KASVI.ORG

Demokratiaa ja politiikan moraalia

Mon, 08 Mar 2010 12:12:00 +0200

Viikonlopun lehtien innoittamana kaksi aihetta yhdell� lastulla.

Demareista on muodostunut Suomen republikaanit, ei-puolue, jonka politiikan ainoana periaatteena on olla eri mielt� hallituksen kanssa. Hyv�n esimerkin tarjoaa vaalilain uudistuksen vastustaminen. Hallituksen esitt�m� vaalilaki on SDP:n puoluesihteerin Ari Korhosen mielest� huono, vaikka viime vaaleissa 230.000 ��nt� meni hukkaan, vaikka eri vaalipiireiss� ��nest�neiden suomalaisten ��ni� kohdellaan nykyj�rjestelm�ss� eri tavalla!

Onko SDP:lt� unohtunut, ett� se D-kirjain tulee sanasta demokratia? Ja demokratia tarkoittaa mm. sit�, ett� ihmisill� on yleinen ja _yht�l�inen_ ��nioikeus, toisin kuin Suomessa t�ll� hetkell� valitettavasti on asian laita.

Siit� voidaan toki v��nt�� k�tt�, mik� vaalij�rjestelm� olisi kaikkein demokraattisin, minun mielest�ni siirto��nivaalitapa (stv). Paras onn kuitenkin hyv�n pahin vihollinen, eik� mielipiteeni stv:n paremmuudesta est� minua puolustamasta vaalilakiuudistusta.

Eik� vaaliuuniduksen vastustaminen ole demareilta edes fiksua politikointia. SDP n�ytt�� nest�jien slmiss� puolustavan vanhaa j�rjestelm�� vain siksi, ett� se suosii SDP:n kaltaisia suuria puolueita. Keskustalle ja kokoomukselle on sen sijaan nostettava Akubraa, sill� ne ovat valmiita demokratian nimiss� luopumaan parista parista paikasta eduskunnassa pk-puolueiden hyv�ksi.

� � �

Ilmasto- ja energiapolitiikasta keskusteltaessa kuulee usein t�llaisia puheenvuoroja: ”Suomi vastaa 0,3 prosentista maailman hiilidioksidip��st�ist�, EU:n osuus on reilut 10 prosenttia. Vaikka toteuttaisimme vaaditut p��st�v�hennykset, vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat minimaaliset. Pit�isi saada suurimmat p��st�jen aiheuttajat mukaan. Yksin Kiinan p��st�t kasvavat vuoteen 2030 menness� jopa 400 prosenttia vuoden 1990 tasosta. EU:n toimilla ei ole en�� edes symboliarvoa, koska sen malli ei kelvannut K��penhaminassa. ” (Eija-Riitta Korhola, kok)

Ent� jos samaa periaatetta sovellettaisiin my�s muussa kansainv�lisess� politiikassa, esimerkiksi: ”Vaikka toteuttaisimme Suomessa meilt� vaaditut ihmisoikeudet, vaikutuksen maailman ihmisoikeustilanteeseen olisivat minimaaliset. Pit�isi saada suurimmat ihmisoikeuksien loukkaajat mukaan. Yksin Pohjois-Koreassa on 200.000 mielipidevankia. EU:n ihmisoikeuspolitiikalla ei ole en�� edes symboliarvoa, koska se malli ei kelvannut maailman diktatuureille.”

Eli mit� t�st� opimme? On moraalitonta vaatia muilta sit� mihin ei itse ole valmis.

var addthis_pub="jkasvi";

Blogissa lukee niin!

Fri, 05 Mar 2010 14:31:00 +0200

5.3. Blogittajat ja nettikeskustelijat ovat tismalleen yht� luotettavia ja ep�luotettavia kuin kaikki muutkin, eli heihin ei kannata luottaa yht��n sen enemp�� kuin itseens�.Viel� muutama vuosikymmen sitten sanomalehdist�ll� oli auktoriteettia. Kun jokin asia oli painettu lehteen, siihen uskottiin: "Sen t�ytyy olla totta, kun kerran lehdess� lukee niin."

Lukijoiden luottamusta ei haitannut edes se, ett� samasta tapahtumasta saatettiin kertoa eri lehdiss� eri tavoin. Jopa kansainv�listen uutistoimistojen s�hkeit� peukaloitiin, ja Kansan Uutisten mukaan ensimm�isen avaruussukkulan l�ht�� seurasi paljon pienempi yleis� kuin mit� Uuden Suomen uutisessa kerrottiin.

Viimeist��n poliittinen journalismi sai ihmiset ep�ilem��n sanomalehtien riippumattomuutta, mutta televisioon ja Yleisradioon luotettiin viel� pitk��n. Kaikilta kahdelta kanavalta tuli Suomen virallinen totuus kello puoli yhdeks�n illalla. Olisi ollut pyh�inh�v�istys ep�ill� Arvi Lindin sanaa.

Sittemmin televisionkin tarjoama maailmankuva on fragmentoitunut useiksi rinnakkaistodellisuuksiksi. Esimerkiksi Yhdysvallat on jakautunut kahtia sen mukaan, mit� uutiskanavaa ihmiset seuraavat. Fox-Yhdysvaltojen Irakissa oli joukkotuhoaseita ja Saddam teki yhteisty�t� Bin Ladenin kanssa; CNN-Yhdysvaltojen Irakilla ei ollut joukkotuhoaseita eik� Al Queida -yhteyksi�. Ei ihme, etteiv�t Foxin ja CNN:n katsojat ymm�rr� toistensa k�sityksi� Irakin sodasta.

� � �

Vanhojen medioiden asemesta moni luottaa ennemmin uusiin verkkomedioihin, nettikirjoituksiin, blogeihin ja tweetteihin. Ajatellaan, ett� tietoon voi luottaa, kun sen takana on tavallinen ihminen eik� rahaa osakkeenomistajille tahkoava Mediat Oy tai poliittisilla p��t�ksill� luotu Yleisradio Ab. Tavallisten ihmisten moraaliin ja riippumattomuuteen uskotaan enemm�n kuin mediataloihin tai viranomaisiin.

