Saaristoaggressioita

Joskus yleensä rauhallinen minäni joutuu väistymään primitiivisempien tunteiden tieltä. Ja valitettavan usein näin käy lempiliikuntani melonnan parissa. Itse melomisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan siinä mitä Suomen vesireiteillä ja saarissa joutuu välillä näkemään.

Käsittääkseni ihmiset liikkuvat luonnossa nauttiakseen siitä. Mutta jotkut haluavat ilmeisesti samalla varmistaa, ettei kukaan muu pysty enää nauttimaan samasta paikasta. Nämä luonnossa liikkujat ovat kuin heinäsirkkalauma, joka yhden saaren tärvättyään siirtyy järsimään seuraavaa.

Ja järsimisestä on nimenomaan kysymys. Toki mökittömistä saarista (uhanalainen laji) ja julkisilta rannoilta (lähes sukupuutossa) löytyy näiden otusten jäljiltä myös roskia niin paljon, että suojahanskat ja jätesäkki kuuluvat modernin kajakkiretkeilijän varustelistaan, mutta järsimisen jälkiä ei niin vaan siivota pois.

Järsimisellä tarkoitan polttopuiden ja sytykkeiden keräämistä linkkuveitsellä tai muulla tylsällä teräaseella. Yövyin juuri pienellä nimettömässä saarella Kymijoen länsihaarassa, lähellä Paaskosken voimalaa, ja jokaisesta vähänkin isommasta koivusta oli revitty tuohet irti niin korkealle kuin käsi yltää. Yksi muutama vuosi sitten vielä kitunut iso koivu oli käsittelyn jäljiltä heittänyt henkensä ja kaatunut keskelle saaren parasta maihinnousupaikkaa.

Suomenlahdella järsitään sen sijaan kokonaisia puita. Jäljistä päätellen tuoreiden puiden linkkarilla nakertamiseen on täytynyt mennä tunteja. Joillain saarilla on kymmeniä tällaisia tynkiä. Jos senkin energian olisi käyttänyt parin halon tuomiseen mantereelta, nuotiosta olisi voinut tullakin jotain. Nyt nuotiokiviltä löytyy puoliksi palaneita rungonpätkiä, joita on yritetty polttaa keskeltä.

Lopuksi kiitos EU:lle. Ainoa viime reissun varteen osunut ”virallinen” levähdyspaikka oli EU:n rahoilla kunnostettu Pyhtään kunnan ylläpitämä Koivuviikki. Lähes kaikilta muilta rantautumiskelpoisilta rannoilta tuli vastaan mökkilaituri (myös omalta...). Myös vanhat mattolaituritkin alkavat (valitettavan hyvästä syystä) kadota maisemasta. Ne ovat kuitenkin usein tarjonneet vesiretkeilijälle hyvän hengähdyspaikan. Mattolaiturit ovat toimineet myös lasten epävirallisina uimapaikkoina, koska sille ainoalle viralliselle on polkupyörällä liian pitkä matka.

Myös mökittömien on päästävä rantaan! Uimaan, ongelle, melomaan, nauttimaan kesästä.