Pekka Klärck (5.7.2010 23.08)
Onhan se hyvä, että eduskunta pyrkii
tällä tavalla pitämään suomalaista
paperiteollisuutta pystyssä.
Riitta (5.7.2010 23.47)
Ongelma ei ole vain Eduskunnassa vaan
kyllä samaan nurkkalistojen maalailuun
törmää yrityksissäkin. Tietohallinto- ja
talousjohto on jotenkin niin pahasti
kiinni 80- ja 90-lukujen
tietotekniikka-aikakaudella että eivät
osaa nähdä asioita kokonaisuutena. Tosin
asiaan vaikuttaa ihan sekin käytännön
fakta, että usein tuo johtoporras on
kovin kivikaudella omassa
henkilökohtaisessa
tietotyöosaamisessaan: sähköpostitennis
viuhuu, dokumentit on hyvässä jemmassa
omalla koneella ja asiat hoituvat tutun
bisneskontaktiverkoston kesken
puhelimella höpöttäen.
Vielä kun suurin osa palavereista on
omalla työpaikalla tapahtuvia rentoja
projektipalavereita ulkopuolisten
it-toimittajien kanssa, niin eipä siinä
omalta läppäriltä nyt niin paljon
vaadita ("kun eihän sitä nyt jaksa edes
yleensä mukaan ottaa...").
Erilaisia sähköisiä työpöytiä
suunnittelevana konsulttina yritän
väkisin hankkeisiin tunkea mukaan
kokonaisnäkökulmaa joka kattaisi myös
työvälineet ja esimerkiksi
etätyökäytänteet. Tietotyön tehostuminen
kun ei tapahdu johtamalla hankkeita
täsmäprojekteina joissa maalataan
talosta yksi nurkkalista kerrallaan ja
aina pidetään vuosi taukoa välissä.
Esimerkiksi isojen tietokonenäyttöjen
(tai kahden näytön) tiedetään parantavan
tietotyön tehokkuutta ja vähentävän
tulostamista. Mutta missä isossa
organisaatiossa voi nähdä yli
19-tuumaisen näytön olevan
standardikamaa? Useammasta ruudusta nyt
puhumattakaan. Enää ei voi
kustannuksiinkaan vedota, mutta silti
vaan aika harvassa ovat ne talot joissa
22-tuumainen tai 24-tuumainen näyttö
olisi peruskamaa edes tietotyöläiselle
joka istuu lähes koko päivänsä ruudun
ääressä.
Sama pätee mainittuihin kevyisiin
kannettaviin tietokoneisiin ja
akkukestoihin. Itseä oikein surettaa
nähdä monien asiakkaiden roudailevan
esimerkiksi Dellin "edullisia ja
tehokkaita" järkäleitä palavereihin ja
taistelevan verkkovirtapaikoista kun
akku ei kestä puolta tuntia pidempään.
On tehnyt monesti mieli sanoa
asiakkaalle, että "unohtakaa pari näistä
tietojärjestelmähankkeistanne ja
vaihtakaa henkilökunnan läppärit".
Varmasti olisi enemmän hyötyä
organisaatiolle tästä toimenpiteestä
monissa tilanteissa. Sen jälkeen voisi
ainakin vakavammalla naamalla vaatia
lisää tehokkuutta esimerkiksi
palavereihin. Nythän monissa
palavereissa jauhetaan pari tuntia
asioista ja sitten käytetään vielä monta
tuntia asioiden kirjaamiseen ja
jakelemiseen porukalle. Ei sellaisen
pitäisi enää olla nykyaikana sallittua!
Sovitut asiat kirjataan saman tien ja
suurin osa eteen tulevista nopeista
toimituksista ym. tiedon jakamisesta
pitäisi saada hoidettua samalla kertaa.