Esimerkiksi tietoa sikainfluenssarokotusten haittavaikutuksista haettiin netiss� kaikkialta muualta paitsi sosiaali- ja terveysministeri�n nettisivuilta. Kuka nyt terveysviranomaisiin luottaisi, kun on kyse oman lapsen terveydest�? Eik� auton tai digikameran ostaja etsi en�� erikoislehtien tuotevertailuja vaan muiden kuluttajien kokemuksistaan kirjoittamia blogeja. Mutta kuka takaa, ett� sen blogin on kirjoittanut aito kuluttaja eik� kamerafirman mainostoimisto?

Ihmisten nettimedioita kohtaan tuntemaa luottamusta k�ytet��n jo hyv�ksi. Suosittujen blogien kirjoittajille l�hetet��n ilmaisia tuotteita siin� toivossa, ett� n�m� kirjoittaisivat niist�. Esimerkiksi Microsoft lahjoitti vuonna 2006 blogien kirjoittajille tuhansien dollarien arvoisia Acer Ferrari -l�pp�reit� Vistalla. Moni lahjan saanut tosiaan kirjoitti lahjastaan, mutta t�ysin p�invastaisessa s�vyss� kuin Microsoft oli toivonut.

Nettimedian manipulointia ja suoranaisia v��renn�ksi� on alettu n�hd� my�s politiikassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Connecticutissa paikalliset republikaanit j�iv�t kiinni 33 demokraattipoliitikkojen nimiss� luodun v��r�n Twitter-tilin perustamisesta. Floridan republikaaneja h�mment�� puolestaan republikaanien puoluetoimistossa luotu v��r� Twitter-tili, jota k�ytettiin puolueen sis�iseen oppositioon kuuluneen republikaanipoliitikon mustamaalaamiseen. Poliitikon nimiss� julkaistut tweettaukset noudattivat h�nen poliittista linjaansa, mutta olivat alatyylisi�.

� � �

Todellisuudessa blogittajat ja nettikeskustelijat ovat tismalleen yht� luotettavia ja ep�luotettavia kuin kaikki muutkin, eli heihin ei kannata luottaa yht��n sen enemp�� kuin itseens�. Toisin kuin toimittajien, heid�n ei ole my�sk��n tarvinnut p�nt�t� mit��n tylsi� "journalistin eettisi� ohjeita".

Eettiset ohjeet kannattaisi kuitenkin lukea, sill� nettikirjoittajilla on monia perinteisesti toimittajille kuuluneita etuoikeuksia ja vastuita. Esimerkiksi vuodesta 2003 voimassa ollut laki sananvapauden k�ytt�misest� joukkoviestinn�ss� antaa blogien kirjoittajille l�hdesuojan mutta my�s vahingonkorvausvastuun. Yksityishenkil�iden edellytykset korvausten maksamiseen ovat kuitenkin toista luokkaa kuin mediayhti�ill�, joilla on tarvittaessa varaa my�s asianajajiin.

Netiss� kirjoittaja ei my�sk��n laita itse��n samalla tavalla likoon kuin perinteisiss� tiedotusv�lineiss�. Spekulatiivisesta journalismista kiinni j��v� toimittaja menett�� helposti uskottavuutensa ja ty�paikkansa. Sen sijaan puuta & hein�� kirjoittava blogittaja vaihtaa vain nimimerkki� ja jatkaa verbaalin biomassansa tuotantoa.

Outo loota luokan nurkassa

Fri, 05 Mar 2010 14:27:00 +0200

5.3. Opettajien paras mahdollisuus kehitt�� tietoyhteiskuntataitonsa tarpeen tasalle on ottaa nettimedioiden mahdollisuudet k�ytt��n omassa ty�ss��n.Ensimm�iset tietokoneet ilmestyiv�t suomalaisiin kouluihin 1980-luvun alussa. Silloin ajateltiin, ett� t�rkein tietoyhteiskuntataito on ohjelmointi, ja edell�k�vij�kouluissa naputeltiin iltaisin ja vapaatunneilla BASIC-koodia. Pian kouluihin ilmestyi tietokoneluokkia ja lukuj�rjestyksiin atk-tunteja, mutta my�s tietokoneluokissa l�hinn� ohjelmoitiin tunneilla ja pelattiin v�litunneilla.

Tietokoneet pysyiv�t pitk��n piilossa atk-luokissaan. Aivan kuin ovessa olisi ollut n�kym�t�n kyltti: "P��sy muiden aineiden opettajilta kielletty!" Laitteet my�s vanhenivat nopeasti, eik� kunnilta tahtonut alkuinnostuksen j�lkeen l�yty� rahaa atk-luokkien tietokoneiden yll�pidon, p�ivitysten ja uusimisen kustannuksiin saati opetusohjelmistojen ostamiseen.

Monesta ensimm�isten iltakurssien oppilaasta tuli isona ammattikoodari, mutta kurssien t�rkein anti oli kuitenkin terve suhde tietotekniikkaan: tietokone ei ollutkaan vieras m�rk� vaan kone, joka tekee mit� k�sket��n.

K�yt�nn�ss� tuleville koodareille kuten kaikille muillekin olisi ollut enemm�n hy�ty� konekirjoituskurssilla opetetusta kymmensormij�rjestelm�st�. Suomen kansantuotekin hypp�isi monta prosenttia, jos ihmiset kirjoittaisivat kahden asemesta kymmenell� sormella. Vanhat mekaaniset kirjoituskoneet eiv�t kuitenkaan innostaneet l�hesk��n yht� paljon kuin tietokoneet, ja pian konekirjoitus katosi koulujen kurssivalikoimista.

