”Onneksi noin ei voi käydä täällä Suomessa”, moni huokaa maailman uutisten järkyttäessä mielenrauhaa. Aivan kuin me suomalaiset olisimme jotenkin immuuneja vihan lietsonnalle ja terrorille. Itse asiassa siitä ei ole kuin sata vuotta, kun Suomessakin toimi useita terroristijärjestöjä, jotka tekivät poliittisia murhia ja pommi-iskuja.1)
Sortokauden provosoimien äärikansallismielisten terroristijärjestöjen kuten Suomen aktiivisen vastustuspuolueen iskut kohdistettiin sekä venäläisiin viranomaisiin että liian sopuisina pidettyihin suomalaisiin. Kuuluisin näistä iskuista on Eugen Schaumanin kesäkuussa 1904 tekemä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha, mutta hän ei ollut suinkaan uhreista ainoa. Esimerkiksi keskusteluyhteyden säilyttämistä venäläisiin kannattanut prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen ammuttiin kotiinsa.
Terrori-iskuja tekemään värvättiin myös lapsia. Tunnetuin näistä ryhmistä oli lukiolaisista koostunut Verikoirat-verkosto, joka erikoistui tavallisten poliisien ampumiseen. Pommi-isku Eerikinkadun poliisiasemalle sen sijaan epäonnistui.
Ja kaikesta tästä huolimatta … tai nimenomaan tästä syystä pian näiden tapahtumien jälkeen itsenäistyneelle Suomelle säädettiin perustuslaki, joka takaa vahvan suojan kansalaisten yksityisyydelle ja ilmaisun vapaudelle. Suomalaiset olivat katkerasti oppineet, miten kansalaisvapauksien rajoittaminen kärjistää yhteiskunnan vastakkainasettelua.
Entä laillistettu hirmuvalta Stalinin, Pinochetin tai Pol Potin tapaan? Eihän suomalainen kansaluonne sellaiseen taivu? Eihän?
Valitettavasti me suomalaiset emme ole tässäkään suhteessa muita parempia. Sisällissodan vuosina sekä punainen että valkoinen hallitus surmasivat poliittisia vastustajiaan sumeilematta (punaiset: 1424, valkoiset: 7370). Sodan voittaneet valkoiset perustivat myös Euroopan ensimmäiset keskitysleirit kaksi vuosikymmentä ennen Hitleriä. Leirien epäinhimillisten olosuhteiden uhreina menehtyi (11 652) yli kaksi kertaa enemmän punaisia kuin varsinaisissa taisteluissa (5 199). Myös taistelujen ulkopuolella ammuttujen punaisten määrä (7 370) oli paljon kaatuneiden määrää suurempi.
Harva muistaa, että Suomen johto suostui sulkemaan leirit vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen. Vasta kun Kansainliitto uhkasi Suomea pakotteilla, leirien hengissä selvinneet vangit vapautettiin.
Sopivassa tilanteessa sopivasti manipuloituina myös me suomalaiset pystymme hirmutekoihin. Kuten kaikki muutkin.
- - -
1) Minulla on ollut uuden Potterin lisäksi kesälukemisena Mikko Metsämäen ja Petteri Nisulan kirja Aktivistit - Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Todella suositeltava kertauskurssi Suomen lähihistoriaan.
Eroaako Suomen nykyinen yhteiskunta muka paljoakaan hirmuvallasta (liekkö täällä juurikaan mitään mitä saa tehdä ilman viranomaisten lupaa) ?
Ainut ero on, ettei täällä viranomaisten toimesta ketään tapeta.
Ari Heikkinen (26.7.2007 23.31)
Melko vahvaa tekstiä, Ari. Onko se todella ainut ero?
Milloin sinut on viimeksi vangittu rodullisin, poliittisin tai uskonnollisin perustein määräämättömäksi ajaksi ja sinua on kidutettu, kunnes olet tuskasta mielipuolisena ilmiantanut keksityistä rikoksista ihmisiä joita et edes tunne (Huom ASEM ei mene tähän kategoriaan...)? Koetko todella, että sinulta on valtiovallan ja viranomaisten toimesta riistetty kaikki ihmisarvoisen elämän ominaisuudet ja sinut on alennettu halveksittavan eläimen asemaan vailla oikeuksia? Tunnetko jatkuvaa lamauttavaa ja oikeutettua pelkoa ja kauhua viranomaisia kohtaan? Oletko täysin vailla YK:n ihmisoikeussopimuksessa mainittuja perusoikeuksia?
