Suomen korkeakoulupolitiikkaa on jo pitkään hallinnut kummallinen lukukausimaksufarssi. Kaikki puolueet jyrkästi kiistävät kilvan kannattavansa saati vaativansa korkeakouluihin lukukausimaksuja, mutta samaan aikaan ne nostetaan yhä uudelleen keskusteluun. Viimeisimpänä lukukausimaksuja esittää korkeakouluopintojen nopeuttamista pohtiva opetusministeriön työryhmä, joka kutsui niitä opintomaksuiksi.
Lukukausimaksut tuntuu olevan kuin Frankensteinin hirviö, joka herätetään eri tavoin kokoon harsittuna yhä uudelleen henkiin. Tarinan mukaan tohtori Frankenstein yrittää luoda jotain uutta ja ihmeellistä ja nostaa tiedettä uudelle tasolle, mutta tuloksena on traaginen hirviö, joka tuhoaa luojansa.
Mikään muu vertaus ei riitä kuvaamaan sitä käsittämätöntä sitkeyttä, jolla tämä kuolleena syntynyt ajatus kaivetaan yhä uudelleen ylös haudastaan.
Ja tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi pääministeri Vanhanen (kesk.) on julkisuudessa todennut että ”lukukausimaksuja ei [ole] suunnitteilla”. Samoin opetusministeri Virkkunen (kok.) vastasi viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla: ”En tule esittämään suomalaisille opiskelijoille lukukausimaksuja.” Kumpikaan näistä lausunnoista ei kuitenkaan sido tulevia hallituksia.
Suomi on pieni kansakunta, jonka poikkeuksellinen menestys 1900-luvun loppupuolella perustui nimenomaan siihen, että koko kansan voimavarat saatiin täysimääräisesti käyttöön. Ilmaisen opiskelun ja opintotuen ansiosta kaikki halukkaat saattoivat opiskella halujensa ja lahjojensa mukaan.
Parhaiten järjestelmä toimi 1980-luvulla, jolloin esimerkiksi minä sukuni ensimmäisenä ylioppilaana lähdin opiskelemaan. Ilman kattavaa opintotukea ja ilmaista opiskelua haaveet diplomi-insinöörin saati tekniikan tohtorin tutkinnosta olisi voinut unohtaa.
Nyt korkeakouluista yritetään tehdä akateemisia tehtaita, jotka prosessoivat opiskelijoista ammattilaisia kuin makkaratehdas sianruhoista meetwurstia. Samalla unohdetaan kuitenkin akateeminen sivistys ja luovuus, jotka vaativat vapautta.
Eri ministeriöiden tuottavuustyöryhmien kannattaisi joskus tutustua viime vuosikymmeninä menestyneiden suomalaisyritysten historiaan. Monen taustalta löytyy nimenomaan venähtäneitä ja keskeytettyjä opintoja. Uudet ajatukset eivät synny projekteissa.
Lukukausimaksujen esillä pitämisen tavoitteena on asian saaminen mukaan seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Puolueiden tulisikin sanoa suoraan julkisuudessa miten ne aikovat suhtautua lukukausimaksuihin, jos ovat mukana seuraavassa hallituksessa. Kyllä vai ei vai jos ehkä sittenkin jossain tilanteessa mahdollisesti kenties?
Vihreiden kanta lukukausimaksuihin on selvä, yksiselitteinen ei, ja tulemme hakemaan tälle kannalle kannatusta seuraavissa vaaleissa.
Jos korkeakouluopintoja halutaan oikeasti nopeuttaa, meidän on tarjottava opiskelijoille maksujen asemesta asianmukaista opetusta ja opintojen ohjausta. Aivan liian moni opiskelija valittaa, että korkeakouluopiskelu on käytännössä itseohjautuvaa etäopiskelua. Opettajia nähdään vain harvoin, ja silloinkin opetus voi olla videoiden katselua. Siis suomalaisissa korkeakouluissa!
Tämä lukukausimaksujen vastustaminen on
mielestäni lapsellista ja/tai
populistista. Lukukausimaksut ovat
käytössä melkein kaikissa muissa maissa
paitsi Suomessa, ilman että niissä olisi
tasa-arvo romahtanut tai innovatiivisuus
loppunut.