� � �

Tietotekniikan murtautumista atk-luokista muihin luokkiin on ennustettu jo pari vuosikymment�, mutta cai, cbt, et�opetus, cmi, elearning, wbt ja ibt ovat edelleen tietotekniikan toteutumattomia lupauksia. Oppimisen vallankumouksen sijaan olemme saaneet kuulla opettajista, jotka eiv�t saa tietokonetta p��lle ilman oppilaiden apua ja lukea koulujen varastoista l�ytyneist� tietokoneista, joita kukaan ei ole osannut asentaa. Monia lupaavia hankkeita on toki n�hty, mutta niiden tulokset eiv�t ole levinneet koulumaailmassa.

Opettajien tietotekniset ja etenkin pedagogiset valmiudet vaativat pikaista p�ivityst�. Smart boardit kouluihin ostava kunta saattaa hyv�ss� lykyss� kouluttaa opettajansa k�ynnist�m��n uudet laitteet, mutta niiden pedagogiset mahdollisuudet j��v�t oppimatta.

Monissa kunnissa opettajat ja vanhemmat pit�v�t jo yhteytt� nettireissuvihkon v�lityksell�, mutta v�hint��n yht� paljon tarvittaisiin opettajien keskin�ist� yhteydenpitoa. Oppiaineet erotetaan perinteisesti toisistaan, eik� esimerkiksi biologian opettajalle tule mieleen teett�� yhdess� englannin ja tietotekniikan opettajien kanssa kotil�ksyn� nettil�hteisiin perustuvaa englanninkielist� Powerpoint-esityst� p�ll�jen el�m�st�.

Opettajilta kuluu opetuksen ja kokeiden valmisteluun paljon aikaa, vaikka sama ty� on tehty muualla aiemmin jo tuhansia kertoja. Kansallisesta oppimateriaalipankista on puhuttu paljon, mutta edelleen kaikki tehd��n itse alusta asti sen sijaan, ett� opettajat antaisivat omat aineistonsa muiden k�ytt��n ja saisivat vastineeksi k�ytt�� ja jatkokehitt�� jo olemassa olevaa aineistoa.

Opetusaineistojen jakaminen edellytt�� kuitenkin uusia pelis��nt�j�. Opettajat tuskin innostuvat avaamaan arkistojaan, ennen kuin tekij�noikeuksista, kannusteista ja ty�njaosta p��st��n sopuun.

� � �

Tarve parantaa koululaisten tietoyhteiskuntavalmiuksia ei ole kadonnut 1980-luvun j�lkeen mihink��n, p�invastoin. En�� ei kuitenkaan puhuta ohjelmoinnista, vaan medialukutaidosta ja uudesta sosiaalisesta p��omasta, nettiviestinn�ss� tarvittavista sosiaalisista taidoista.

Mutta miss� ja kenen opetuksessa n�m� opitaan? Lasten ja nuorten nettinatiivien kun on todettu hallitsevan vuorovaikutteisten sosiaalisten medioiden kulttuurin ja pelis��nn�t paljon vanhempiaan ja opettajiaan paremmin.

Opettajien paras mahdollisuus kehitt�� tietoyhteiskuntataitonsa tarpeen tasalle on ottaa nettimedioiden mahdollisuudet k�ytt��n omassa ty�ss��n. N�in opettajat oppivat kantap��n kautta ne samat l�ksyt, joita heid�n oppilaansa kohtaavat netiss� p�ivitt�in.

Viimeiseen savuun

Fri, 05 Mar 2010 14:21:00 +0200

5.3. Miksi uudet mobiilipalvelut tulevat Ruandasta eiv�tk� Suomesta? Miksi mobiilipankin k�ytt� onnistuu savimajassa mutta ei rintamamiestalossa?S�hk�isi� medioita pidet��n Suomessa arvossaan ainakin sen perusteella, miten valtiovalta takaa tv-l�hetykset ja nettiyhteydet kaikille siit� riippumatta, miss� Suomen kolkassa ihmiset sattuvat asumaan.�

Lain velvoittamana ensin Yleisradio ja sittemmin Digita ovat investoineet suuria summia apul�hettimiin ja heijastimiin, jotta tv-l�hetykset n�kyisiv�t vihoviimeisen tunturilaakson viimeisess� savussa asti.�

Sama toistuu laajakaistayhteyksi� rakennettaessa. Yleispalveluvelvoitteen mukaan operaattoreiden on ensi vuoden hein�kuuhun menness� tarjottava jokaiseen suomalaiseen kotiin v�hint��n yhden megan nettiyhteytt�, eli 3g-kent�n on katettava koko maa � edellytt�en, ett� mokkulat oikeasti kiriv�t mainostettuun yhden megan nopeuteen.�

Yksi mega on kuitenkin vain v�livaihe, sill� kuuden vuoden kuluttua enint��n kahden kilometrin p��st� jokaisesta suomalaisesta kodista pit�isi lain voimalla ja valtion, kuntien ja EU:n tuella l�yty� 100-megainen nettiyhteys.� Vuonna 2015 esimerkiksi Raittij�rven kyl��n Enonteki�n Yliper�ll� pit�isi siis p��st� paitsi pitkospuita my�s laajakaistaa pitkin.�

Kattavista tietoliikenneyhteyksist� on tullut keskeinen osa kansallista ja paikallista kilpailukyky�. Suomalaiset ostavat netiss� mausteita Sri Lankasta ja onkimatoja Ruotsista, mutta mitenk�s kaupittelet savolaisia ruiskukkoja Kanadan suomalaisille, jos vanha puhelinkaapeli on keritty rullalle ja mokkulakin p�tkii.�

Huoli nettiyhteyksien tulevaisuudesta on maaseudulla aito. Ilman nopeita yhteyksi� lypsyrobotin utareenpaikannuslaserin softap�ivitykset j��v�t langoille, eik� harvesterin ohjaustietokoneen virustorjunta pysy ajan tasalla.�

