Burkhan suojissa

Suomessa on sanonta: 'Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.' *⁾ Joissain islamilaisissa yhteisöissä naisille asetettu vaatimus pukeutua huiviin tai burkhaan perustuu kuitenkin täysin päinvastaiseen käsitykseen yksilön ja suvun (nimen) suhteesta.

Sama pätee toki myös kotimaisten herätysliikkeiden äärilaitaan. Kyllä suvun naisten ja nuorten elämän rajoittaminen onnistuu myös evankelisluterilaisilta fundamentalisteilta.

Vaikka Suomessa on kaksikin ns. valtionkirkkoa, Suomi on maallistunut yhteiskunta, jossa ei ole totuttu siihen, että uskonnon nimissä rajoitetaan jonkin ihmisryhmän pukeutumista. Toki meilläkin on omat pukeutumissääntömme, mitä ruumiinosia on sopivaa paljastaa julkisesti ja mitä ei. Nyt burkhien vastustajat haluaisivat kuitenkin kieltää liian paljastavan pukeutumisen lisäksi myös liian peittävän pukeutumisen.

Arvoliberaalina suhtaudun lähtökohtaisesti kriittisesti yksilön vapautta rajoittavaan yhteiskunnan vallankäyttöön, kieltoihin kieltojen vuoksi. Burkhan kieltämisen kohdalla joudun kuitenkin punnitsemaan kahta vapautta vastakkain. Kumpi rajoittaa enemmän naisten vapautta, burkhan kieltäminen vai salliminen?

Vaikka kiellon tavoitteena olisi naisten vapauden lisääminen, käytännössä se voisi kuitenkin vähentää sitä. Ne jotka pukeutuvat burkhaan omasta tahdostaan, eivät enää saisi tehdä niin, ja ne jotka käyttävät burkhaa suvun ja yhteisön painostamina, eivät enää pääsisi yksin kotoaan ulos. Molempien ryhmien vapaus vähenisi.

Toisaalta on pakko kysyä, miten burkhat sitten kiellettäisiin? Sakotettaisiinko burkhassa julkisella paikalla liikkuvaa naista? Vai hänen sukuaan?

Mutta jos kielto ei kerran toimi, miten me sitten ilmaisemme, ettei jonkin ihmisryhmän pakottaminen piilottamaan itsensä kuulu suomalaisen yhteiskunnan arvoihin?

Entä mitä koko burkha-keskustelu kertoo meistä suomalaisista? Olemmeko me aidosti huolissamme burkhaan pukeutuvien naisten oikeuksista vai haluammeko todellisuudessa vain siivota oudot elementit suomalaisesta katukuvasta?

Meidän tulee uskaltaa katsoa burkhan taakse, maahanmuuttajanaisten, -nuorten ja -lasten elämään. Jos maahanmuuttajien kotouttaminen epäonnistuu, maahanmuuttajasukupolvien välille uhkaa revetä arvokuilu, joka oireilee naisiin ja tyttöihin kohdistuvana häpeäväkivaltana. Suomessa häpeäväkivallalta on onneksi ilmeisesti vielä vältytty. Toistaiseksi. Meillä on vielä aikaa, mutta ei paljon.
___

*) Nykykielellä sanottaisiin tietysti: ”Ei nimi ihmistä pahenna...” Alkuperäinen sanavalinta kertoo hyvin siitä, etteivät sukupuolettuneet arvot ole suomalaisellekaan kulttuurille aivan vieraita.