Ihan puhtaat suunnittelupalaverit ehkä
hieman eri asioita, mutta suurin osa
tämän maan palavereista lienee kuitenkin
erilaisia "sovitaan nyt nämä asiat" tai
"katsotaan mikä tässä on tilanne"
-tyyppisiä miittareita.
Kannatan todella sähköisten työpöytien
kehittämistä ja sähköisiä ryhmätyötiloja
ym. mutta tuntuu että moni
tietohallintojohtaja pitäisi laittaa
johonkin pikakurssille omien
tietotyötaitojen parantamiseksi ja
samalla näyttää mihin nykypäivän
kuluttajakoneet ja -sovellukset
pystyvät.
Itse ainakin olen todennut, että
vähemmällä ärsytyksellä pääsee kun ostaa
itse omia työvälineitään. Harvassa
paikassa tämä toki on täysin
mahdollista, mutta tulee kyllä väkisin
yleistymään koska ei ainakaan nuorempi
sukupolvi enää suostu niiden
Dell-järkäleiden roudailuun ja jatkuvaan
verkkovirtakahleeseen jos repun
sivutaskussa on 10x kykenevämpi
miniläppäri/tabletti odottamassa.
Laajemmassa mittakaavassa ei ole minusta
aivan pöllömpi ajatus siirtyä maailmaan
jossa työntekijä itse valitsee
laitteensa (kuten valitsee nykyisin
esimerkiksi autonsa ja asuntonsa vaikka
nekin voivat liittyä hyvin olennaisesti
työn tekemiseen) ja jopa sovelluksensa.
Voisin kuvitella että jossain vaiheessa
ainakin ulkoistusfirmat löytäisivät
tästä jopa kilpailuedun kun
uskaltaisivat tarjota enemmän
vaihtoehtoja. Matka todelliseen
kännykkäetu & läppärietu -maailmaan
lienee aika pitkä ja kivinen, mutta
konseptina se on minusta hyvin
mielenkiintoinen ja synkkaa monen muun
megatrendin kanssa.
Perttu Tolvanen (6.7.2010 02.33)
Paperi maksulliseksi.
(6.7.2010 11.27)
Eduskunnan pitäisi toteuttaa avoin
dokumentinhallintajärjestelmä. Sellainen
johon edustajat pääsevät käsiksi mistä
tahansa, ja jota myös kansalaiset
pystyvät lukemaan, ja vaikkapa
linkittämään tiettyihin dokumentteihin.
Eikä tuollainen todellakaan maksa
kymmeniä miljoonia eikä sitä tarvitse
tilata Tiedolta. Täällä yksityisellä
puolella
suosituimmat vaihtoehdot taitavat olla
Microsoft SharePoint sekä avoimen
lähdekoodin Alfresco. Ja tuollaisia on
pystytetty muutamilla kymppitonneilla
eduskuntaa suurempiinkin
organisaatioihin.
it (6.7.2010 12.46)
Tiedoksi tosin että iPadien hankkiminen
europarlamentaarikoille on osoittautunut
jo aikaa sitten uutisankaksi.
Zarr (6.7.2010 13.15)
"Eduskunnan pitäisi toteuttaa avoin
dokumentinhallintajärjestelmä.
Sellainen
johon edustajat pääsevät käsiksi mistä
tahansa, ja jota myös kansalaiset
pystyvät lukemaan, ja vaikkapa
linkittämään tiettyihin
dokumentteihin."
Sehän on vanha vitsi, että eduskunnan
täysistuntojen puheenvuorojen urlit
eduskunnan palvelimella vaihtuvat joka
toinen päivä. Niitä siirrellään milloin
mihinkin temppiin. Pysyvä linkittäminen
maamme päätöksentekoon ja
puheenvuoroihin on mahdotonta. Kysy
siinä edustajalta, oletteko todella
sanonut näin ja mitä sillä tarkoitatte,
kun linkki lausumaan ei taaskaan enää
toimi.
Poliitikoilla tosin ei taida olla mitään
tätä vastaan.
jari lehtinen (6.7.2010 14.27)
Aamen. Viisauden sanoja Pertulta!