Kaikkien mahdollisuus opiskella voidaan
helposti toteuttaa stipendeillä,
tulosidonnaisella lainalla (jota siis
joutuu maksamaan takaisin vain jos tulot
nousevat yli x euroa) tai jollain muulla
instrumentilla. Australiasta on hyviä
kokemuksia tulosidonnaisista lainoista--
siellä uusien opiskelijoiden
sosioekonominen jakauma ei muuttunut kun
käyttöön tuli tulosidonnaisella lainalla
maksettavat lukukausimaksut.
Innovatiivisuudesta riittänee todeta,
että Yhdysvallat ovat maailman
innovatiivisin talous, ilman että siellä
on ilmaisia lukukausimaksuja koskaan
ollut. Bill Gates ei muuttunut
makkaraksi maksullisessa yliopistossa,
kuten sinun argumentaatiostsi voisi
päätellä. Päinvastoin, hän perusti
kohtuullisen hyvin menestyvän firman.
Voi maksutonta koulutusta puolustaa,
mutta pyytäisin että siinä käytettäisiin
vain älyllisesti rehellisiä
argumentteja. Lukukausimaksut eivät ole
mikään hirviö jotka tuohovat
yhteiskunnan.
ilkka (5.3.2010 14.46)
Tuli vielä mieleen, että tuohon
implikoimaasi resurssien puutteeseen on
olemassa helppo ratkaisu:
lukukausimaksut. Valtion budjetista ei
sitä rahaa voi loputtomasti nyhtää, se
tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Ylipäätään elinkaarituloilla mitattuna
rikkaimman väestönosan subventointi on
hölmöläisten hommaa yhteiskunnassa joka
pyrkii tasa-arvoon.
Tuo saattoi olla totta vuosikymmeniä
sitten, mutta nykyään koulutus ei takaa
koulutusta vastaavaa työtä eikä
koulutusta vastaava työ takaa kunnon
palkkaa.
Jyrki J.J. Kasvi (5.3.2010 14.55)
Kyllä se käsittääkseni edelleen pitää
paikkansa. Jos ei pidä, niin siihen on
varmasti osasyyllinen tämä ilmainen
koulutus. Kun koulutus on ilmaista,
tulee ylikoulutusta, jolloin
työpaikoista kilpailevien määrä
lisääntyy ja palkat laskevat.
Maksuttomasta koulutuksesta on kiistatta
joitain hyötyjä, mutta on älyllisesti
epärehellistä väittää lukukausimaksuja
joksikin möröksi. Sitä ne eivät ole.
ilkka (5.3.2010 15.26)
@Ilkka Jos kaikkien sitä pyytävien
lukukausimaksut katetaan stipendeillä
(ainoa tapa taata täysin tasavertaiset
opiskeluolosuhteet), niin miten se ero
nykyjärjestelmästä. Paitsi että "muka
rahaa" pyöritetään byrokratiakoneistossa
entistä enemmän edestakaisin.
Tämä nykyinen ehdotushan käytännössä
vain tarkoittaisi sitä että opintotuki
laskisi hävyttömän matalalle tasolle.
Opiskelijan kannalta tuo on suoraan
opiskelusta johtuva kulu ja siten
suoraan vähennettävissä tuesta.
Esim: opintotuella+asumislisällä tulos
olisi seuraava normi 9kk päätoimisella
opiskelulla:
(298*9+12*201,60-1000)/12=
341,766667€/kk vs nykyinen
425,1€/kk. Jäisi minun vuokrallani
valtavat 74.456667 €/kk ruokaan,
muihin kuluihin ja parhaimmillen yli
100€/kpl maksaviin oppikirjoihin,
jos joutuisin elämään pelkällä tuella.
Olen harvinaisen onnellisessa asemassa,
että pystyn helposti tekemään etätyönä
töitä osa-aikaisesti yliopiston
tutkimusryhmälle. Se sitten kyllä näkyy
rasittavuudessa. Sama kuin tekisi
täyspäivätöitä ja siinä sivussa vielä
toista osa-aika työtä. Mitä tulee
opintolainaan, niin lainaraha on aina
lainarahaa. Se on joskus maksettava
takaisin ja tutkijan palkat ei ole
päätähuimaavia.
Ei ole mitään järkeä syytää toiselta
luukulta opiskelijalle rahaa ja sitten
pyytää se seuraavalta takaisin. Ainoa
hyötyjä on verottaja ja kela, jotka
voivat käyttää näennäistä raha
liikennettä jonkin tulorajan ylitys
perusteena.
