Euroopan unionissa ei ole päästy sopuun geenimuunneltujen tuotantokasvien viljelyn pelisäännöistä. Kun ei saatu laihaa sopua eikä ole haluttu lihavaa riitaa, päätösvalta geenimuunnellusta kasvintuotannosta ollaan siirtämässä jäsenmaille.
Valitettavan hyvä esimerkki siitä, ettei Euroopan Unioni ole vielä kypsä kantamaan vastuuta nimenomaan niissä asioissa, jotka vaatisivat ylikansallista päätöksentekoa ja vastuun kantamista.
27 äänen sekakuorolla ei ole samanlaista vaikutusvaltaa kansainvälisissä GMO-neuvotteluissa kuin yhtenäisellä Euroopan Unionilla. Me olemme maailman suurin talousmahti, ja voisimme vähitellen alkaa käyttäytyä sen mukaisesti! Nyt Yhdysvallat, Kiina ja Monsanton kaltaiset globaalit suuryritykset pystyvät pompottamaan meitä mielensä mukaan.
Päätöksenteon hajauttaminen jäsenmaille johtaa käytännössä siihen, että Eurooppaan syntyy 27 erilaiset pelisäännöt! EU-maita on sen jälkeen helppo vedättää periaattella: ”Kun kerran Suomi (tms.) sallii tämän, niin meidän on Latviassa (tms.) sallittava tuo, tai meidän maanviljelijämme eivät pärjää kilpailussa.”
Geenimuuntelu on lisäksi sen verran laaja ja monisyinen vyyhti, että lainsäädännön valmistelu vaatii poikkeuksellisen paljon tieteellistä, juridista ja poliittista osaamista sekä julkista keskustelua. Suomen kaltaisten pienten jäsenmaiden ministeriöillä ei välttämättä ole edes asianmukaiseen valmisteluun tarvittavia henkilöstöresursseja! Riskinä on, että päätöksenteko perustuu lähinnä alan teollisuuden palkkalistoilla olevien asiantuntijoiden näkemyksiin.
Geenimanipuloidut tuotantokasvit
voivat tulevaisuudessa olla yksi avain maailman nälkäisten massojen ruokkimiseen ja biopolttoaineiden kannattavaan tuotantoon, mutta hallitsemmeko me GMO-tekniikkaa vielä tänä päivänä riittävän hyvin pystyäksemme takaamaan GMO-tuotantokasvien viljelyn ja käytön turvallisuuden?
Eikä kyse ole vain Suomesta, vaan toiminnan on oltava aukottoman turvallista myös sellaisissa maissa, joissa turvallisuuskulttuuri ja viranomaisvalvonta eivät ole samaa tasoa kuin meillä. Ettei jonain päivänä jouduta miettimään, mitä tehdä esimerkiksi rikkaruohoksi äityneelle GMO-vieraslajille, joka on immuuni torjunta-aineille? Siihen verrattuna vesihyasintti ja petovesikirppu voivat olla vielä harmittomia otuksia.