Rohkenen epäillä.Edellämainitut moraaliresursseja syövät toimenpiteet näet perinteisesti tulevat juuri ennen sitä, kun ihmisiä aletaan teloittaa salaisissa pikakenttäoikeuksissa.
Kannattaa erottaa toisistaan kansalaisten elämää lievästi hankaloittava valtion ja sen organisaatioiden *kykenemättömyys* hoitaa lähes kaikkia niitä tehtäviä jotka heille on lailla säädettu, sekä varsinainen valtionterrori kansalaisiaan kohtaan. Jälkimmäisestä olemme mielestäni vielä aika kaukana.
... ai niin, enhän tiedä mistä päin maailmaa kirjoitat mutta oletin kirjoituksesi koskevan Suomea.
Walter (27.7.2007 10.18)
Huomattakoon, että suomalaisilla oli vahva kulttuurinen pohja oppia virheistään ja olla toistamatta niitä.
Joissakin päin maailmaa hirmuhallitsijat vain vaihtuvat seuraavaan, vallankumoukset johtavat tyranniaan ja hirmuteot voivat kulttuuriselta pohjalta lähteä jo perheiden sisältä, mm. tyttöjen oikeuksista.
Kyllä hirmutekoihin pystyy lähes kuka tahansa kun ympäristö luo sille olosuhteita, motivaatiota, pakotetta ja näennäistä oikeutusta mutta en näin yksimalkaisesti kuitenkin rinnastaisin suomalaisia esim. Pol Pottiin, olisi hyvä pitää mielessä myös pidemmät aikajanat, suhteellisuus, mittakaavat, kehittyminen, oppiminen jne.
surreal (27.7.2007 20.04)
Hieno kirjoitus taas kerran, olet melkein ainoa poliittinen bloggaaja jota seuraan. Harmi vain että en voi äänestyspaikalla kannattaa koska asun jossain muualla
mattitepposeppo (31.7.2007 07.37)
Niin surullista kuin se onkin, me suomalaisetkin tosiaan osaamme olla julmia toisillemme. Merkittävä ero moniin muihin eurooppalaisiin kansoihin on kuitenkin se, ettei meillä ole kolonialistista taustaa. Ruotsiltakin sellainen löytyy, vaikkakin aika kaukaa. Esimerkiksi briteillä tämä näkyy vahvemmin, Britannian nykynuorissakin on paljon tätä "meidän kulttuuri on parempi kuin muiden" herrakansa-asennetta. Tämä on toki hyvä voimavara poliitikoille hyödyntää, kun ryhdytään vaikkapa "terrorismin vastaiseen sotaan" kaukana jossain missä näitä huonompia kulttuureja asuu.
Me suomalaiset olemme toki osanneet murhata etenkin toisiamme, mutta huonoja olemme olleet haastamaan riitaa muiden kulttuurien kanssa. Ehkä se Amerikassa laskettaisiin heikkoudeksi, mutta laskekaamme se täällä Euroopassa vahvuudeksi.
Ossi Ojutkangas (31.7.2007 11.51)
Hyvä kirjoitus, hyvä muistutus. Säännöllisin väliajoin voisi tehdä hyvää käydä läpi kansalaissodan aikaa.
Rolle (31.7.2007 21.55)
No eiköhän se ole aika selvää, että 'meidän kulttuuri', noin keskiarvoistaen, on paljon 'parempaa' kuin vaikkapa Jemenin tai Somalian. Eikä siihen ajatukseen tarvita 'herrakansa' -ajattelua, vaan lähinnä johdonmukaisuutta sekularismin, ihmisoikeuksien, mielipiteenvapauden, sukupuolten tasa-arvon ja yksilön koskemattomuuden arvostamisessa.
surreal (1.8.2007 08.56)
Kannattaa lisäksi muistaa, että Tarton rauhaan päästiin vasta, kun Suomen valtio alkoi kontrolloida rajojaan ja estää erilaisten yksityisten (tai puoliyksityisten) ryhmien sotaretket rajan yli Itä-Karjalaan. Vrt. Aunuksen retkikunta.