Mitä tulee yhdysvaltojen
innovatiivisuuten. Se on enemmänkin
yritysympäristön kuin koulutuksen
kysymys, sekä puhtaan rahan. Yhdysvallat
kuluttaa R&D-toimintaan valtavia määriä
rahaa. Suuri osa yhdysvaltojen "aivo
massasta" on vuotoa muista maista
vaihto/siirto-opiskelijoiden muodossa.
Näille tapauksille varsinainen
koulutushan on jo annettu, koska
opiskelijat ovat jo saaneet
peruskoulutuksen sekä korkeakoulun
perusopinnot ennen siirtymistään
yhdysvaltoihin.
Lisäksi yhdysvallat on niin iso maa,
että vaikka vain prosentti ihmisistä
tekee tutkimusta niin se on jo useampi
miljoona ihmistä. Siinä ei haittaa, jos
ihan joka ikistä sopivaa tyyppiä ei
saada haaviin. Suomella ei ole väestöä
hukattavaksi.
Toisaalta on myös totta, että suomessa
välillä ylikoulutetaan. Sitä on
kuitenkin paljon helpompaa ja
järkevämpää säädellä sisäänotto määrillä
ja pääsy vaatimuksilla opiskelijoiden
rankaisemisen sijaan.
Samoin on totta kuten jyrki totesi, että
huonointa opetusta Suomessa saa
yliopistossa. Kaikkien alempien
koulutusasteiden opettajilta vaaditaan
maisterin paperit ja laajat pedagokiset
opinnot. Mitä yliopistossa vaaditaan:
Olet töissä yliopistossa tutkijana.
Suomen korkeimpien koulutuslaitosten
opettajilta ei vaadita sekuntiakaan
pedagogisia opintoja ja se näkyy
opetuksen laadussa selvästi. On ihan
opettaja kohtaista, että kiinnostaaka
tyyppiä edes lainkaan. Joukossa on
tietysti taitaviakin opettajia, mutta se
on täysin kiinni persoonasta ja
henkilökohtaisesta mielenkiinnosta.
Suurin osa opettajista on tutkijoita,
jotka opettavat koska tutkijoilla on
opetusvelvollisuus. Se on pakkopulla,
joka on tehtävä jotta saa tehdä
varsinaisia työtänsä eli tutkimusta.
Mielestäni on pari ratkaisu opetuksen
laadun parantamiseen.
opetusvelvollisuuden poistaminen ja
opetukselle omistettujen vakanssien
perustaminen. Toinen vaihtoehto on
opetusvelvollisuuden poistaminen
tutkijoilta ja opetukseen keskittymisen
palkitseminen erillisellä
opetuspalkkiolla sen mukaan kuinka
paljon henkilö käyttää aikaansa
opetustoimintaan.
Lisäksi kaikkien opetushenkilökuntaan
kuuluvien pitäisi käydä edes lyhyt
intensiivi kurssi käytännön pedagogian
perusteista. Tämä kaikki tietysti vaatii
resursseja, mutta mielestäni
korkeakoulutus panostamisen arvoinen
asia.
Ari Takalo (5.3.2010 17.22)
Yhdysvallat on isompi maa, mutta per
capita se on ihan yhtä iso. Per capita
siellä on yrittäjyyttä enemmän, vaikka
ei olekaan ilmaista koulutusta. Jännä
juttu, ehkä tässä ei olekaan sellaista
syy-seuraus yhteyttä kuin Kasvi
ehdotti?
Jenkeihin on tosiaan aivovuotoa
vaihto-oppilaiden ja tutkijoiden
muodossa. Myös Suomesta. Olisikohan se
merkki siitä, että siellä
yliopistolaitoksessa tehdään jotain
oikein mitä Suomessa ei tehdä?
Voisikohan lukukausimaksut olla osa sitä
"jotain"?
Kuten sanottu, huonoon opetukseen
ratkaisu on lisää resursseja. Valtion
budjetista ne rahat ei löydy. Mistä
muualta niitä voisi hakea?
Toki tästä asiasta voi olla montaa
mieltä, mutta möröksi lukukausimaksuja
ei voi rehellisesti kutsua. Niistä on
tiettyjä hyötyjä.
ilkka (5.3.2010 19.58)
@ilkka: Miksi rikkaiden pitäisi olla
etuoikeutetussa asemassa
opiskelupaikkoja jaettaessa? Tätähän
lukukausimaksut käytännössä
tarkoittavat.
