http://www.kasvi.org/ fi http://www.kasvi.org/index.php?11466 Höyryjyrän lailla etenevää tietoyhteiskuntaa ihmetellessä unohtuu helposti, miten nuori keksintö tietokone itse asiassa on. Ensimmäinen ensimmäisen sukupolven tietokone valmistui vuonna 1946, vain runsaat 50 vuotta sitten. Toisaalta, ensimmäiset tähän lopputulokseen johtaneet ajatukset ajateltiin jo satoja vuosia aikaisemmin: <br /> <br /> Pommin varjossa <br /> <br /> Kunnia ensimmäisen nykyaikaisen, elektronisen tietokoneen rakentamisesta annetaan yleensä amerikkalaisille. Ensimmäisen tietokonesukupolven katsotaan alkaneen marraskuussa 1945, kun John W. Mauchly ja J. Presper Eckert ryhmineen saivat ENIAC-tietokoneensa (Electronic Numeror, Integrator, Analyzer and Computer) valmiiksi vuoden suunnittelun ja puolentoista vuoden rakennustyön jälkeen. ENIAC sisälsi 17.468 putkea, 70.000 vastusta, 10.000 kondensaattoria, 1.500 relettä ja 60.000 manuaalista kytkintä. Se oli noin kaksi ja puoli metriä korkea, 25 metriä pitkä ja painoi 30 tonnia. Virtaa tämä hirviö kulutti 174.000 wattia, ja sen kellotaajuus oli huikeat 100 kilohertsiä. <br /> <br /> Tietokoneen historia on käytännössä sodan historiaa. Ilman II maailmansotaa tietotekniikan kehitys olisi todennäköisesti viivästynyt jopa vuosikymmenellä. Maailmansotaa käyvät armeijat joutuivat laskemaan suuntaustaulukoita varten tuhansia lentoratoja jokaiselle tykki- ja ammustyypin yhdistelmälle ennen kuin tykkimiehet pystyivät suuntaamaan aseensa. Yhden lentoradan laskeminen vei osaavalta sähkömekaanisen laskimen käyttäjältä noin kolme päivää, ja kokonaisen ballistiikkataulukon tuottaminen vei esimerkiksi Yhdysvaltain armeijan ballistiikan laboratoriolta (BRL) pari kuukautta. Vuonna 1943 BLR oli jo niin pahasti jäljessä aikataulusta, että esimerkiksi lentokoneesta sivulle ampuvien aseiden käyttöönotto viivästyi useilla kuukausilla. <br /> <br /> Vaikka ENIAC ei ehtinyt Maailmansotaan, sillä oli ratkaiseva rooli Kylmän sodan historiassa. ENIACin ensimmäisenä todellisena tehtävänä heti marraskuussa 1945 oli vetypommisuunnitelman testaaminen. Tulokset valmistuivat joulukuussa ja paljastivat, että pommisuunnitelmassa oli useita virheitä. Tietokoneen keksimisen ansiosta myös vetypommin keksiminen kävi mahdolliseksi. <br /> <br /> Historian kääntöpuoli <br /> <br /> Jos II maailmansota olisi päättynyt toisin, ja (mm.) tietotekniikan historiaa kirjoitettaisiin Berliinissä, Mauchly ja Eckert joutuisivat kuitenkin tekemään tilaa saksalaiselle Konrad Zuselle, jonka vuonna 1946 valmistunutta Z4:ää  kutsutaan usein Euroopan ensimmäiseksi tietokoneeksi. Joulukuussa 1941 valmistunut ja pommituksissa huhtikuussa 1945 tuhoutunut Z3 oli maailman ensimmäinen yleiskäyttöinen ohjelmoitava laskin. Siinä missä ENIAC maksoi noin puoli miljoonaa sen aikuista dollaria, Z3:n osien hinnaksi tuli 6.500 taalaa. <br /> <br /> Jos Saksan sodanjohto olisi suonut Zuselle enem-män kalliita elektroniputkia eikä olisi värvännyt tätä rintamalle, Z4 olisi valmistunut vuosia ennen ENIACia, ja saksalaiset olisivat pystyneet laskemaan (mm.) ammusten lentoratoja liittoutuneita nopeammin. Nollabudjetillakin Zusen koneet hyödyttivät Saksan sotaponnistuksia, sillä Zusen Z3:n pohjalta kehittämää laskukonetta käytettiin liitopommien siipien vaatimien yksilöllisten säätöjen laskentaan. Kaksi Zusen konetta riitti korvaamaan 30 siipien värähtely-yhtälöitä täys&rsquo;päiväisesti laskenutta naista. <br /> <br /> (Alkujaan Zusen koneiden nimenä oli V1, V2, V3 ja V4, mutta sattuneesta syystä niitä kutsutaan nykyään Z-koneiksi.) <br /> <br /> Osattiin sitä ennenkin <br /> <br /> Vaikka tietotekniikan historia on lyhyt, mutta sen juuret ulot-tu-vat yllättävän kauas menneisyyteen. Numeroiden pyörittely ei ole ihmisaivojen suurimpia vahvuuksia, ja matemaatikot ja keksijät ovat vuosisatojen ajan yrittäneet rakentaa itselleen erilaisia teknisiä apuvälineitä. <br /> <br /> Vaikka esimerkiksi helmitaulua tai kreikkalaisten Antikytheraa voidaan hyvällä syyllä kutsua mekaaniseksi laskukoneeksi, niiden historian katsotaan kuitenkin alkaneen saksalaisen Wilhelm Schickardin (1592-1635) vuonna 1623 valmistuneesta Laskukellosta, joka kykeni sekä yhteen- että vähennyslaskuun. Tieto Schickardin keksinnöstä kuitenkin katosi 30-vuotisen sodan pyörteisiin löytyäkseen Johannes Keplerin papereista vasta  vuonna 1935. <br /> <br /> Schickardin kadottua historian hämärään, kunnia ensimmäisestä laskukoneesta annettiin vuosisatojen ajan Blaise Pascalille (1623-1662), jonka ensimmäinen Pascaline valmistui vuonna 1644. Toisin kuin Laskukello, Pascaline kykeni kuitenkin ainoastaan yhteenlaskuun. <br /> <br /> Vuonna 1674 toinen tunnettu matemaatikko, Gottfried Wilhelm von Leibniz (1646-1716) vei laskutekniikaa eteenpäin laskukoneellaan, joka kykeni paitsi yhteen- ja vähennyslakuun myös kerto- ja jakolaskuun. Vaikka Leibnizin työ innosti laskukoneiden kehittäjiä vuosikymmenten ajan, myös Laibnizin alkuperäinen laite oli hukkua historian hämärään, kunnes se löytyi vuotavan katon korjauksen yhteydessä Göttingenin yliopiston ullakolta vuonna 1879. <br /> <br /> Leibnizin nelilaskinkin oli kuitenkin nimenomaan laskukone. Sen sijaan Charles Babbage (1792-1871) haaveili jostain paljon suuremmasta. Hänen prototyypin asteelle jäänyt erotuskoneensa (difference engine) olisi jo ansainnut hänelle paikan historiassa. Sen oli määrä tulostaa erilaisia matemaattisia taulukoita, mutta teknisten ja inhimillisten ongelmien seurauksena kone ei koskaan valmistunut. 1800-luvun hienomekaanikot eivät yksinkertaisesti kyenneet Babbagen tarvitsemaan tarkkuuteen, vaikka Babbage itse kehitti työvälineitä hankkeen tarpeisiin. Viimeisen niitin hankkeelle löi Babbagen uusi unelma, analyyttinen kone, reikäkorteilla ohjelmoitavan laskin. Valitettavasti esimerkiksi erotuskoneeseen suuria summia sijoittanut Ison Britannian hallitus ei jakanut Babbagen innostusta, ja lopetti hankkeen rahoituksen. Babbagen suunnitelmat ja esimerkiksi Agusta Adan, Lovelacen kreivittären analyyttiselle koneelle laatimat "ohjelmat" ovat kuitenkin säilyneet todisteena nerosta, jonka ajatukset olivat liikaa aikaansa edellä.  <br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Olen tämän kaapin päältä useampaankin otteeseen haukkunut Internetin WWW-tarjontaa, sivujen huonoa suunnittelua ja olematonta sisältöä. Jotta minun ei tarvitsisi jatkossa toistaa itseäni, ohessa yhteenveto pahimmista virheistä, joihin käytännössä kaikki Internet-sivujen suunnittelijat ennemmin tai myöhemmin lankeavat.  <br />   <br /> Liikaa tavaraa yhdellä sivulla! WWW-sivujen virittelijät innostuvat aina sullomaan sivuilleen liikaa tavaraa. He eivät muista, että sivujen lukijat eivät suinkaan lue niitä omalta kiintolevyltään kuten he, vaan lataavat sivut koneelleen antiikkisella 28.800 bps modeemilla. Vaikka jotkut ovat jo oppineet välttämään suuria kuvatiedostoja, animoiduista giffeistä nyt puhumattakaan, he kokoavat edelleen kaiken aineiston yhdeksi WWW-sivuksi, jonka latautuminen vie pahimmillaan useita minuutteja. Laajat kokonaisuudet kannattaakin ryhmitellä useille erillisille sivuille, joista yhdenkään latautumisaika ei ylitä lukija kipukynnystä. Yhden WWW-sivun koko kuvatiedostoineen kaikkineen ei saisi ylittää sataa kilotavua, jos sitä on tarkoitus lukea kiinteiden verkkoyhteyksien ulkopuolelta. Lisäksi jokaisen kuvan kohdalla tulisi miettiä, palveleeko se sivun asiaa vai onko kyseessä pelkkä koriste?  <br />   <br /> Miten täältä pääsee ulos? Tyypillinen WWW-sivusto niin sekava, että lukijalle ei muodostu minkäänlaista kuvaa kokonaisuudesta ja sivujen keskinäisestä suhteesta. Usein hakukoneen antama linkki heittää hänet yksittäiselle sivulle sivuston viidennellä tai kuudennella hierarkiatasolla, eikä sivulta löydy mitään tietoa siitä, mihin kokonaisuuteen sivu kuuluu. Sivulta ei löydy linkkiä kokonaisuuden etusivulle, ei hakemistoon, ei edes sivun tekijän omalle kotisivulle.  <br />   <br /> Epäyhtenäinen käyttöliittymä! Vaikka WWW-sivujen tarjoama toimintovalikoima on rajallinen, ihmiset onnistuvat tälläkin valikoimalla sotkemaan sivujen lukijoiden päät. Omasta mielestään näppärä sivujen suunnittelija saattaa vaihtaa esimerkiksi navigointiin käyttämiään kuvakkeita ja tekstejä lennosta, jolloin edellisen sivun "seuraava" tarkoittaa samaa kuin seuraavan sivun "jatka" ja sitä seuraavan sivun nuolenkuva. <br /> <br /> Otsikoita kiitos! Tyypillinen tiedon etsijä ei lue WWW-sivuja alusta loppuun. Sitä varten on koulukirjat keksitty. Hän etsii WWW-sivulta nimenomaan tarvitsemaansa tiedonjyvää. Tämän informaatiomurusen löytämistä helpottaa suuresti, jos dokumentti on väliotsikoitu. Jos sivu on vähänkin laajempi, otsikot kannattaa kirjata myös sivun alkuun, jotta lukija näkee kertavilkaisulla, kannattaako hänen edetä syvemmälle. Otsikoiden ohella sivun alkuun kannattaa kirjata myös sivun aihe muutamalla sanalla. Esimerkiksi Alta Vista -hakukone näyttää kustakin sivusta yhden tai kaksi ensimmäistä tekstiriviä. Mitä enemmän nämä rivit sivusta kertovat, sen parempi.  <br />   <br /> Pinkkiä punaisella pohjalla! Väreillä läträäminen antaa WWW-sivuista infantiilin vaikutelman. Ja yllättävän moni yllättävän iso organisaatio haluaa antaa itsestään Internetin miljoonille käyttäjille infantiilin vaikutelman. Niin vastenmielistä värimössöä verkko on pullollaan. Eli Internettiin pätee sama kuin esimerkiksi tekstinkäsittelyyn: Paraskaan tekstinkäsittelyohjelma ei tee kenestäkään kirjailijaa. Taidolla tehty värien käyttö palvelee paitsi esteettistä kokonaisvaikutelmaa myös sivujen lukemista. Tärkeintä on, että teksti on helppolukuista eli vilkkuva teksti on täysin pannassa!  <br />   <br /> Piilotetut linkit! Edes kokeneet Internetin käyttäjät eivät osaa lukea WWW-sivun suunnittelijan ajatuksia. Jos esimerkiksi kuvasta ei käy selvästi ilmi, että sen takana on lisää tietoa, sitä ei löydä kuin vahingossa. Ainoan vinkin antaa selaimen kohdistin, joka vaihtaa muotoa kuvan kohdalla. Tiedon jemmaamista käytetään jopa markkinointikikkana eli esimerkiksi ilmaisen RealAudio-ohjelman valmistaja Progressive Networks on piilottanut ilmaisen ohjelmansa päivitykset WWW-sivuilleen niin hyvin, että päivityksen etsijä joutuu väkisin tutustumaan myös yhtiön kaupallisiin tuotteisiin.  <br />   <br /> Parasta ennen! Sivujen ylläpitäminen ja päivittäminen ei ole läheskään niin hauskaa kuin uusien sivujen sommitteleminen. Siksi Internet onkin väärällään lähes valmiita WWW-sivuja, joihin ei ole koskettu vuosikausiin. Ilmeisesti niille on tarkoitus joskus tehdä jotain, sillä muuten ne olisi fiksuinta poistaa ihmisiä kiusaamasta. Myös valmiiden sivujen ylläpito tuppaa unohtumaan. Elämää verkossa helpottaisikin kummasti, jos jokaiselta WWW-sivulta löytyisi päiväys tyyliin: "Tämä sivu on päivitetty viimeksi 4. 2. 1998".  <br />   <br /> Sivuilla on myös sisältö! Usein sivujen varsinainen asia unohtuu edellä lueteltujen kaltaisten teknisten yksityiskohtien alle. Eli tärkeintä ei ole suinkaan se, miltä sivu näyttää vaan se, mitä tietoa tai viihdykettä se lukijalleen tarjoaa. <br /> <br /> WWW-sivujen sisältö ei ole tosiaan mikään yhdentekevä asia. CNN:n tietojen mukaan Yhdysvalloissa on jo erotettu ensimmäinen työntekijä hänen WWW-sivujensa takia. <br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - (Tämä oli ensimmäinen Kinternet, joka julkaistiin Kymen sanomien lisäksi Kouvolan Sanomissa ja Etelä-Saimaassa.)<br /> <br /> Suuri osa suomalaisista elää tällä hetkellä tietoyhteiskunnassa, jotkut meistä ovat asuneet siellä jo vuosikymmenen puolivälistä. Lähivuosien kuluessa loputkin meistä on tarkoitus raahata sinne - kuka enemmän, kuka vähemmän vapaaehtoisesti.  <br />   <br /> Inhimillinen tekijä <br /> <br /> Tietoyhteiskuntaan siirtymisen on väitetty muuttavan ihmisten arkipäivää enemmän kuin sähkön, puhelimen ja auton keksiminen yhteensä. Mutta mihin suuntaan? <br /> <br /> Sitten Valtiovarainministeriön joulukuussa 1994 julkaiseman Suomi Tietoyhteiskunnaksi -raportin, tietoyhteiskunnan teknistä infrastruktuuria on rakennettu Suomessa valtavalla vauhdilla Mutta vaikka meillä on Suomessa eniten matkapuhelin- ja Internet-liittymiä asukasta kohti maailmassa, ihmiset ja yhteiskunta eivät ole kehittyneet läheskään teknologian tahdissa. <br /> <br /> Esimerkiksi kunnallinen päätöksenteko noudattaa edelleen vuosikymmeniä vanhoja toimintatapoja, vaikka asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia olisi tietotekniikan avulla mahdollista lisätä huomattavasti. Edes lainsäädäntö ei asettaisi esteitä, sillä uusi kuntalaki on laadittu nimenomaan osallistuvan vaikuttamisen hengessä paikallisine kansanäänestyksineen ja mielipidekyselyineen. <br /> <br /> Yhteiskunnan peruselementit, esimerkiksi koululaitos, työmarkkinat, sosiaaliturva, oikeuslaitos, kaikki toimivat edelleen niin kuin tietoyhteiskunnasta ei oltaisi koskaan kuultukaan! Esimerkiksi kuntien tietoverkkopalvelut ovat pelkkiä perinteisten tiedotteiden WWW-kopioita sen sijaan että verkossa esiteltäisiin edes valmisteluvaiheessa olevaa kaavoitusta ja kannustettaisiin asukkaita ottamaan kantaa ja keskustelemaan elinympäristönsä kehittämisestä. Vastaavasti työehtosopimusneuvotteluihin osallistuu yhä pienempi osa Suomen työntekijöistä ja -antajista, pienten ja keskisuurten yritysten sekä epätyypillisten työsuhteiden tekijöiden jäädessä itseään koskevien neuvottelujen ulkopuolelle. <br /> <br /> Koululaitos puolestaan tuottaa edelleen yhden ammatin osaajia, vaikka tietoyhteiskunnassa ammattia joutuu vaihtamaan useita kertoja uran aikana. Jos ihmisille ei onnistuta antamaan valmiuksia kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan, kokenein työvoima syrjäytyy työmarkkinoilta pysyvästi samaan aikaan kun uusilla aloilla kärsitään työvoimapulasta.  <br />   <br /> Liberaalia totalitarismia <br /> <br /> Millaisessa tietoyhteiskunnassa me sitten muutaman vuoden kuluttua elämme? Tällä hetkellä vallalla on yksilön vapautta ja vastuuta, yhteiskunnan avoimmuutta ja vuorovaikutteisuutta korostava näkemys. Se ei ole kuitenkaan ainoa, vaikka kriittisemmät äänenpainot ovatkin jääneet vähemmistöön. <br /> <br /> Miten me varmistamme, että kaikki pääsevät osallisiksi tietoyhteiskunnan runsaudensarvesta. Jäävätkö teknologian avaamat vaikutusmahdollisuudet ainoastaan tietotekniikan osaajien käytettäviksi? Syrjäytyvätkö pankkikirjojensa ja veroilmoitustensa perään haikailevat suuret ikäluokat työmarkkinoiden lisäksi myös yhteiskunnallisesta päätöksenteosta? <br /> <br /> Tietoverkkojen ennakoidaan lähitulevaisuudessa mahdollistavan kansalaisten osallistumisen julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnan prosesseihin tavalla, joka antaa aivan uuden merkityksen sanalle kansanvalta. Siitä ei ole kuitenkaan kauaa, kun teknisen kehityksen pelättiin palvelevan nimenomaan kansalaisten kontrollia ja manipulointia Orwellin hengessä. <br /> <br /> Totuus lienee jossain näiden ääripäiden välillä, sillä kummallakin, niin vapaudella eli anarkialla kuin totalitarismilla eli järjestyksellä on kannattajansa ja vastustajansa. Ei tietotekniikka maailmaa miksikään muuta vaan se, miten me tätä teknologiaa sovellamme: Kenen ehdoilla sitä rakennetaan ja ketä varten? <br /> <br /> Siinä missä tietotekniikka mahdollistaa julkiseen keskusteluun osallistumisen, se mahdollistaa myös keskustelun seurannan ja sensuroinnin. Siinä missä tieto voi olla tietoverkoissa täysin vapaata, tekniikka mahdollistaa myös verkon annin aukottoman kontrollin. Kummastakin vaihtoehdosta löytyy maailmalta esimerkkejä: Kiina ja Singapore kontrolloivat rautaisella kädellä kansalaistensa liikkeitä Internetissä estäen pääsyn esimerkiksi valtapuolueen politiikkaan kriittisesti suhtautuviin uutisiin. Samaan aikaan Saksan viranomaiset ovat voimattomia estämään uusnatseja levittämästä propagandaansa Yhdysvalloissa sijaitsevien WWW-palvelinten välityksellä. <br /> <br /> Kumpaa tietä suomalaisen tietoyhteiskunnan tulisi seurata?  <br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Tietotekniikka, tietokoneet, tietoverkot, tietoyhteiskunta ... siinä uskontunnustus, jota juuri kukaan ei uskalla tätä nykyä kyseenalaistaa. Vaikka henkilökohtaisesti uskonkin tietotekniikan mahdollisuuksiin ja tietoyhteiskunnan auvoisuuteen, kritiikittömyys, jolla tietokoneita tällä hetkellä palvotaan, pakottaa minut aina välistä sovittamaan epäilevän tuomaksen viittaa. Tietotekniikasta ei saa tulla itseisarvo.  <br />      <br /> Hevosvoimaa  <br />   <br /> Tietokoneita verrataan usein autoihin. Siinä missä tietotekniikan luvataan vievän meidät parempaan maailmaan, myös auton keksimistä tervehdittiin riemulla. Autot ratkaisivatkin monta ongelmaa. Ennen autojen aikakautta henkilö- ja tavaraliikenne hoidettiin hevospelien avulla. Niiden päästöt aiheuttivat vakavia ympäristöongelmia, ja vilkkaiden katujen risteyksiin muodostui etenkin sateella lantalampia, jotka aiheuttivat paitsi hajuhaittoja, vaikeuttivat myös kevyttä liikennettä, kaikkialla pörränneistä kärpäsparvista nyt puhumattakaan.<br /> <br /> Vuosisadan alussa tuotteistettu automobiili pelasti kaupungit lantaan hukkumiselta, eikä kukaan voinut edes kuvitella, että autot itse olisivat jonain päivänä vielä hevosiakin suurempi ongelma. Autojen määrä kasvoi kuitenkin sellaista vauhtia, että jo 40-luvulla suurkaupunkien ylle alko kertyä savusumua. Autoteollisuus tosin yritti pitkään todistella, ettei autoilla ja savusumulla tai ainakaan savusumun terveyshaitoilla ollut mitään yhteyttä.<br /> <br /> Autoistumista ei voinut kuitenkaan enää hillitä. Koko yhdyskuntarakenne oli ehtinyt 40 vuodessa muuttua sellaiseksi, että suuri osa väestöstä tarvitsi autoa tullakseen toimeen. Etenkin Yhdysvalloissa ei ilman omaa autoa päässyt töihin, kauppaan, mihinkään. Koko kaupunkirakenne ja yhteiskunta rakentui autojen tieverkon ympärille. <br /> <br /> Tämän analogian mukaan tietokoneet ovat tietoyhteiskunnan autoja ja tietoverkot teitä. Me olemme samassa tilanteessa tietokoneinemme kuin amerikkalaiset autoineen 10/20-luvulla. Tietokoneet ovat olleet osa ihmisten arkea 80-luvulta lähtien. Tietoverkot ovat vieläkin uudempi tulokas. Pystymmekö me edes kuvittelemaan, miltä 2030-luvun 'savusumu' näyttää? Miten tietotekniikka vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen? Mitä ympäristövaikutuksia on sadoilla miljoonilla, jopa miljardilla tietokoneella, joita käytetään pari kolme vuotta ja heitetään roskiin?  <br />          <br /> Tieto töissä  <br />   <br /> Vanhaa kiinalaista kirousta lainaten: 'Me elämme mielenkiintoisia aikoja', etenkin työpaikoilla. Vuosi vuodelta on yhä vaikeampi löytää työtä, jossa ei joudu päivittäin tekemisiin tietokoneiden kanssa. Maailmalla on jo työpaikkoja, joihin voidaan palkata lukutaidoton henkilö, kunhan hän osaa käyttää tietokonetta! <br /> <br /> Työtehtäviä ei voida enää jakaa tietotöihin ja muihin töihin, kun metsäkoneen ohjaamossa on enemmän näyttöruutuja kuin Hornetissa. Työelämän murroksen rajuutta kuvaa hyvin se, että tuon metsässä tallustavan harvesterin kuljettaja on voinut aloittaa metsurin uransa pokasahalla. <br /> <br /> Perinteiset työtehtävät eivät katoa tietoyhteiskunnassa mihinkään. Me tarvitsemme edelleen katon ja seinät, soppaa ja permanentin, puhelimen ja tietokoneen. Työtehtävien sisältö kuitenkin muuttuu, on työpaikka sitten margariinitehtaan pakkaamossa tai ohjelmistotalon Java-osastolla. <br /> <br /> Tietotekniikan kehitys on tuonut muassaan entistä monimutkaisempia työvälineitä ja tuotteita, uusia tapoja organisoida työtä ja tuotantoa. Näin myös perinteiset työtehtävät muuttuvat yhä vaativammiksi, eikä niistä enää selvitä ilman tietokoneiden apua. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tietokoneita käytettiin vain konttorin puolella, nyt niitä kannetaan kokoonpanolinjoille ja verstaisiin. <br /> <br /> Valitettavan usein ihmiset joutuvat työpaikoilla sopeutumaan tietotekniikkaan sen sijaan että tietotekniikka sopeutuisi heihin. Aivan liian harvoin tietoteknisten työvälineiden suunnittelijat kysyvät näiden työvälineiden todellisilta käyttäjiltä, millaisia välineitä he tarvitsisivat mihinkin tarpeisiin. Ja mitä käyttäjäepäyhteensopivampi tietojärjestelmä, sitä enemmän käyttäjät joutuvat sopeutumaan. Ja mitä enemmän käyttäjät joutuvat sopeutumaan, sitä todennäköisemmin kokenein, keski-ikäinen työvoima, vieraantuu työelämästä. He eivät ole kasvaneet hiiri kourassa kuten nuoremmat kilpailijansa. <br /> <br /> Aina ei edes nuoruus auta, etenkään jos on nainen. Suomalaisista nimenomaan nuoret naiset osaavat omasta mielestään käyttää tietokoneita kaikkein huonoimmin. Tällä menolla he uhkaavat jäädä miestensä armoille paitsi taloudellisesti myös yhteiskunnallisesti. Kun yhä suurempi osa esimerkiksi kuntien, pankkien ja kauppojen palveluista siirtyy tietoverkkoihin, heillä ei ole asiaa kotioven ulkopuolelle.  <br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - PC työ- tai yöpöydän kulmalla tuntuu jo itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Ensimmäisen PC:n (personal computer) kehittänyt IBM (International Business Machines) ei alkujaan uskonut koko henkilökohtaisen tietokoneen ajatukseen, ja nimenomaan tässä epäuskossa piili PC:n menestyksen siemen.<br /> <br /> Omenapuun varjossa<br /> <br /> Tietokoneet ovat uusia tulokkaita kodeissa ja työpaikoilla. Vielä muutamia vuosia sitten harvat tietokoneet sijaitsivat erillisissä tietokonekeskuksissa, joihin ei cobol-taidottomilla kuolevaisilla ollut asiaa. IBM:n henkilökohtaisen tietokoneen, PC:n ensimmäinen versio tuotiin markkinoille vasta 12. elokuuta 1981. Tällä hetkellä nuo kömpelöt peltilaatikot herättävät yhtä huvittuneen nostalgisia tunteita kuin T-mallin Fordit 20/30-luvulla.<br /> <br /> IBM:n perus-PC oli tosiaan tietokoneiden maailman T-Ford. Siinä missä T-malli toi auton jokaisen ulottuville, PC teki saman tietotekniikalle. Eikä T-malli missään tapauksessa ollut hyvä auto sen enempää kuin IBM-PC hyvä tietokone. Kumpikin vain vastasi oikeaan aikaan oikeaan tarpeeseen. Eikä autojen kehitys pysähtynyt T-malliin. Tietotekniikan kehitys on tällä hetkellä samassa vaiheessa kuin autoteollisuus 30-luvulla: Uusia ajatuksia vasta kokeillaan käytäntöön.