Kyse on my�s tasa-arvosta. Kun yksityiset ja julkiset palvelut siirtyv�t tietoverkkoihin, osa ihmisist� uhkaa j��d� palveluiden ulkopuolelle. Laskut j��v�t jo nyt maksamatta ja kirjastokirjat uusimatta, jos verkkoyhteydet eiv�t toimi.�

� � �

Ehdoton tasa-arvovaatimus voi kuitenkin my�s jarruttaa uusien s�hk�isten palveluiden levi�mist�. Helposti k�y niin, ett� jos jotain uutta palvelua ei pystyt� tarjoamaan heti kaikille koko maassa, sit� ei oteta k�ytt��n my�sk��n siell�, miss� se olisi mahdollista.�

Esimerkiksi esitys uudeksi maksupalvelulaiksi on her�tt�nyt huolta ik�ihmisten ja kyl�keskusten ulkopuolella asuvien pankkipalveluiden tulevaisuudesta. Esitys kun mahdollistaisi aivan uudentyyppisten s�hk�isten maksupalveluiden k�ytt��noton siell�, miss� kaistaa ja kentt�� l�ytyy.�

Suma seisoo, kun kukaan ei uskalla l�hte� ensimm�isen� liikkeelle. Kaikissa maissa ei olla yht� pid�ttyv�isi�, ja uutta syntyy. Esimerkiksi Ruandassa on otettu k�ytt��n mobiileja maksupalveluita, jotka korvaavat suurelta osin perinteiset pankkipalvelut, jopa k�teisen rahan. Mutta miksi uudet mobiilipalvelut tulevat Ruandasta eiv�tk� Suomesta? Miksi mobiilipankin k�ytt� onnistuu savimajassa mutta ei rintamamiestalossa?�

Mihin Suomesta on kadonnut se teknologinen rohkeus, jolla maatilat vain vuosikymmen sitten verkotettiin? Harva Suomessa edes tiet��, ett� maanviljelij�t olivat ensimm�inen suomalainen ammattikunta, joka oli sataprosenttisesti verkossa! Syyn� olivat nettiin luodut s�hk�iset palvelut, jotka s��stiv�t viljelij�iden aikaa ja helpottivat asiointia viranomaisten kanssa. Nyt pit�isi uskaltaa tehd� yht� mittava satsaus my�s muihin s�hk�isiin palveluihin. Kun palvelut ja verkkoyhteydet ovat olemassa, ihmiset kyll� l�yt�v�t ne.�

� � �

S�hk�isten palveluiden ja toimintatapojen kehitt�mist� jarruttaa sin�ns� hyvin perusteltu huoli ihmisist�, jotka eiv�t osaa, pysty tai halua k�ytt�� tietokoneita ja k�nnyk�it�.�

Edes kuntien s�hk�isist� palveluista p��tt�v�t kunnanvaltuustot, kunnanhallitukset ja lautakunnat eiv�t ole useimmissa kunnissa pystyneet luopumaan paperisista esityslistoista ja p�yt�kirjoista, koska aina l�ytyy joku, joka ei suostu koskemaan tietokoneeseen.�

Esimerkiksi itse��n mielell��n eEspooksi kutsuvassa Nokian p��konttorikaupungissa l�hettiautot suhaavat joka viikko kaupunkia ristiin rastiin ja jakelevat tonneittain paperia luottamushenkil�iden postilaatikoihin. Rahaa, dieseli� ja paperia kuluu, ja ymp�rist� kiitt��. Yh� useampi valtuutettu kuitenkin heitt�� paperinivaskat postilaatikosta suoraan paperinker�ysastiaan ja lukee esityslistat mieluummin verkosta.�

Odotan k�rsim�tt�m�n� sit� p�iv��, kun min� voin puolestani hyv�ll� omallatunnolla kielt�yty� koskemasta paperisiin asiakirjoihin ja vaatia itselleni s�hk�isi� esityslistoja ja s�hk�isi� palveluita!

Digitaalista kotirauhaa

Fri, 05 Mar 2010 14:15:00 +0200

5.3. Tietokoneen kiintolevy on todenn�k�isesti yksityisin ja arkaluontoisin asia, mit� ihmisell� voi olla.Yhdysvalloissa nousi syyskuussa kohu, kun Sears- ja Kmart-kauppaketjut j�iv�t kiinni asiakkaidensa tietokoneiden urkkimisesta. Sears.com- ja kmart.com-sivuilla k�yneit� asiakkaita oli pyydetty liittym��n kanta-asiakasyhteis��n, mik� edellytti tutkimusohjelman asentamista asiakkaiden tietokoneille. Virallinen selitys oli se, ett� ohjelman avulla pystyi antamaan kauppaketjuille palautetta ostamistaan tuotteista ja saamastaan palvelusta "sinun ehdoillasi ja sinun p��t�ksest�si."

K�ytt�ehtojen sivulta 10 k�vi kuitenkin ilmi, ett� ohjelma ker�si k�ytt�jilt� kysym�tt� paljon muutakin tietoa, mutta vain harva oli jaksanut lukea saati ymm�rt�� yli 50-sivuisia lakislangilla kirjoitettuja k�ytt�ehtoja loppuun asti. Ohjelman avulla yritysten markkinointiosastot saivat kuluttajapalautteen lis�ksi asiakkaiden terveys- ja pankkitietoja sek� tietoa nettiselailusta, verkko-ostoksista, s�hk�postiliikenteest� ja jopa kirjastosta lainatuista kirjoista.

Suomessa kauppaketjujen kanta-asiakasj�rjestelm�t ker��v�t tietoa "vain" ostoksistamme. Mutta kyll� nekin paljon meist� kertovat, etenkin kun suosituinta S-ryhm�n korttia voi n�ytt�� kaupan kassan lis�ksi tankatessa, ravintoloissa ja hotelleissa. Suomessa on kehitetty j�rjestelm�, joka ker�� kanta-asiakasrekisterist� tietoa rasvojen ja oluen k�yt�st� ja raportoi sen terveyskeskuksen potilastietoj�rjestelm��n. Tai siis raportoisi, jos jokin potilastietoj�rjestelm� osaisi ottaa ruokavaliotietoa vastaan. Eik� lains��d�nt�k��n katso suopeasti erillisten tietokantojen yhdistelemist�.