Jos taas "Kaikkien mahdollisuus
opiskella voidaan helposti toteuttaa
stipendeillä", miten järjestelmä
poikkeaa nykyisestä, lukuunottamatta
stipendittömän enemmistön yhä suurempien
opintolainojen aiheuttamaa tulonsiirtoa
pankeille?
Ei ole "lapsellista" tai "populistista"
vastustaa tarpeettomia, väestön
enemmistön kannalta haitallisia
uudistuksia. Jos lukukausimaksuista on
jotain hyötyä, niin sinulla on varmaan
esittää tästä tutkittua tietoa.
Epämääräiset arvaukset lukukausimaksujen
vaikutuksesta Yhdysvalloissa eivät ehkä
ihan vakuuta.
Yhtäläiset opiskelumahdollisuudet
kaikille varallisuudesta riippumatta
eivät ole mikään epäkohta, vaan yksi
suomalaisen yhteiskunnan parhaimpia
saavutuksia. Ylikoulutus sen sijaan on
aivan todellinen ongelma, mutta se ei
ole seurausta koulutuksen ilmaisuudesta,
vaan liian suuresta koulutustarjonnasta.
Ongelma ratkeaa yksinkertaisesti
vähentämällä aloituspaikkoja. Samalla
saadaan opetukseenkin tarvittavat
lisäresurssit.
jatko-opiskelija (5.3.2010 22.41)
Maksuton opiskelu on johtanut meidät
yhdeksi maailman varakkaimmista
yhteiskunnista. Suomalaiset näkivät
säännöllisesti nälkää vielä
1800-luvulla. Eiköhän tämä järjestelmä
ansaitse jotain muuta kuin
niskalaukauksen? Vihreät eivät tule
hyväksymään lukukausimaksuja.
vhy (5.3.2010 23.19)
Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmä on
ollut aiheesta sen verran raskaan
kritiikin kohteena niin kotimaassaan
kuin ulkomaillakin että sitä ei ehkä
kannata nostaa esiin lukukausimaksujen
puolustukseksi.
Tommi Koivula (6.3.2010 08.58)
Henk.koht. hyväksyisin lukukausimaksut
siinä tapauksessa että opintotuki
nousisi toimeentulotuen ja
sairaspäivärahan tasolle. Tuntuu ehkä
turhalta siirrellä rahaa ensin valtiolta
opiskelijoille ja sitten opiskelijoilta
valtion ylläpitämille kouluille, mutta
eri tukien yhtenäistäminen toisi
mukanaan huomattavia byrokraattisia
säästöjä. Hyvä esimerkki nykyisen
tukijärjestelmän järjettömyydestä löytyy
toisesta Vihreästä blogista:
http://www.soininvaara.fi/2010/03/04/lik
inako-vie-nakemyksen
Pekka Klärck (7.3.2010 00.23)
@jatko-opiskelija
"Jos taas "Kaikkien mahdollisuus
opiskella voidaan helposti toteuttaa
stipendeillä", miten järjestelmä
poikkeaa nykyisestä, lukuunottamatta
stipendittömän enemmistön yhä
suurempien
opintolainojen aiheuttamaa tulonsiirtoa
pankeille?"
Suuri ero on siinä, että korkeakoulussa
käyvät maksavat koulutuksensa itse, eikä
köyhemmät duunarit joudu sitä veroilla
maksamaan. Saadaan veroprosentti ja
siitä aiheutuva tehokkuustappio alas.
Toinen hyöty on se, että ei
kouluttauduta turhaan. Nyt, kun itse ei
joudu maksamaan, on suuri houkutus
hankkia kakkostutkinto harrastuksena.
Ihan kiva harrastus varmasti, mutta ei
valtion sitä pitäisi ainakana kokonaan
maksaa.
Stipendien vaihtoehtona tulosidonnaiset
lainat ovat hyväksi havaittu keino
yhdistää maksuttoman koulutuksen ja
lukukausimaksujen edut.
Väitteet että nimenomaan maksuton
koulutus on nostanut kansakunnan on
puppua. Yhtäläinen pääsy koulutukseen
oli tärkeä, ja sen voi toteuttaa myös
esimerkiksi tulosidonnaisten lainojen
tai stipendien avulla ilman ongelmaa.