<br /> <br /> PC:n julkistukseen asti IBM oli pitänyt henkilökohtaisia tietokoneita leluina, joihin ryhtyminen olisi pilannut IBM:n maineen IBM:n suuria keskustietokoneita ostaneiden yritysten piirissä. Niinpä kahden opintonsa keskeyttäneen hipin (Stephen Wozniak ja Steven Jobs) autotallissaan suunnittelema Apple II oli saanut hallita mikrotietokoneiden markkinoita aina 80-luvun alkuun yhtä suvereenisti kuin IBM suurkoneiden kauppaa.<br /> <br /> PC:n historiaa on mahdotonta ymmärtää ilman Applea. Vaikka PC on aina vetänyt pidemmän korren, nimenomaan Applen tietokoneet, Apple II, Lisa ja MacIntosh ovat piiskanneet PC-teknologian kehitystä. Ilman Apple II:sta IBM ei olisi todennäköisesti koskaan ryhtynyt henkilökohtaisiin tietokoneisiin, ja ilman Lisaa ja MacIntoshia PC:n graafisten käyttöliittymien eli Windowsin ja OS/2:n kehitys olisi viivästynyt useilla vuosilla. <br /> <br /> IBM:n tavoitteena oli tehdä PC:stä mahdollisimman aikuinen, jotta PC erottuisi edukseen Wozniakin ja Jobsin "lelusta". PC ei saanut sisältää mitään, joka mahdollistaisi sen käytön muuhun kuin vakavamieliseen työntekoon. Grafiikan ja äänten kaltaiset lapsellisuudet olivat pannassa, koska Apple II:n suunnittelussa oli otettu myös tietokonepelien tarpeet huomioon. Melkoista kohtalon ivaa, sillä viime vuosien kehityksen myötä PC:stä on tullut nimenomaan kaikkien aikojen monipuolisin pelikone.<br /> <br /> Jo pelkkä IBM:n nimi takasi ensimmäiselle PC:lle järkiheitot myyntiluvut, jotka yllättivät jopa IBM:n johtoportaan. Tai kuten bittiviidakon vanha sananlasku toteaa: "Yhtäkään atk-päällikköä ei ole erotettu siksi, että hän on ostanut IBM:n tietokoneen". Kun IBM myi vuonna 1981 35.000 PC:tä. Vuonna 1983 niitä meni kaupaksi jo 800.000 kappaletta. <br /> <br /> Tuhannen miljardin moka<br /> <br /> PC:n sielu eli prosessori ja sen toimintaa ohjaava käyttöjärjestelmä tilattiin alihankintana, koska IBM ei halunnut haaskata resurssejaan PC:n kehittelyyn. Prosessoritilauksen sai pikkufirma nimeltä Intel, ja käyttöjärjestelmä tilattiin William Gates -nimisen nuorukaisen autotalliputiikista nimeltä Microsoft (itse asiassa Microsoft majaili jo tuolloin hotellihuoneessa). Virhe, jota sittemmin on käytetty liikkeenjohdon oppikirjoissa esimerkkinä miljardien dollareiden heittämisestä ikkunasta ulos.<br /> <br /> Mutta vaikka IBM menetti mahdollisuutensa hallita maailman tietokonemarkkinoita myös mikrotietokoneiden aikakaudella, PC:stä tuli menestys. Menestyksen salaisuutena oli nimenomaan se, ettei IBM hallinnut PC:n keskeisimpiä komponentteja. Intel saattoi myydä 8088-prosessoreitaan ja Gates MS-DOS-käyttöjärjestelmäänsä kenelle tahansa. Näin kuka tahansa saattoi tehdä IBM:n PC:n kanssa yhteensopivan, mutta tehokkaamman tietokoneen ... mieluiten vähän halvemmalla kuin IBM.<br /> <br /> Ja jo vuonna 1986 PC-markkinoiden aloite lipesi IBM:n otteesta, kun Compaq ehti ensimmäisenä tuomaan markkinoille Intelin uutta 80386-prosessoria hyödyntäneen 386-mikron.<br /> <br /> Tällä hetkellä Intelin ja Microsoftin ylivaltaa uhmaa ainaostaan Motorolan 68000-prosessoriperhe, jota Apple käyttää tietokoneissaan. Toivoa vain sopii, että Motorola ja Apple jaksavat pyristellä markkinoilla, sillä nimenomaan niiden ansiosta PC:t ovat nykyään sitä mitä ovat.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Välistä tuntuu, että tietotekniikka on uskon asia. Siltä ainakin vaikuttaa kun kuuntelee alan gurujen liturgioita tietotekniikan muassaan tuomasta uudesta uljaasta maailmasta. Kaikesta päättäen me elämme vuosituhannen vaihduttua paratiisissa, josta on turha etsiä hyvän tai pahan tiedon puuta saati käärmettä. Tutkittua tietoa näiden visioiden tueksi on kuitenkin yllättävän vähän. Alan kehitys on ollut niin vauhdikasta, että kenttä on jäänyt mannaa lupaaville konsulteille, eivätkä kriittisemmät tutkijat ole ehtineet vauhtiin mukaan.<br /> <br /> Otetaan esimerkiksi työpaikat. Yhä useammalle työpöydälle on parin viime vuoden kuluessa ilmestynyt tietokone. Investointipäätös on tehty siinä uskossa, että kone maksaa itsensä muutamassa viikossa tehokkuutena, kustannussäästöinä ja tuottavuutena. Yhtälöistä on kuitenkin unohdettu uuden tietotekniikan kehittymättömyys. Tai teknologia sinänsä on kehittynyttä, mutta sitä ei osata vielä sovittaa ihmisten kykyihin ja tarpeisiin. Tietotekniikka luo työelämään aivan uusia stressin siemeniä, kun ihmiset yrittävät tulla toimeen uusien pelottavien työvälineidensä kanssa.<br /> <br />  Juhlapuheista arkeen<br /> <br /> Tietotekniikan kannattavuuslaskelmat perustuvat oletukseen, että koneet toimivat. Kuitenkin jokainen tietokoneita päivää pidempään käyttänyt tietää, että tietotekniikan kanssa on yleensä aina jotain pielessä. Yhä suurempi osa työpäivästä menee erilaisten teknisten ongelmien setvimiseen. Ja mitä hienompi ja uudempi ja monimutkaisempi kone, sitä enemmän päänvaivaa. Milloin jokin ohjelma jumiutuu ilman näkyvää syytä, milloin vasta kirjoitettu raportti piiloutuu hakemistoon, josta kirjoittaja ei ole koskaan kuullutkaan. Milloin ohjelmat ja tiedostot yksinkertaisesti katoavat koneen ruudulta, milloin yksinkertaisimpienkin toimintojen suoritus kestää useita minuutteja.<br /> <br /> Syytä pulmiin on turha etsiä. Ne tulevat ja menevät oman omituisen logiikkansa mukaan. Ongelma, joka ei selviä isollakaan vaivalla, voi olla aamulla tiessään, kun kone on saanut levätä yön yli.<br /> <br /> Valitettavasti uusia tietokoneita on paljon helpompi valmistaa ja ostaa kuin uusia mikrotukihenkilöitä. Moni meistä onkin oman onnensa varaan jäätyään ryhtynyt osastonsa tukihenkilöksi. Atk-asiantuntijan maineen saa vaihtamalla työkaverien tietokoneisiin rivologisen Windows-taustakuvan. Gurun pätevyysvaatimuksiin kuuluu sentään jo WWW-selaimen oletussivun kääntäminen peilikuvaksi. Yrityksen ja erehdyksen kautta opittuja niksejä toistellaan ilman tietoa siitä, miksi ne toimivat. Pääasia, että kone ulkoa opetellun tempun jälkeen taas workkii.<br /> <br /> Onneksi suurimmasta osasta ongelmia selviää sammuttamalla koneesta virrat ja käynnistämällä sen uudelleen, mutta kun tempun toistaa parikin kertaa päivässä, aikaa palaa puolesta tunnista tuntiin. Semminkin kun Windows joutuu aina kylmäkäynnistyksen jälkeen tarkistamaan kiintolevyn tiedostorakenteen. Kun kaikki tietokoneen ylläpitoon päivän kuluessa tuhlautuvat tunnit laskee yhteen, herää karmea epäilys: Kuinka kannattavia atk-investoinnit loppujen lopuksi ovat?<br /> <br /> Töitä tarjolla, tekijöitä ei<br /> <br /> Juhlapuheissa uuden tieto- ja tietoliikenneteknologian julistetaan luovan uusia työpaikkoja ja parantavan työelämän laatua. Työpaikkoja toki syntyy, kuten kuukausi kuukaudelta paisuvat Palvelukseen halutaan &ndash;palstat todistavat. Mutta löytyykö uusiin työpaikkoihin tulijoita? Eihän näitä nykyajan työpaikkailmoituksia pysty edes lukemaan ilman 90-luvulla suoritettua DI-tutkintoa!<br /> <br /> Sekä uusissa että vanhoissa ammateissa tarvitaan yhä enemmän taitoja ja valmiuksia, joita ennen tietoteknistä vallankumousta työmarkkinoille tulleilla ei ole. Videonauhurin kellossa ja autoradion virityksessa riittää heille haastetta kyllin. Moni joutuukin sinnittelemään uusien työvälineidensä kanssa tuntematta niiden toimintaperiaatteiden alkeita. Ole siinä sitten motivoitunut ja ylpeä ammattitaidostasi kun et tiedä kummasta päästä uutta työkalua pidetään kiinni ja kummalla päällä lyödään.<br /> <br /> Kone ei tee virheitä, etenkään tietokone. Me syytämmekin itseämme, kun emme ymmärrä uusien hienojen työvälineidemme aivoituksia. Jostain kumman syystä meidän on helpompi pitää itseämme tyhminä kuin tietokonettamme ja ohjelmistojamme huonosti suunniteltuina. Yleensä ongelmien taustalla ovat inhimilliset tekijät, mutta onko vika virheen tehneessä tietokoneen käyttäjässä vai virheen mahdollistaneen tietokonejärjestelmän suunnittelijassa?<br /> <br /> Sähköistä postia<br /> <br /> Sähköpostista on vähitellen tullut osa suomalaista arkipäivää. Moni meistä viettää jo enemmän aikaa sähköpostin kuin puhelimen ääressä. Ja sen kyllä huomaa. Kun vielä vuosi sitten päivän saattoi aloittaa lukaisemalla sähköpostit aamukahvin ääressä, nyt urakkaan joutuu varaamaan pari tuntia aamusta ja toiset pari illasta. Viestejä tulee niin taajaan, että yhteen vastatessa tulee kolme uutta.<br /> <br /> Moni tärkeä viesti hautautuu roskapostin sekaan. On noloa selittää yhä uudelleen: "En huomannut viestiäsi". Selitystä on vaikea ottaa vakasti ellei ole itse joutunut kokemaan postilaatikkoa, jossa yli 900 lukematonta viesti odottaa vastausta. Odotankin kauhulla ensi kesää ja vuosilomaa! Jos työkavereiden lomat osuvat samaan aikaan, sähköpostipalvelmimemme tukehtuu taatusti.<br /> <br /> Ja sähköpostin piti nimenomaan helpottaa yhteydenpitoa ja kiireisten ihmisten tavoittamista.<br /> <br /> Entistä kierompia tietokoneviruksia<br /> <br /> Virukset ja niiden ohjelmoijat aiheuttavat tietokoneiden käyttäjille yhä enemmän päänvaivaa. Siitä ei ole kuin vuoden päivät kun makrovirukset ilmestyivät joukolla ihmisten kiintolevyille. Ne erosivat edeltäjistään siinä, että ne lisääntyvät ohjelmien asemesta dokumenteissa ja tarttuivat myös tietokonejärjestelmästä toiseen.<br /> <br /> Nyt virusnikkarit ovat keksineet entistä pirullisemman otuksen. BW eli Brainwash tarttuu kaikkiin mahdollisiin tietojärjestelmiin, myös inhimillisiin. Koska BW hyödyntää näyttöruudun kirkkauden vaihteluja siirtyessään koneesta ihmiseen, kaikkia tietokoneiden käyttäjiä suositellaan pitämään aurinkolaseja, kunnes virukselle löydetään tehokas vastalääke. Lisätietoja uudesta viruksesta ja siltä suojautumisesta löytyy URL-osoitteesta: http://www.aprilsfool.org/<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Internet on parissa lyhyessä vuodessa lunastanut itselleen paikan tiedotusvälineenä tiedotusvälineiden joukossa. Esimerkiksi Taloustutkimuksen jatkuvan Internet-tutkimuksen (http://www.toy.fi/internet.htm) mukaan viime tammi-helmikuussa 763.000 suomalaista käytti Internetiä vähintään kerran viikossa. Luku on 50% suurempi kuin vuosi sitten.<br /> <br /> Tietoverkkojen on jo vuosien ajan ennustettu syrjäyttävän lehdistön ja kaatavan paperista elävän Suomen talouden.<br /> <br /> Suurinta vaaraa perinteisille tiedotusvälineille ei muodosta niinkään lukijoiden ja katsojien kato, vaan mainosten menettämisen uhka. Jos mainosmarkoista merkittävä osa siirtyy Internetiin, lehdistön, television ja radion rahoituspohja romahtaa. Internetissä mainostajan voi kohdentaa viestinsä ennenkokemattoman tarkasti. Kun esimerkiksi Alta Vista hakukoneesta etsii linkkejä kukkia käsitteleville sivuille, ruudun ylälaitaan ilmestyy Interfloran mainos. Helsingin Sanomien WWW-etusivulla mainostaja kysyy lukijan pituutta ja painoa ja kertoo hänen painoindeksinsä - sekä mitä asialle voi mainostajan tuotteilla tehdä.<br /> <br /> Tilaa vielä yhdelle<br /> <br /> Internet vaikuttaa lähivuosina rajusti perinteisiin tiedotusvälineisiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Vastaavaa ei ole koettu sitten radion tai television läpimurron. Tällä kertaa kaikki tapahtuu kuitenkin paljon lyhyemmässä ajassa.<br /> <br /> Murros vaikuttanee syvällisemmin televisioon kuin sanomalehdistöön. Vaikka suomalaiset lehdet ovat kunnostautuneet WWW-sivuineen, varsinaista painetta itse tiedotusvälinettä, lehteä kohtaan ei ole. Lehtien Internet-sivut täydentävät lehden antia, parantavat lukijan lehdeltään saamaa palvelua. Esimerkiksi Helsingin Sanomien arkistosta voi etsiä vanhoja artikkeleita tai lukea viimeisimmät uutissähkeet tai etsiä itselleen sopivaa asuntoa. Lehdistön suurimpana haasteena onkin löytää parhaat tavat palvella lukijoitaan Internetin avulla.<br /> <br /> Paljon suurempi paine kohdistuu televisioon. Sähköisenä mutta yksisuuntaisena viestimenä sen on vaikea kilpailla Internetin vuorovaikutteisuuden kanssa. Suomessa toistaiseksi ainoastaan A-studio on laajemmassa mitassa edes kokeillut televisio-ohjelman ja Internet-sivuston vuorovaikutusta, mutta nekin kokeilut ovat jääneet valitettavasti puolitiehen. Viimeksi aihekin olisi ollut mitä herkullisin: Internet-kauppa, mutta Internetistä otettiin ohjelmaan ainoastaan muutama asiantuntijavieraille osoitettu kysymys. <br /> <br /> Vuorovaikutteisuuden lisäksi Internet lyö television valikoimansa monipuolisuudella; Satojen tv-kanavien asemesta verkosta löytyy miljoonia toisiinsa linkitettyjä sivustoja. Lisäksi Internetin etuna on teksti-informaation suunnaton määrä. Esimerkiksi suomalaisten tv-kanavien teksti-tv-sivut (http://www.yle.fi/tekstitv/ ja http://www.mtv3.fi/tekstikanava/) ovat Internetissä vain sivustoja muiden joukossa.<br /> <br /> Toistaiseksi ainoastaan Internetin uutuus ja tv-kuvan laatu on säilyttänyt television etulyöntiaseman. Televisiovastaanottimiin ollaankin vauhdilla kehittämässä Internet-liittymiä, joilla televisiosta käytännössä tehdään joka kodin Internet-pääte. Yhdessä muun tv-tekniikan yleistymisen kanssa tämä käytännössä syrjäyttää perinteisen televisiotoiminnan. Sen sijaan televisiovastaanottimesta kehittyy kotien ensisijainen Internet-yhteys tai tietokoneesta kotien ensisijainen televisiovastaanotin.<br /> <br /> Kyseenalaisia arvoja<br /> <br /> Suomessa perinteiset tiedotusvälineet kokeilevat vasta siipiään tietoverkossa. Taloustutkimuksen mukaan esimerkiksi MTV3:n Internet-sivuille otettiin tammi-helmikuussa yhteys keskimäärin 96.500 eri koneelta viikossa. Helsingin Sanomia luettiin 26.400 koneelta käsin. Luvut ovat yllättävän pieniä suomalaisten Internet-aktiivisuuteen verrattuna. Mitä ihmettä me suomalaiset verkossa oikein teemme?<br /> <br /> Yhä useammat meistä suuntaavat Suomen rajojen ulkopuolelle. Internetissä jokainen sivu on yhtä kaukana. Itse asiassa monet Yhdysvalloissa sijaitsevat palvelut ovat lukijan näkökulmasta "lähempänä" kuin kotimaiset, sillä niiden sivut latautuvat nopeammin! Esimerkiksi CNN:n WWW-uutispalvelu (http://customnews.cnn.com/) lyö kotimaisten tiedotusvälineiden Internet-palvelut laudalta mennen tullen. Sivujen selaaja luo itselleen henkilökohtaisen käyttäjäprofiilin ja saa lukeakseen vain ja ainoastaan itseään kiinnostavia uutisia. Oma profiilini koostuu mm. aiheista World/General/Conflict, Business/Internet/Commerce, Sci-Tech/Space/SETI, Lifestyle/Food/Beer&Wine, Alt/Collectibles/Comics. Sen sijaan esimerkiksi aiheista Sports/Tennis/Men tai U.S./Government/Judicial minun ei tarvitse nähdä edes vahingossa edes otsikoita.<br /> <br /> Internetin henkilökohtaisuudessa voi piillä myös sen suurin vaara. Pystyykö kukaan enää kyseenalaistamaan omia arvojaan tai mielipiteitään, kun kaikki voivat valita tietoverkosta vain ja ainoastaan itseään kiinnostavia ja omaa maailmankuvaa vahvistavia uutisia?<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Internetin kasvu onnistuu yhä uudelleen yllättämään jopa kaikkein optimistisimmatkin ennustajat: Internetin välityksellä kulkevan tiedon määrä kaksinkertaistuu kerran 100 päivässä eli käytännössä kymmenkertaistuu vuoden kuluessa! Kun vielä vuonna 1994 Internetiä käytti kolme miljoonaa ihmistä, viime vuoden loppuun mennessä luku oli kasvanut yli 100 miljoonaan.<br /> <br /> Kone per 10 asukasta<br /> <br /> Esimerkiksi nämä luvut löytyvät Yhdysvaltain kauppaministeriön huhtikuun 15. julkaisemasta raportista The Emerging Digital Economy (http://www.ecommerce.gov/emerging.htm). Internetin ja tietotekniikan merkitys alkaa tuntua jo kansantalouksien tasolla, sillä tietotekniikkaan liittyvä talous kasvaa kaksi kertaa muuta taloutta nopeammin. Esimerkiksi Yhdysvaltain inflaatio jäi kahteen prosenttiin yli kolmen asemesta nimenomaan tietotekniikkabisneksen kasvun ansiosta.<br /> <br /> Suomessa ollaan samassa junassa Yhdysvaltain kanssa. Kun vuoden 1993 tammikuussa Suomesta löytyi 16.356 Internetiin kytkettyä host-tietokonetta, vuoden 1998 alussa luku oli 450.044 (Network wizards, http://www.nw.com). Tai oikeastaan Yhdysvallat on samassa junassa kuin Suomi, sillä Suomi johtaa edelleen ylivoimaisesti maailman Internet-tilastoja. Kun Suomessa oli tammikuussa 1998 88,11 Internetiin kytkettyä konetta 1000 asukasta kohti, kakkoseksi jääneessä Uudessa Seelannissa luku oli 66,59. Valitettavasti Yhdysvalloista on vaikea saada vertailukelpoisia numeroita, mutta Netwok Wizardsin mukaan Yhdysvalloissa on vähintään 59 ja enintään 81 verkkoon kytkettyä konetta 1000 asukasta kohti.  Joka tapauksessa Suomi ylittänee näinä päivinä ensimmäisenä maailmassa haamurajan 100, jolloin Suomessa on yksi Internetiin kytketty tietokone kymmentä asukasta kohti! <br /> <br /> Myös koko maailman mittakaavalla kasvu on ollut rajua. Internetiltä on vienyt vain neljä vuotta rikkoa 50 miljoonan selaajan raja. Televisiolta yhtä monen katsojan tavoittaminen vei 13 vuotta.  Vuoden 1997 tammikussa Internetistä löytyi 29,6 miljoonaa host-konetta, kun vuotta aikaisempi luku oli 16,2 miljoonaa. Rajuinta kasvu on ollut kaupallisella puolella eli .com-domainissa, johon ilmestyi yli neljä miljoonaa uutta hostia.<br /> <br /> Lisää tietoa Internet-tilastoista voi etsiä esimerkiksi Telmo ry:n sivuilta: http://www.telmo.fi/telmo/tilasto/<br /> <br /> Nokiaksi Nokian paikalle<br /> <br /> Suomesta on muodostumassa samanlainen laboratorio Internetin kehittäjille kuin matkapuhelimille vuosikymmenen vaihteessa. Suomessa on juuri sopivan pieni ja suuri ja koulutettu väestö, että täällä voidaan kokeilla esimerkiksi gsm-verkon tai Internet-palvelujen toimivuutta.<br /> <br /> Viimeksi suomalaisten ennakkoluulottomuus uuden teknologian käyttäjinä poiki meille Nokian sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Kukin voi vain kuvitella, miltä esimerkiksi Helsingin pörssin tunnusluvut näyttäisivät ilman Nokian ja sen alihankkijoiden vetoapua.<br /> <br /> Tällä kerralle Suomen etumatka ei ole yhtä ilmeinen. Tältä pallolta tuskin löytyy sellaista maata, lääniä tai kaupunkia, jolla ei olisi omaa tietoyhteiskuntaohjelmaansa. Ja jokaisen yhteisenä tavoitteena on kaapata mahdollisimman iso siivu syntymässä olevista tuhansien miljardien markkinoista.<br /> <br /> Yllättävän hyvin Suomi on kuitenkin onnistunut asemansa säilyttämään. Pian tilanne voi kuitenkin muuttua. Yhdysvalloissa korkeakouluja yhdistämään rakennettava toisen sukupolven verkko eli Internet II tarjoaa amerikkalaiselle tietoliikenneteollisuudelle mahdollisuuden kokeilla aivan uusia verkkoteknologioita käytäntöön. Samaten sähköisestä kaupankäynnistä on Yhdysvalloissa jo vuosien kokemus. Suomessa verkkokauppa on toistaiseksi lähinnä kokeiluluontoista.<br /> <br /> Meillä on kuitenkin edelleen alueita, joilla näyttää kyntemme. Esimerkiksi Suomalaisten viranomaisten hankkeet sähköisen asioinnin kehittämiseksi avaavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia.  Valtioneuvoston 5. helmikuuta tekemä periaatepäätös sähköisestä asioinnista, palveluiden kehittämisestä ja tiedonkeruun vähentämisestä (http://www.vn.fi/vn/suomi/vnyleis/vn980205.html) on yksiselitteinen: Esimerkiksi vuonna 1999 otetaan käyttöön henkilökortti, joka toimii henkilön sähköisen tunnistamisen ja allekirjoituksen välineenä. Lisäksi 30. 6. 1999 mennessä valmistellaan hallinnon sähköisen asioinnin, sähköisen asiakirjan ja allekirjoituksen sekä henkilökortin ja varmenneviranomaispalveluiden edellyttämä lainsäädäntö. Merkittävä osa hakemuksista ja anomuksista voidaan saattaa verkkojen kautta vireille vuoteen 2001 mennessä.<br /> <br /> Jos tässä onnistutaan, meille syntyy osaamista ja ammattitaitoa, jolle riittää riittää kysyntää kaikkialla maailmassa.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Suomesta on toistaiseksi ollut varsin vapaa pääsy Tiedon valtatien varjoisemmillekin syrjäpoluille. Täysin vapaata suomalaisten verkkossa samoilu ei kuitenkaan ole. Internetin sivuilta löytyy myös erityisesti suomalaisilta kiellettyjä palveluita. Erikoiseksi asian tekee se, että nämä suomalaisilta sensuroidut WWW-sivut ovat nimenomaan suomalaisia, ja ne on teettänyt Suomen valtion omistama yritys.<br /> <br /> Kielto ja sen kierto<br /> <br /> Kyse ei ole lapsipornosta tai natsipropagandasta, ei molotovin cocktailin reseptistä tai kettutyttöjen jäsenrekisteristä. Sen sijaan esimerkiksi URL-osoiteesta http://www.maximus.net/ löytyvä WWW-sivu ei suomalaiselle nettinautille paljon kerro. Syykin selviää kun ottaa kohteeksi hieman tutumman tuotemerkin: http://www.finlandia-vodka.com/ Onneksi esimerkiksi ruotsalaiset eivät ole yhteä niuhoja, vaan http://www.absolutvodka.com/ palvelee myös suomalaista kuluttajaa. Täytynee vaihtaa merkkiä.<br /> <br /> Vaikka väkeviäkin juomia saa jo tilata Internetistä kotiin toimitettuna, Primalcon sivuilta on turha etsiä edes tuoteluetteloa, koska jo pelkkä väkevän alkoholijuoman nimi voi vietellä suomalaiset juopottelemaan. Myös vähittäismyynnistä vastaavan Alkon sivuilta väkevät on sensuroitu pois. Sen sijaan esimerkiksi Siljan WWW-palvelin http://taxfree.silja.fi/market/vakeva/ lilluu pysyvästi aluevesirajojen ulkopuolella.<br /> <br /> Mistä tulikin mieleen. Rikkoiko Primalco tai minä jotain lakia, kun tutustuin kyseisiin väkeviä suomalaisia alkoholijuomia esitteleviin WWW-sivuihin Anomizerin avulla? Eli kirjoittamalla WWW-selaimeensa esimerkiksi http://anon.free.anonymizer.com/http://www.maximus.net/ voi itse kukin käydä katsastamassa, miltä meitä suomalaisia on koettu tarpeelliseksi suojella.<br /> <br /> Isoveli kuulee<br /> <br /> Votkamainosten sensurointi suomalaisilta on varsin harmiton esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita nykyaikainen tieto- ja tietoliikenneteknologia antaa viranomaisille. Esimerkiksi yleensä erittäin informoitu amerikkalainen uutiskanava CNN on ollut hipi hiljaa Yhdysvaltain turvallisuusviraston NSA:n (National Security Agency) vetämästä Echelon-hankkeesta, joka EU-parlamentin tilaaman raportin (http://jya.com/stoa-atpc.htm) mukaan kuuntelee maailman tietoliikennettä.