Toki me voisimme itse antaa omalle l��k�rillemme luvan seurata kauppaketjun ker��mien tietojen avulla ruokavaliotamme. Kannustimena voisivat olla alennetut henkivakuutusmaksut, ainakin jos annamme samalla my�s henkivakuutusyhti�lle oikeuden analysoida ostoksiamme. Pian siit� tulisi yleinen k�yt�nt�, kun kaikki haluaisivat s��st�� vakuutuksissaan.

Kuinka turvassa ostostietomme lopulta ovat? N�keek� R-ryhm�n p��konttorissa ty�skentelev� anoppini, etten ollutkaan viime viikolla ty�matkalla Turussa vaan maksoin y�n R-ketjun hotellissa Vaasassa?

� � �

Searsin ja Kmartin asiakkaidensa koneille ujuttamasta urkintaohjelmasta noussut kohu kuvaa hyvin sit�, miten paljon yksityist� tietoa meid�n tietokoneissamme on. Itse asiassa oman tietokoneen kiintolevy on todenn�k�isesti yksityisin ja arkaluontoisin asia, mit� ihmisell� voi olla. Kiintolevy� penkomalla ja netin k�ytt�� seuraamalla saa selville ihmissuhteet, raha-asiat, musiikkimaun, poliittiset n�kemykset ja seksuaaliset preferenssit. Aivan kaiken.

Kiintolevylle netist� tunkeutuva urkintaohjelma rikkoo paljon muutakin kuin vain tietoturvaa. Kotirauhan k�sitteen tulisi ulottua my�s tietokoneiden kiintolevyille. Rikoslaki tuntee kotirauhaan liittyen salakatselun ja salakuuntelun, mutta mihin Sears ja Kmart olisivat Suomen lain mukaan syyllistyneet? Kiintolevyn salalukemiseen?

Ket� tavallisten ihmisten tyls�t yksityisasiat jaksavat kiinnostaa? Searsin ja Kmartin esimerkin perusteella ainakin mainontaansa suunnittelevia kauppaketjuja. My�s identiteettivarkaille tiedot ovat rahan arvoisia, ja moni netiss� levi�v� haittaohjelma ker�� uhrien kiintolevyilt� nimenomaan sellaisia tietoja, joiden avulla varas voi tekeyty� toiseksi henkil�ksi.

Sein mainostajia ja identiteettivarkaita suurempi uhka digitaaliselle kotirauhalle ja tietokoneen k�ytt�j�n yksityisyydelle l�ytyy kuitenkin paljon l�hemp��. My�s perheenj�seni� ja ty�kavereita saattaa kiinnostaa, mit� nettiselaimen v�limuistista, s�hk�postiohjelman inboksista tai tietokoneen roskalaatikosta l�ytyy. Suuri osa urkintaohjelmien ostajista on nimenomaan mustasukkaisia puolisoita.

� � �

Tulevaisuudessa Searsin ja Kmartin toiminta ei v�ltt�m�tt� h�tk�ytt�isi en�� ket��n. Sosiaalisten medioiden ymp�rille syntynyt avoimuuden kulttuuri on muuttamassa yksityisyyden k�sitett�: Se, mik� ennen oli yksityist�, on yh� useammin julkista. Heruttamaan teinist� asti tottunut sukupolvi ei ymm�rr�, miksi me vanhukset emme halua kenenk��n tiet�v�n, mit� me olemme t�n��n kaupasta ostaneet tai kirjastosta lainanneet. He itse tweettaavat sen ja paljon muuta joka p�iv� koko maailmalle.

Jo nyt voi googlaamalla l�yt�� naapureistaan ja sukulaisistaan enemm�n tietoa kuin v�ltt�m�tt� haluaisi edes tiet��. Tulevaisuudessa meist� j�� tietoverkkoihin viel� paljon nykyist� enemm�n j�lki�, tahattomia tai itse j�tettyj�. Tietoyhteiskunnassa meill� ei en�� juuri ole salaisuuksia. Kaksinaismoraalin loppu vai uusmoralismin alku?

Akateeminen kauhufarssi

Fri, 05 Mar 2010 14:06:00 +0200

Suomen korkeakoulupolitiikkaa on jo pitk��n hallinnut kummallinen lukukausimaksufarssi. Kaikki puolueet jyrk�sti kiist�v�t kilvan kannattavansa saati vaativansa korkeakouluihin lukukausimaksuja, mutta samaan aikaan ne nostetaan yh� uudelleen keskusteluun. Viimeisimp�n� lukukausimaksuja esitt�� korkeakouluopintojen nopeuttamista pohtiva opetusministeri�n ty�ryhm�, joka kutsui niit� opintomaksuiksi.

Lukukausimaksut tuntuu olevan kuin Frankensteinin hirvi�, joka her�tet��n eri tavoin kokoon harsittuna yh� uudelleen henkiin. Tarinan mukaan tohtori Frankenstein yritt�� luoda jotain uutta ja ihmeellist� ja nostaa tiedett� uudelle tasolle, mutta tuloksena on traaginen hirvi�, joka tuhoaa luojansa.

Mik��n muu vertaus ei riit� kuvaamaan sit� k�sitt�m�t�nt� sitkeytt�, jolla t�m� kuolleena syntynyt ajatus kaivetaan yh� uudelleen yl�s haudastaan.

Ja t�m� siit� huolimatta, ett� esimerkiksi p��ministeri Vanhanen (kesk.) on julkisuudessa todennut ett� ”lukukausimaksuja ei [ole] suunnitteilla”. Samoin opetusministeri Virkkunen (kok.) vastasi viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla: ”En tule esitt�m��n suomalaisille opiskelijoille lukukausimaksuja.” Kumpikaan n�ist� lausunnoista ei kuitenkaan sido tulevia hallituksia.