Väitteet että maksuton koulutus on
edellytys innovatiivisella ajattelulle
on myös täyttä puppua.
Asioista saa olla montaa mieltä, mutta
rehellisyyttä peliin. Yleensä vihreät
ovat siinä hyviä, mutta tämä asia tuntuu
turruttavan fiksummatkin aivot.
Lukukausimaksut eivät ole saatana,
frankenstein tai muu mörkö. Ne ovat
monessa maassa täysin toimivaksi todettu
järjestelmä.
ilkka (8.3.2010 11.55)
Ilkalla tuntuu menevän argumentaatio ja
tavoitteet päinvastaisiin suuntiin.
Ilmaisella opiskelulla tavoitellaan
nopeaa säätykiertoa. Se tarkoittaa, että
yhteiskunnassa voi menestyä riippumatta
syntyperästä ja asemat määräytyvät
enemmän yksilön omien taitojen ja
tekojen perusteella kuin vanhempien
yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Nimenomaan lukukausimaksuja ja muita
esteitä kasaamalla hidastetaan
säätykiertoa, eli rakennetaan
järjestelmää, jossa vain rikkaat
opiskelevat korkeimpia tutkintoja.
Silloin lahjakkuuden ja motivaation
sijasta yhteiskunnallinen asema määrää
ihmisten kouluttautumisen tason.
ilkka:"Suuri ero on siinä, että
korkeakoulussa
käyvät maksavat koulutuksensa itse,
eikä
köyhemmät duunarit joudu sitä veroilla
maksamaan."
Köyhän duunarin lapsi ei tällöin voisi
mitenkään kouluttautua, ottamatta
kohtuutonta riskiä ylisuuren lainan
muodossa. Opiskelun kustannuksia ei voi
vähentää suoraan elinajan arvioiduista
ansioista koska elämää ei voi elää
takaperin ja opinnot ovat yleensä elämän
alkupuolella. Jos 5 vuoden opiskelujen
jälkeen sairastuu vaikka masennukseen ja
on seuraavat pari vuotta työkyvytön,
ilkan mallissa köyhän duunarin lapsen
elämä on sitten sitä myöten selvä, ja
parempi vetää itsensä narun jatkoksi.
Rikkaan suvun vesalla ei ole mitään
ongelmia maksaa isin taskusta
kuukausimaksuja, eikä haittaa vaikka
opinnot menisi pöntöstä alas kun on iso
perintö tulossa ja setä järjestää duunia
firmastaan.
Jos haluaa tehdä Suomesta
luokkayhteiskunnan, silloin on
johdonmukaista heikentää köyhempien
mahdollisuutta opintoihin. Jos haluaa
ajaa yhä useamman nuoren ahdinkoon,
silloin isojen lainojen ottoa kannattaa
suosia mahdollisimman nuorena.
Verotuksessahan se sitten lopulta näkyy
kun osa "tulevista porvareista" tipahtaa
kuormasta ja ajautuu ahdinkoon.
vhy (8.3.2010 12.42)
Vapaan koulutuksen edut ovat melko
lailla kiistattomat. Lukukausimaksut
eivät automaattisesti tuhoa
mahdollisuutta siihen mutta huonosti
toteutettuna ovat sille vakava uhka.
Eikä pelko siitä että maksut johtavat
tilanteeseen jossa vain varakkaiden
perheiden lapsilla on käytännön
mahdollisuudet korkeimpiin opintoihin
ole pelkkää pelottelua. Stipendejäkään
ei yleensä kaikille lahjakkaille riitä.
Silti, Suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikoina
jokaista työelämän ulkopuolella olevaa
kohti oli kuusi työssä käyvää.
Väestörakenteen muutos on kuitenkin
johtamassa siihen että jos kehitys
jatkuu nykyisenä on kymmenen vuoden
päästä tilanne se että kolmannes
kansasta joutuu elättämään loput kaksi
kolmasosaa, eikä sekään ole vielä kaaren
huippukohta.
Toisin sanoen fakta on että
yhteiskunnalla on yhä vähemmän varaa
ylläpitää kaikkia toimintojaan - kuten
ilmaista koulutusta ja terveydenhuoltoa
- tavalla johon on totuttu. Tehostamis-
ja säästötoimenpiteilläkin on rajansa.