<br /> <br /> Raportin mukaan Echelon-verkon kuunteluasemat seuraavat Intelsat-satelliittien kautta kulkevaa kansainvälistä tietoliikennettä. Puheluista, sähköpostiviesteistä ja telefakseista seulotaan tietokoneiden avulla Echelon-ohjelmaan osallistuvien maiden (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Australia) viranomaisia kiinnostavat viestit, jotka nauhoitetaan automaattisesti kunkin maan tiedustelupalveluiden käyttöön<br /> <br /> Echelon-salakuuntelujärjestelmä ja CNN:n haluttomuus uutisoida sen Euroopassa noustattamaa kohua on pelottava esimerkki siitä, miten helppoa ihmisten valvonta ja kontrollointi nykyteknologian avulla on. Suurelle osalle maailman ihmisistä Echelonia ei ole olemassa, koska heidän käyttämänsä uutislähde, CNN ei kerro asiasta. Kaikilla lienee hyvässä muistissa, että esimerkiksi Suomen hallitus seurasi Moskovan vallankaappausyritystä nimenomaan CNN:n välityksellä.<br /> <br /> CNN on muutenkin hyvin vaitonainen NSA:n toiminnasta. Kun esimerkiksi hakusanalla Finland CNN:n arkistosta löytyy 153 uutista, ja lyhenne CIA poikii 797 viittausta, lyhenne NSA sisältyy ainoastaan kahdeksaan CNN:n arkiston artikkeliin.Vastaavasti nimeä Echelon ei löydy CNN:n arkistoista lainkaan. Suomalaiset ovatkin Echelonista amerikkalaisia paremmin informoituja, sillä Helsingin Sanomat käsitteli aihetta tuoreeltaan viime sunnuntaina.<br /> <br /> Toisen esimerkin viranomaisten halusta ja valmiudesta valvoa tietoyhteiskuntaa tarjoaa Lotus Notes -ohjelmisto. Lotus mahdollistaa sillä kirjoitettujen sähköisten viestien kryptaamisen eli salakirjoittamisen siten, että periaatteessa ainoastaan vastaanottajat pystyvät lukemaan ne. Tehokkaita salakirjoitusohjelmia ei kuitenkaan saa viedä Yhdysvalloista, ja IBM joutui vientiluvan saadakseen luovuttamaan salakirjoitusalgoritminsa "yleisavaimen" eli 24 salakirjoitusavaimen 64 bitistä NSA:lle. Näin Yhdysvaltain viranomaisilla on pääsy kaikkiin Lotus Notesilla salakirjoitettuihin viesteihin.<br /> <br /> Yhdysvaltain tiedotusvälineissä keskustellaan yllättävän vähän viranomaisten toiminnasta tietoverkoissa, etenkin jos keskustelua vertaa muuhun Internetin ympärillä vellovaan debattiin. Viime kuukausina huomion kohteena on ollut erityisesti yksityisyyden suoja, mutta ei viranomaisia vaan esimerkiksi kaupallisia WWW-palveluja tai ohjelmia vastaan. Esimerkiksi erittäin suosittu StarCraft-peli poiki skandaalin, kun joku huomasi ohjelman lähettävän hänen nimensä ja sähköpostiosoitteensa pelin ohjelmoineen Blizzard Enterteinmentin tietokoneelle. Blizzardin taka-ajatuksena oli löytää mahdollisten laittomien piraattikopioiden omistajat. Niinpä laillistenkaan pelien omistajille ei kerrottu, mitä kaikkea heidän ostamansa ohjelma oikein tekee.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Maailman rikkain ihminen, William &rsquo;Bill&rsquo; Gates eli yhtiönsä Microsoft on ensimmäistä kertaa todella kovan paikan edessä sitten vuoden 1980. Yhdysvaltain oikeusministeriö ja 20 osavaltiota ovat nostaneet Microsoftia vastaan oikeusjutun syyttäen yhtiötä hallitsevan markkina-asemansa väärinkäytöstä.<br /> <br /> 4000 riviä historiaa<br /> <br /> Kaikki alkoi syystalvella 1980, kun IBM päätti tilata henkilökohtaisen tietokoneensa IBM PC:n käyttöjärjestelmän Gatesin yhtiöltä. Siihen asti Microsoft eli William Gates ja Paul Allen olivat elättäneet itsensä myymällä koottaville kotimikroille ohjelmoimaansa Microsoft Basic -tulkkia reikänauhoilla ja levykkeillä.<br /> <br /> William Gatesilla ei kuitenkaan ollut käyttöjärjestelmää, jonka toimittaa IBM:lle. Niinpä hän osti sellaisen Seattle Computer Productsilta, jolta Microsoft sai DOS-86-käyttöjärjestelmän kaikki oikeudet heinäkuussa 1981. Ja kun IBM julkisti PC:nsä lokakuussa, sen käyttöjärjestelmänä pyöri Microsoftin IBM PC-DOS 1.0, 4000 riviä assembler-koodia, josta tietotekniikan historian suurin menestystarina alkoi.<br /> <br /> Itse asiassa PC-DOS 1.0 oli Microsoftin että IBM:n yhteinen tuote, sillä IBM joutui kirjoittamaan ison osan käyttöjärjestelmästä uudelleen, jotta se olisi läpäissyt IBM:n laatunormit.<br /> <br /> Ikkunansärkijät<br /> <br /> Mutta mitä Yhdysvaltain hallitus ja osavaltiot kuvittelevat voivansa Microsoftille, yritykselle joka yksinvaltiaan tavoin hallitsee maailman ohjelmistomarkkinoita. Paljonkin. Yhdysvaltain vuonna 1890 säädetty trustien vastainen laki on hyvin tyly yrityksille, joilla on liian hallitseva markkina-asema. Kun esimerkiksi Rockefeller's Standard Oil Co. vuosisadan alussa hallitsi noin 90% Yhdysvaltain öljymarkkinoista, viranomaiset pilkkoivat sen vuonna 1912 yli 30 osaan. Tuoreemmassa muistissa on AT&T:n paloittelu vuonna 1984.<br /> <br /> Ensimmäisen kerran Microsoft löi päänsä kilpailulakeihin 90-luvun alussa, kun oikeusministeriö lopetti Microsoftin käytännön periä MS-DOS-lisenssimaksu kaikista PC-koneista, asennettiin niihin MS-DOS tai ei! Tutkimukset veivät kuitenkin niin kauan, neljä vuotta, että MS-DOSin kilpailija, Novellin DR DOS oli jo menettänyt pelin, lisenssikäytäntö lopetettiin vuonna 1994.<br /> <br /> Tällä kertaa kiistan aiheena on Microsoftin WWW-selain eli MS Explorer. Microsoftin mielestä heidän WWW-selaimensa on osa Windowsin uutta 98-versiota. Microsoftin jääräpäisyys hämmästyttää, sillä siitä ei ole puoltakaan vuotta kun yhtiötä kiellettiin pakottamasta PC-laitevalmistajia asentamaan koneisiinsa MS Explorer samalla kun ne asentavat Windows&rsquo;95-käyttöjärjestelmän.<br /> <br /> WWW-selaimen sisällyttäminen Windows&rsquo;98-käyttöjärjestelmään olisi käytännössä kuolinisku kaikille muille WWW-selainten valmistajille, erityisesti Netscapelle, jonka Navigator-selainperhe on toistaiseksi pitänyt hyvin pintansa MS Exploreria vastaan.<br /> <br /> Erikoista sinänsä, Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän uusin versio, Windows&rsquo;98, josta viimeisin kohu on nimenomaan noussut, käy Yhdysvalloissa kaupaksi paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Ihmiset pelkäävät Microsoftin joutuvan vetämään tuotteen markkinoilta ja haluavat omansa ennen tuomioistuimen päätöstä.<br /> <br /> Maailman vihatuin mies<br /> <br /> Mutta miksi niin moni vihaa Bill Gatesiä, amerikkalaisen unelman ruumiillistumaa jopa Yhdysvalloissa?<br /> <br /> Mr Gatesin taustassa ei ole mitään, jonka perusteella esimerkiksi hänen matematiikanopettajansa olisi voinut ennustaa, että hänen edessään istuva poika on joskus maailman rikkain mies!<br /> <br /> Ja siitä kenkä juuri puristaa. Miksi nimenomaan Billin isällä piti olla se autotalli, jossa perustettiin maailmanhistorian suurin ja kaunein ohjelmistoyritys? Käytännössä kuka tahansa meistä olisi kyennyt samaan kuin nuoriherra Gates. Ja juuri sitä meidän on niin vaikea niellä. Bill todistaa, että me emme voi syyttää menestymättömyydestämme kuin itseämme: Omaa tyhmyyttämme, joka on estänyt meitä tarttumasta kaikkiin niihin tilaisuuksiin, joita elämä on tiemme varrelle tarjoillut. Vika ei olekaan meidän vanhemmissamme, opettajissamme, yhteiskunnassamme ... vaan meissä itsessämme. Ihme, ettei kukaan ole vielä räjäyttänyt hänen uutta taloaan taivaan tuuliin.<br /> <br /> Niin, kaiken muun hyvän lisäksi Billin piti mennä rakentamaan Yhdysvaltain nykyhistorian kallein omakotitalo, arvoltaan noin 250 miljoonaa markkaa. Gatesin omaisuuteen, runsaaseen 48 miljardiin taalaan verrattuna kämpän hinta on tietysti lähinnä mielenkiintoinen kuriositeetti. Omistaahan Gates viimeisimpien tietojen mukaan 540.294.000 Microsoftin osaketta eli 22.60% koko yhtiöstä. Arkikielelle käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että jos Gates pudottaa 2500 markan setelin, hänen ei kannata nostaa sitä, koska hän tienaa setelin nostamiseen kuluvana aikana yli 2500 markkaa ... Mr. Gates tekee rahaa nopeammin kuin koko Kuwaitin kansantalous!<br /> <br /> Eikä Bill Gates ole edes Microsoftin parhaiten palkattu johtaja. Hänen vuosipalkkansa jäi vuoden 1997 syyskuun tietojen mukaan vaivaiseen 591.352 dollariin.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Moni ihmettelee, mitä käytännön hyötyä maailman yhä tiukempaan otteeseen verkottavasta Internetistä loppujen lopuksi on? Toki sieltä löytää ajantasaisia uutisia, ohjelmistopäivityksiä, keskustelufoorumeita ja viihdettä joka makuun, mutta mitä iloa netistä voi olla tavallisen ihmisen arjen ongelmiin? <br /> <br /> Katto pään päälle<br /> <br /> Internetin suomalaiseen nurkkaukseen on syntynyt lyhyessä ajassa, parin viime vuoden kuluessa yllättävän monipuolinen palveluvalikoima. Esimerkiksi oman asunnon ostoa harkitsevan kannattaa tätä nykyä suunnata nimenomaan tietokoneen ääreen.<br /> <br /> Esimerkiksi omaan ostotarjoukseeni johtaneen tapahtumaketjun tärkeimpänä tiedon lähteenä on toiminut nimenomaan Internet. Kaikki alkoi, kun huomasin Veronmaksajien keskusliiton sivuilta (http://www.inet.fi/veronmaksajat/) ymmärtäneeni asuntolainan korkovähennyksen nurinperin eli vähennys tehdäänkin maksettavasta verosta eikä suinkaan verotettavasta tulosta.<br /> <br /> Jouduin laskemaan uudelleen, millaiseen asuntoon perheellämme on varaa ja seuraavana osoitteena olikin sitten Meritan lainalaskuri (http://www.merita.fi/s/kodin/lainaa/asunto/laskuri.stm), jonka löytäminen Meritan sekavilta asuntosivuilta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Laskuri on kuitenkin löytämistäni monipuolisin ja mahdollistaa esimerkiksi eri lyhennystapojen vertailun. Postipankin laskelmaan sisältyvä lainatarjous (http://www.psp.fi/henk/laskelma.htm) kannattaa myös tulostaa paperille, sillä siitä voi olla hyötyä oman pankin kanssa neuvotellessa. Sen sijaan Ålandsbanken voisi testata laskurinsa (http://194.111.224.92/aab_fi_lan_lanekalkyl.html) toimivuuden myös Netscapen selaimilla.<br /> <br /> Pankkien lisäksi mielenkiintoista tietoa tarjoilee esimerkiksi Kuluttajavirasto, joka on vertaillut eri pankkien asuntolainojen kustannuksia: http://www.kuluttajavirasto.fi/hinta/pankki.html. Ympäristöministeriön sivuilta http://www.vyh.fi/asuminen/oppaat/tuki/kaikki.htm löytyy puolestaan tietoa valtion tuista eri asumismuodoille. <br /> <br /> Kun rahan hinta oli selvillä oli selvillä myös hintahaarukka ja itse asunnon etsintä saattoi alkaa. Helsingin Sanomien asuntohaku (http://www.tietotori.fi/karttasovellus/) on WWW-sovellus, jonka avulla lehdessä julkaistuista asuntoilmoituksista voi etsiä itseään kiinnostavimmat kohteet. Niin kaupunginosan, asunnon koon, tyypin kuin hinnankin voi määritellä tarpeidensa mukaan. Hesarin jokasunnuntaisen asuntoliitteen selailuun verrattuna palvelu on ylivoimainen. Olen läytänyt sen avulla parissa minuutissa useita sellaisia kohteita, joita en lehdestä tunnin plaraamisella huomannut. Esimerkiksi edellä mainitun ostotarjouksen kohteena oleva rivarinpätkä olisi mennyt sivu suun.<br /> <br /> Jos asunnon välittäjällä on omat WWW-sivut, Helsingin Sanomien hakukoneesta löytyy myös linkki asunnon tarkempiin tietoihin. Valitettavasti esimerkiksi Huoneistokeskus (http://www.tietotori.fi/huoneistokeskus/) ei kokemukseni mukaan aina vastaa sille sähköpostitse lähetettyihin kyselyihin. Pienillä välittäjillä ei puolestaan ole edes sähköpostiosoitetta jonka laiminlyödä. <br /> <br /> Tasakaton alle<br /> <br /> Mielenkiintoisen kohteen löydyttyä oli siis pakko tarttua perinteiseen tietolähteeseen eli puhelimeen ja soittaa välittäjälle. Kiinnostava rivitalo osoittautui vuonna 1975 rakennetuksi tasakatoksi eli ei aivan riskittömäksi sijoituskohteeksi. Miten rakennustekniikasta mitään tietämätön asunnonostaja voi edes yrittää varmistua siitä, ettei unelmien koti paljastu homejuustolaksi?<br /> <br /> Huoneistoon tutustumista pohjusti uusi istunto tietokoneen ääressä. Hakusana homevaurio poiki Alta Vista -hakukoneessa 84 viitettä ja Ihmemaassa 40. Linkkien takaa löytyi rautalangasta väännettyjä neuvoja siitä, miten arvioida kiinteistön home- ja kosteusvaurioriskejä. Esimerkiksi Kuluttajaviraston Asuminen-sivuilta (http://www.kuluttajavirasto.fi/asuminen.html) ja VTT Rakennustekniikan artikkeliarkistosta (http://www.vtt.fi/rte/fm/julkaisut/) löytyi tietoa yleisimmistä homeongelmia aiheuttavista rakennusvirheistä. Myös Itä-Suomen työterveyslääkärien 20-vuotisjuhlajulkaisu Hometta! oli mielenkiintoista luettavaa: http://www.occuphealth.fi/ttl/osasto/kattl/tiedonva/hometta/sisluet.htm. Näillä eväillä olikin sitten jo vähän helpompi lähteä mittailemaan kylpyhuoneen lattian kaatoja ja koputtelemaan vessan kaakeleita. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, ettei katselmusta tehty pelkkien WWW-neuvojen varassa, vaan matkaan otettiin myös perinteisempää asiantuntemusta.<br /> <br /> Nyt kun vielä jostain löytäisi valmiin ostotarjouspohjan, johon lisätä kaupan ehdoksi asunnossa tehtävän hometutkimuksen.<br /> <br /> Lisätietoja asunnon ostamisesta voi etsiä esimerkiksi House Median rakennus- ja kiinteistöalan tietopankki Housenetista: http://www.housenet.fi/ tai markkinapaikka Dimestä http://www.dime.net/dime/kotisivut/asunnot/plus/akauppa.shtml. Linkkejä asumista käsitteleville sivuille löytyy myös Hämeenlinnan kaupunginkirjaston makupalat-listalta: http://www.htk.fi/kirjasto/asunto.htm.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Vielä pari vuotta sitten vanhempia hämmensi teini-ikäisten nuorten into tietokoneiden ääreen. Kun isällä ja äidillä oli tekemistä videonauhurin kauko-ohjaimen kanssa, perheen jälkikasvu formatoi sujuvasti perheen tietokoneen kiintolevyltä tilaa tietokonepeleilleen.<br /> <br /> Nyt teineiltäkin eksyy sormi yhä useammin suuhun, kun uusi sukupolvi valtaa näppäimistön. Alle kouluikäiset, jopa alle kaksivuotiaat lapset ovat uusin tietokoneiden suurkuluttajaryhmä, jolle ohjelmoidaan omia ohjelmia. Ohjelmia, joiden myyntiluvut ovat ylittäneet kaikki odotukset.<br /> <br />  Muumi-romppu<br /> <br /> "Laita taas isoja kirjaimia", sanoi kesällä neljä täyttävä esikoiseni vuosi sitten istuessaan sylissäni tietokoneen ääressä. "Isot kirjaimet" olivat tekstinkäsittelyohjelma, ja hänestä oli käsittämättömän hauskaa painella tietokoneen näppäimiä ja nähdä kirjoittamiensa merkkien ilmestyvän tietokoneen ruudulle. Ja sitten ruudulle piirtyi Ilmarin kiinalaisen tarhakaverin nimi: Yu &hellip;<br /> <br /> Tekstinkäsittelyohjelman lumo ei kuitenkaan vetänyt vertoja Muumi-videoille, kunnes tietokonekauppiaan hyllystä osui silmään CD-ROM nimeltä Muumit meren aalloilla. "Hauskoja pelejä ja tehtäviä lapsille, suositellaan yli 3-vuotiaille". Sen jälkeen vastarinta on ollut täysin turhaa, ja nyt romppulaatikosta löytyy niin Peppiä, Pingua kuin Pupu Tupunaakin.<br /> <br /> Mutta miten suhtautua pieneen lapseen tietokoneen ääressä? On hämmentävää huomata, että lapsi osaa käyttää sujuvasti tietokonetta, vaikka ei osaa välttämättä vielä edes lukea. Hiiren ja näppäimistön hallinta on juohevampaa kuin suurimmalla osalla aikuisista! Se halvatun tenava on löytänyt ohjelmistaan toimintoja, joiden olemassaolosta minulla ei ole ollut aavistustakaan.<br /> <br /> Ensimmäisenä tulee mieleen ajatus, ettei tietokone ole sopivaa ajanvietettä lapsille. Lasten tulisi antaa olla lapsia eikä pakottaa heitä tietokoneen ääreen. Mutta minkäs teet, kun lapsi huutaa tietokoneen vieressä naama punaisena ja vaatii ruudulle Pupu Tupunaa. Kyse ei ole suinkaan lapsen pakottamisesta koneen ääreen vaan isän pakottamisesta pois koneen äärestä.<br /> <br /> Hyvästit tasa-arvolle<br /> <br /> Kaikki vanhemmat eivät nosta lapsiaan tietokoneen ääreen vahingossa vaan varmistaakseen näiden menestymisen tietokoneistuvassa yhteiskunnassa. Huoli on oikeutettu, sillä kouluikä ja yhteiskunnalta saatava tietotekninen yleissivistys tulee auttamattoman myöhässä. Siinä vaiheessa kun Siiri opettelee koulussa tietokoneen käytön alkeita, Sakulla on jo vuosia kestänyt luonteva suhde tietotekniikkaan. Hänelle tietokone ei ole enää itsetarkoitus, vaan lelu ja työväline muiden joukossa.<br /> <br /> Erityisen valitettavaksi lasten eriarvoisuuden tietotekniikan edessä tekee poikien ja tyttöjen erilainen kohtelu. Vanhemmat kannustavat vaistomaisesti poikiaan tutustumaan teknologiaan vaippaiästä alkaen, mutta tyttöjen kiinnostus ohjataan yhtä hienovaraisesti naisellisemmille urille. Seuraukset ovat jo havaittavissa, sillä naiset päätyvät työelämässä yhä useammin syöttämään rutiinitietoja miesten suunnittelemiin ja ylläpitämiin tietojärjestelmiin.<br /> <br /> Samaan aikaan kun naisten osuus korkeakouluopiskelijoista kasvaa, heidän osuutensa tietotekniikan opiskelijoista laskee. Lisäksi Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että nekin harvat alaa opiskelemaan eksyneet naiset menestyvät atk-opinnoissaan miehiä huonommin ja keskeyttävät opintonsa miehiä useammin.<br /> <br /> Konekivääri lastenhuoneessa<br /> <br /> Kaikki eivät ole kuitenkaan suhtaudu yhtä myönteisesti yhä nuorempien lasten tietokoneen käyttöön. Jotkut suosittelevat jopa kaiken nykyaikaisen mediateknologian sulkemista lasten arkipäivän ulkopuolelle. Yhtä hyvin me voisimme pakottaa lapsemme leikkimään käpylehmillä ja kieltää heiltä kaikki nykyaikaiset kotkotukset radiosta alkaen. Leikki on lapsen tapa valmistautua aikuisuuteen, ja nykylasten aikuisuus tulee olemaan täynnä tietotekniikkaa, halusimmepa me sitä tai emme. Siinä maailmassa ei käpylehmien antamilla eväillä pärjätä.<br /> <br /> Tietokoneet, etenkin tietokonepelit ovat valitettavan hyvä lapsenvahti. Nykyaikaiset pelit nimenomaan suunnitellaan mahdollisimman houkutteleviksi. Niiden äärestä on paljon vaikeampi nousta pois kuin MM-futiksen loppuottelun tv-katsomosta. Työpäivän uuvuttama isä tai äiti ei välttämättä huomaa, ettei lapsista kuulu koko iltana kuin satunnainen konekiväärin sarja lastenhuoneen tietokoneen kaiuttimista. Vika ei ole kuitenkaan tietokoneessa, vaan siinä, että muut tarjolla olevat vaihtoehdot ovat niin paljon tylsempiä.<br /> <br /> Eli siinä missä lapsia ei tulisi karkottaa tietokoneen äärestä, heitä ei saisi myöskään unohtaa ruudun lumoihin.<br /> <br /> Nyt kun vielä keksisi, millä saisi joskus itsensä irti näppäimistön pauloista.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Seuraaviin vaaleihin on vielä sen verran monta kuukautta aikaa, että kantakirjapoliitikkokin uskaltaa lausua ruman sanan niin kuin se on: Internetissä voi tehdä myös politiikkaa. Itse asiassa Internet voi mullistaa suomalaista poliittista kulttuuria tavoilla, joista perinteisen politiikan tekijät näkevät vasta painajaisia.<br /> <br /> Pyhäinhäväistys<br /> <br /> Vaali vaalilta laskeva äänestysprosentti kertoo suomalaisten vieraantuvan yhä kauemmas julkisesta päätöksenteosta. Erityisen voimakkaasti politikointia vieroksutaan nuorten uraa tekevien ammatti-ihmisten eli tyypillisten Internetin käyttäjien piirissä. Koko ajatus verkon politisoitumisesta kuulostaa vanhan nettinautin näkökulmasta lähinnä pyhäinhäväistykseltä. Puolueiden näkökulmasta Internetin käyttäjät ovat hyödyntämätön luonnonvara, jonka koukuttamisessa poliittiset ryhmät ovat pahasti epäonnistuneet. Jos heidät saa herätettyä osallistumaan, valtasuhteet voivat muuttua jyrkästikin.<br /> <br /> Kun vielä 90-luvulla riitti, että poliitikolla oli hyvä mainostoimisto ja kuusinumeroinen mainosbudjetti, Internetissä kuka tahansa pystyy rakentamaan uskottavan WWW-kampanjan käytännössä ilmaiseksi. Verkossa ei ratkaise vaalibudjetti vaan ehdokkaan ajatukset.<br /> <br /> Esimerkiksi kirjoittajan kunnallisvaalikampanjan budjetille lähinnä naureskeltiin. Perheellisen ehdokkaan varat eivät riittäneet ensimmäiseenkään lehtimainokseen. Teknillisen korkeakoulun, VTT:n ja useiden teknologiayritysten ansiosta espoolaisistä äänestäjistä löytyi kuitenkin niin paljon Internetin käyttäjiä, että täysin nettivetoinen kampanja kantoi valtuustoon asti.<br /> <br /> Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Internet oli vielä pelkkä kuriositeetti. Vain pari kolme ehdokasta näyttäytyi sfnet.keskustelu.politiikka-keskustelualueella. Kun esimerkiksi erään espoolaisen koulun oppilaat halusivat tentata ehdokkaita irc-kanavalla, opettaja löysi piuhan päähän ainoastaan allekirjoittaneen. Vuoden 1996 kunnallis/EU-vaaleissa tilanne oli jo toinen. Kun verkossa vielä vuonna 1995 liikkui runsaat 100.000 suomalaista viikossa, keväällä 1996 luku oli kasvanut yli 400.000:een.<br /> <br /> Vuoden 1999 maalisvaaleissa verkossa liikkuu viikottain yli miljoona suomalaista, kymmenen kertaa enemmän kuin vuonna 1995. Atk-insinörttien huvituksesta on tullut osa suomalaista arkipäivää Ei siis mikään ihme, että eduskuntavaalien vaalikamppailu on jo käynnistynyt verkossa. Esimerkiksi duuni.netissä on aloitettu keskustelu viidennen ydinvoimalan välttämättömyydestä/tarpeettomuudesta tulevassa hallitusohjelmassa.<br /> <br /> Siinä missä perinteinen vaalimainos sisältää enimmilläänkin tämän kolumnin verran asiaa ehdokkaan ajatuksista, WWW-sivuille voi koota lähes rajattomasti tietoa hänen mielipiteistään. Äänestäjien ei tarvitse valita sikaa säkissä. Verkon välityksellä voi myös kysyä lisää tietoa omaa sydäntä lähellä olevista kysymyksistä. Jouduin esimerkiksi viime EU-vaaleissa vastaamaan sähköpostitse kysymyksiin niin matkapuhelinten roaming-maksujen säätelystä kuin ETA-sopimuksen Suomelle asettamista velvoitteista rahoittaa EU:n tutkimushankkeita.<br /> <br /> Verkossa äänestäjä ei ole pelkästään oman onnensa varassa. EU-vaaleissa esimerkiksi A-studion vaalipalvelu auttoi äänestäjää vertaamalla tämän mielipiteitä ehdokkaiden samoihin kysymyksiin antamiin vastauksiin. Monet äänestäjät käyttivät A-studion palvelua mielenkiintoisten ehdokkaiden tunnistamiseen varsinaisen äänestyspäätöksen pohjaksi.<br /> <br /> Vaalityöstä arkityöhön<br /> <br /> Internet on vuorovaikutteinen media. Oman kokemukseni mukaan ihmisten on paljon helpompi lähestyä ehdokasta tai luottamushenkilöä sähköpostitse kuin puhelimella. Kokouksesta toiseen juokseva poliitikko ei yleensä ehdi edes pitää kännykkäänsä päällä kuin omat puhelunsa soittaakseen. Kirjeen kirjoittaminen on puolestaan monelle liian iso kynnys epämuodolliseen sähköpostiviestiin verrattuna. Joka tapauksessa kansanedustajan tai valtuutetun on paljon vaikeampi sulkeutua norsunluutorniinsa, kun sähköpostilaatikko on täynnä tarinoita elävästä elämästä.