Suomi on pieni kansakunta, jonka poikkeuksellinen menestys 1900-luvun loppupuolella perustui nimenomaan siihen, ett� koko kansan voimavarat saatiin t�ysim��r�isesti k�ytt��n. Ilmaisen opiskelun ja opintotuen ansiosta kaikki halukkaat saattoivat opiskella halujensa ja lahjojensa mukaan.

Parhaiten j�rjestelm� toimi 1980-luvulla, jolloin esimerkiksi min� sukuni ensimm�isen� ylioppilaana l�hdin opiskelemaan. Ilman kattavaa opintotukea ja ilmaista opiskelua haaveet diplomi-insin��rin saati tekniikan tohtorin tutkinnosta olisi voinut unohtaa.

Nyt korkeakouluista yritet��n tehd� akateemisia tehtaita, jotka prosessoivat opiskelijoista ammattilaisia kuin makkaratehdas sianruhoista meetwurstia. Samalla unohdetaan kuitenkin akateeminen sivistys ja luovuus, jotka vaativat vapautta.

Eri ministeri�iden tuottavuusty�ryhmien kannattaisi joskus tutustua viime vuosikymmenin� menestyneiden suomalaisyritysten historiaan. Monen taustalta l�ytyy nimenomaan ven�ht�neit� ja keskeytettyj� opintoja. Uudet ajatukset eiv�t synny projekteissa.

Lukukausimaksujen esill� pit�misen tavoitteena on asian saaminen mukaan seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Puolueiden tulisikin sanoa suoraan julkisuudessa miten ne aikovat suhtautua lukukausimaksuihin, jos ovat mukana seuraavassa hallituksessa. Kyll� vai ei vai jos ehk� sittenkin jossain tilanteessa mahdollisesti kenties?

Vihreiden kanta lukukausimaksuihin on selv�, yksiselitteinen ei, ja tulemme hakemaan t�lle kannalle kannatusta seuraavissa vaaleissa.

Jos korkeakouluopintoja halutaan oikeasti nopeuttaa, meid�n on tarjottava opiskelijoille maksujen asemesta asianmukaista opetusta ja opintojen ohjausta. Aivan liian moni opiskelija valittaa, ett� korkeakouluopiskelu on k�yt�nn�ss� itseohjautuvaa et�opiskelua. Opettajia n�hd��n vain harvoin, ja silloinkin opetus voi olla videoiden katselua. Siis suomalaisissa korkeakouluissa!

Voi V�yrynen

Fri, 05 Mar 2010 14:03:00 +0200

Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Paavo V�yrysen (kesk.) vaatimus kiinti�pakolaisten m��r�n v�hent�misest� kertoo paljon sek� Paavo V�yrysen arvoista ett� siit� keskustan kent�st�, jota V�yrynen yritt�� kosiskella. Onko meill� tosiaan kehitysministeri, jonka k�sitys l�himm�isest� rajoittuu vain oman vaalipiirin omiin ��nest�jiin?

Kiinti�pakolaiset ovat niit� kaikista vaikeimmassa asemassa olevia ihmisi� maailmassa, jotka YK:n pakolaisj�rjest� UNHCR esitt�� ja Suomen viranomaiset haastattelujen perusteella valitsevat. Nimenomaan n�m� h�d�nalaisista h�d�nalaisimmat meid�n pit�isi V�yrysen mielest� siis j�tt�� pakolaisleireille. Suomi seuloo jo nyt ottamansa kiinti�pakolaiset poikkeuksellisen tarkasti, eik� Suomi siksi ole viime vuosina pystynyt t�ytt�m��n lupaamaansa kiinti�t�. Ei yksinkertaisesti ole l�ytynyt riitt�v�sti Suomen vaatimukset t�ytt�vi� pakolaisia.

Ja mit� ihmett� V�yrysell� on kongolaisia naisia ja lapsia vastaan? V�yrysen mielest� etenk��n kongolaisia pakolaisia ei tulisi en�� ottaa Suomeen. K�yt�nn�ss� kongolaiset kiinti�pakolaiset ovat olleet Ruandan pakolaisleireilt� tulevia, j�rjestelm�llisesti pahoinpideltyj� ja raiskattuja naisia lapsineen. Juuri niit� maailman h�d�nalaisimpia ihmisi�, joita varten koko YK:n kiinti�pakolaisj�rjestelm� on luotu. Sit� paitsi Kongosta tulleet pakolaiset ovat kotoutuneet sijoitusmaihinsa hyvin, toisin kuin Paavo V�yrynen v�itt��.

Ymm�rr�n laittomaan maahanmuuttoon kohdistuvan kritiikin ja kannatan ihmisten salakuljetuksen rajoittamiseen t�ht��vi� toimenpiteit�, mutta kiinti�pakolaiset ovat nimenomaan kansainv�listen sopimusten ja inhimillisyyden meilt� edellytt�mi� t�ysin 100 % laillisia maahanmuuttajia.

Paavo V�yrysen esitys kertoo my�s historiallisen perspektiivin puutteesta. Huippunopeana pikalukijana tunnetun kehitysministerin kannattaisikin viett�� muutama minuutti suomalaisen siirtolaisuuden ja pakolaisuuden historiaa lukien � ei siit� ole niin kauaa kun my�s Suomesta on jouduttu l�htem��n pakoon sotaa, n�lk�� tai poliittista vainoa. Ei ole mit��n takeita siit�, ettei maailmalla j�lleen jonain p�iv�n� liikkuisi my�s suomalaisia pakolaisia. Mill� pelis��nn�ill� me haluamme heit� kohdeltavan?