Jatkossa joudutaan joko etsimään uusia
rahoitustapoja tai karsimaan palveluja.
Kuten vähentämään opiskelupaikkoja.
Lukukausimaksuja ei siis kannata
yksiselitteisesti tyrmätä, mutta ei
myöskään hyväksyä. Puhua niistä kyllä
voi ja kannattaakin.
Klärckin yllä ehdottama malli jossa
lukukausimaksut yhdistetään opintotuen
korotukseen voisi olla toimiva ratkaisu,
olettaen että maksu ja tuki yhdistetään
toisiinsa lainsäädännöllisesti niin että
maksujen kohotessa myös tuet kohoavat
automaattisesti. Koska sehän on nähty
kuinka usein opintotukea meillä
korotetaan.
Tommi Koivula (8.3.2010 14.44)
Opiskelupaikkojen vähentäminen olisi
varmaankin järkevää tiettyyn rajaan asti
mutta siinäkin päädytään lopulta samaan
tulokseen kuin lukukausimaksuissa.
Varakkailla kun on aina mahdollisuus
kouluttautua ulkomailla.
vhy (8.3.2010 15.24)
@vhy:
"Köyhän duunarin lapsi ei tällöin voisi
mitenkään kouluttautua, ottamatta
kohtuutonta riskiä ylisuuren lainan
muodossa."
Se laina voi olla tulo-sidonnainen,
jolloin sitä ei tarvitse maksaa ellei
ole tuloja mistä maksaa. Käytännössä
järjestelmän voi toteuttaa esimerkiksi
niin, että niillä, joilla on
tulosidonnaista lainaa, valtion
tuloveron ylimmän portaan veroprosentti
on prosentti-pari korkeampi niin kauan
kunnes laina on maksettu pois. Lainaa ei
siis tarvitse maksaa pois ellei ole
paljon verotettavia tuloja. Näin homma
hoidettiin Australiassa, ilman että
säätykierto siitä hidastui.
Nopea säätykierto on tavoiteena hyvä ja
allekirjoitan sen. Maksuton koulutus ei
vain ole ainoa tai välttämättä paras
tapa tätä toteuttaa.
ilkka (8.3.2010 17.20)
@ilkka:
Lähtökohtasi ilmeisesti on, että
akateemisen koulutuksen saaja hyötyy
koulutuksesta, joten hänen pitää se myös
itse kustantaa.
Entä yhteiskunta? Eikö raksamies hyödy
siitä, että on mahdollisimman pätevä
rakennusinsinööri suunnittelemassa
mahdollisimman hyvän sillan? Ja
vastaavasta mahdollisimman hyvän
sillasta hyötyy myös yhteiskunta, joten
on sille monessa tilanteessa
taloudellisesti kannattavaa kouluttaa
mahdollisimman päteviä ihmisiä.
Koulutuksen hinnan sälyttäminen
pelkästään koulutettavalle onkin samalla
tavalla "väärin" kuin nykyinen
veronmaksajalle sälyttäminen.
Sepi (9.3.2010 14.53)
On niin monta muutakin asiaa, jossa
voisi samalla tavalla laittaa
korvausvelvolliseksi. Ensinnäkin kaikki
opiskelu eikä pelkästään
yliopisto-opinnot tulisi olla
jälkikäteen korvattavia, jos halutaan
olla johdonmukaisia. Verovaroja jaetaan
muutenkin joillekin enemmän kuin
toisille, esimerkiksi urheilijat saavat
hyötyä, jota ei odoteta korvattavaksi.
Hyvätuloinen voi hyvinkin lähteä
lipettiin siinä vaiheessa kun verotaakka
alkaa painamaan. Niinhän urheilijat
tekevät jo nyt.
Miten sitten sairauskustannusten
korvaaminen jälkikäteen lisäverolla tai
työttömyyskorvausten takaisinmaksu?
Viimeistään perinnönjakovaiheessa
yhteiskunta voisi ottaa saatavansa
takaisin, jos vainajasta ei tullut
elämänsä aikana verojen nettomaksajaa.
Voisihan tuolta pohjalta rakentaa
järjestelmän uusiksi niin, että
verotaakka jakautuisi paremmin
kustannusten aiheuttajille mutta eipä
taida onnistua tuollainen muutos
Suomessa ja järkevyyskin on
kyseenalainen.