<br /> <br /> Tietoverkot sallivat ihmisten seurata ja osallistua julkiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi kaavapäätökset olivat ennen vanhaan nähtävillä kunnan ilmoitustaululla jossain kunnantalon kellarissa. Yleensä ihmiset havahtuvatkin ympäristöönsä vaikuttaviin päätöksiin vasta kun kaivinkoneet tulevat tönimään kotitalon perustuksia. Ei ihme, että maansiirtokoneisiin kahliutuminen on monen mielestä ainoa tapa vaikuttaa asioihin.<br /> <br /> Esimerkiksi Tampereella tilanne on jo toinen. Kuntalaiset voivat verkossa tutustua vireillä oleviin kaavamuutoksiin ja vaikuttaa niiden muotoutumiseen (http://www.tampere.fi/tiedotus/asemak/). Tampereen kaupungin WWW-sivuille on koottu jopa yksinkertaiset toimintaohjeet otsikolla: "Miten asukas voi vaikuttaa kaavoihin".<br /> <br /> Myös Kotkassa kaavat ovat verkossa nähtävillä, tosin monen linkin takana: http://www.kotka.fi/tekninen/kaavatsto/etusivu.htm. Kotkalle Internet on kuitenkin pelkkä kaupungin ilmoitustaulun jatke, ei tapa aktivoida kuntalaisia julkiseen keskusteluun kuten Tampereella.<br /> <br /> Kouvolan kaupungin WWW-sivuilta kaavoitustietoa ei ainakaan pienellä hakemisella löytynyt lainkaan. Kehuja Kouvola sen sijaan ansaitsee hyvin toteutetusta WWW-kartastostaan.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Kinternet-palstan synnystä tuli kesäkuussa kuluneeksi kolme kokonaista vuotta. Palstan julkaisemisen aloittanut Kymen Sanomat oli aikaansa edellä, sillä kesällä 1995 Internet oli suomalaisten silmissä edelleen pikemmin scifiä kuin todellisuutta. Kinternet olikin yksi Suomen ensimmäisiä tietoyhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä säännöllisesti pohtineita kolumneja.<br /> <br /> Kolmessa vuodessa Internet ja tietoyhteiskunta ovat nousseet jokapäiväiseen keskusteluun sitä mukaa kun kansainvälisessä tietoverkossa liikkuvien suomalaisten lukumäärä on kasvanut. Kun verkossa kolme vuotta sitten liikkui viikottain vain kourallinen friikkejä, 100.000-200.000 suomalaista, tänä kesänä menee miljoonan raja rikki.<br /> <br /> Puolet jää rannalle<br /> <br /> Tiedotusvälineiden Internetin ympärille luomasta hypestä huolimatta on syytä muistaa, että Taloustutkimuksen huhti-toukokuussa tekemän kyselyn mukaan 15-74-vuotiaista suomalaisista vasta runsas kolmannes, 1.447.000, on joskus, edes kerran käyttänyt Internetiä. Huolestuttavinta Taloustutkimuksen luvuissa on se, että nimenomaan tämän luvun kasvuvauhti on kaikkein hitain. Kun esimerkiksi Internetiä päivittäin käyttävien suomalaisten lukumäärä on kasvanut viime vuoden keväästä 81% eli 261.000:sta 472.000:een, Internetiä joskus käyttäneiden määrä on kasvanut ainoastaan 39%. Ne, joille Internet on jo tuttu, käyttävät sitä entistä enemmän. Sen sijaan täysin uusien Internetin käyttäjien määrä kasvaa hitaammin.<br /> <br /> Tällä menolla suurin osa suomalaisesta uhkaa jäädä uuden uljaan tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Eikä aikaa ole enää paljon jäljellä. Esimerkiksi viranomaispalveluiden siirto Internetiin alkaa jo ensi vuonna! Ensi syksynä kokeillaan mm. maataloustukien, asumistuen ja päivähoitopaikkojen hakemista tietoverkkojen välityksellä. Ensi vuonna otetaan käyttöön myös sähköisen asioinnin mahdollistavat elektroniset henkilökortit sekä kotitietokoneeseen liitettävät kortinlukijat. Myös tietokoneen käyttäjän henkilöllisyyden sormenjäljestä tunnistavat skannerit ovat tulossa markkinoille.<br /> <br /> Pian kaikki julkiset palvelut ovat käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa omalta tietokoneelta käsin ... kunhan kotona on se tietokone ja kortinlukija sekä taito käyttää niitä. Samalla kun palvelujen laatu ja saatavuus paranee ja niistä veronmaksajille aiheutuvat kustannukset laskevat, väestön tietorajoitteinen osa syrjäytyy yhä sivummalle. He ovat kuin suomalaisia maatyömiehiä 60-luvun murroksessa, kun koneet korvasivat lihastyön maataloudessa, eikä teollisuudella ollut käyttöä heidän muutamassa vuodessa vanhentuneelle osaamiselleen. Suuri osa noista 60-luvun veteraaneista on edelleen työelämässä, vain kokeakseen saman uudelleen.<br /> <br /> Ei pelkästä leivästä<br /> <br /> Julkisten palveluiden lisäksi myös monet kaupalliset palvelut siirtyvät lähivuosina verkkoon. Esimerkiksi pankkiasiat on jo nyt helpointa ja halvinta hoitaa omalta tietokoneelta käsin. Pankit ovat konttoriverkkoa karsimalla ja palvelumaksuja nostamalla tehneet asiakkailleen selväksi, että itsepalvelu kannattaa.<br /> <br /> Lähivuosina moni muu ala kokee pankkipalveluiden kohtalun. Vaikka esimerkiksi verkkokaupan läpimurto on antanut odottaa itseään ennustettua pidempään, sen yleistymistä ei estä mikään. Esimerkiksi kirjoittaja ostaa nykyään lähes kaikki kirjansa ja äänilevynsä verkosta, halvemmalla ja paremmista valikoimista kuin Helsingin erikoismyymälöissä.<br /> <br /> Verkkokauppiaan ei tarvitse maksaa esimerkiksi myyntitilojen vuokraa tai kassanhoitajan palkkaa. Hänen ei tarvitse seisottaa pääomia kaupan hyllyssä, yksi varastohalli jossain päin Suomea tai Maailmaa riittää. Niinpä verkkokauppias voi ylläpitää perinteisiä kilpailijoitaan monipuolisempaa tuotevalikoimaa ja myydä tuotteensa halvemmalla. Verkkokaupan yleistymisen pelätäänkin lisäävän työttömyyttä ja nostavan rahan arvoa, kun samalla rahalla saa enemmän tavaraa.<br /> <br /> Seuraavaksi luun saanevat kurkkuunsa automarketit, joiden kassajonoissa seisominen tuskin kuuluu kenenkään lempipuuhiin. Internetistä tilatut elintarvikkeet ja muut päivittäistavarat toimitetaan kotiovelle käytännössä ilmaiseksi, jos toimitusmaksua vertaa markettimatkan polttoainekustannuksiin. Lähikauppiaalle Internet ei sen sijaan liene yhtä suuri uhka, sillä paria maitotölkkiä kukaan tuskin verkosta tilaa.<br /> <br /> Mutta entä ne suomalaiset, joilla ei hiiri pysy kädessä? Joutuvatko he maksamaan ylihintaa niin pankkipalveluistaan kuin ruokaostoksistaankin? Toisaalta verkkokaupan yleistyminen edistää alueiden tasa-arvoa, sillä Internet-kaupan valikoimat ovat yhtä lähellä, asuu asiakas sitten Espoon Otaniemessä tai Suomussalmen Palovaaralla.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Tietokonevirukset ovat rikastaneet ihmisten sanavarastoa 80-luvun puolivälistä alkaen. Ne ovat sotkeneet miljoonia kiintolevyjä, tuhonneet lukemattomia tiedostoja ja niiden jälkien siivoamiseen on tuhlautunut vaaltavat määrät inhimillistä aikaa ja vaivaa.<br /> <br /> Omatoimista lisääntymistä<br /> <br /> Tietokonevirus on ohjelma, joka lisääntyy itsekseen tietokoneen sisuksissa. Mistään sukupuolivalistusohjelmasta ei ole kuitenkaan kyse, sillä ainakin toistaiseksi kaikki virusohjelmat lisääntyvät omatoimisesti.<br /> <br /> Vaikka virusten ohjelmoijat ovat kehitelleet viruksilleen erilaisia lisääntymismenetelmiä, niiden perusvietti on yhteinen: Ne pyrkivät ymppäytymään jonkin taval-lisen ohjelman osaksi. Suosikkeja ovat käyttöjärjestelmä-utiinit, jotka hallitsevat koneen sielunelämää, ja joita tavallinen käyttäjä ei useimmiten edes huomaa.<br /> <br /> Kun tartunnan saanut ohjelma käynnistyy, sen toimintovalikoimaan on ilmestynyt ylimääräinen tehtävä, se etsii tietokoneesta vielä terveitä ohjelmia ja ymppää viruksen koodin myös niihin. Tästä syystä virusohjelmia kutsutaankin nimenomaan viruksiksi, sillä ne tarvitsevat muita ohjelmia lisääntyäkseen samaan tapaan kuin flunssavirus tarvitsee eläviä soluja monistaakseen itseään.<br /> <br /> Tietokoneesta toiseen virukset leviävät ohjelmien mukana. Kun tietokoneeseen ilmestyy jostain viruksen saastuttaman ohjelma, tauti leviää hetkessä kaikkiin kyseiselle pöpölle maistuviin ohjelmiin.<br /> <br /> Suurin osa viruksista on suhteellisen harmittomia. Ne aiheuttavat vain välillistä vahinkoa esimerkiksi syö-mällä kiintolevytilaa itsestään tekemilleen kopioille tai hidastamalla koneen toimintaa ohjaamalla osan koneen voimavaroista taudin levittämiseen. Joihinkin viruksiin on kuitenkin ohjelmoitu myös muuta kuin pelkkä lisääntymisvietti eli virus voi tarkistaa esimerkiksi päivämäärän ja tulostaa perjantaina 13. päivänä hävyttömyyksiä tietokoneen ruudulle ... tai pyyhkiä tietokoneen kiintolevyn tyhjäksi.<br /> <br /> Uusi taudinkuva<br /> <br /> Tähän asti virukset ovat keskittyneet tietokoneen sisältämän informaation pahoinpitelyyn. Nyt Taiwanilta on kuitenkin löydetty uusi, aiempaa huomattavasti agressiivisempi otus, CIH. CNN:n tietojen mukaan CIH-virus sotkee aktivoituessaan PC:n niin kutsutun BIOS-muistipiirin sisällön. BIOS sisältää esimerkiksi tietokonetta käynnistettäessä tarvittavat alustustiedot, ja jos BIOS on pahasti sekaisin, kone ei yksinkertaisesti suostu käynnistymään.<br /> <br /> Ainoa hoito CIH:n saastuttamalle tietokoneelle on koneen avaaminen ja BIOS-muistipiirin vaihtaminen. Ja senkin jälkeen saa olla varovainen, ettei virus pääse aktivoitumaan uudelleen ja sotkemaan myös uutta BIOS-piiriä. Vaikka BIOS onkin vaihdettu, CIH-virus majailee edelleen kiintolevyllä sijaitsevissa ohjelmissa!<br /> <br /> Jos CIH on saastuttanut käyttöjärjestelmän, ainoaksi ratkaisuksi saattaa jäädä kiintolevyn formatointi. CIH:n lisääntymistä rajoittaneekin eniten se, että se BIOS-piirin sotkiessaan tuhoaa oman isäntänsä. Se on kuin tauti, joka tappaa kantajansa ja estää näin taudin leviämisen edelleen.<br /> <br /> Sitä ei edes huomaa<br /> <br /> CIH:n kaltaisen tuhoisan viruksen tekee erityisen huolestuttavaksi se, että virukset ovat löytäneet entistä ovelampia tapoja siirtyä tietokoneesta toiseen. Ensin tulivat makrovirukset, jotka elävät ohjelmien asemesta Microsoftin ohjelmilla tuotetuissa dokumenteissa. Esimerkiksi MS Word dokumentteihin on mahdollista sisällyttää niin kutsuttu käynnistysmakro eli pieni ohjelma, joka on suoritetaan dokumentin käynnistyksen yhteydessä.<br /> <br /> Kaukaa viisaina Microsoftin ohjelmoijat eivät millään tavoin estäneet makrojen väärinkäyttöä. Niinpä käynnistysmakroon sijoitettu virus voi muuttaa itse MS Word-ohjelmaa siten, että se jatkossa liittää kyseisen makron osaksi jokaista MS Wordillä kirjoitettua dokumenttia.<br /> <br /> Muutama päivä sitten Oulun yliopiston tutkijat ilmoittivat löytäneensä sähköpostiohjelmista vielä makrojakin salakavalamman porsaanreiän, joka mahdollistaa virusten pääsyn tietokoneeseen sähköpostin mukana.<br /> <br /> Sähköpostiohjelmien ongelmana ovat Windows 95:n mahdollistamat pitkät tiedostonimet. Kun joku saa sähköpostin liitteenä liitetiedoston, jonka nimi on erittäin pitkä, useimmat nykyiset sähköpostiohjelmat eivät osaa käsitellä sitä. Pulma on siinä, että vaikka liitetiedoston vastaanottaja ei pystykään liitetiedostoa lukemaan, se voi jäädä tietokoneen muistiin. Jos kyseessä on ohjelmatiedosto, se voi käynnistyä ja tartuttaa itsensä esimerkiksi koneesta löytämäänsä sähköpostiohjelmaan.<br /> <br /> Onneksi porsaanreiän löysivät tutkijat eikä joku maailmanmainetta itselleen kaipaava virusnikkari.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Mielikuva finniturpaisesta nörtistä Internetiin kytketyn tietokoneen ääressä istuu sitkeästi ihmisten ajatuksissa. Se pitää kuitenkin päivä päivältä vähemmän paikkansa. CNN:n julkaisemien tutkimustietojen mukaan yhä suurempi osa Internetin amerikkalaisista käyttäjistä on yli 50-vuotiaita ... naisia.<br /> <br /> Vaikka yli 50-vuotiaat naiset ovatkin löytämässä tietoverkot, tietoyhteiskunta uhkaa edelleen jakaa ihmiset ja kansakunnat voittajiin ja häviäjiin. Kansojen yhdistämisen asemesta verkossa saattaakin piillä uuden luokkajaon siemen. Rajalinjoja on monta, eivätkä kaikki niistä ole itsestään selviä. Kuka meistä menestyy, kuka ei?<br /> <br /> Valkoiset jäävät jalkoihin<br /> <br /> Vaikka CNN:n julkaisemat tiedot Internetin käyttäjäkunnan muutoksista kertovat nimenomaan Yhdysvaltain tilanteesta, kehitys kulkee myös Suomessa samaan suuntaan. Internetin käyttäjät ovat varsin samanlaisia eri puolilla maailmaa. Verkko muodostaakin ensimmäisen todella globaalin yhtenäiskulttuurin.<br /> <br /> Suomessa tieto yli 50-vuotiaiden naisten rynnäköstä verkkoon ei ole yhtä suuri uutinen kuin Yhdysvalloissa. Suomi eroaa muusta maailmasta nimenomaan naisten Internet-aktiivisuuden suhteen, sillä suomalaisista verkon käyttäjistä on Taloustutkimuksen tietojen mukaan 45% naisia. Internetin ikäjakauman osalta tilanne on puolestaan Yhdysvaltain eduksi eli siinä missä amerkikkalaiset verkon käyttäjät ovat keskimäärin 35-38 vuotiaita, Euroopassa keski-ikä on viitisen vuotta alhaisempi.<br /> <br /> Näyttävät tilastot eivät kerro koko totuutta. Muutokset vaikuttavat todellista suuremmilta, sillä viime aikoihin asti nimenomaan yli 50-vuotiaat amerikkalaiset naiset ovat loistaneet Internetissä poissaolossaan. Pienikin lisäys näyttää merkittävältä, vaikka ryhmä on todellisuudessa edelleen jälkijunassa.<br /> <br /> Sama tilastoharha pätee myös muihin Internetin löytäneisiin ryhmiin eli Yhdysvaltain mustiin ja intiaaneihin. Nopeasta Internetin käytön kasvusta huolimatta he ovat edelleen kaukana valkoisten ja aasialaisten maanmiestensä ja -naistensa jäljessä. Siinä missä tutkimuksessa haastatelluista valkoisista amerikkalaisista 36% oli käyttänyt Internetiä viimeksi kuluneen kuukauden (touko-kesäkuu 1998) aikana, mustien ja intiaanien vastaava luku oli vain 24%.<br /> <br /> Amerikkalaisen tietoyhteiskunnan todellisia edelläkävijöitä ovat kuitenkin aasialaiset. Aasialaista syntyperää olevista amerikkalaisista miehistä 58% ja naisista 38% oli viimeksi kuluneen kuukauden aikana käyttänyt esimerkiksi sähköpostia, WWW-selainta, keskusteluryhmiä tai muita Internet-palveluja.<br /> <br /> Uuden luokkajaon perusta<br /> <br /> Tuloerot eivät selitä Yhdysvaltain etnisten ryhmien eroja Internetin käytössä. Tietokoneen omistus jakautuu Yhdysvalloissa rodun, ei tulotason mukaan. Vaikka musta ja valkoinen perhe ansaitsisivat yhtä hyvin, valkoisesta perheestä löytyy paljon todennäköisemmin PC.<br /> <br /> Tietoyhteiskunnan synty näyttääkin osittain vahvistavan, osittain murentavan Yhdysvaltain vanhoja roturajoja. Siinä missä mustat ja intiaanit ovat putoamassa kehityksen kelkasta, aasialaiset ovat nopeassa tahdissa nousseet valkoisten rinnalle ja voivat lähivuosina jatkaa nousuaan valkoisten ohi.<br /> <br /> Uutta luokkajakoa niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin vahvistaa Internetin käytön ja koulutuksen vahva suhde. Internetissä liikkuu keskimääräistä koulutetumpaa väkeä. Esimerkiksi yhdysvalloissa Internetin käyttäjistä 40-60% arvioidaan olevan korkeakoulututkinto. Suomessa vastaava luku on pienempi, 20%, mutta sekin on kaksinkertainen koko väestöön verrattuna.<br /> <br /> Internetin käyttäjät ovat myös keskimääräistä varakkaampia. Yhdysvalloissa Internet-talouksien vuositulot ovat keskimäärin 350.000-400.000 markkaa. Suomessa Internetistä löytyy myös pienituloisia opiskelijoita, mutta runsas puolet suomalaisista Internet-talouksista ansaitsee vuodessa yli 160.000 markkaa.<br /> <br /> Internet jakaa Suomen myös maantietellisesti kahtia. Uudenmaan läänissä asuu runsas kolmannes suomalaista Internetin käyttäjistä, samoin suurimmissa kaupungeissa.<br /> <br /> Eli jokaisen maalla asuvan iäkkään, kouluttamattoman, pienituloisen naisen kannattaa pikimmin kävellä suoraan lähimmän tietokonekauppiaan luo ja sijoittaa kansaneläkkeensä Internet-liittymään.<br /> <br /> Kaupunkilaisilla keski-ikäisillä, koulutetuilla, suurituloisilla miehillä ei sen sijaan ole tietoyhteiskunnassa mitään hätää.<br /> <br /> Lisää tietoa sähköistyvästä arjesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaa löytyy esimerkiksi Suomen itsenäisyyden rahaston Sitran julkaisemasta raportista Sähköistyvä arki: http://www.sitra.fi/tietoyhteiskunta/<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Tiedosta on muodostunut länsimaisessa kulttuurissa itseisarvo. Moni kokee olevansa jollain tapaa huono ihminen, jos ei lue päivittäin aamu- ja iltapäivälehteä, katso vähintään kaksia tv-uutisia ja lue sähköpostiaan tunnin välein. Kännykkää ei hennota sulkea edes nukkumaan mentäessä.<br /> <br /> Nyky-yhteiskunta suorastaan survoo informaatiota kivikauden tarpeisiin kehittyneeseen keskushermostoomme. Siinä missä meistä jokainen osaa pienellä harjoittelulla kaivaa toukkia lahosta puunrungosta, me olemme yhä pahemmin eksyksissä lehtien, puhelinten, mainostaulujen, radioiden, televisioiden, sähköpostin ja WWW:n pyörityksessä. Maailma täyttää jokaisen liikenevän hetkemme informaatiolla pysähtymättä kertaakaan kysymään, kiinnostaako meitä ihan oikeasti tietää kuinka monta kotijuoksua amerikkalainen baseball-tähti McGwire on tällä kaudella löynyt?<br /> <br /> Eroon turhasta kuonasta<br /> <br /> Yhä useampi kokee uupuvansa tiedon tulvan alle. Työpäivästä vähintään tunti ellei toista kuluu sähköpostia selatessa. Kännykkä pirisee vartin välein katkaisten varsinaisen työnteon. Ja povessa pullottaa upouusi taskutietokone, jonka avulla saa hyödynnettyä viimeisetkin vapaalle ajattelulle linja-autossa tai junassa jääneet luppohetket. Kaikista hienoista ja tehokkaista työvälineistämme huolimatta yhä usemman päivän jälkeen tuntuukin siltä, ettei ole ehtinyt saada mitään aikaan.<br /> <br /> Pidin itseäni pitkään hieman omituisena vetäytyessäni säännöllisen epäsäännöllisesti neljän seinän sisään tiedotusvälineiden ulottumattomiin. Olen kuitenkin huomannut etten ole ainoa, jonka on pakko välistä lepuuttaa tiedon tulvan rasittamia hermojaan. Vaikka kaikilla meistä on omat vakiotemppunsa, niille kaikille on yhteistä tiedon tulvan rajoittaminen, informaatiopaasto.<br /> <br /> Joku lopettaa lehtien lukemisen ja tv-uutisten katsomisen ja kutsuu sitä uutispaastoksi. Toinen lähtee erävaellukselle. Kolmas kantaa kesämökin television kaatopaikalle. Neljäs pakenee Valamoon hiljentymään.<br /> <br /> Minä passitan perheen viikonlopuksi sukuloimaan ja jään "työkiireiden" takia kotiin ... neljän seinän sisään muutaman lukematta jääneen kirjan, parin vanhan tietokonepelin ja puhelinvastaajan kera. Pakastimeen varataan niin monta pakastepitsaa, ettei ihmisiä tarvitse tavata edes kaupan kassalla. Yöllä on hyvä aika käydä haukkaamassa raitista ilmaa, kun pimeät kadut ovat tyhjillään.<br /> <br /> Perinteisessä paastossa elimistölle annetaan aikaa levätä ja puhdistua ruoan mukana kertyneestä kuonasta. Samaan tapaan meidän psyykemme tarvitsee aikaa ja lepoa vapautuakseen ylimääräisestä painolastista. Monet uskontokunnat ovat tienneet jo vuosisatojen ajan niin ruumiin kuin sielunkin kaipaavan ajoittain sekä paastoa että hiljentymistä. Nykykiireen keskellä nämä vanhat opit ovat vain päässeet monelta unohtumaan, juuri kun niitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.<br /> <br /> Mökkikulttuuri uhattuna<br /> <br /> Yksi syy suomalaisten menestymiseen tietoverkoissa löytyy Suomen järvien rannoilta, kesämökeiltä. Meillä suomalaisilla on ollut tapana kerran vuodessa kääntää selkämme maailman kohinalle ja keskittyä katiskojen koentaan tai puuceen katon paikkuuseen. Syksyllä on sitten paljon helpompi palata tietoverkon yhteyteen ja päästää saunapuita pilkkoessa mieleen nousseet ideat valloilleen. Miten muuten Suomen kokoinen kansansirpale olisi onnistunut olemaan avainasemassa esimerkiksi gsm:n ja WWW:n kehittämisessä.<br /> <br /> Valitettavasti tietoyhteiskunta saartaa myös perinteistä suomalaista mökkikulttuuria. Siinä missä vielä 80-luvun alussa tultiin hyvin toimiin rätisevällä matkaradiolla, josta kuunneltiin vain ja ainoastaan säätiedotus, nyt vähän mökistä kuin mökistä löytyy 28-tuumainen nicam-televisio. Syrjäisimpienkin korpilampien rantakallioilla sekä Soneran että Radiolinjan gsm-kenttä on niin voimakas, että sillä voi tiukan paikan tullen paistaa munia. Ja löytyy Suomen järvien rannoilta myös ISDN-liittymällä varustettuja kesämökkejä. Olen nähnyt omin silmin.<br /> <br /> Ensiapua<br /> <br /> Aina ei ole mahdollisuutta eristäytyä muusta maailmasta, mutta miten edes hillitä tiedon painetta? Parasta ensiapua on kännykän sulkeminen aamu- tai iltapäiväksi. Jos soittajalla on tärkeää asiaa, hän jättää viestin vastaajaan. Ja vaikka puhelin olisi päälläkin, jokaiseen puheluun ei ole pakko vastata. Samaten sähköposti kannattaa lukea vain kerran päivässä sen sijaan että pomppaa postilaatikolla tunnin välein.<br /> <br /> Pahin informaatiosaasteen lähde on kuitenkin televisio. Jo pelkkä television sulkeminen pariksi illaksi helpottaa yleensä oloa kummasti.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Suomalaiseen tasaiseen luonteenlaatuun ei kuulu päreiden polttaminen ja paikkojen hajottaminen. Siinä missä väki Kaliforniassa heittää television ulos ikkunasta, kun ohjelma ei miellytä, suomalainen puree hammasta ja vaihtaa kanavaa. Mutta suostuuko suomalainen nöyrtymään myös tietokoneen edessä?<br /> <br /> Tietokoneet käyvät ihmisten pinnan päälle. Vain joka neljäs tietokoneen käyttäjä väittää tietokoneensa tekevän sitä mitä _hän_ haluaa sen tekevän. Meille muille tietokone on mysteeri, joka elää omaa elämäänsä.<br /> <br /> Enää ihmiset eivät kuitenkaan tyydy osaansa. Yhä useampi tarttuu aseeseen tai ruuvimeisseliin ja ampuu tai tökkii tietokoneensa täyteen reikiä. Ensimmäinen PC on jo murhattu (neljä luotia kiintolevyyn ja armonlaukaus monitoriin: http://anduin.eldar.org/~ben/funny/html/452.html).<br /> <br /> Nyrkki puhuu<br /> <br /> Brittiläisen Computeractive-lehden tutkimuksen mukaan kolme neljästä tietokoneen käyttäjästä haluaisi pahoinpidellä tietokonettaan. Kuitenkin vain kuusi prosenttia on toteuttanut toiveensa ja todella lyönyt työvälinettään. Pam! Sen sijaan joka toinen tutkimukseen osallistunut henkilö tunnusti kiroilleensa tai huutaneensa tietokoneelleen, ja 14 prosenttia kertoi suhteensa tietokoneeseen olevan myrskyisä.<br /> <br /> Kaikille ei edes pelkkä nyrkki riitä, tai kuten Dan Gookin, "Word for Dummies" -kirjan kirjoittaja toteaa: "Tietokoneiden suhteen minä uskon vakaasti baseball-mailaterapiaan."