Avoin lähdekoodi ja WikiLeaks

Kansanedustajan näkökulmasta erityisen positiivista pääkirjoituksessa on nettiodankäynnin ja kyberterrorismin nostaminen puolustuspoliittisen keskustelun keskiöön. Esimerkiksi eduskunnan valtioneuvostolta saamissa turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa ei ole nettirintamasta juuri puhuttu eikä pukahdettu. Varuskunnat ja tykit listataan kyllä tarkasti, mutta nettipuolustuksen yksityiskohdat ovat ilmeisesti liian arkaluonteista tietoa kansanedustajille kerrottavaksi. Onneksi tiedän Suomen nettipuolustuksen olevan selontekoja paremmalla tolalla, mutta voisi siitä eduskunnallekin kertoa. On vaikea käydä poliittista keskustelua nettipuolustuksen resursseista ja kybersodan pelisäännöistä, jos ei tiedetä, missä mennään!

Pääkirjoituksen inspiroijana on ollut Yhdysvaltain sotilasjohdon nöyryyttänyt 92 000 sotilasraportin tietovuoto WikiLeaksiin. Vaikka Iltalehti korostaa vuotojen merkitystä vapaalle tiednvälitykselle ja demokratialle, ”tapahtunut herättää kuitenkin epäilyn, ettei kukaan tai mikään ole enää tietoturvassa, jos tällaista tapahtuu maailman tarkimmin vartioiduissakin tiedostoissa.”

Mutta miten WikiLeaks ja tietovuodot liittyvät avoimeen lähdekoodiin, kuten pääkirjoituksessa annetaan ymmärtää: ”Suomi on avoimen lähdekoodin nimiin vannovana yhteiskuntana kenties erityisen haavoittuva.”

Avoin lähdekoodi nimenomaan mahdollistaa luottamuksellisten tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamisen lähdekoodin tasolla. Esimerkiksi Kiinan kansanarmeija käyttää tästä syystä Linuxia tietojärjestelmissään.

Ehkä Iltalehti on sekoittannut avoimen lähdekoodin ja avoimen julkisen datan keskenään? Mutta ei avoin julkinen datakaan heikennä luottamuksellisten tietojen turvallisuutta, päinvastoin. Avoin data edellyttää, että viranomaiset arvioivat eri tietojensa julkisuutta ja luottamuksellisuutta ja käsittelevät niitä sen mukaan, avaavat ne tietonsa, jotka eivät vaaranna kansalaisten yksityisyyttä tai yhteiskunnan turvallisuutta … ja suojaavat loput asianmukaisesti.