Jyrki, ankeaa kuulla ettei siellä asiat
tunnu muuttuvan. Olin siellä sähköinen
työpöytä -työryhmässä joskus viisi
vuotta sitten, ei ole näköjään
hötkyilty. Se paperivuori jaksoi kyllä
hämmentää, paperia sai kahmoa
sylikaupalla paperikoriin joka päivä.
Jyrki ei varmaankaan voi kommentoida
tätä mutta ilmeisesti
kansliatoimikunnassa (päättää mm.
läppärikäytännöistä) on vielä niitä
kylmän sodan aikaisia edustajia jotka
sanelevat sähköpostinsa sanelukoneelle
avustajan näpyteltaväksi.
Työnantajani teki minusta vuosi sitten
mac-työläisen ja työkaluni muistuttaa
aika lailla Jyrkin kuvailemaa
ihannetyökalua. Parasta on salamannopea
käynnistys, akkukesto ja se, ettei
verkkoasetuksia ole tarvinnut avata
missään päästäkseen verkkoon. Paluu
entiseen kaatuiluun ja hitauteen
tuntuisi suunnilleen samalta kuin
palaisi vhs-kasetteihin. En sano ettei
pc-puolelta löytyisi päteviä rautoja,
mutta työpaikallani ylläpitokulut
laskevat jokseenkin kääntäen
verrannollisesti maccien yleistymisen
myötä.
Jussi Nousiainen (6.7.2010 16.48)
Aamen. Viisauden sanoja Pertulta!
Jyrki, ankeaa kuulla ettei siellä asiat
tunnu muuttuvan. Olin siellä sähköinen
työpöytä -työryhmässä joskus viisi
vuotta sitten, ei ole näköjään
hötkyilty. Se paperivuori jaksoi kyllä
hämmentää, paperia sai kahmoa
sylikaupalla paperikoriin joka päivä.
Jyrki ei varmaankaan voi kommentoida
tätä mutta ilmeisesti
kansliatoimikunnassa (päättää mm.
läppärikäytännöistä) on vielä niitä
kylmän sodan aikaisia edustajia jotka
sanelevat sähköpostinsa sanelukoneelle
avustajan näpyteltaväksi.
Työnantajani teki minusta vuosi sitten
mac-työläisen ja työkaluni muistuttaa
aika lailla Jyrkin kuvailemaa
ihannetyökalua. Parasta on salamannopea
käynnistys, akkukesto ja se, ettei
verkkoasetuksia ole tarvinnut avata
missään päästäkseen verkkoon. Paluu
entiseen kaatuiluun ja hitauteen
tuntuisi suunnilleen samalta kuin
palaisi vhs-kasetteihin. En sano ettei
pc-puolelta löytyisi päteviä rautoja,
mutta työpaikallani ylläpitokulut
laskevat jokseenkin kääntäen
verrannollisesti maccien yleistymisen
myötä.
Jussi Nousiainen (6.7.2010 16.48)
Sori tuplapostaus täältä tiedon
rautatieltä (vihdoin toimiva wlan joka
pendovaunussa). Katsoin ek:n sivuilta
kansliatoimikunnan kokoonpanon enkä niin
ihmettele sitä läppärikieltoa.
Jussi Nousiainen (6.7.2010 16.52)
"Katsoin ek:n sivuilta
kansliatoimikunnan kokoonpanon enkä
niin
ihmettele sitä läppärikieltoa."
Mistä sen löysit?
Google löytää sivun, jota ei enää löydy.
Eduskunnan sivuston oma hakutoiminto ei
sitäkään.