<br /> <br /> Pinna palaa kun tietokone ja käyttäjä ovat eri mieltä siitä, mitä tietokoneen kulloinkin pitäisi tehdä: Ohjelmat sekoavat ja tärkeät tiedot tuhoutuvat ilman että käyttäjällä on aavistustakaan ongelman syystä tai siitä, miten estää tuhojen toistuminen. Yli puolet tietokoneen käyttäjistä on Computeractive-lehden mukaan menettänyt tärkeitä tietoja tietokoneensa uumeniin, mystisten ongelmien setvittelyyn kuluneesta työ- ja vapaa-ajasta puhumattakaan.<br /> <br /> Tekeekö tietokone temppunsa tahallaan? Koska tietokoneen sisäistä toimintaa ei pysty hahmottamaan, me koemme sen itsenäiseksi olennoksi. Monelle tietokone onkin "persoona", aktiivinen toimija, jolla on oma tahto. Tahto, joka tekee parhaansa tehdäkseen elämästämme yhtä Helvettiä.<br /> <br /> Olen itsekin käyttänyt tietokoneelle puhuessani kieltä, joka saisi jopa Punaisen Talon väen punastelemaan. Ainoastaan tietokoneeni valmistajan korkeat laatunormit ovat estäneet näppäimistöäni halkeamasta nyrkiniskujen tieltä. Otsasta puhumattakaan.<br /> <br /> Tietokoneiden käyttäjät ovat myös työnsä puolesta keskimääräistä herkempiä hermostumaan. Tietotyöläisiä usein uuvuttavan tiedon ylikuorman (information fatigue syndrome: http://www.thomasvirtual.com/articles/overdose.html), uskotaan aiheuttavan päänsäryn lisäksi mm. pahantuulisuutta ja hermostuneisuutta. Hyvät lähtökohdat tietokoneen pahoinpitelylle.<br /> <br /> Apu löytyy<br /> <br /> Internetistä löytyy neuvoja myös tietokoneraivon ehkäisyyn. Useimmiten ensimmäisenä ohjeena on lyödä jotain muuta kuin tietokonetta. Tietokoneen viereen kehotetaan jopa hankkimaa jokin pehmolelu hakattavaksi, jotta rystyset eivät mene rikki, eivätkä mahdolliset vahingot tule yhtä kalliiksi. Näyttöruudun lyöminen on myös vaarallista, sillä kuvaputken räjähtäessä lentävät sirpaleet ovat hyvin teräviä.<br /> <br /> Aika parantaa myös tietotekniikan aiheuttamat haavat eli tietokoneen äärestä poistuminen on hyvää ensiapua, kun otsasuonet alkavat uhkaavasti pullistella. Turvallisen matkan päässä tietokoneesta vietetty aika kannattaa sijoittaa opiskeluun, sillä moni tietotekninen ongelma on vältettävissä, kunhan koneen ja ihmisen yhteistyö sujuu. Valitettavasti ihminen on ainakin toistaiseksi konetta sopeutuvampi suhteen osapuoli eli ihmisen osaksi jää opetella tietokoneen vaatimat kummallisuudet.<br /> <br /> Myös atk-ammattilaisen kanssa ystävystymisestä on apua. Valitettavasti yhä useampi alan ihminen alkaa olla sen verran tympiintynyt jatkuviin avunpyyntöihin, että on muuttanut numeronsa 0700-alkuiseksi.<br /> <br /> Parasta ennaltaehkäisyä on näppäinyhdistelmän Ctrl-S opetteleminen. Suurimmassa osassa PC:n ohjelmia Ctrl-S tallentaa työn alla olevan dokumentin kiintolevylle turvaan. Eikä mikään polta päreitä yhtä tehokkaasti kuin tuntien työn katoaminen tietokoneen seotessa.<br /> <br /> Ja jos mikään muu ei auta, paineita voi purkaa katsomalla valvontakameranauhalta, miten Vinny Licciardi päättää tietokoneensa kärsimykset: http://www.interactive.hut.fi/persons/jkasvi/jjj_mad.htm<br /> <br /> Itse asiassa Vinny Licciardin video on väärennös, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli valvontakameroiden markkinointi. Otos on kuitenkin kuvattu ja näytelty niin hyvin, että ihmiset pitkään uskoivat sen olevan aito. Nauha onkin saanut Internetissä suuren suosion, ja verkosta löytyy satoja Licciardille ja Bad Day -videolle omistettuja WWW-sivuja.<br /> <br /> Ilmeisesti hyvin moni meistä on joskus halunnut tehdä tietokoneelleen saman kuin Vinny.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Tietokoneet eivät tupruta pakokaasuja otsonikerrokseen eivätkä lorota jäteöljyjään pohjavesiin. Tietokoneet kuitenkin yleistyvät sellaista vauhtia, että niistä uhkaa tulla myös ympäristöongelma.   Jo vuonna 1992 maailmassa arvioitiin olevan noin 115 miljoonaa PC:tä. Vuonna 1997 niitä myytiin yli 18 miljoonaa, ja 20 miljoonan myydyn PC:n rajan ennustetaan rikkoutuvan jo tänä vuonna. <br /> <br /> Ostoslista Pentiumilla<br /> <br /> Tietokoneista on tullut kulutushyödykkeitä. Yhä useampi kone ostetaan kolmesta viiteen vuotta vanhan tietokoneen tilalle. Vanha, täysin ehjä ja käyttökelpoinen kone päätyy varastoon ja sieltä kaatopaikalle, vaikka sen suorituskyky on edelleen tismalleen sama kuin ostohetkellä!  Uusia koneita ostetaan jatkuvasti, vaikka useimat meistä pärjäisivät yhtä hyvin vanhoilla koneillaan. Kukaan ei kirjoita niin paljon monimutkaisempia kirjeitä kuin aiemmin, että Pentium 90 pitäisi välttämättä vaihtaa Pentium II 450:een.<br /> <br /> Moni kone on itse asiassa paljon suorituskykyisempi, kuin miltä näyttää. Esimerkiksi väärät muistiasetukset tai liian vähäinen RAM-muistin määrä heikentää PC:n suorituskykyä huomattavasti. Usein pelkkä muistin lisääminen antaisi kaivatun lisätehon.  Myös liian täysi kiintolevy heikentää tietokoneen suorituskykyä huomattavasti eli kiintolevytilan vähetessä kannattaa ennemmin tuhlata uuteen kiintolevyyn kuin uuteen tietokoneeseen. Kiintolevy kannattaa myös defragmentoida aika ajoin, jotta se toimisi mahdollisimman tehokkaasti <br /> <br /> 20.000.000.000 kWh vuodessa<br /> <br /> Vaikka itse tietokone ei ole maailman ympäristöongelmista suurin, vuoden 1992 115 miljoonaa konetta antavat esimakua tulevasta. Suuri osa niistä on jo nyt kaatopaikalla. Jos vanha PC painaa oheislaitteineen keskimäärin vajaat 30 kiloa, nämä 115 miljoonaa tietokonetta painavat kaatopaikalla kolme miljoonaa tonnia! Kolme miljoonaa tonnia, josta iso osa on aitoa ympäristöjätettä: Muovia, raskasmetalleja ja myrkyllisiä kemikaaleja.<br /> <br /> Tietokone ei pöllytä pakokaasuja, mutta voimala, joka jauhaa sille sähköä, tupruttelee senkin edestä. PC syö oheislaitteineen virtaa satojen wattien edestä. Jos tietokone on päällä vain työaikana, se kuluttaa vuodessa jopa 1000 kilowattituntia. 20 miljoonalla tänä vuonna myytävällä PC:llä kerrottuna se tekee hieman enemmän. <br /> <br /> Panee miettimään, kuinka usein tietokonetta tulee pidettyä päällä, vaikka sitä ei käytä. Yhdysvaltain ympäristöviranomaisten selvityksen mukaan keskivertotietokonetta käytetään vain viidennes siitä ajasta, jonka kone on päällä. Yli kolmannes tietokoneen käyttäjistä pitää konettaan päällä ympäri vuorokauden! Koneen käynnistäminen vie toki oman aikansa, mutta mitä mieltä on seisottaa konetta tuntitolkulla parinkymmenen sekunnin säästön takia? <br /> <br /> Tietotekniikan suurimmat ympäristöongelmat eivät kuitenkaan aiheudu tietokoneiden käytöstä vaan valmistuksesta. Tilanne on toki parantunut, sillä vielä 80-luvulla elektroniikkateollisuus oli yksi maailman pahimmista saastuttajista. Uusimmat tuotantolaitokset voivat laskea viemäriin puhtaampaa vettä kuin mitä ottavat vesijohtoverkosta. Esimerkiksi Salossa lienee turvallisempaa juoda viemäristä kuin kraanasta. <br /> <br /> Kaikki maailman elektroniikkatehtaat eivät ole kuitenkaan uusia, eikä kaikkia ole suunniteltu suomalaisten ympäristönormien mukaan. Elektroniikkateollisuus kuluttaakin edelleen huomattavia määriä esimerkiksi otsonikatoa aiheuttavia CFC-kaasuja.<br /> <br /> Puolet kiinteästä jätteestä<br /> <br /> Suomalaisia metsänomistajia peloteltiin vielä 90-luvun alussa paperittomalla toimistolla. Tietotekniikan pelättiin syrjäyttävän paperin. Toisin kuitenkin kävi: Tietokoneistettu konttori kuluttaa paperia monin verroin enemmän kuin kirjoituskoneistettu <br /> <br /> Jo vuonna 1993 maailman kirjoitinten kautta arvioitiin kulkevan paperia yhdeksän miljoonan puun edestä. Noiden yhdeksän miljoonan puun jalostaminen paperiksi vapautti ilmakehään yhtä paljon hiilidioksidia kuin kolme miljoonaa autoa vuodessa. <br /> <br /> Käytön jälkeen noista yhdeksästä miljoonasta puusta huomattava osa päätyi kaatopaikoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu paperin muodostavan liki puolet kaatopaikoille ajettavasta kiinteästä jätteestä. <br /> <br /> Ehtaa sitä itseään<br /> <br /> Tietotekniikka toki myös säästää ympäristöä. Esimerkiksi sähköpostiviesti syö luonnonvaroja paljon vähemmän kuin vastaava perinteinen postilähetys. Tietoverkkoja hyödyntävä etätyöskentely vähentää myös työmatkaliikennettä. Lisäksi tietokoneet tehostavat muuta työtä vähentäen sen ympäristölle aiheuttamaa kuormaa.<br /> <br /> Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö tietotekniikasta itsestään voisi tulla ongelma, kun maailmalla on satojen miljoonien asemesta miljardeja tietokoneita. <br /> <br /> Vastaavassa tilanteessa oltiin vajaat sata vuotta sitten, jolloin Euroopan kaupungit olivat hukkumassa ehtaan hevonlantaan. Onneksi auton keksiminen pelasti meidät totaaliselta ekokatastrofilta. Ratkaisussa piili kuitenkin uuden katastrofin siemen. Nyt tietokoneet ovat pelastamassa meidät autojen aiheuttamilta ympäristöongelmilta. Mutta piileekö myös tietotekniikassa seuraavan kriisin alku? Kriisin, jonka luonnetta ja laajuutta me emme pysty vielä edes kuvittelemaan.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Internetin ja WWW:n on ennustettu mullistavan tiedonvälitystä tavalla, jota ei ole koettu sitten Gutenbergin päivien. Lehdistön, radion ja television kaltaisten keskitettyjen tiedon lähteiden merkityksen uskotaan vähenevän, sillä Internetissä viestintä ei vaadi miljoonien infrastruktuuria, painokoneita, radiolähettimiä tai jakeluverkostoja. Tietoyhteiskunnassa periaatteessa kuka tahansa voi toimia tiedotusvälineenä, sijoittaa tietoverkkoon kenen tahansa ulottuville käytännössä mitä tahansa.<br /> <br /> Lukijoiden/katsojien/selaajien tehtäväksi jää valita Internetin tietovirrasta mikä heitä kiinnostaa. Tämä on Internetin suuri mahdollisuus ja suuri ongelma. Miten me yksittäiset tiedon kuluttajat voimme arvioida verkosta saamamme tiedon tärkeyttä saati luotettavuutta? Kuka on vastuussa tietoverkossa julkaistusta virheellisestä uutisesta, jos uutinen ei edusta ketään muuta kuin kirjoittajaansa?<br /> <br /> Usein esitetty ajatus Internet-aineiston toimittajavastuun kiristämisestä on kuitenkin kuin ampuisi kärpästä tykillä. Ratkaisuksi on esitetty esimerkiksi vastuullisen toimittajan nimeämistä jokaiselle Internet-sivulle tai postituslistalle. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että alle 18-vuotiailta kiellettäisiin Internet-viestintä kokonaan. Harva aikuinenkaan tietää, mitä toimittajan vastuuseen kuuluu. Internetissä tulisikin pystyä nykyistä paremmin erittelemään, mikä on yksilön, mikä yhteisön tai yrityksen julkista viestintää.<br /> <br /> Sundqvist<br /> <br /> Ennusteet joukkoviestinnän murroksesta ovat toteutumassa nopeammin kuin kukaan on uskaltanut edes toivoa tai pelätä. Ylestä potkitun Juha Pärssisen Internetissä julkaisemat Arja Alho -nauhat ovat hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Yksikään tv- tai radiokanava ei tuhlaa 50 minuuttia esittääkseen koko puhelun, eivätkä lehdet taatusti viitsi painaa koko keskustelua. Useita suomalaisia kiinnostaa kuitenkin tietää, mitä Alho todella sanoi. Onko keskustelun mehevimmät palat irrotettu asiayhteydestä vai salailevatko tiedotusvälineet edelleen jotain? Epäilyksen siemen elää niin kauan kuin ihmiset eivät ole kuulleet koko puhelua, jokaista sanaa ja äänenpainoa.<br /> <br /> Ainoastaan Internetissä koko nauha on niin helposti kuultavissa, että tuhannet suomalaiset ovat päässeet siihen käsiksi ja voineet muodostaa siitä oman mielipiteensä. Nauhan täydellisen julkaisun jälkeen kaikki ovat samalla viivalla eikä kellään ole etulyöntiasemaa, koska hän tietää nauhoista enemmän kuin joku muu.<br /> <br /> On mielenkiintoista kuvitella, mitä Pärssinen olisi tehnyt, jos yksikään lehti tai tv-kanava ei olisi suostunut julkaisemaan Alho-nauhoja? Pärssinen olisi tällöin voinut julkaista nauhat ensimmäiseksi Internetissä, josta perinteisemmät mediat olisivat joutuneet niitä sitten referoimaan. Näin on menetelty esimerkiksi scientologien pyhien tekstien suhteen. Scientologit ovat suojanneet tekstinsä niin vahvan tekijänoikeussuojan taa etteivät perinteiset tiedotusvälineet uskalla käsitellä niitä. Internetin välityksellä kuka tahansa voi kuitenkin tutustua niihin ilmaiseksi ja nähdä, mistä scientologiassa on kyse.<br /> <br /> Lewinsky<br /> <br /> Laajemmassa mittakaavassa sama on nähty Yhdysvalloissa, jossa Kenneth Starrin 445-sivua pitkä raportti julkaistiin Internetissä. Kahdessa päivässä noin kuusi miljoonaa ihmistä kävi tutustumassa Yhdysvaltain presidentin ja hänen avustajansa sukupuolielämään ja muodosti skandaalista oman näkemyksensä. Amerikkalaisten tuomio kuultiin välivaaleissa, jossa presidentin puolue sai vastoin kaikkia odotuksia yllätysvoiton.<br /> <br /> Samalla kun tietoverkkojen kehitys näyttää uhkaavan toimittajien ammattikunnan tulevaisuutta, se samalla muistuttaa, miksi me tarvitsemme toimittajia, ammattitaitoisia tiedon suodattajia ja esipureskelijoita. Ilman tiedon käsittelyn ammattilaisen opastusta ihimnen eksyy helposti Internetissä vellovan tiedon tulvaan. Hänen on vaikea arvioida tiedon luotettavuutta, erottaa olennainen epäolennaisesta saati huomata tiedonmurujen muodostamia suurempia kokonaisuuksia.<br /> <br /> Internet kuitenkin laajentaa tiedonvälityksen mahdollisuuksia. Se antaa tavallisille kansalaisille mahdollisuuden arvioida tiedotusvälineiden ja toimittajien luotettavuutta: Kertooko toimittajan kirjoittama ja tiedotusvälineen julkaisema uutinen koko totuuden? Se antaa mahdollisuuden julkaista uutisia, joihin perinteisemmät tiedotusvälineet eivät halua tai uskalla tarttua. Se tarjoaa myös<br /> <br /> Sundqvist-Alho-nauhat: http://forum.inet.fi/parssinen/<br /> Clintonin Zippergate: http://cnn.com/starr.report/<br /> Scientologien pyhät tekstit: http://home.sol.no/~spirous/CoS/secret.html<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Kun suomalaiset insinöörit palaveroivat, ensin tyhjennetään taskut. Vielä vuosi sitten pöydälle ilmestyi pelkkiä kännyköitä ja pari salkkumikroa, mutta viime kuukausina pöydälle kertyvä tavarapino on alkanut kasvaa. Matkapuhelinten rinnalle on ilmestynyt taskumikroja, digitaalikameroita, kortinlukijoita, niin ja tietysti kaikkien muiden laitteiden latureita. Ennen kokouksen alkua käydään läpi kollegojen uusien lelujen tekniset ominaisuudet ja ihmetellään, mitä seuraavaksi keksitäänkään.<br /> <br /> Esimerkiksi allekirjoittaneen taskuista löytyy kaikkiaan neljä elektronista laitetta, ja salkusta pari lisää.<br /> <br /> Hyötyä vai itsetehostusta<br /> <br /> Kehityksen vauhti on huimaa. Siinä missä kollegan Psion ottaa infrapunalinkin ja Ericsson SH888:n kautta yhteyden Internetiin, kuukautta vanhempi nokialaiseni tarvitsee temppuun kännykän hintaisen liitoskaapelin. En ole katkera, mutta tarvitsen ehdottomasti uuden puhelimen.<br /> <br /> Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä insinöörien itsetehostuksesta. Esimerkiksi digitaalikameroiden ja taskumikrojen tekniikka on viime aikoina kehittynyt sellaiselle tasolle, että niistä alkaa olla ihan todellista hyötyä. Siinä missä digitaalikamerat vielä pari vuotta sitten olivat kalliita ja kömpelöitä käyttää, uusimmat kulkevat mukana vyölaukussa. Pienet ja helppokäyttöiset kamerat helpottavat erilaisten tutkimusraporttien ja muistioiden kirjoittamista, kun dokumentit saa kuvitettua vähällä vaivalla. Myös raporttien lukijat ovat tyytyväisiä, kun kaikkea ei tarvitse edes yrittää selittää pelkän tekstin avulla.<br /> <br /> Sitä paitsi uusilla kameroilla otetuista kuvista saa ihan oikeasti selvää. Vielä 90-luvun puolivälissä terävän digitaalikuvan saadakseen joutui pystyttämään studiovalaistuksen.<br /> <br /> Uudet taskumikrot vastaavat puolestaan parin vuoden takaisia pöytäkoneita. Laskentateho ja muisti riittää pitkienkin dokumenttien tarpeisiin. Tärkeintä on kuitenkin näppäimistöjen laadun paraneminen. Esimerkiksi Psion 5:n 6,2 x16,5 sentin kokoisella näppäimistöllä pääsee lähes normaaliin kirjoitusnopeuteen.<br /> <br /> Tärkeintä on kuitenkin yhteensopivuus perinteisen tietotekniikan kanssa. Mukana kulkevan elektroniikan läpimurto on edennyt sitä mukaa, kun yhteydenpito laitteiden ja PC:n välillä on kehittynyt. Esimerkiksi pari vuotta sitten ostettu Canon ION kamera käytti omaa levykestandardia ja tarvitsi oman digitointikortin erillisine virtalähteineen. Järjestelmän käyttökuntoon saattaminen vei käytännössä koko päivän! Tuliterä Fujifilm MX-700 liitetään sen sijaan suoraan tavalliseen sarjaporttiin. Ja jos sekin tuntuu liian konstikkaalta, Sonyn Mavica kuvaa tavallisille 3,5" levykkeille.<br /> <br /> Riippuvuussuhde<br /> <br /> En voi enää kuvitella tekeväni töitä ilman taskuistani löytävää elektroniikkakaupan tuoteluetteloa. Unohdin kerran Psionin kotiin ja olin koko päivän käytännössä työkyvytön: Päivän aikataulu, puhelinnumerot, muistilistat, edellisen päivän palaverin muistiinpanot, linja-autossa kirjoitettu artikkeli, illalla muistiin sanellut ajatukset, kaikki olivat poissa. Olen Psionistani täysin riippuvainen.<br /> <br /> Me emme itse asiassa ole enää pelkkiä ihmisiä, vaan ihmisen ja hänen teknisten apuvälineidensä muodostamia kokonaisuuksia. Pelkkä taskumikro tai kännykkä on lähes yhtä hyödytön kuin pelkkä ihminen ilman apuvälineitään. Mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, kyborgin, joka on enemmän kuin osiensa summa.<br /> <br /> Sana kyborgi herättää tieteiskirjallisuudesta tuttuja mielikuvia ihmisen ja robotin ristisiitoksesta, mutta todellisuudessa sanalla kyborgi tarkoitetaan ihmisen ja tietotekniikan ohjaamien laitteiden yhdistelmää. Ja sellaisiahan me tällä hetkellä olemme, vaikka yhteys koneen ja ihmisen välillä onkin toistaiseksi varsin kömpelö.<br /> <br /> Entä tulevaisuus? Hermosolujen ja elektroniikan liittämistä tutkitaan eri puolilla maailmaa, ja ensimmäiset onnistuneet kokeet hermoston ja tietokoneen liittämiseksi on jo tehty. Edes rohkeimmat tieteiskirjailijat eivät ole osanneet kuvitella, miten nopeasti kaikki on todellisuudessa tapahtunut.<br /> <br /> Jos suora liitäntä osoittautuu luotettavaksi, edessä on suurin mullistus sitten tietokoneen keksimisen. Eikä kyse ole pelkästään teknologisesta murroksesta, vaan tulilinjalla on itse ihmisen olemus: Mikä minä olen?<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Yhdysvallat on Internetin ainoa todellinen supervalta. Ei sillä että Suomikaan mikään pikkutekijä olisi, väkilukuumme nähden me olemme todella merkittävä vaikuttaja, edelläkävijä, jolla on merkitystä koko Internetin kehitykselle.<br /> <br /> Mutta Yhdysvallat on tietoverkon hämähäkeistä ehdottomasti kaikkein suurin ja pulskin. Kun Yhdysvallat linjaa tietoverkkopolitiikkaansa, muu maailma kuuntelee, vikisee ehkä hetken mutta tottelee.<br /> <br /> Wassenaarin esimerkki<br /> <br /> Viimeisimmän esimerkin Yhdysvaltain valta-asemasta antoi kaksikäyttötuotteiden kansainvälistä kauppaa rajoittavan Wassenaarin sopimuksen laajennus 3. joulukuuta. Kaksikäyttötuotteita ovat esimerkiksi kemian teollisuuden laitteet, joita voi käyttää kemiallisten aseiden valmistukseen tai elatusalustat, joissa voi kasvattaa pernaruttobakteereita. 3. joulukuuta sopimuksen piiriin otettiin Yhdysvaltain vahvan painostuksen jälkeen myös niin kutsuttu vahva salakirjoitus eli ohjelmat ja laitteet, joilla esimerkiksi sähköpostiviestin voi kryptata niin luotettavasti, että sitä ei pysty kukaan muu kuin vastaanottaja lukemaan.<br /> <br /> Wassenaarin sopimuksen tarkoituksena on estää potentiaalisesti vaarallisen korkean teknologian päätyminen rikollisten ja vihamielisinä pidettyjen valtioiden käsiin. Yhdysvallat onkin perustellut tiukkaa kantaansa vahvaan salakirjoitukseen nimenomaan rikollisuuden ja terrorismin torjunnalla.<br /> <br /> Perustelu kuitenkin ontuu, sillä vahva salaus ei ole mitään salatiedettä, vaan kuka tahansa tietotekniikan opiskelija pystyy sekä salakirjoittamaan viestinsä että piilottamaan sen niin, että viestin olemassaoloa on mahdotonta huomata. Tiedon salaus ja suojaus on tietotekniikan peruskysymyksiä, ja jokaisesta hyvin varustetusta kirjastosta löytyy kaikki vahvan salauksen toteuttamiseen tarvittava informaatio. Esimerkiksi viattoman näköisen WWW-sivun kuvan pikseleiden väreihin on voitu koodata tietoa, jonka olemassaolosta vain viestin vastaanottaja on tietoinen. Ei kai kukaan lähetä Afganistanista Yhdysvaltoihin sähköpostiviestiä, jossa lukee: "Räjäytä pommi kesällä kello viisi!"<br /> <br /> Olenkin jo pitkään ihmetellyt uutisia, joissa kerrotaan poliisin löytäneet rikollisten tietokoneilta esimerkiksi ilotyttörenkaan asiakasrekisterin. Ovatko suomalaiset kriminaalit todella näin tumpeloita? Vai jäävätkö ainoastaan amatöörit kiinni?<br /> <br /> Tästä huolimatta Yhdysvallat on estänyt vahvan salakirjoituksen käyttöönoton omalla alueellaan. Koska Yhdysvallat on tietotekniikan suurin markkina-alue, rajoitus on vaikuttanut koko Internetin kehitykseen. Internetin palvelutarjonnan kehitys on tyrehtynyt, koska vahvan salauksen puuttuessa verkkoon ei ole pysty luomaan esimerkiksi luotettavaa kansainvälistä maksujärjestelmää. Edes luottokortin numeroa ei voi lähettää sähköpostitse, koska viestiä ei voi salata.<br /> <br /> Ministeriöt tukkanuottasilla<br /> <br /> Yhdysvaltain tiukan salauspolitiikan seurauksena amerikkalaiset ohjelmistotuottajat ovat jääneet jälkeen salaustekniikan kehityksestä. Esimerkiksi suomalaiset salaustuotteet ovat maailman huippuluokkaa. Yhdeksi Wassenaarin sopimuksen laajennuksen motiiviksi onkin arveltu nimenomaan Yhdysvaltain ohjelmistotuottajien suojaamista kansainväliseltä, esimerkiksi suomalaiselta kilpailulta.<br /> <br /> Suomen kauppa- ja teollisuuministeriö vastustikin Yhdysvaltain Wassenaarin sopimukseen ajamaa muutosta, kunnes ulkoministeriön poliittinen osasto puuttui asiaan. Suhteiden ylläpito Yhdysvaltoihin oli lopulta suomalaisen ohjelmistoteollisuuden etujen valvontaa tärkeämpää. Jatkossa kaikki riippuu siitä, millaisen vientilisenssilinjan Suomi omaksuu. Pulmana on se, että monet suomalaiset salaustuotteet on tarkoitettu massamarkkinoille eli asiakkaana on muutaman suuryrityksen asemesta satatuhatta yksityishenkilöä eri puolilla maailmaa. Jos lisenssit myönnetään yksitellen, kauppa loppuu. Mutta hyväksyykö Yhdysvallat avoimen lisenssin?