Kipuilevia suhteita

Tue, 02 Mar 2010 09:49:00 +0200

T�ydellisess� maailmassa poliittiset p��t�kset perustuvat objektiiviseen ja neutraaliin tieteelliseen tietoon, mutta todellisuudessa tieteen ja politiikan suhde on traumaattinen. Tieteell� tehd��n politiikkaa, ja politiikalla vaikutetaan tieteeseen.

Yhten� tekij�n� politiikan ja tieteen kipuilevien suhteiden taustalla on poliitikkojen huono tieteenlukutaito. Korrelaatiota ei eroteta kausaliteetista, eik� tieteellisten julkaisujen review-prosessia ymm�rret�.

Poliitikkojen huono tieteenlukutaito on k�ynyt hyvin ilmi viime kuukausina, kun jotkut poliitikot ovat alkaneet kyseenalaistaa YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raportin johtop��t�ksi�. Tai er��n kansanedustajan sanoin: ”Uskon enemm�n Joulupukkiin kuin IPCC:hen.”

Tieteest� on tullut monien poliitikkojen silmiss� vain yksi tapa tehd� politiikkaa, ja monessa maassa t�m� k�sitys on valitettavan perusteltu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa molemmilla p��puolueilla on tiiviit suhteet omaa politiikkaansa tukeviin tutkimuslaitoksiin. Tutkimuksen riippumattomuuteen ei aina en�� luoteta!

Vastaavasti tutkijoilla on huono politiikanlukutaito. Heid�n on vaikea ymm�rt��, miten poliitikot voivat p��t�ksi� tehdess��n sivuuttaa heille esitetyt tieteellisten tutkimusten tulokset. Aivan kuin me poliitikot olisimme kaikkien tieteenalojen kaikkitiet�vi� asiantuntijoita. Ei ihme, ett� etenkin ilmastotutkijat ovat viime vuosina olleet v�lill� turhautuneita.

On aivan totta, ett� YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raportissaan referoimien tuhansien tutkimustulosten joukosta on l�ydetty yksitt�isi� virheit�.* Se ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett� my�s loput IPCC:n referoimat tutkimukset saati johtop��t�kset olisivat ep�luotettavia, n�iden virheiden m�d�tt�mi�. Olisi itse asiassa melkoinen todenn�k�isyysmatemaattinen ihme, jos noin suureen joukkoon tutkimuksia ei olisi eksynyt mit��n huomautettavaa. Tutkijatkin ovat vain erehtyv�isi� ihmisi�. Min�kin olin edellisess� el�m�ss�ni tutkija.

My�s tiedotusv�lineet ansaitsevat nuhteita. Miksei kukaan tee l��ppi� siit�, ett� osa IPCC:n ennusteista on menossa pahasti pieleen. Esimerkiksi meren pinta nousee paljon IPCC:n alkuper�ist� vuoden 2001 ennustetta nopeammin, ja my�s 2007 ennustetta on kritisoitu liian varovaiseksi, koska Gr�nlannin j��tik�iden sulamisen vaikutuksia ei osattu silloin viel� ottaa riitt�v�sti huomioon. T�m�n lajin virheet eiv�t kuitenkaan tunnu mediaa, ilmastodenialisteja tai heit� kuuntelevia poliitikkoja kiinnostavan. P�� pensaassa on niin paljon mukavampaa.

Kaiken kaikkiaan tieteen, median ja politiikan suhdetta kuvaa hyvin lainaus Shakespearen Hamletista: ”Use every man after his desert, and who should ’scape whipping?”
___
* Esimerkiksi Hollannista puolet ei olekaan meren pinnan alapuolella, vain nelj�sosa, ja se toinen nelj�sosa on meren tulvariskin asemesta jokien tulvimisen riskialuetta.

var addthis_pub="jkasvi";

Kaunopuheista liirumlaarumia yms.

Sun, 14 Feb 2010 17:50:00 +0200

Elokuvaohjaaja, vihre� vieruskaveri Espoon kaupunginvaltuustossa, Kaisa Rastimo on k�ynnist�nyt blogituksillaan ja kommenteillaan myrskyn netiss�, enk� nyt tarkoita Rastimon viimeisint� elokuvaa.

Rastimo on aivan oikeassa siin�, ett� tietoyhteiskunnan rakentaminen ei ole mink��n ihmisryhm�n yksinoikeus, ei ICT-asiantuntijoiden, ei viranomaisten eik� my�sk��n elokuvaohjaajien. Teknologian kehitys on kuitenkin peruuttamattomalla tavalla muuttamassa niit� reunaehtoja, jotka m��ritt�v�t sen mik� tulevaisuuden yhteiskunnassa on mahdollista ja mik� ei. Lawrence Lessigi� j�lleen kerran lainatakseni: Code is law.

Rastimon ilkkumilla ”n�rteill�” on usein k�sitys siit�, mit� IC-teknologian kehitys k�yt�nn�ss� tarkoittaa. Nimenomaan ”n�rtit” yrittiv�t varoittaa, mit� riskej� esimerkiksi surullisenkuuluisaan lapsipornon suodatuslistaan liittyy, ja olivat valitettavasti oikeassa: Sulkulistan ansiosta lapsipornon l�yt�minen on nyt entist� helpompaa, eik� lapsipornoa tuotettaessa hyv�ksik�ytettyjen lasten asema parantunut lainkaan.

T�ss� murroksessa meid�n on oltava hyvin tietoisia siit�, mink� arvojen varaan me tietoyhteiskuntaa rakennamme, ja miten me ne arvot turvaamme. Itselleni kansalaisoikeudet eiv�t ole ”kaunopuheista liirumlaarumia yms.”, kuten Rastimo v�itt��, vaan arvomaailmani kulmakivi, jonka nimiss� olen valmis tinkim��n monista muista asioista. Jos esimerkiksi tekij�noikeuksien aukoton turvaaminen heikent�isi ihmisten yksityisyyden suojaa, tinkisin ennemmin tekij�noikeuksista kuin yksityisyydest�. Kotietsint�lupakin my�nnet��n vain vakavien rikosten yhteydess�.

