Sukupuolettuneita ennakkoasenteita

Valhe, emävalhe, tilasto, niinhän sitä sanotaan. Mutta välillä tilastot avaavat myös silmiä ja pakottavat kyseenalaistamaan itsestään selvinä pidettyjä totuuksia. Hyvän esimerkin tarjoavat Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreet luvut parisuhdeväkivallasta: vuonna 2008 törkeän perheväkivallan tai henkirikoksen yrityksen uhriksi joutui 116 miestä, 111 naista ja 8 lasta.

Sukupuolettunut mielikuva suomalaisesta perheväkivallasta on tilastojen valossa ilmeisen väärä. Kuitenkin suurin osa julkisista puheenvuoroista toistaa edelleen vanhoja stereotypioita miehistä hakkaajina ja naisista uhreina. Parisuhdeväkivallan vastaisen taistelun lähtökohdaksi tulisikin ottaa se, että jokainen lyönti on liikaa, on lyöjän tai uhrin sukupuoli mikä tahansa!

Miehiin parisuhteessa kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen yhtä suuri tabu kuin naisiin kohdistunut parisuhdeväkivalta oli vielä 20 vuotta sitten. Ja kun aiheesta ei ole puhuttu, sitä ei ole ollut olemassa, eikä sille ole tarvinnut tehdä mitään. Perheväkivallan uhreiksi joutuneille miehille ei ole ollut tarjota apua eikä väkivaltaisuudestaan eriin pyrkiville naisille ole ollut tarjota tukea, koska palvelut on räätälöity vain toiselle sukupuolelle.

Valitettavan hyvä esimerkki tämän logiikan lopputulemasta saatiin vuonna 2004, kun mm. lähes kaikkien puolueiden naisjärjestöt vaativat RAY:n rahoituksen peruuttamista Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus –kampanjalta, koska se tarkasteli myös miehiä parisuhdeväkivallan uhreina. On kohtalon ivaa, että yhtä tabua vastaan ansiokkaasti taistelleet naisjärjetöt eivät huomanneet toimivansa samalla tavalla kuin naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa vähätelleet tahot olivat toimineet vain parikymmentä vuotta aiemmin.

Viidessä vuodessa tilanne on toki parantunut, eikä kukaan enää kehtaisi yrittää estää jotain kampanjaa vain siksi, että se näkee myös miehet potentiaalisina perheväkivallan uhreina. Silti Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemista luvuista on keskustelu julkisuudessa häkellyttävän vähän. Aivan samoin vaiettiin kuoliaaksi vuonna 2008 julkaistu tutkimus nuorten miesten kokemuksista perheväkivallan uhreina.

Parisuhdeväkivalta on niin vakava ongelma, ettei yhtäkään uhria saati joka toista uhria saa jättää yksin. Parisuhdeväkivallan vastaisen työn, sitä tekevien viranomaisten ja siitä päättävien poliitikkojen on irtauduttava vanhentuneista sukupuolettuneista ennakkoasenteista ja puututtava väkivaltaan perheissä siitä riippumatta, mitä sukupuolta pahoinpitelijä ja uhri sattuvat olemaan.