Suomihan miehitti tuolloin Repolaa ja Porajärveä, joiden asukkaat äänestyksen mukaan halusivat liittyä Suomeen. Rauhanteon jälkeen Suomi luovutti kunnat takaisin Neuvostoliitolle, mikä johti kuntien nimismiehenä toimineen Bobi Sivenin itsemurhaan (AKS:n marttyyri). Myöhemmin kunnissa nousi ihan kapinakin Neuvostoliittoa vastaan, mihin Suomi ei puuttunut.
Tätä olen vertailukohtana kertonut Libanonilaisille ystävilleni. Jos haluaa rauhan rajanaapurin kanssa, pitää pystyä varmistamaan, ettei kukaan hyökkää (tai ammu) omalta puolelta rajanaapurin puolelle. Sitä kutsutaan rauhaksi.
Iiro (2.8.2007 16.21)
Pari viikkoa sitten 8-vuotiaallani oli paljon kysymyksiä historiasta. Selitin hänelle brittiläistä imperiumia, toista maalimansotaa... ja sain vastata kysymykseen: "Mikä sitte on SUOMEN pahin rikos?".
Annoin ääneni sisällissodan jälkeiselle kostomielialalle. Oil hyvä yhdistää historia nykypäivään, sillä asumme talossa, jossa punavankeja on pidetty 1918. Ehkä meidänkin makuuhuoneessamme on joku itkenyt, kiroillut ja kuollut.
On melkoinen ihme, että sen ajan haavat eivät nykyään enää vaikuta pahemmin mätivän. Ei ole monta sukupolvea tässä ehtinyt vaihtua. Aika toivoa herättävä ajatus oikeastaan!
Karla Loppi (5.8.2007 11.36)
Suomessa tuudittaudutaan liikaa "ei voisi tapahtua meillä" -aatoksiin. Ollaan valmiita rajoittamaan oikeutta osoittaa mieltään ja estää naamioinnit jne. sillä perusteella, että meillä poliisi ja hallinto ei käytä valtaansa väärin.
Ei käytäkään (paitsi Supo, kertovat jokapäiväiset lehtemme). Huonoihinkin aikoihin on silti syytä varautua, sillä juuri laki on turva silloin kun ajat ovat heikot ja kansalaisoikeuksia poljetaan.
Tony Hagerlund (5.8.2007 11.51)
Hirmuvalta ei tarkoita välttämättä viranomaisten toimesta tapahtuvaa kiduttamista ja tappamista, se voi myös tarkoittaa viranomaisten toimesta tapahtuvaa ylenpalttista kyttäystä, valvontaa ja kontrollia.
Kannattaa muistaa, että suurin este hirmuvallan syntymiselle on nimenomaan sananvapaus ja vahva yksityisyyden suoja, joita täällä Suomessakin ollaan jatkuvasti rajoittamassa terrorismin ja ties minkä muun tekosyyn varjolla.
Ari Heikkinen (7.8.2007 19.36)
Ari Heikkinen: kannattaa ihan vakavasti tutustua esimerkiksi DDR:n historiaan. Kirjoituksesi vaikuttaa kielivän lähinnä perspektiivin puutteesta, näin suoraan sanottuna. Millä tavoin tuo "ylenpalttinen kyttäys, kontrolli ja valvonta" konkretisoituu? Ei ainakaan minun elämääni ole liiemmin häirinnyt. Sanan- ja yksilönvapauden suhteen Suomi taitaa löytyä kuitenkin sieltä maailman kehittyneimmästä päästä, vaikka puutteitakin toki on.
surreal: "Huomattakoon, että suomalaisilla oli vahva kulttuurinen pohja oppia virheistään ja olla toistamatta niitä." - Mitä tarkoitat, esimerkkejä pöytään?
Tsorro (15.8.2007 08.51)
Minusta sisällissodan "keskitysleirit" eivät olleet sellaisia ihan samassa merkityksessä kuin nuo natsien leirit. Olisikohan vankileiri parempi sana? Olot olivat kyllä huonot. Ihmeen hyvää työtä sisällissodan jälkeen tehtiin että maasta saatiin taas yhtenäinen.