(6.7.2010 17.10)
Muutama vapaahetoinen kansanedustaja
voisi pyytää koekäyttöön Cisco
Cius:ksia. Vaikuttaa lupaavalta
monikäyttöiseltä työkalulta. Yhdistää
pöytäpuhelimen ja tabletin, mutta on
silti langaton ja kannettava.
www.cisco.com/go/cius
Ilari Stenroth (6.7.2010 17.45)
Kyllä se siellä on:
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/edu
skunta/organisaatio/hallinto/kansliatoim
ikunta-jasenet.htx
Jussi Nousiainen (7.7.2010 19.00)
Tänäänhän suljettiin varkaudessa kaksi
paperikonetta, joten käsittääkseni
bloggaajalla on aihetta iloon. Ai niin
mutta jäihän sinne vielä nimenomaan se
toimistopaperia tekevä kone vielä
pystyyn. Mahtaa harmittaa...
Missä on JJ? Kun olet Jykke ollut järjen
ääni alkujaan Mikrobitissä ja sittemmin
eduskunnassa toivoisin, että alkaisit
valmistella lainsäädäntöä koskevia
esityksiä, jotka olisi sopusoinnussa
yleisen oikeuskäsityksen kanssa.
Meillä on tsaarinvallan aikaisia
käytänteitä, kuten esimerkiksi erittäin
ankarat tuomiot petoksissa ja
omaisuusrikoksissa. Henkirikosten
tuomiokäytäneet taasen ovat jopa
globaalisti tarkasteltuna lepsuja.
Perusteita tähän ei ole, onhan Suomi
eräs väkivaltaisimpia maita suhteessa
väkilukuun.
Jos tarkastellaan Kanadaa, joka monin
tavoin vastaa jopa vuodenajoiltaan
Suomea on siellä huomattavasti vähemmän
henkirikoksia, vaikka metsästysaseita
onkin paljon suhteessa väkilukuun.
Kaikenlaiset aseitten saantia
rajoittavat lainmuutokset ovat
tarpeettomia, koska lainrikkojilla on
omat kanavansa aseitten hankkimiseen.
Sen sijaan tulisi kautta linjan
järkeistää henkirikosten lainsäädäntöä.
Sana on vapaa ja toivoisin ajatuksia ja
tekoja aiheesta. Eläinten
vallankumouksessa te kansanedustajat
olette tasa-arvoisimpia ja teot jäävät
teidän harteillenne. Meille liimatehtaan
hevosille jää vain päivittely internetin
keskustelupalstoilla. Jäämme odottamaan.
Sauron (8.7.2010 04.12)
" Charles Manson : En ole ikinä ennen
lukenut millään nettipalstalla
keskustelua, jossa kaikki kirjoittavat
ovat jokseenkin samaa mieltä. Nyt tuli
sekin koettua.
Luulisi jo hyvänen aika, että
poliitikotkin heräävät tähän päivään ja
alkavat muuttaa lakeja. Luulisi että jo
populistisistakin syistä joku poliitikko
alkaisi ajamaan asiaa, äänikuninkuus
olisi taattu.
Huvittavinta on, että kukkahattutädit
aina vetoavat siihen, että kovemmat
rangaistukset eivät poista
rikollisuutta. Jos tämän jannun
ensimmäisestä murhasta olisi tuomittu
vaikka 30 vuotta linnaa, niin taas olisi
kolme ihmishenkeä säästynyt. Selittäkää
minulle, miten niin pidemmät
rangaistukset eivät ehkäise rikoksia? "
Sauron (8.7.2010 04.17)
Petokset ja omaisuusrikokset ovat
harkittuja.
(8.7.2010 12.30)
Vinkki: Kahden tunnin kokoukselle voi
ihan hyvin varata tunnin aikaa ilman,
että kyseisessä kokouksessa tehtävät
päätökset kärsivät siitä mitenkään.
Ryhmätyöt ja workshopit ovat asia
erikseen, mutta suuri osa kokouksista on
sen itsensä jauhantaa ja sitä voi
vähentää sillä, että koollekutsuja
rajoittaa aikaa rajusti. Yksinkertaista
ja halpaa, ei vaadi tietsikoita.
