Jäte palaa
YTV:n hallitus teki opintomatkan Bilbaoon, Baskimaan sydämeen. Reissu oli rankka mutta opettavainen, sillä Bilbaossa on tällä hetkellä iso vaihde silmässä. Koko kaupunkirakenne on menossa uusiksi, joukkoliikennejärjestelmä on rakennettu uusiksi, ja jätehuolto on pantu uusiksi.
Vielä runsas kymmenen vuotta sitten Bilbao oli kuitenkin syvässä kriisissä. Kaupungin talous perustui raskaaseen teollisuuteen, jonka hallussa olivat kaupungin parhaat tontit Nervión-joen rannalla. Joenrannan satamaterminaalien takana olleiden rakennusten julkisivu oli joesta _pois_ päin, ja syystä, sillä joki oli niin saastunut, ettei siinä elänyt yhtään mitään. Asukkaat eivät päässeet rantaan, eivätkä sinne edes halunneet.
Kriisin toi lama, joka ajoi Bilbaossa toimineita teollisuusyrityksiä joukoittain konkurssiin. Elinkelvottomia tehtaita yritettiin pitää tukiaisilla hengissä, mutta eihän kannettu vesi kaivossa pitkään pysy. Kriisi tarjosi Bilbaolle kuitenkin myös ainutlaatuisen mahdollisuuden, sillä verovelkojen takia konkurssiin menneiden yritysten tontit päätyivät kaupungille. Kaupunki kaavoitti ne, myi rakennusoikeudet kovaan hintaan ja aloitti kaupunkirakenteen kunnianhimoisen uudistamisen.
Tärkeimpänä tavoitteena on ollut joen avaaminen kaupunkilaisille. Satamatoimintoja siirretään Nerviónin suulle rakennettavaan suureen satamaan, ja satamamakasiinien, romurautakasojen ja telakoiden ja rautateiden tilalle on noussut ja nousee rantabulevardeja ja asuntoja ja toimitiloja. Samalla joki on puhdistunut siinä määrin, että sen rannoilla järjestetään ongintakisoja, ja itsekin näin joen suorastaan kuhisevan noin 30-senttisiä kaloja.
Uudistumisen sydämenä on Guggenheimin uusi nykytaiteen museo, 32,500 neliötä veistoksellista näyttelytilaa joen rannalla paraatipaikalla. Museo maksoi 130 miljoonaa euroa, eivätkä edes sen kannattajat uskoneet hankkeen kannattavan kuin välillisesti, kaupungin imagon ja kaupunkikuvan paranemisen kautta. Kävijämäärät ovat kuitenkin ylittäneet optimistisimmatkin ennusteet, ja investointi on maksanut itsensä takaisin viidessä vuodessa. Kun jotain tehdään, se kannattaa tehdä kunnolla.
Kaupunki on satsannut paljon myös metroon ja raitiolinjaan. Tulos toimii yllättävän hyvin, vaikka Baskimaan hallinnon monimutkaisuus näkyy jopa matkalipuissa. Jonkin hallintoväännön tuloksena on ollut se, että samaa lippua voi käyttää sekä busseissa, ratikoissa että metrossa, mutta se on työnnettävä lipunlukijaan eri paikoissa eri asennossa (joka on siis muistettava aina tarkistaa kahdesta pienestä lipun kulmaan painetusta nuolesta).
Metron suunnittelussa on onnistuttu ratkaisemaan yksi metrojen suuri ongelma eli matkustajien turvattomuuden tunne. Bilbaolaiset antavat kyselyissä parhaat pisteet nimenomaan metronsa turvallisuudelle. Tämä on onnistunut korostamalla asemien suunnittelussa valoa ja avaria tiloja sekä asemien korkeaa siisteystasoa. En ole missään muualla nähnyt metroasemia, joiden lattiat kiiltävät. Bilbaon metro onkin palkittu maailman siisteimpänä. Sen sijaan akustiikassa asemien suunnittelu on epäonnistunut. Jopa muutaman ihmisen keskustelu asemalaiturilla tuottaa voimakkaan kaiun, junan tulosta puhumattakaan.
Bilbaon metro on toisiaan juna tai maanalainen pikaraitiotie, joka ottaa virran ilmajohdoista eikä maakiskosta. Myös pysäkinvälit ovat metroksi varsin lyhyet. Vaunuja ohjataan automaattisesti, jolloin vuoroväliä on voitu tiivistää. Junissa on kuitenkin ohjaaja turvallisuuden vuoksi. Junia ajetaan viikonloppuisin käsiohjauksella, jotta kuljettajien taidot pysyvät yllä. Mielenkiintoista oli myös se, miten joustavasti yö- ja viikonloppuaikatauluja muutetaan esimerkiksi juhlapyhinä tai paikallisen jalkapalloseuran kotiottelujen jälkeen.
Raitiolinja oli rakennettu leveillä kiskoilla, ja kalusto olisi soveltunut myös pikaraitiotiekäyttöön, mutta pysäkinvälit ovat niin lyhyet, ettei nopeus ehdi nousta kummoiseksi. Kalusto tuo mieleen Strasbourgin pikaraitiovaunut, ja liikenne on suurelta osin omalla kaistalla, osaksi muun liikenteen seassa.
Eniten minua kuitenkin kiinnosti Bilbaon uusi jätteenpolttolaitos, vaikka olenkin suhtautunut jätteiden polttamiseen, erityisesti massapolttoon kriittisesti. Keskustelu aiheesta käy pääkaupunkiseudulla kuumana, ja kaikkiin vaihtoehtoihin kannattaa tutustua.
Bilbaossa on parannettu polton hyötysuhdetta yhdistämällä polttolaitos maakaasuvoimalaan (polttoaineena voitaisiin käyttää myös esimerkiksi vanhalta kaasupaikalta kerättävää metaania). Maakaasun polton kuumia savukaasuja käytetään jätteenpoltosta syntyvän "viileän" 310-asteisen höyryn kuumentamiseen niin, että se soveltuu paremmin sähkön tuottamiseen. Tämän seurauksena Bilbaon polttolaitos ei tuota lainkaan lämpöä vaan ainoastaan sähköä. Osa energiasta menee kuitenkin edelleen hukkaan, ja laitoksessa on suuret jäähdytinyksiköt.
Lisäksi Bilbaon polttolaitoksessa voidaan käyttää polttoaineena myös biomassaa jos ja kun jätteen määrää onnistutaan vähentämään (jätteen määrän vähenemiseen ei Bilbaossa kuitenkaan uskota, ja polttolaitosta aiotaan laajentaa). Taloudellisena haasteena siinä on kuitenkin se, että siinä missä jätteen poltosta maksetaan (Bilbaossa jätemaksu on 56 euroa tonni), biomassasta joutuu maksamaan. Itse asiassa laitoksen tuottama sähkö käy niin hyvin kaupaksi, että jätemaksua voidaan jossain vaiheessa joutua jopa alentamaan ... mikä tuntuu näin vihreästä vähän perverssiltä ajatukselta. Jätteen tuottaminen ei saa olla halpaa!
Hajuhaitat Bilbaossa oli ratkaistu fiksusti. Jäteautojen kuormat puretaan sisätiloissa, joissa haju oli melkoinen. Uunin sisäänottoilma otetaan tästä kuormanpurkuhallista, jolloin hajut eivät kulkeudu ulos, ja haisevat yhdisteet tuhoutuvat uunissa.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että polttolaitoksen savupiipun päästömittarit on kytketty suoraan kaupungintalolle, jotta esimerkiksi dioksiinipäästöjä voidaan seurata reaaliajassa.