Kaisa Rastimo oli j�rkyttynyt Myrsky-elokuvansa l�ydytty� piraattisivustolta (ilmeisesti kyseess� oli itse asiassa pfishing- eik� piraattisivusto). Itselleni vastaava j�rkytys oli oman blogini p��tyminen Vantaan kouluihin lasten suojelemiseksi hankitun suodatusj�rjestelm�n sulkulistalle. Syyn� oli ajoituksesta p��tellen se, ett� olin kritisoinut suodatusj�rjestelmi�. Sit� on kuitenkin varmuudella mahdotonta tiet��, koska suodatusperusteet ovat j�rjestelm�n toimittaneen yrityksen liikesalaisuus.

Yksityisyyden ohella ilmaisun vapaus on minulle keskeinen kansalaisoikeus my�s tietoyhteiskunnassa. Sen luulisi olevan my�s elokuvaohjaajalle loukkaamaton perusarvo.

Loppuun asti kannattaa ajatella etenkin silloin, kun ehdottaa valvontavelvoitteiden m��r��mist� kaupallisille yrityksille, teleoperaattoreille ja mediayhti�ille. On suuri riski antaa asiassa osallisille yrityksille sellaisia valtuuksia ja velvollisuuksia, jotka oikeusvaltiossa kuuluvat viranomaisille. Miss� on kansalaisen oikeusturva, kun operaattori katkaisee yhteyden v��rin perustein? Loppuun asti vietyn� tuloksena on korporatiivinen poliisivaltio, jossa valta on suuryrityksill� ja etuj�rjest�ill�.

Teknologian kehitys pakottaa monessa tilanteessa punnitsemaan kansalaisoikeuksia my�s vastakkain. Esimerkiksi yksityisyyden suojan ja ilmaisun vapauden v�lill� on tunnetusti j�nnite, joka kipuilee aika ajoin, viimeisimp�n� esimerkkin� Googlen Street View. Kumpi on t�rke�mpi, Googlen ilmaisun vapaus vai pihallaan aurinkoa ottavan kansalaisen yksityisyys?

N�it� kysymyksi� pohtimaan vihre� liitto on jo vuonna 2004 perustanut tietoyhteiskuntapoliittisen ty�ryhm�n, johon my�s Kaisa Rastimo viime syksyn� haki ja hyv�ksyttiin j�seneksi. On t�rke��, ett� tietoyhteiskuntakehityst� tarkastellaan useista eri n�k�kulmista, mutta se edellytt�� sit�, ett� eri n�k�kulmien edustajat ovat valmiita paitsi kertomaan oman n�kemyksens�, my�s kunnioittamaan ja kuuntelemaan muiden n�k�kulmien edustajia.

Jos me jatkamme toistemme ohi huutamista, me olemme pian tilanteessa, jossa (mm.) mediatalouden murros tapahtuu revoluution kautta, vanhat rakenteet romahtavat ja tilalle syntyy raunioista jotain uutta. Se veisi kuitenkin vuosia, eik� se olisi kenenk��n etu, ei tekij�iden, ei kuluttajien eik� mediayhti�iden osakkeenomistajien.

Ennakkoasenteisiin ei kannata hirtt�yty�, eik� ainakaan leimata kanssaan eri mielt� olevia ihmisi� julkisuudessa sukupuolen, i�n tai ulkon��n perusteella tai nimitell� heit� ”nettihihhuleiksi”. Se ei ole edes poliittisesti kovin viisasta, sill� se vain v�hent�� oman sanoman uskottavuutta ja lis�� Piraattipuolueen kannatusta.

var addthis_pub="jkasvi";

V�synytt� demokratiaa

Fri, 12 Feb 2010 18:46:00 +0200

Keskustan puheenjohtajapeli py�r�hti toden teolla k�yntiin vasta kun ennakkosuosikki, ymp�rist�ministeri Paula Lehtom�ki ilmoitti, ett� _ei_ ole k�ytett�viss�, ei keskustan puheenjohtajaksi eik� siis my�sk��n p��ministeriksi. Ilmoitus avasi pelikent�n paitsi muille ehdokkaille my�s keskustelulle ministerien ty�taakasta.

Perusteluna kielt�ytymiselleen Lehtom�ki ilmoitti perhesyyt: Pienten lasten vanhempana h�n priorisoi perheens� p��ministeriyden edelle. Itse asiassa jo riviministerin ty�tahdilla on melkoinen itsekurin osoitus, ett� Paula Lehtom�ki pystyy el�m��n poliittisen el�m�ns� lomassa my�s perhe-el�m��.

Lehtom�en ilmoitukseen l�i h�kellytt�v�� kontrapunktia julkisuudessa vellonut paheksunta ministereit� avustavien henkil�iden m��r�n kasvusta. Samassa lehdess� saatettiin kauhistella sek� ministerien ty�taakkaa ett� heid�n avukseen palkattuja valtiosihteereit� ja erityisavustajia. Tukihenkil�iden lukum��r� on viime vuosina kasvanut, se on totta, mutta niin on my�s ministerien ty�taakka.

Vanhana ty�psykologian tutkijana voin todeta, ett� uupuneiden ty�ntekij�iden, my�s ministereiden ty�teho ja luovuus ja terveys k�rsiv�t.

Sit� paitsi politiikkaan tarvitaan kaikille tasoille kaikenlaisia ihmisi�, nuoria ja vanhoja, sinkkuja ja eri tavoin perheellisi�, ty�llisi� ja ty�tt�mi�, ... Jos t�m� ei onnistu, ei voida puhua edustuksellisesta demokratiasta. Meid�n on muokattava sek� kuntien ett� valtion luottamusteht�vien sis�lt�j� ja j�rjestelyj� niin, ett� my�s pienten lasten vanhempi selvi�� niist� kunnialla.

Ministerikin on ihminen, jolla on oikeus alle 60 tunnin ty�viikkoon, edes joskus.

var addthis_pub="jkasvi";