<br /> <br /> Toisena Yhdysvaltain motiivina mainitaan usein Echelon, NSA:n (National Security Agency) hallitsema maailmanlaajuinen salakuuntelujärjestelmä, joka seuraa kansainvälistä tietoliikennettä puheluista sähköpostiin. Echelon seuloo maailman tietoliikenteestä epäilyttäviä avainsanoja tunnettujen terroristien nimistä aina Amnestyyn ja Greenpeaceen siltä varalta, että maailmasta löytyy vielä amatööririkollisia ja -terroristeja. Jos ihmiset ja yritykset käyttäisivät vahvaa salakirjoitusta rutiininomaisesti, Echelonille ei olisi enää mitään mitä seurata.<br /> <br /> Echelonin käyttö ei ole kuitenkaan rajoittunut pelkästään rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan. Esimerkiksi GATT-sopimusneuvotteluissa Yhdysvallat hyödynsi järjestelmän avulla neuvottelukumppaneista kerättyä informaatiota. Myös Yhdysvaltain teollisuuden epäillään käyttäneen Echelonia esimerkiksi eurooppalaisten kilpailijoiden tekemien tarjousten selvittämiseen. Ei siis mikään ihme, ettei Echelonista haluta luopua.<br /> <br /> Wassenaar-järjestely: http://www.wassenaar.org/<br /> Echelon: http://www.hamradio-online.com/1996/dec/echelon.html<br /> NSA: http://www.nsa.gov/<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> - Wed, 01 Feb 2012 16:13:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11457 26. 1. Jos poliisit käyttäisivät Anonymousin keinoja talousrikollisia jahdatessaan, heitä syytettäisiin törkeästä pakkokeinojen väärinkäytöstä.» Kannattaa varoa, mitä toivoo. Toivoin taannoin, että internetin vapautta ja netin käyttäjien anonymiteettiä puolustava Anonymous voisi suuryritysten ja viranomaisten rökittämisen jälkeen iskeä netin lapsipornorinkejä vastaan. Lokakuun lopussa saimme sitten lukea Anonymousin kaataneen lapsipornon levittäjien käyttämän hosting-palvelun ja julkaisseen 1589 Lolita City &ndash;lapsipornopalvelun käyttäjän tilitiedot.<br /> <br /> Meksikossa paikallinen Anonymous on osallistunut huumekartellien vastaiseen sotaan, mutta joutunut vetäytymään. Tietoja meksikolaisen Anonymous-haktivistin joutumisesta kartellin kidnappaamaksi ei ole pystytty vahvistamaan, mutta joka tapauksessa Anonymous on perunut suunnitelmansa julkaista hallussaan olevat tiedot huumekartellien yhteistyökumppaneista. Kartellien väitetään myös uhanneen surmata kymmenen sivullista jokaista Anonymousin paljastamaa jäsentään kohti.<br /> <br /> Kartellien toimintaa arvostelleita bloggaajia on Meksikossa kidutettu, silvottu ja murhattu. Kaikille netin käyttäjien anonymiteetti ei ole akateemista pohdiskelua, vaan hengissä pysymisen ehto.<br /> <br /> Ihmiset ova turhautuneita suuryrityksien, poliitikkojen ja rikollisten vallankäyttöön. Miten muuten niin moni meistä olisi valmis luottamaan tai liittymään ennemmin Anonymousin kasvottomiin vigilantteihin kuin viranomaisiin tai tiedotusvälineisiin? Aivan kuin Anonymous olisi sen erehtymättömämpi kuin tuomioistuin tai sanomalehti.<br /> <br /> Jos poliisit käyttäisivät Anonymousin keinoja esimerkiksi talousrikollisia jahdatessaan, heitä syytettäisiin törkeästä pakkokeinojen väärinkäytöstä. Sen sijaan Anonymousin tuomioista ei voi valittaa, menettelytapavirheistä ei voi kannella hallinto-oikeuteen, oikeusturvaa tai laillisuusvalvontaa ei ole.<br /> <br /> Anonymous on kuin sarjakuvien supersankari, joka aina tietää, kuka on pahis, jota voi lyödä, eikä pahiksen niska koskaan naksahda iskun voimasta vahingossa poikki.<br /> <br /> Anonymous on ottanut tunnuksekseen Guy Fawkes &ndash;naamarin James McTeguin ohjaamasta elokuvasta, joka pohjautui Alan Mooren V for Vendetta &ndash;sarjakuvaan. Siinä missä vuosina 1982-89 julkaistu sarjakuva kritisoi Margaret Thatcherin Britanniaa, vuonna 2005 ensi-iltansa saanut elokuva otti kantaa George W. Bushin Yhdysvaltoihin.<br /> <br /> Lääkkeeksi kansalaisten yksityisyyden ja sananvapauden turvallisuuden nimissä vieneelle hallinnolle Moore ja McTeigue tarjoavat anarkismia ja terrorismia. Elokuvan loppukohtauksessa lontoolaiset vyöryvät Guy Fawkes &ndash;naamarit kasvoillaan seuraamaan parlamenttitalon tuhoavaa pommi-iskua. &rdquo;Kansalaisten ei tule pelätä hallituksiaan, hallitusten tulee pelätä kansalaisiaan.&rdquo;<br /> <br /> Anonymous ei ole niinkään perinteinen aktivistiryhmä kuin kulttuuri, joukko samat arvot, saman eetoksen ja toimintatavat jakavia ihmisiä, joista suurin osa ei ole suorassa yhteydessä toisiinsa. Kuka tahansa voi pukea Guy Fawkes &ndash;naamion kasvoilleen ja sanoa olevansa Anonymous. Naamion suojissa tehtyjen tekojen arvot ratkaisevat, onko kyseessä aito asia, leikinteko vai mustamaalaus.<br /> <br /> Internetin myötä maantiede on menettänyt merkitystään. Ihmisten identiteettiä eivät enää määrittele sattumanvarainen syntymäpaikka vaan arvot ja yhteisöt. Anonymous on hyvä esimerkki siitä, miten internetissä on helppo verkostoitua ja toimia yhdessä toisten samalla tavalla ajattelevien ihmisten kanssa siitä riippumatta, missä päin maailmaa he sattuvat asumaan.<br /> <br /> Al Quaeda on toinen esimerkki globaalista internetin mahdollistamasta verkostokulttuurista. Verkostojen sitkeydestä kertoo se, miten Al Quaedan typistämiseen on tarvittu maailman mahtavimpien kansallisvaltioiden tiedusteluorganisaatioiden ja sotakoneistojen tuhovoima.<br /> <br /> Ehkä verkosto on ainoa tapa taistella toista verkostoa vastaan, oli sitten kyse periaatteiden puolustamisesta tai sotilaallisesta konfliktista. Ennemmin tai myöhemmin kaksi Anonymousin tai Al Quaedan kaltaista globaalia verkostokulttuuria ottaa yhteen.<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> Kirjoittajan on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja. Thu, 26 Jan 2012 13:29:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11453 25.1. Homo Sapiensista on tullut istuva ihminen, homo sedens.Tietoyhteiskunnassa istutaan. Töissä istutaan tietokoneen ääressä, työmatkat istutaan junassa tai autossa, kotona istutaan tietokonetta ja televisiota katsoen. Eri tuoleissa kuluu helposti puolet päivästä. Älykkäästä ihmisestä, homo sapiensista, on tullut istuva ihminen, homo sedens, josta iän myötä kehittyy homo tergum poena, selkävaivainen ihminen.<br /> <br /> Tietotyöläisten jatkuvat niska-, selkä- ja hartiavaivat ovat elimistön varoitusmerkkejä selän väärinkäytöstä. Ihmisen selkäranka ja lihaksisto eivät ole kehittyneet istumista varten. Itse asiassa selän sopeutuminen kahdella jalalla seisomiseenkin on vielä pahasti kesken.<br /> <br /> Parasta selälle on vaihteleva asento. Työssään sekä istumaan että seisomaan joutuvilla on esimerkiksi ristiselän kipuja vain murto-osa siitä, mitä suurimman osan työpäivästään istuvilla tai seisovilla työntekijöillä.<br /> <br /> Selän välilevyjen aineenvaihdunta tapahtuu selän liikkuessa. Kun välilevy venyy, se imee sisäänsä happea ja ravintoa. Kun välilevy litistyy, kuona-aineet puristuvat ulos. Mukavassa hyvin säädetyssä työtuolissa selkä ei liiku, välilevyt eivät veny ja välilevyjen solujen aineenvaihdunta häiriintyy.<br /> <br /> 1900-luvulla välilevyt kuluivat liian raskaissa töissä, nyt niitä rappeuttaa liian kevyt työ. Välilevyissä ei ole tuntoa, ja vauriot huomaa vasta kun välilevyt ovat ohentuneet lähes olemattomiin ja hermot joutuvat puristuksiin tai nikamat alkavat ottaa yhteen.<br /> <br /> Ohentuneet välilevyt eivät kasva takaisin, mutta vahvat selkälihakset voivat ottaa osan niiden kuormasta ja helpottaa oireita. Tämä edellyttää jatkuvaa selkälihasten treenaamista eli kaikkea muuta kuin työtuolissa istumista.<br /> <br /> Ratkaisuksi selkälihasten veltostumiselle on kehitetty polvi- ja satulatuoleja, joissa ei ole selkänojaa. Selkä on pakko pitää lihasvoimin suorassa. Aluksi selkä voi kipeytyä, kun lihakset joutuvat töihin. Vähitellen selkä tottuu ja ryhti paranee. Polvituolien ongelmana ovat kuitenkin selkävaivojen tilalle tulevat polvivaivat. Satulatuolit vaativat puolestaan tavallista korkeamman työpöydän.<br /> <br /> Ergonominen mukava työtuoli voi heikentää välilevyjen aineenvaihduntaa, mutta samalla se vähentää staattisia lihasjännityksiä. Lihasten jatkuva jännitys heikentää verenkiertoa, kudos ei saa riittävästi happea ja maitohappo jää lihaksiin. Lihakset kipeytyvät. Kipu leviää, kun ympärillä olevat lihakset jännittyvät ja verenkierto heikkenee entisestään. Lopulta kudos tulehtuu.<br /> <br /> Hyvään työtuoliin ei saa unohtua istumaan, vaikka istuma-asento olisi kuinka mukava. Säännöllisin väliajoin pitäisi ainakin vaihtaa asentoa. Tupakoivilla tietokoneen käyttäjillä on muita vähemmän selkävaivoja, koska edes heidän kätensä liikkuvat säännöllisesti.<br /> <br /> Työpaikoilla työtuolien ja muiden kalusteiden ergonomiasta huolehditaan, mutta yhä useampi tekee töitä myös kotona. Siellä kukaan ei käy mittaamassa työpöydän korkeutta tai säätämässä työtuolin asetuksia. Etenkin kasvaviin selkiin eli lasten ja nuorten käyttämiin tuoleihin tulisi kiinnittää huomiota. Huolisitko työpaikallesi tuolin, joka olet valmis ostamaan lapsellesi?<br /> <br /> Selkä- ja niskavaivoissa ei ole kyse pelkästä tuolista vaan myös työtavoista. Kymmensormijärjestelmän opetteleminen kannattaa, sillä kymmenellä sormella kirjoittaa paitsi nopeasti myös kevyesti. Käsien, käsivarsien ja hartioiden jännitys vähenee.<br /> <br /> Näppäimistöä ja hiirtä käytettäessä kannattaa pitää ranteet suorina. Jatkuvasti toistuvan ranteen taivutuksen seurauksena voi olla niin sanottu hiirikäsi eli rannekanavaoireyhtymä: Ranteen jänteet ja nivelsiteet hiertyvät toisiaan vasten, turpoavat ja puristavat ranteen sisällä kulkevan keskihermon pinteeseen.<br /> <br /> Teknologia on keventänyt työtä ja vähentänyt työn fyysistä kuormittavuutta. Samalla vanhat rasitusvammat ovat korvautuneet uusilla, joiden aiheuttajana on juuri liian kevyt työ.<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja. Wed, 25 Jan 2012 16:14:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11444 16.1. Kattila näyttää sisältönsä lämpötilan, sukat mittaavat verenpaineen, ja rakennekynnet esittävät mainoksia.» Tieto- ja viestintäteknologian kehitys on ollut huimaa jo vuosikymmenten ajan. Tänään arkipäiväisiltä vaikuttavat laitteet olisivat tuntuneet vielä parikymmentä vuotta sitten scifiltä. Tai kuten Arthur C. Clarke on todennut: &rdquo;Riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa taikuudesta.&rdquo; Esimerkiksi Frederik Pohl ennusti vuonna 1977 julkaistussa ja useita palkintoja keränneessä Avaruuden portti &ndash;kirjassa kännyköiden läpimurron, mutta vasta kun ihmiskunta oli saanut käsiinsä avaruusmuukalaisten Venukseen unohtamaa teknologiaa.<br /> <br /> Tieto- ja viestintäteknologian kehitys jatkuu tulevina vuosikymmeninä vähintään yhtä huimana, ja se mikä nyt vaikuttaa taikuudelta, voi olla pian jo arkea. Itse asiassa teknologian kehityssyklit vain kiihtyvät. Siinä missä maailman lankapuhelinverkon rakentaminen vei noin sata vuotta, vastaava kännykkäverkko rakennettiin vuosikymmenessä ja sosiaalinen media valtasi maailman parissa vuodessa.<br /> <br /> Välittömimmän muutoksen tuo nopeiden kiinteiden ja langattomien laajakaistayhteyksien leviäminen, joka mahdollistaa dataintensiivisten palveluiden kehittämisen. HD-laatuiset videopuhelut, iptv, täydennetty todellisuus ja etäleikkaukset ovat vasta alkua.<br /> <br /> Yhdessä muiden uusien teknologioiden, kuten aivojen toiminnan ymmärtämisen, kanssa nopea tiedonsiirto vai mahdollistaa hyvinkin eksoottisia sovelluksia. Läpimurto odottaa 2020-lulla, jolloin ihmisaivoja simuloimaan pystyvän 10 potenssiin 19 flopsin supertietokoneen ennakoidaan valmistuvan.<br /> <br /> Aivoista pystytään jo nyt lukemaan ihmisen katsoma kuva, aivoimplanteilla hoidetaan masennusta ja ajatuksilla ohjattavat neliraajahalvauspotilaiden tukirangat ovat tulossa käyttöön. Vastaavia läpimurtoja ennakoidaan nano-, geeni- ja bioteknologiassa.<br /> <br /> Ennen ajatuksia verkossa liikkuu vielä perinteisempää tietoa kuten haptista kosketusdataa, lämpöä ja tuoksuja. Irakin sota erotti kymmeniätuhansia amerikkalaisia puolisoita toisistaan ja nosti julkisuuteen sellaisia käsitteitä kuin etäseksi ja teledildoniikka. <br /> <br /> Tietoliikenteen rinnalla laskentateho ja näyttötekniikka halpenevat. Pian missä tahansa muutamaa euroa kalliimmassa esineessä voi olla etäluettavan rfid-tunnisteen lisäksi älyä ja näyttöä. Kattila näyttää sisältönsä lämpötilan, sukat mittaavat verenpaineen ja rakennekynnet esittävät mainoksia.<br /> <br /> Teknologian nopeasta halpenemisesta parhaan esimerkin tarjoavat 3d-tulostimet, jotka muuttuvat kalliista huipputeknologiasta kodinkoneiksi jo tällä vuosikymmenellä. Kokevatko esimerkiksi astiakauppiaat levykauppojen kohtalon, kun kippojen ja kuppien piirustukset ladataan verkosta ja tulostetaan kotona? Muotoilijoiden haasteen on luoda tuotteidensa 3d-malleille toimiva verkkopalvelu, ennen kuin piraattijakelu valtaa markkinat.<br /> <br /> Uudet teknologiat mahdollistaisivat paljon nykyistä kehittyneemmät palvelut jo nyt, jos vanhoja teknologioita ei tarvitsisi ottaa huomioon. Jos vanhoista teistä ja autoista ei tarvitsisi välittää, uudet autot kommunikoisivat jatkuvasti tien ja muiden autojen kanssa. Liikenne sujuisi paremmin, kun autot ohjattaisiin ruuhkien ohi. Onnettomuuksien riski putoaisi murto-osaan nykyisestä, kun esimerkiksi takana tuleva auto saisi tiedon jarrutuksesta ja alkaisi automaattisesti hidastaa nopeuttaan.<br /> <br /> Jos joku toisi nyt markkinoille älykkään auton, veisi vuosikymmeniä, ennen kuin viimeiset tyhmät autot poistuisivat liikenteestä sitä häiritsemästä.<br /> <br /> Teknologian mahdollisuudet huomataan usein vasta vuosien kuluttua. Esimerkiksi World Wide Web olisi ollut toteutettavissa jo vuosia ennen Tim Berners-Leetä. Facebookin, blogien ynnä muiden vaatima teknologia oli ollut olemassa jo vuosikymmenen ennen nykyisen sosiaalisen median syntyä, Kuinka paljon vastaavia mahdollisuuksia vain odottaa oivaltajaansa.<br /> <br /> On etuoikeus saada elää 2000-luvulla, kun joka päivä tapahtuu jotain mielenkiintoista.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> <br /> Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja.<br /> <br /> Mon, 16 Jan 2012 13:33:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11443 Kun Internet ponnahti vuosikymmenen vaihteessa ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen, tiedotusvälineiden kiinnostuksen taustalla ei suinkaan ollut tietoyhteiskunta, etätyö tai verkkoraha vaan paljas naisennahka. Siinä missä suttuiset seksivideot toivat ensimmäisen polven videonauhurit joka kotiin, pornografia on ollut omalta osaltaan vastuussa myös Internetin menestystarinasta. <br /> <br /> Kauppa käy<br /> <br /> Seksi myy. Nakukuva iltapäivälehden lööpissä myy lehteä paremmin kuin mehevinkään julkkisskandaali. Ja jos kuvaan saadaan yhdistettyä Internetin kaltainen seksikäs, mielikuvitusta kiihottava aihe, menestys on taattu. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet ovat niin suomessa kuin maailmallakin sortuneet uutisoimaan Internet-pornon tiimoilta sekä epämääräisiä puolitotuuksia että karkeita valheita. <br /> <br /> Myös toimittajien omassa moraalissa on toivomisen varaa. Internetistä löytyneitä lapsipornokuvia uutisoidessaan useampikin suomalainen lehti on sortunut myymään itseään samaisten kuvien voimalla. Tietoverkosta kuvat löysi muutama ihminen, Ilta*:n sivuilta sadattuhannet suomalaiset. <br /> <br /> Ei siis mikään ihme, että Internetistä on muodostunut mielikuva maailmanlaajuisena pornoluolana, jossa kaiken maailman pervertikot mellastavat valtoimenaan. Moinen maine ruokkii myös itseään. Esimerkiksi minulta on usein kysytty, että mistä sitä Internet-pornoa oikein löytyy. Perheeseen hankittu Internet-yhteys kun ei ole aina osoittautunut maineensa (tai sen puutteen) veroiseksi. Samaa todistaa seksi-hakusanojen yleisyys kaikissa hakukoneissa. Esimerkiksi suomalaisen Ihmemaa-hakukoneen top-100-hakusanojen kärki (http://www.fi/top100.html) on silkaa seksiä: pakkohan sitä jossain on löytyä! <br /> <br /> Totta vai tarua<br /> <br /> Internetistä löytyy tosiaan hyvinkin vastenmielistä ja tuomittavaa aineistoa, jos osaa ja jaksaa etsiä. Tapa jolla löydökset useimmiten uutisoidaan on kuitenkin vähintään yhtä moraaliton. Esimerkiksi kunnianarvoisa amerikkalainen aikakauslehti Time (http://pathfinder.com/time/) sortui kesällä 1995 ottamaan etusivujuttunsa lähteeksi Carnegie-Mellon yliopiston (Pittsburgh) opiskelijan, Martin Rimmin harjoitustyön, jossa todistettiin lähes kaiken Internetistä löytyvän aineiston olevan silkkaa pornoa. Lehden kannessa oli likipitäen tajuttomaksi typertynyt pikkulapsi tietokoneen ääressä ja itse artikkeli oli kuvitettu mm. tietokoneen kanssa rakastelevilla (aikuisilla) ihmisillä. <br /> <br /> Sittemmin on käynyt ilmi, että Rimm oli voimakkaasti vääristellyt käyttämäänsä aineistoa saadakseen riittävän raflaavia tuloksia julkisuuden takeeksi. Vaikka Time on myöhemmissä numeroissaan käsitellyt myös artikkelinsa nostattamaa kohua, vahinko oli jo tapahtunut. Artikkelia käytettiin mm. yhtenä perusteena, kun sittemmin perustuslain vastaiseksi todettu Communications Decency Act -laki säädettiin. <br /> <br /> Suomalaisilla ei ole kuitenkaan mitään syytä röyhistää rintaansa. Suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat räväkästi, kun ruotsalainen tutkija väitti suomalaisen anonyymipalvelimen toimivan Internet-lapsipornon levityskeskuksena. Sittemmin on käynyt ilmi, että kyseiset lapsipornokuvat sisältäneiden viestien lähettäjätiedot oli väärennetty. Vaikka virhe onkin sittemmin korjattu lehtien sisäsivujen pikku-uutisissa, esimerkiksi englantilainen parlamentaarikko antoi äskettäin aihetta käsitelleen haastattelun, jossa hän vaati suomen viranomaisia panemaan Internet-pedofiilinsä kuriin. Myös väärennöksen uhriksi joutunut anon.penet.fi -anonyymipalvelin jouduttiin sulkemaan, vaikka kyseisten kuvien lähettäminen ei olisi ollut sen kautta edes mahdollista. <br /> <br /> Rahalla ja ilman<br /> <br /> Internetin seksipalvelut voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko ne ilmaisia vai joutuuko niistä maksamaan. Etenkin Yhdysvaltoihin on siinnyt valtava joukko puhelinseksilinjojen kaltaisia Internet-palveluja, joiden kautta nettinautti voi luottokorttinsa numeroa vastaan jutella verkon välityksellä hyvämuotoisten vastakkaisen (tai oman) sukupuolen edustajien kanssa ... kuvien kera. Tarjolla on myös maksullisia pornokuvakirjastoja, eikä seuralaisenkaan tilaaminen ole mahdotonta, jos sattuu asumaan sopivalla paikkakunnalla. Palvelun tarjoajalla voi olla myös suora yhteys seksishown esiintymislavalle sijoitettuun videokameraan. <br /> <br /> Netissä mainostetaan myös muuta seksiviihdettä eli esimerkiksi Penthousella ja Hustlerilla sekä suomalaisella Haloolla on omat, hyvin suositut, WWW-sivunsa. <br /> <br /> Toisaalta ei voi kuin ihmetellä, miksi maksaa esimerkiksi pornokuvista, koska esimerkiksi täysin ilmaisista uutisryhmistä löytyy myös nimenomaan orvaskeden esittelyyn erikoistuneita alueita kuten alt.binaries.erotica.oriental tai alt.binaries.erotica.butts. Seksialueista suosituimmat ovat hyvin vilkkaita, ja uusia kuvia ilmestyy parhaimmillaan/pahimmillaan tuhansia päivässä. Jokaisella intressiryhmälle löytyy oma alueensa eli esimerkiksi naisten takapuolista kiinnostuneiden henkilöiden ei tarvitse tuhlata aikaa etupuolia katselemalla. <br /> <br /> Uutispalvelinten ylläpitäjät eivät välitä asiakkailleen kaikkia uutisryhmiä ja hyvä niin, sillä maailmalta löytyy esimerkiksi eläinseksikuviin erikoistuneita alueita. Nimiltään törkeimmissä uutisryhmissä ei ole juuri muuta liikennettä kuin närkästyneiden ihmisten vihanilmauksia, mutta aina nimi ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi nudismia käsittelevien uutisryhmien kuva-annin perusteella voisi luulla nudistien keski-iän olevan lähempänä kymmentä kuin kolmeakummentä ikävuotta. Verkosta löytyy myös suljettuja sisäpiirin renkaita, jotka käyttävät esimerkiksi sähköpostia lainvastaisen aineiston levittämiseen. Eli kyllä viranomaisillekin tekemistä löytyy. <br /> <br /> Lapsilta kielletty<br /> <br /> Nettipornon ongelmana ovat lapset. Samaan aikaan kun vanhemmat toivovat lastensa surffailevan tietoverkoissa ja opettelevan tietoyhteiskunnassa välttämättömiä perustaitoja, he eivät välttämättä halua heidän näkevän kuvia alastomista ihmisistä, kovasta pornosta nyt puhumattakaan. Ongelmalliseksi asian tekee se, että useimmat lapset hallitsevat tietotekniikan hienoudet paljon vanhempiaan paremmin. Miten kontrolloida lapsen nettailua, jos samainen lapsi on ainoa perheenjäsen, joka osaa ohjelmoida videonauhurin kellon oikeaan aikaan? <br /> <br /> Ongelman ratkaisuksi on tarjottu apuohjelmia, jotka seuraavat lapsen käyttämän tietokoneen ja Internetin välistä liikennettä ja sulkevat pääsyn esimerkiksi sellaisille WWW-sivuille tai uutisryhmiin, joista löytyy sana seksi. Valitettavasti lapsi lentää usein pesuveden mukana eli miten erottaa pornografia ja nimenomaan lapsille tarkoitettu sukupuolivalistus tai biologian perusteiden oppitunti toisistaan? Vähänkin osaavaisempi jälkikasvu osaa helposti myös kiertää tällaiset sulut, kunhan motivaatio on riittävän suuri. <br /> <br /> Kasvattajaa ei voi korvata tietokoneohjelmalla. Hienojen nettipoliisiohjelmien kehittelyn asemesta tulisikin muistaa, että paras kontrolli on lapsen omassa päässä. Ja vanhempien tehtävänä on sen kontrollin rakentaminen: keskustelemalla - joskus aroistakin asioista ja tutustumalla tietoverkkojen moninaiseen antiin yhdessä jälkikasvunsa kanssa. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Tietoverkkobisneksessä liikkuvat isot rahat, siinä ei ole mitään uutta, mutta millaista rahaa liikkuu tietoverkoissa? Suomi kun on, jälleen kerran, myös sähköisen rahan edellekävijä maailmassa. <br /> <br /> Sähköinen raha tarkoittaa käytännössä montaa eri asiaa. Keskustelu onkin hyvin sekavaa toisen puhuessa käteiskorteista, toisen verkkorahasta ja kolmannen pankkien välisestä sähköisestä rahaliikenteestä. <br /> <br /> Käteistä kortilla<br /> <br /> Käteiskortit ovat tyypillisesti luottokortin kokoisia kortteja, joihin upotettuihin mikropiireihin voi ladata sähköistä käteistä pikkuostoksia varten. Käteiskorttia voi käyttää esimerkiksi puhelinautomaateissa, linja-autoissa ja lehtikioskeissa, kaikkialla missä nykyään turvaudutaan kolikoihin. Käteiskortti on kuitenkin nimenomaan käteistä eli sen kadottaminen ei kannata. <br /> <br /> Vaikka käteiskortit periaatteessa helpottaisivatkin kuluttajan elämää, niitä saadaan vielä odottaa. Jotta kortit löisivät itsensä läpi, lukulaitteita on oltava kaikkialla, jokaisessa kioskissa, parkkitolpassa ja linja-autossa. Kuka maksaa satojentuhansien kolikon-tunnistimien korvaamisen käteiskorttien lukijoilla? <br /> <br /> Ja mitä sitten tehdään kun kortinlukija jäätyy talvipakkasella tai käteiskortti taipuu taskussa? Tämä talvi on opettanut ainakin sen, että edes vaatekaapin kokoiseen, sisältä lämmitettyyn pankkiautomaattiin ei voi luottaa, kun se joutuu toimimaan yli 30 asteen pakkasessa. <br /> <br /> Vääntynytkin kolikko kelpaa maksuvälineeksi, mutta vääntyneen käteiskortin avulla ei pääse ulos parkkihallista. Ja kuka vastaa, kun jälkikasvun taskurahakortille ilmestyy teknisen vian tai luovan ohjelmoinnin tuloksena miljardin markan edestä "pikkurahaa". <br /> <br /> Pennin osia<br /> <br /> Akuutein tarve sähköiselle rahalle on Internetissä. Verkkokauppaa hidastaa edelleen ostosten hankala ja turvaton maksaminen. Luottokortin numeroa vastaan voi toki jo tilata yhtä ja toista, mutta ainakin minua hirvittää lähettää korttini numeroa Internettiin. Sähköpostin sieppaaminen ja automaattinen luottokorttinumeroiden seulonta on aivan liian helppoa. Internet-protokollia entuudestaan tuntemattomalta ohjelmoijalta kului noin päivä viestien huomaamattoman seulonnan vaatiman ohjelmiston toteuttamiseen. <br /> <br /> Pennin osien ja tonnien laskuttamiseen tarvitaan täysin erilaista järjestelmää. Pennin osien? Internetin välityksellä on mahdollista toteuttaa palveluita, joista laskutettavat summat ovat niin pieniä, että niitä ei ole toistaiseksi kannattanut laskuttaa. Esimerkiksi tietosanatietokanta, joka laskuttaisi kustakin hakusanasta esimerkiksi viisi penniä, syrjäyttäisi perinteiset kirjasarjat hetkessä. Itse asiassa Encyclopaedia Britannicalla on jo tämäntyyppinen palvelu. <br /> <br /> Pennien keruu avaa valitettavasti tien myös aivan uuden tyyppiselle rikollisuudelle. Kuka huomaa, jos hänen Internet-lompakostaan puuttuu penni? Mutta jos pennin varastaa 10 miljoonasta lompakosta, koossa on jo 100.000 markan saalis. <br /> <br /> Myös perinteisempää maksuliikennettä varten tarvitaan luotettavaa verkkorahaa. Sekä minä että tilaamani denim-paidan amerikkalainen myyjä haluamme että paidan hinta siirtyy luotettavasti verkkorahatililtäni kauppiaan verkkorahatilille. Miten taata että kukaan ei sieppaa rahakkaita bittejä matkalta ja muuta esimerkiksi summaa, paidan toimitusosoitetta tai maksun vastaanottajaa? Ratkaisun tarjoaa esimerkiksi Eunetin ja Merita-pankin Digicash-järjestelmä, jossa numerot ovat rahaa. Kuluttajan verkkolompakossa on siis puntti pankin tietokoneen tuottamia ainutkertaisia numeroita. Ostokset maksetaan siirtämällä hintaa vastaava määrä numeroita myyjän lompakkoon. Myyjän tietokone lähettää saamansa numerot edelleen pankin tietokoneelle, joka varmistaa että ne ovat aitoja, ja mitätöi ne, jotta samoja numeroita ei voida käyttää uudelleen. Vasta tämän jälkeen maksun suorittaja saa kuitin maksustaan. <br /> <br /> Anonyyminä tietoverkossa<br /> <br /> Käteiskorttien etuna mainitaan usein maksajan nimettömyys. Esimerkiksi parkkimittari ei tiedä, kenen kortilla maksu suoritetaan. <br /> <br /> Ajatus yhteiskunnasta, jossa Isoveli voi seurata meidän jokaista liikettämme jälkeemme jäävän elektronisen jäljen perusteella, on pelottava. Liian yksityiskohtaisen tiedon vaarat tulivat hyvin ilmi Toisen maailmansodan aikana, kun Saksa miehitti Hollannin. Hollannin väestörekisterin tiedot olivat hyvin yksityiskohtaisia, mikä helpotti natsien työtä heidän kerätessään Hollannin juutalaiset tuhoamisleireille. <br /> <br /> Vastaavasti amerikkalaiset tuskin sulattavat Yhdysvaltain veroviranomaisten suunnitelmaa on automatisoida tuloverotus. Tai kuten IRS:n (Yhdysvaltain veroviranomainen) projektipäällikkö Coleta Brueck puheessaan totesi: "Me tiedämme teistä kaiken tarpeellisen. Teidän työnantajanne kertoo meille teistä kaiken tarvitsemamme. Luottokorttirekisterinne kertoo kaiken mitä meidän tarvitsee tietää. Sosiaaliviranomaisten, autorekisteri-keskusten ja pankkien välityksellä me saamme teistä todella paljon informaatiota." Suomessahan vastaava automaattiverotus on jo osittain käytössä. <br /> <br /> Arkipäiväisempiäkin esimerkkejä on helppo keksiä. Luotanpa Internet-pankkiiriini miten paljon tahansa, en välttämättä halua että pankin henkilökunta näkee minun vierailevan säännöllisesti maksullisilla YoungHorny&Wet-WWW-sivuilla. <br /> <br /> Kaikkea tietoverkoissa tapahtuvaa rahaliikennettä ei kuitenkaan voida hoitaa nimettömyyden suojissa. Muuten rahan alkuperän peseminen käy turhan helpoksi. Kidnappaukset olisivat helppo tapa tehdä rahaa, jos lunnaat voisi maksaa jäljittämättömänä tilisiirtona. <br /> <br /> Kultakannasta bittikantaan<br /> <br /> Mikä takaa sähköisen rahan arvon? Kolikot ja setelit ovat fyysisiä esineitä, joiden arvo on helppo ymmärtää. Mutta missä on bitin arvo? <br /> <br /> Itse asiassa raha on jo nyt suurimmalta osin sähköistä. Jos kaikki suomalaiset kävelisivät yhtä aikaa pankkiautomaatille ja yrittäisivät nostaa tilinsä tyhjäksi, käteinen loppuisi hetkessä. Eivät meidän säästömme loju seteleinä pankkien kassaholveissa vaan bitteinä pankkien tietokoneissa. Itse asiassa suurin osa maksuliikenteestä tapahtuu pelkkinä pankkien tietokoneiden välisinä bittisiirtoina. <br /> <br /> Sähköisen rahajärjestelmän luomisen ongelmana on tällä hetkellä se, että kukaan ei ole ohjaksissa. Pankeilla ja ohjelmistotaloilla on eri puolilla maailmaa erilaisia kehityshankkeita, mutta alaa säätelevää lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia ei välttämättä edes valmistella. Sähkörahateknologia ja -markkinat kehittyvät kiutenkin valtavalla nopeudella, eikä kukaan tunnu tietävän mihin ollaan loppujen lopuksi menossa.<br /> <br /> Lisää aiheesta: <br /> <br /> Janne Saarela: Mechanisms of Electronic Money<br /> <br /> Steven Levy: E-cash (That's What I Want)<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br />  <br /> <br /> "Internetin suurimpana etuna perinteisiin medioihin verrattuna on se, että verkossa tiedot ovat aina ajan tasalla." Niinhän sitä nettikauppiaiden ja tietoyhteiskuntagurujen mantroissa manataan. Todellisuudessa Internet on osoittautumassa vanhentuneiden faktojen hautausmaaksi.   <br /> <br /> <br /> Aika aikaa kutakin<br /> <br /> Havahduin karuun todellisuuteen aamiaispöydässä kun kuopiolainen lukija kertoi yleisönosastossa kokemuksistaan Kansallisoopperan WWW-sivuilla. Lippujen ostaminen netistä olisi kyllä onnistunut, mutta oopperan sivuilta helmikuussa löytyneet ohjelmatiedot loppuivat tammikuuhun. Toki asia olisi selvinnyt puhelinsoitolla, mutta Kansallisooppera on selvästi satsannut WWW-sivuihinsa. Miksi näyttävän, kovalla työllä suunnitellun palvelun sisältöä ei oltu päivitetty kuukausiin? Tätä kirjoitettaessa oopperan sivut ovat jälleen, ilmeisesti yleisönosastokirjeen ansiosta, ajan tasalla. <br /> <br /> Innostuin selaamaan verkon antia sillä silmällä ja pakko myöntää, Kansallisoopperan sivut ovat siitä tuoreemmasta päästä. Ne olivat pahimmillaankin vain kuukausia ajastaan jäljessä. Esimerkiksi Espoossa ja Vaasassa istuu kaupunkien virallisten WWW-sivujen mukaan vuonna 1992 valittu valtuusto. Jopa Ascentian muuten ansiokas WWW-Fennica, josta löytyy kaikkien Suomen kuntien tiedot, perustaa valtuustotietonsa vuoden 1993 tilanteeseen. Ja pakko tunnustaa, myös omasta WWW-julkaisuluettelostani puuttuu kahden kolmen viime vuoden artikkelit. <br /> <br /> Kenellekään ei tulisi mieleen jakaa asiakkailleen viimevuotisia hinnastoja tai aikatauluja - paperille painettuna. Internetissä tämä on kuitenkin jokapäiväistä.  <br /> <br /> Parasta ennen<br /> <br /> Tässä yhteydessä täytyy muistuttaa, että vaikka WWW-sivu näyttää vanhentuneelta, se ei välttämättä ole sitä. Sivuja ei nimittäin lueta verkosta, vaan omalta kiintolevyltä! <br /> <br /> Tietokoneen ruudulla näkyvä WWW-sivu koostuu tiedostoista, joita selainohjelma etsii tietokoneen kiintolevyllä sijaitsevasta välivarastosta. Jos tiedostoja ei löydy varastosta, selain ottaa yhteyden sivun URL-osoitteessa mainittuun WWW-palvelimeen ja pyytää tätä lähettämään tiedostot Internetin välityksellä itselleen. Tiedostot saatuaan selain sijoittaa ne ensin välivarastoon ja vasta sitten muodostaa niistä WWW-sivun tietokoneen ruudulle. Jos sama sivu luetaan pian uudelleen, sen tiedostot löytyvät todennäköisesti varastosta, eikä selainohjelma tarkista, onko sivu muuttunut viime lukukerran jälkeen. <br /> <br /> Jos sivun tiedot näyttävät vanhentuneilta, asian voi varmistaa selaimen reload-toiminnon avulla. Se pakottaa selainohjelman hakemaan WWW-sivun tiedostot URL-osoitteessa mainitusta WWW-palvelimesta. <br /> <br /> Sivujen tuoreuden varmistamista helpottaisi suuresti, jos ihmiset oppisivat päiväämään WWW-sivunsa. Pieni maininta siitä, että sivua on päivitetty viimeksi vuonna 1994, asettaa sivun sisällön omaan arvoonsa.   <br /> <br /> <br /> Se tavallinen tarina<br /> <br /> WWW-sivuihin suhtaudutaan edelleen kuin painotuotteisiin. Kun sivut ovat valmiit ja verkossa, ne voi unohtaa. Yksityishenkilöt pitävät sivujaan keskimääräistä paremmin yllä, mutta yritykset ja yhteisöt tuppaavat unohtamaan sivujensa päivittämisen kokonaan. <br /> <br /> Normaalisti firman tai kunnan paikallinen atk-velho nakitetaan tekemään WWW-sivut, mieluiten äkkiä, kun naapurillakin on. Kukaan ei kysy, osaako hän kirjoittaa html-koodia saati suunnitella näyttäviä ja toimivia sivuja. Asiantuntemuksensa hän on todistanut vaihtamalla konttoripäällikön tietokoneen Windows 95  -taustakuvan. <br /> <br /> Kun sivut ovat valmiit, kaikki käyvät konttorin ainoan tietoverkkoon kytketyn koneen ääressä huokaamassa ooh ja aah ja se siitä. Johtaja kuvauttaa itsensä vuosikertomukseen päätteen äärellä, sivut suunnitellut kaveri siirretään uusiin tehtäviin, ja postilaatikkoon kolahtaa kerran kuussa lasku nettiyhteyden myyneeltä yritykseltä.  <br /> <br /> Samalla vaivalla<br /> <br /> Vähän valistuneempi organisaatio ostaa WWW-sivujen suunnittelun alan yritykseltä. Sivujen tekninen toteutus on toki näyttävämpi, mutta lopputulos sama. Ihmisten on ilmeisen vaikea ymmärtää, että toimivan WWW-palvelun ylläpitäminen on työtä - mitä monipuolisempi palvelu, sitä kovempaa työtä. <br /> <br /> Jonkun on seurattava tapahtumia, kerättävä ja muokattava uudet tiedot html-koodeiksi ja tietokannoiksi, testattava sivujen toimivuus ja käytettävyys, siirrettävä valmiit sivut verkkoon - ja sama alusta. Fiksusti toteutettuna kaikki tämä syntyy perinteisen tiedotustoiminnan sivutuotteena. Nykyaikaisten työvälineiden avulla vuosikertomus lähtee samalla napin painalluksella sekä painokoneeseen että WWW-palvelimelle. Jonkun on vain opeteltava näiden työvälineiden käyttö. Lisäksi hänen on seurattava tietoverkkojen kehitystä, opeteltava hyödyntämään uusien selainten mahdollisuuksia, otettava palvelun käyttäjien palautteesta opikseen, hiottava visuaalista silmäänsä, ... Hänelle on siis maksettava palkkaa siitä, että hän haahuilee päivät pitkät tietoverkoissa.  <br /> <br /> Kolmas aste<br /> <br /> Tälle tasolle päässeet yritykset ja yhteisöt ovat jo voiton puolella, mutta eivät vielä aivan perillä. Pelkkä perinteisten painotuotteiden ja tiedotteiden netittäminen ei riitä. Kerran vuodessa päivitettävän esitteen asemesta WWW-sivut voivat tarjota niin ajankohtaista tietoa, että siihen ei mikään muu media pysty. <br /> <br /> Mutta onko näin ajankohtaisille palveluille todellista tarvetta? Pääkaupunkiseudun kirjastojen Plussa on erinomainen esimerkki julkisesta WWW-palvelusta, joka on sanan mukaisesti ajan tasalla. Plussan WWW-sivut ovat koko pääkaupunkiseudun yhteinen kirjastokortisto. Plussalle voi antaa esimerkiksi kirjailijan nimen, ja Plussa tulostaa luettelon kirjailijan kaikista pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyvistä teoksista. Lisäksi Plussa kertoo, missä kirjastossa kukin teos on, millä hyllyllä se on, onko kirja lainassa tai koska sen on määrä palata takaisin kirjastoon. Esimerkiksi puuttuva tenttikirja löytyy muutamalla hiiren napin painalluksella. <br /> <br /> WWW-palvelun rakentamisen lisäksi jonkun on opetettava myös talon oma väki käyttämään WWW:n mahdollisuuksia hyväkseen. Ei ole mitään mieltä tarjota muille sellaisia palveluita, joita oma henkilökunta ei pysty käyttämään. Monella työpaikalla tapellaan edelleen kerroksen ainoasta sanakirjasta, vaikka esimerkiksi suomi-englanti-suomi, ruotsi-suomi-ruotsi ja Webster&rsquo;s ovat yhtä lähellä kuin lähin WWW-selaimella varustettu tietokone. <br /> <br /> Ajatus WWW-selailun rajoittamisesta saati kieltämisestä työpaikoilla on yhtä mieletön kuin puhelinlinjojen katkaiseminen. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> 12. tammikuuta 1997 oli merkkipäivä sekä tietotekniikan että tieteiskulttuurin historassa. Silloin syntyi HAL, tietokone, joka oli pääosassa Clarken ja Kubrickin klassikossa Avaruusseikkailu 2001. Clarken vision mukaan HAL-tietokoneen ohjelmointi kesti neljä vuotta. Todellisuudessa HAL olisi vuonna 2001 täysin vanhentunut, sillä suurin osa tänä vuonna valmistuvista tietokoneista kerää neljän vuoden kuluttua pölyä kellarikomerossa. Edes Clarken kaltainen visionääri ei voinut 60/70-luvulla arvata, että tietokoneet olisivat jonain päivänä kertakäyttötavaraa. <br /> <br /> Sitten 60-luvun maailman meno on ottanut vauhtia, ja scifi-kirjailijoilla alkaa olla täysi työ pysyä todellisuuden tahdissa. Välistä taru ja todellisuus lomittuu William Gibsonin Neurovelhon kaltaiseksi kudelmaksi, jossa syitä ja seurauksia ei voi enää erottaa toisistaan. Samalla kun Gibson vuonna 1986 visioi tietoverkkojen tulevaisuutta hän myös inspiroi tietoverkkoinsinöörejä toteuttamaan visioimansa tulevaisuuden. Itse asiassa Gibson loi koko kyberavaruuden käsitteen!   <br /> <br /> <br /> Ei armoa Ruususelle<br /> <br /> Tekniikan opiskelijat ovat tunnetusti tieteiskirjallisuuden suurkuluttajia. Siitäkö sitten johtuu, että uusi teknologia etääntyy yhä kauemmas arjen ulottumattomiin. Tulisiko nurkan takana odottavaa tietoyhteiskuntaa itse asiassa kutsua scifi-yhteiskunnaksi? Ennusmerkit ovat selvät: Nykyaikaisessa pakastimessa on enemmän älyä kuin mennävuosien supertietokoneissa. Uudet autot viritetään viilan ja ruuvitaltan asemesta hakkeroimalla kaasutinta ohjaavat tietokoneohjelmat ärhäkämmiksi. Ystävällistä pankkipalvelua saa ainoastaan lähipankin maksupalvelun WWW-sivuilta. Jopa puhelimeen vastaa usein tietokoneohjelma, ja ihmisen saa langan päähän vasta kolmen neljän tietokoneen kanssa keskusteltuaan. <br /> <br /> Ruususille ei anneta armoa. Jos silmänsä sulkee muutamaksi vuodeksi, herää muuttuneeseen maailmaan, jonka pelisäännöt ovat täysin vieraat. Kuka olisi itsepalveluhuoltamolle ensimmäistä kertaa tankkaamaan kurvatessaan arvannut, että parin vuosikymmenen kuluttua myös pankit toimivat itsepalveluperiaatteella? Käteistä automaatista ja laskut päätepankkiin. Sinnikkäimmät palvelun ruikuttajat kypsytetään siirtämällä lähikonttori naapurikuntaan ja palkkaamalla sinnekin vain yksi virkailija.  <br /> <br /> <br /> Työtä työttömille<br /> <br /> Tietoteollisuuden toivotaan lähivuosina pelastavan Euroopan massatyöttömyydeltä. Tälle uskolle on rakennettu niin Suomen kuin EU:nkin tietoyhteiskuntasuunnitelmat. Ja työpaikkoja näyttäisi tosiaan syntyvän. Esimerkiksi Helsingin sanomien viikko viikolta turpoavassa Työpaikat-liitteessä etsittiin viime sunnuntain 22 sivulla mm. laitteisto-, mekaniikka-, järjestelmä-, ohjelmisto ja DSP-ohjelmistosuunnittelijoita sekä dataliitäntäspesialisteja. Töitä saisi myös transmission network planning engineer, taloushallinnon sovellusasintauntija, expatriate advisor, kantaverkon suunnittelija ja sport marketing manager. <br /> <br /> Valitettavasti pelkät työpaikat eivät riitä, niihin olisi löydettävä myös tekijät. 50/60-vuotiaasta pitkäaikaistyöttömästä laitosmiehestä ei helpolla sorvata vanhempaa radioverkkojen suunnitteluinsinööriä. Edes sukupolvenvaihdos ei tule apuun, sillä Suomen lukioista ei löydy riittävästi pitkän matematiikan lukijoita edes teknillisten korkeakoulujen tarpeisiin, kauppakorkeista, ammattikorkeakouluista sun muista nyt puhumattakaan. <br /> <br /> Lukioon menoa suunnittelevien 9-luokkalaisten kannattaakin muistaa, että pitkä matematiikka takaa akateemisen opiskelupaikan yhä pahemmasta työvoimapulasta kärsiville aloille, joiden ammattilaisista kilpaillaan yhä hurjemmilla palkkatarjouksilla.  <br /> <br /> WWW ja Internet<br /> <br /> Tietoverkoissa päivittäin surffaillessa unohtaa helposti, että suurimmalle osalle suomalaisista webit ja netit ovat edelleen silkkaa tieteistarinaa. Jopa käsitteistö on täysin vieras. Mikä ihmeen WWW? <br /> <br /> Useimmille WWW eli World Wide Web eli weppi on yhtä kuin Internet eli kansainvälinen tietoverkko. Todellisuudessa on kuitenkin kyse kahdesta eri asiasta. Perustana on Internet eli maailmanlaajuinen tcp/ip-nimistä tiedonsiirtokäytäntöä eli protokollaa käyttävä tietokoneiden verkko. Esimerkiksi minun tietokoneeni tps-5.hut.fi on kytketty työnantajani lähiverkon palvelintietokoneeseen tps.hut.fi, joka on kytketty puolestaan korkeakoulun reitittimeen ja niin edelleen. <br /> <br /> Itse asiassa mikä tahansa tcp/ip-protokollaa käyttävä verkko on internet, mutta kun puhutaan Internetistä isolla Iillä tarkoitetaan nimenomaan tätä koko maailman kattavaa tietokoneiden verkkoa. <br /> <br /> WWW on puolestaan Internettiin kytketyissä tietokoneissa sijaitsevien, toisiinsa linkitettyjen dokumenttien, esimerkiksi kotisivujen muodostama verkko. Eli minun kotisivultani pääsee esimerkiksi työpaikkani, Kotkan lyseon lukion ja Nuoliojan Vesan sivuille, hänen sivuiltaan Kotkan kaupungin sivuille ja niin edelleen. <br /> <br /> Mutta millä nimellä kutsua meistä Internetin käyttäjistä, WWW-sivujen lukijoista muodostuvaa verkkoa? Koska siitähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kysymys, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Ilman meitä Internet olisi pelkkää kupari- ja valokaapelien yhdistämä romukasa.  <br /> <br /> Sisäinen ja ulkoinen<br /> <br /> Viime aikoina on alettu puhua myös intraneteistä ja extraneteistä. Intranet on paikallinen internet, jota käytetään esimerkiksi yrityksen sisäisenä verkkona. Intranetissä sisäinen tiedotus voidaan hoitaa esimerkiksi paikallisilla WWW-sivuilla, jotka voi lukea vain kyseiseen intranettiin kytketyiltä tietokoneilta. <br /> <br /> Useimmiten intranet on yhteydessä Internettiin, mutta yhteyttä on rajoitettu. Esimerkiksi intranettiin kytketyiltä tietokoneilta käsin voi lukea Internetin WWW-sivuja, mutta intranetin ulkopuolelta ei pääse käsiksi intranetin sisäisiin tietoihin. <br /> <br /> Extranet on puolestaan Internetin osajoukko. Extranetissä eri puolilla Internettiä sijaitsevat tietokoneet muodostavat verkon, johon kuuluvien tietokoneiden tietoihin on pääsy vain toisilta samaan extranettiin kuuluvilta tietokoneilta. Eli jos minulla ja Vesalla olisi pääsy toistemme tietokoneiden sisältämiin tietoihin, kyseessä olisi pienimuotoinen extranet. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Kymmenisen vuotta sitten Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että huomattava osa keski- ja ylemmästä johdosta ahdistuu tietokoneiden läheisyydessä. Osa tutkituista henkilöistä sai suoranaisia fobian oireita joutuessaan tietokoneen kanssa samaan huoneeseen. Vaikka maailma onkin muuttunut kymmenessä vuodessa, ihmiset ovat entisensä &ndash; tietokoneet sen sijaan ovat levinneet kaikkialle yhteiskuntaan. Tietoyhteiskunnasta uhkaa tulla ahdistuneiden ihmisten yhteiskunta.  <br /> <br /> Verenpaine nousee<br /> <br /> Morton C. Orman, amerikkalainen sisätautilääkäri ja stressikonsultti on tutkinut tietokoneiden ja tietoverkkojen aiheuttamia henkisiä ongelmia kuten Internet-riippuvuutta ja tietokoneiden käyttäjilleen aiheuttamaa stressiä. Hän on löytänyt kaikkiaan kymmenen ongelmaa, jotka useimmin stressaavat tietokoneiden käyttäjiä. Koska verenpaine nousee Suomessa siinä missä Jenkeissäkin, Ormanin ja hänen kollegojensa vinkkejä kannattaa kuunnella. <br /> <br /> Tietotekniikkaan ei voi luottaa. Vanha väite, että kone ei tee virheitä, on osoittautunut tietotekniikan kehityksen myötä harhaksi. Siinä missä autoilija tietää suhteellisen suurella varmuudella, että ratin kääntäminen vasemmalle kääntää myös etupyöriä vasemmalle, tietokoneen käyttäjä ei voi koskaan olla ehdottoman varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tuntien työn tulokset saattavat haihtua hetkessä bittien taivaaseen, kun tietokone sekoaa ilman mitään näkyvää syytä. Kiintolevyn vikuuntuminen voi tuhota jopa kuukausien aikaansaannokset. <br /> <br /> Vaikka tietotekniikan epäluotettavuutta ei koko ajan ajattelisikaan, jatkuva epävarmuus kaihertaa alitannassa. Riskit ja huolet voi kuitenkin minimoida välttämällä tietokoneohjelmien uusimpia, käytännössä keskeneräisiä versioita sekä huolehtimalla korvaamattomien tietojen jatkuvasta varmuuskopioinnista. <br /> <br /> Laatu maksaa. Tietoteknistä suorituskykyä ja nopeutta, toimintavarmuutta ja käyttötukea eli käytännössä mielenrauhaa saa vain ja ainoastaan rahalla. Kun WWW-sivujen hidas latautuminen ajaa raivon partaalle, vika on liian hitaassa eli halvassa modeemissa. Kun ohjelman suoritus pysähtelee ja kiintolevy laulaa, koneeseen ei ole raatsittu ostaa riittävästi muistia. Kun Internet-yhteyden tarjoajan modeemi tuuttaa jatkuvasti varattua, kyseessä on todennäköisesti alueen halvin yhteyskauppias.  <br /> <br /> Lupa kysyä<br /> <br /> Tietämättömyys on viisautta. Jostain kumman syystä tietokoneista ja -verkoista on tullut nykyajan autoja. Etenkään miehet eivät kehtaa tunnustaa, että he eivät ymmärrä miten virranjakaja tai tcp/ip-reititys toimii. Tiedon puutteeseen löytyy onneksi nopea lääke: kysyminen. Tuttu atk-ammattilainen on arvokas luonnonvara, jota kannattaa helliä satunnaisin gourmet-aterioin ja saunailloin. Muuten seuraavasta joulupaketista voi löytyä Windows97 käyttäjän opas. <br /> <br /> Aikaa säästyy kun sitä tuhlaa &ndash; opiskeluun. Manuaalit, opaskirjat, kurssit, kaikki vievät aikaa. Vähänkin pidemmällä tähtäimellä jokainen tietotekniikan ja -verkkojen opiskeluun käytetty tunti kuitenkin säästää sekä aikaa että hermoja. Kahdesta kilpailevasta tietokoneohjelmasta kannattaa ostaa se, jolla on paremmin kirjoitetut käyttöohjeet. <br /> <br /> Erehtyminen on inhimillistä. Ihmisillä on sitkeä harhaluulo, että he toimivat aina virheettömästi, vaikka koko ihmiskunnan historia todistaa päinvastaista. Nimenomaan erehtyminen, virheen tekeminen on inhimillistä. Myös omat virheet on hyväksyttävä ja otettava opiksi. Kukaan ei ole tyhmä siksi, että vahingossa alustaa tietokoneensa kiintolevyn. Tosin se ohjelmoija, jonka suunnittelemassa järjestelmässä moisen virheen tekeminen on mahdollinen, saisi harkita ammatinvaihdosta.  <br /> <br /> Sopimatonta käytöstä<br /> <br /> Tietotekniikka tuo mukanaan myös aivan uuden tyyppisiä inhimillisiä konflikteja. Perheessä saattaa syttyä riitaa siita, kuka kulloinkin saa käyttää tietokonetta. Jonkun mielestä toinen perheenjäsen saattaa puolestaan viettää aivan liikaa aikaa tietokoneen ääressä. Ja miten suhtautua nuorison tietokonepeleihin tai mahdolliseen Internet-pornolle altistumiseen. Työpaikalla saattaa syntyä riitaa esimerkiksi kirjoittimien käytöstä, nettisurffailusta tai yhteisten tiedostopalvelinten tukkeutumisesta. <br /> <br /> Rikos ei kannata. Suuri ellei suurin osa tietokoneen omistajista rikkoo päivittäin lakia. Kiintolevyltä löytyy naapurilta kopioitu tekstinkäsittelyohjelma tai työpaikalta tuodulta rompulta asennettu käyttöjärjestelmä. Kotitarvepiratismista on tullut maan tapa. Ohjelmien luvaton kopiointi on kuitenkin aina rikos, ja vaikka kuinka väittäisimme tai jopa uskoisimme toista, alitajuntamme ei hyväksy sitä. <br /> <br /> Tietoverkkojen myötä tietokoneista on tullut myös sosiaalisen vuorovaikutuksen välineitä. Me emme kuitenkaan vielä kunnolla hallitse verkkojen käyttäytymissääntöjä vaan esimerkiksi loukkaamme toisiamme tahtomattamme. Jostain kumman syystä siviilissä mitä kohtelian henkilö saattaa Internetissä julkisesti solvata täysin vieraita ihmisiä sanakääntein, jotka paperille painettuina johtaisivat raastupaan. Vastaava ongelma on tuttu esimerkiksi puhelimen alkuvuosilta, jolloin ihmisten oli vaikea keksiä toisilleen sanottavaa.  <br /> <br /> Iloinen asia<br /> <br /> Hyvin huollettu keho kestää henkistä painetta paremmin kuin tietokoneen ääreen lösähtänyt elimistö. Liikunnan puutteen rapauttama yleiskunto ja pitkäaikaisen tietokoneen käytön aiheuttamat rasitusvammat tekevätkin meistä entistä alttiimpia stressille ja muille henkisille ongelmille, joita tietotekniikan kehitys voi tuoda muassaan. <br /> <br /> Lopuksi on syytä muistuttaa, että stressi on iloinen asia. Stressi on elimistön luonnollinen reaktio. Se kertoo, että elämäntilanteessa, esimerkiksi suhteessa tietotekniikkaan on kehittämisen varaa. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Suomi on Internetissä jos ei suurvalta niin ainakin merkittävä tekijä. Internetistä löytyi Ripe DNS:n viime helmikuussa tekemän selvityksen (ftp://ftp.ripe.net/ripe/hostcount/RIPE-Hostcount) mukaan suomalaisia, .fi-domainiin liitettyjä tietokoneita (oikeastaan kyse on host-osoitteista, mikä on teknisesti eri asia) kaikkiaan 332.858 kappaletta eli enemmän kuin esimerkiksi hollantilaisia (283.274), ruotsalaisia (260.061) tai ranskalaisia (259.591). <br /> <br /> Tämä on melkoinen saavutus kun ottaa huomioon, miten vähän meitä suomalaisia on esimerkiksi ranskalaisiin verrattuna. Suomessa oli tutkimuksen mukaan viime helmikuussa 1000 asukasta kohti peräti 66,02 Internettiin kytkettyä tietokonetta. Kilpailevan Network Wizards tutkimuksen, (http://www.nw.com/) mukaan luku oli tammikuussa 56,23. Tutkimustuloksissa on pientä heittoa, koska kukaan ei ole aivan tarkkaan selvillä siitä, mitä kaikkea Internettiin maailmalla on kytketty. <br /> <br /> Suomen jälkeen toiseksi verkottunein maa on Islanti 47,55:llä koneellaan tuhatta asukasta kohti. Esimerkiksi Yhdysvallat jää 29,74:llä koneellaan (Network Wizardsin tieto tammikuulta) kauas jälkeen, ja vanhan kilpakumppanin Ruotsin 29,97:lle koneelle me voimme näyttää kieltä. Entä Ranska? Tuhatta ranskalaista kohti .fr-domainiin kuuluvia koneita löytyy vain ja ainoastaan 4,52! Todellinen takapajula, sanoisin.  <br /> <br /> 16.146.360 koneen verkko<br /> <br /> Kaikki Internet-domainit eivät ole maahan sidottuja, ja esimerkiksi yhdysvalloissa sijaitsevat tietokoneet on ryhmitelty pikemmin käyttötarkoituksen (.edu - koulutus/tutkimus, .com (kaupalliset), .mil (sotilaalliset) kuin maan (.us) mukaan. Lisäksi yhä suurempi osa .com-tyhmään kuuluvista koneista sijaitsee Yhdysvaltain ulkopuolella, mikä vaikeuttaa vertailukelpoisten arvioiden tekoa entisestään. <br /> <br /> Joka tapauksessa suomalaisia tietokoneita löytyy verkosta seitsemänneksi eniten, heti USA:n, Japanin, Saksan, Kanadan, Iso-Britannian ja Australian jälkeen. Kaiken kaikkiaan Internetistä 1,8 prosenttia on Suomessa. Suomen edelläkävijän asemasta huolimatta tai ansiosta suomalaiset ovat jatkuvasti kasvattaneet etumatkaansa eli esimerkiksi vuonna 1993 vain 1,24 prosenttia Internetin tietokoneista kuului .fi-ryhmään. Näin tarkkoihin lukuihin on tosin suhtauduttava varauksella. <br /> <br /> Koko verkossa koneita on Network Wizardsin tammikuun arvion mukaan kaikkiaan 16.146.360 kappaletta. Uusimpia tulokkaita ovat esimerkiksi Burkina Faso (.bf), Papua-Uusi-Giunea (.pg) ja Cookinsaaret (.ck) ainokaisilla koneillaan. Sen sijaan Etiopian (.et) ainoa Internettiin kytketty kone näyttäisi kadonneen verkosta. Esimerkiksi Antarktis (.aq) on ollut listalla vuodesta 1993 ja on 7 koneellaan domain-listan keskivaiheilla, Grönlanti (.gl) 215 koneellaan hyvän matkaa keskiviivan yläpuolella.  <br /> <br /> Vain kymmenen prosentin tähden<br /> <br /> Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä? Taloustutkimuksen vuoden alussa tekemän tutkimuksen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista käyttää Internettiä säännöllisesti eli vähinkään kerran viikossa. Vaikka luku vaikuttaa hurjalta, kyse on vain suomalaisten kymmenesosasta. <br /> <br /> Mutta millainen kymmenesosa on kyseessä? Heissä täytyy olla jotain erikoista, sillä heitä varten jokaisen tv-ohjelman lopusta löytyy toimituksen WWW-sivujen URL-osoite. Heitä varten jokainen itseään kunnioittava sanomalehti, paikallisradio, maalaiskunta ja seurakunta on ainakin suunnittelemassa omien WWW-sivujen pystyttämistä. <br /> <br /> Tuskin millekään yhtä pienelle vähemmistölle on osoitettu yhtä paljon huomiota kuin Internetin käyttäjille viime kuukausina. Tilanne on helpompi ymmärtää kun muistaa, että tauti leviää koko ajan. Samaan aikaan vuosi sitten suomalaisia liikkui netissä viikoittain vain puolet siitä mitä tänä vuonna. Nettipalvelun perustaminen on monen mielestä investointi tulevaisuuteen. <br /> <br /> Verkon tärkein houkutin on kuitenkin se, että tyypillinen nettinautti kuuluu tietoyhteiskunnassa siihen väestönosaan, jolla riittää rahaa muuhunkin kuin perustoimeentulon ylläpitämiseen. Vaikka nettaajia olisi jatkossakin vain kymmenesosa kansasta, tuon kymmenesosan taskujen kautta liikkuu huomattavasti yli kymmenen prosenttia suomalaisesta kulutuskysynnästä. <br /> <br /> Tietoverkoista uhkaakin tulla uuden luokkajaon airut, kuten Helsingin Sanomat pitkän perjantain pääkirjoituksessaan pohdiskeli.  <br /> <br /> Kynnys korkealla<br /> <br /> Verkossa ovat kaikki. Ainakin kaikki, joilla on jotain merkitystä. WWW-sivut on oltava, riitti sivuille sanottavaa eli ei. Mitä iloa kenellekään on esimerkiksi Valion sivuista (http://www.valio.fi/)? Jos siellä olisi edes maitoruokareseptejä. <br /> <br /> Yhä useampi puhelinmuistio kerää pölyä Internet-hakukoneiden etsiessä ajan tasalla olevia sähköpostiosoitteita tai puhelinnumeroita. Ja jos Alta Vista tai HotBot ei löydä etsimäänsä, yhä harvempi vaivautuu kaivamaan puhelinluetteloa pöydänjalan alta esiin. Verkosta on paljon helpompi etsiä joku muu puuttuvan nimen tilalle. Kuka vaivautuu soittelemaan esimerkiksi mikrokauppiaille halvimman tarjouksen perässä, kun netistä löytää kaikkien viimeisimmät tarjoukset ... tai ainakin niin monen, että muista ei tarvitse enää välittää. Jos et ole verkossa, et ole olemassa. <br /> <br /> Esimerkiksi yhä useampi tutkija on vähentänyt kirjastojen käyttöä. Tiedot haetaan kirjojen ja artikkelin asemesta verkosta. Ja jos esimerkiksi jotain artikkelia ei löydy, etsitään toinen sen tilalle. Esimerkiksi minä tarkistan noin joka toinen viikko hakukoneiden avulla, löytyykö verkosta jotain uutta tutkimuksiini liittyvää aineistoa. Jos etsittyä tietoa ei löydy verkosta, kynnys raahautua kirjastoon saati tilata kirjoja maailmalta käy yhä korkeammaksi. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Suomalaisia nettitutkimuksia on uutisoitu viime kuukausina ahkerasti. Ja joka uutisessa on jaksettu ihmetellä suomalaisten edistyksellisyyttä ja ahkeruutta tietoverkkojen käyttäjinä. Suomelle, tietoyhteiskunnan edelläkävijälle on ennustettu ruusuista tulevaisuutta monella arvovaltaisella suulla. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt se, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt Internetin palveluita - eikä haluakaan käyttää! Vaikka suomalaisissa kodeissa on tietokoneita sadoin tuhansin, suurimmasta osasta talouksia tietokone puuttuu.   <br /> <br /> <br /> Kuudenteen polveen<br /> <br /> Suurin osa uusista tietokoneista ostetaan talouksiin, joissa on jo entuudestaan tietokone. Uusi kone ostetaan vanhentuneen ja tehottomaksi osoittautuneen tilalle. Vanha 486 jää nurkkaan kakkoskoneeksi tai annetaan lapsille leluksi. Tietokonekotien määrä ei siis enää juurikaan kasva, vaikka koneita myydään entiseen tahtiin. <br /> <br /> Vaikka kaikkiin uusiin tietokoneisiin asennettaisiin modeemi, suurin osa suomalaisista kodeista on  jäämässä tietoverkkojen ulkopuolelle. Suomalaiset ovatkin yhä selvemmin jakautumassa kahteen luokkaan tietokoneen omistuksen ja tietoverkkoyhteyden perusteella. Ovi uuteen uljaaseen tietoyhteiskuntaan on menossa kiinni suurimmalta osalta suomalaisia. <br /> <br /> Tietokoneiden  ja -verkkojen hallinta on tietotyhteiskunnassa menestymisen, jopa selviämisen avain. Vaikka kaikkien ei tarvitse olla ohjelmoijia, uutta teknologiaa hyödynnetään lähivuosina aina vain useammalla elämän alueella. Halusitpa maksaa laskusi, jättää veroilmoituksesi tai hakea asumistukea, tiskin takana on yhä useammin tietokone. Myös tulevaisuuden työpaikalla tietokonetta on mahdotonta välttää, jollei satu olemaan ammatiltaan konserttipianisti. Ne, jotka ovat kasvaneet sinuiksi tietotekniikan kanssa jo kotona, ovat selvässä etulyöntiasemassa ikätovereihinsa verrattuina. Koulussa näitä eroja on enää myöhäistä yrittää tasoittaa. <br /> <br /> Ei uusi luokkajako toki tyhjästä synny. Tyypillinen tietokoneen omistaja asuu kaupungissa ja hänellä on keskimääräistä suuremmat tulot. Tietoverkoissa surffailu vaatii puolestaan sujuvaa kielitaitoa eli koulutusta. Murroksessa säätykierto on kuitenkin edes periaatteessa mahdollista. Entä sitten kun nykyajan lapset ovat itse vanhempia? Ovatko heidän lapsensa samalla viivalla, vai seuraavatko vanhempien valinnat viidenteen ja kuudenteen polveen?  <br /> <br /> Pojasta polvi paranee<br /> <br /> Tietoyhteiskunnasta on tulossa miesten maailma. Perimmäinen syy on jälleen vanhemmissa, jotka nostavat poikansa (tieto)koneiden ääreen ennen kuin nämä osaavat välttämättä edes kävellä. Tyttöjä sen sijaan patistetaan naisellisempien leikkien pariin. Sama jatkuu kouluissa. Esimerkiksi atk-tuntien opettajien on havaittu maailmalla opettavan tyttöjä eri tavalla kuin poikia. Kun poika esittää kysymyksen, opettaja neuvoo, miten ongelma ratkaistaan. Kun sen sijaan tyttö esittää saman kysymyksen, opettaja tulee ja ratkaisee ongelman tytön puolesta... <br /> <br /> Kukaan ei ihmettele, kun poika istuu video- tai tietokonepelin ääressä illasta toiseen, mutta tytön vastaava käytös herättää ympäristössä vähintäänkin ihmetystä, joka ohjaa tytön hienovaraisesti hänelle soveliaampien harrastusten pariin. (Ei sillä etteikö pojillekin tekisi pelitauko välistä terää.) Pelaaminen pohjustaa kuitenkin luontevaa suhdetta tietotekniikkaan. Tietokone ei ole pelaaville pojille koskaan mörkö vaan lelu, osa arkipäivää. Tytöt sen sijaan kasvatettaan uskomaan, että tietokoneet (koneet yleensä) ovat heille aivan liian vaikeita asioita. <br /> <br /> Tytöissä tai naisissa ei ole mitään sellaista vikaa, joka tekisi heistä poikia huonompia atk-ammattilaisia, päinvastoin. Esimerkiksi suuri osa ensimmäisen polven eli 50-luvun ohjelmoijista oli nimenomaan naisia. Myös historian ensimmäinen ohjemoija, Ada-ohjelmointikielelle nimensä antanut Lady Ada Lovelace oli nainen. Tyttöjen päähän taaperosta alkaen taottu usko omaan tietotekniseen lahjattomuuteen istuu kuitenkin lujassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa nekin harvat naiset, jotka alaa opiskelemaan uskaltautuvat, menestyvät opinnoissaan miehisiä kollegojaan huonommin ja keskeyttävät opintonsa useammin. <br /> <br /> Toivottavasti Internet korjaa tilanteen, sillä nuortenkin tyttöjen on havaittu pitävän Internetin  sosiaalisesta kanssakäymisestä, esimerkiksi sähköpostista, uutisryhmistä ja on-line-keskusteluista, kunhan heille tarjotaan edellytykset niiden käyttöön. Koulujen atk-luokkien poikarinkeihin heillä ei ole vielä asiaa.  <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> Tietoverkkojen ja uusien medioiden myötä vuodesta 1919 voimassa lähes sellaisenaan oleva painovapauslaki on käynyt auttamattoman vanhentuneeksi. Niinpä niin painovapauslaki (1/1919), radiovastuulaki (219/1971) kuin kaapelilähetystoiminnasta annettu lakikin (307/1987) on lähitulevaisuudessa määrä korvata lailla sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Uutta lakia on valmisteltu elokuusta 1995 alkaen, jolloin asetetun sananvapaustoimikunnan alkuvuodesta jättämä lakiehdotus on tällä hetkellä lausuntokierroksella ennen lain lopullista vahvistamista. <br /> <br /> Sinänsä ajatus yhtenäisestä joukkoviestintää säätelevästä lainsäädännästä on kannatettava. Muuten edessä on tilanne, jossa esimerkiksi lehteen painettuna täysin laillinen artikkeli muuttuu tietoverkossa julkaistuna laittomaksi ja päinvastoin. Esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslakituomioistuimessa oleva CDA-asetus (communications decency act) kriminalisoi lain voiman saadessaan suuren osan maailmankirjallisuudesta - sähköisessä muodossa. Paperille painettuna kyseiset teokset ovat kuitenkin edelleen täysin laillisia - myös Yhdysvalloissa. <br /> <br /> Suomen julkisessa sanassa uuteen sananvapauden rajoja muokkaavaan lakiesitykseen ei ole kiinnitetty sen merkittävyyteen nähden juuri lainkaan huomiota, vaikka uusi laki vaikuttaa suoraan kaikkeen viestintään lehistöstä televisioon, puhelinverkosta tietoverkkoihin. Jopa Yhdysvalloissa CDA-asetuksen ympärillä käytyä keskustelua on uutisoitu laajemmin kuin oman maan kehitystä. Perinteisten tiedotusvälineiden vaietessa aiheesta on keskusteltu kiihkeästi Internetin keskustelufoorumeilla, jotka sananvapaustoimikunnan esitys uhkaa lakkauttaa lain vastaisina. Laista sananvapauden käyttämisestä on tulossa laki sananvapauden rajoittamisesta!  <br /> <br /> Miten tässä näin kävi?<br /> <br /> Voimassa oleva painovapauslaki on aikansa lapsi. Vaikka paino- ja sananvapauden ihanteet olivat vuosisadan alussa suosiossa, sensuurin perinne oli edelleen vahva. Viranomaiset pelkäsivät muutosta ja halusivat varmistaa, että lehdistöä voitiin tarvittaessa edelleen valvoa. 30-luvulla painovapauslakia tiukennettiin entisestään, jotta ensin kommunistisia ja sitten äärioikeiston lehtiä voitiin lain nojalla lakkauttaa. Nämä lakkautuspykälät ovat muuten edelleen voimassa. <br /> <br /> Tästä taustasta onkin yllättävää, että sananvapaustoimikunta esittää joukkoviestinnälle aiempaa tiukempia rajoituksia. Erityisesti tietoverkoissa moni tällä hetkellä jokapäiväinen toiminto muuttuisi lain myätä laittomaksi.  <br /> <br /> Täysivaltaisia henkilöitä<br /> <br /> Sananvapaustoimikunnan esitys käsittelee kaikkea pääasiassa äänestä tai liikkuvasta kuvasta koostuvaa julkista viestintää lähetystoimintana, jolle on mm. määrättävä vastaava toimittaja:  <br /> <br /> ... Verkkoviestillä tarkoitetaan radioaaltojen tai televerkon välityksellä yleisön saataville toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä. (4§) ... Ohjelmatoiminnalla tarkoitetaan pääasiassa äänen tai liikkuvien kuvien muodossa ilmaistujen verkkoviestien (ohjelmien) toimittamista yleisön vastaanotettavaksi. (2§) ... Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee määrätä jokaista ohjelmaa tai määrättyä ohjelmaryhmää varten vastaava toimittaja. ... Vastaavana toimittajana voi olla vain täysivaltainen henkilä. (10§)<br /> <br /> Eli esimerkiksi alaikäinen henkilö ei voi enää vastata omista ääntä tai liikkuvaa kuvaa sisältävistä WWW-sivuistaan, vaan hänen on värvättävä täysivaltainen henkilä sivujensa vastaavaksi toimittajaksi. Kuvaruudulla puhuvaa pään kuvaa kohdellaan lakiesityksessä eri tavalla kuin samaisella kuvaruudulla näkyvää tekstiä. Lakiesityksen valmistelijat ovat ilmeisen tietämättämiä Internet-palvelujen nykytilasta ja lähinäkymistä: videoirkkauksesta, etäläsnäolosta, avatareista tai nettipeleistä. <br /> <br /> Lakiesityksen sanamuoto on tosiaan sellainen, että jopa puhelinyhtiöiden keskustelulinjoille puhuminen on tulkittavissa ohjelmatoiminnaksi, jolle on (jokaisen keskustelijan) nimettävä vastaava toimittaja ja ilmoitettava ohjelman (puheen) yhteydessä, kuka kyseinen henkilö on. Lisäksi jokaisen keskustelijan on nauhoitettava puheensa ja säilytettävä nauhaa kolmen kuukauden ajan siltä varalta että joku kokee 'ohjelman' loukanneen itseään ja vaatii vastineen julkaisemista. <br /> <br /> Jos vastaavaa toimittajaa ei joko tahallaan tai huolimattomuudesta nimetä tai tämä laiminlyö vastaavasta toimittajasta ilmoittamisen tai ohjelman tallentamisen, ohjelmatoiminnan harjoittaja syyllistyy päätoimittajarikkomukseen. <br /> <br /> Sananvapaustoimikunnan esityksen näkökulmasta on yhdentekevää, käytetäänkö viestin välittämiseen radio-, puhelin- vai tietoverkkoa. On kuitenkin täysin eri asia, istuuko viestin vastaanottaja radion tai television vai puhelimen tai tietoverkkoon kytketyn tietokoneen ääressä. Toisessa tapauksessa tietoliikenne on yksisuuntaista, toisessa vuorovaikutteista.  <br /> <br /> Yleisön armoilla<br /> <br /> Ohjelmatoiminnan määrittelyn ohella avainasemassa on yleisö: <br /> <br /> Yleisöllä tarkoitetaan tässä laissa vapaasti valikoituvaa viestin vastaanottajakuntaa sekä lukumäärältään huomattavaa ennalta määrättyä viestin vastaanottajaryhmää. (3§) <br /> <br /> Esimerkiksi puhelinyhtiän keskustelulinjalle soittavat henkilöt tai keskusteluryhmän lukijat/kirjoittajat tai torille puhetta kuuntelemaan saapuvat ihmiset ovat vapaasti valikoituva vastaanottajakunta. Lakiesitys ei näe mitään eroa sen välillä, lähetetään viestiä keskitetysti yhdestä pisteestä passiiviselle vastaanottajakunnalle vai osallistuuko jokainen vastaanottajakunnan jäsen aktiivisesti viestien lähettämiseen. <br /> <br /> Risto Linturi on korostanut lakiesitystä käsittelevässä kritiikissään joukkoviestinnän ja ns. vertaisviestinnän eroa. Ero on sama kuin puheen kuuntelemisella ja keskustelulla. Nykymuodossaan lakiesitys rajoittaa sekä joukkoviestintää että vertaisviestintää <br /> <br /> Ei ole mitään eroa sillä, kokoontuvatko ja keskustelevatko ihmiset seuraintalolla vai Internetin keskustelukanavalla. Kokoontumisen ja keskustelemisen rajoittamisessa on aina kyseessä yhdistymis- (perustulain 10a§) ja sananvapauden (perustuslain 10§) rajoittaminen. <br /> <br /> Lisää asiaa aiheesta, esimerkiksi verkkojulkaisujen ja tietokantojen suhteesta, viestien anonymieteetista ja lähdesuojasta sekä sähkäisen viestinnän vastaanottajan oikeuksista läytyy mm. osoitteista: <br /> <br /> http://www.vn.fi/vn/om/suomi/tiedotteet/sananvaptiiv.html  <br /> http://www.hut.fi/~jkorpela/sananvap.html  <br /> http://www.live.nuorsuom.fi/live9704/palmu/linturi.html<br /> <br /> Interactive.hut.fi-palvelintietokone muutti vapun alla uuteen osoitteeseen, minkä johdosta sen tavoittaminen on voinut olla vaikeaa ellei mahdotonta. Jahka kaikki asennukset on tehty, yhteyden pitäisi kuitenkin olla huomattavasti aiempaa nopeampi. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Internettiä tituleerataan juhlapuheissa Tiedon valtatieksi. Oikeampi nimitys olisi Tiedon valtameri - tai lietelampi. Internetissä on tosiaan valtavia määriä informaatiota. Ongelmana on sen oikean tiedonmurun paikantaminen kymmenien miljoonien WWW-sivujen verkosta. Miten onkia lähes äärettömästä Tiedon valtamerestä juuri se oikea kala? <br /> <br /> Omin päin verkossa surffailemalla ei pääse mihinkään. Nettinautin olisi tiedettävä ennakolta jokaisen tarvitsemansa WWW-sivun URL-osoite. Internet olisi kuin puhelinverkko ilman puhelinluetteloa. Onneksi verkosta löytyy myös apuvälineitä tiedon etsintään, järjestettyjä linkkilistoja ja hakukoneita. Valitettavasti nämäkään eivät ole mitään tiedon täsmällisiä paikantajia vaan pikemminkin Tiedon valtamerta purjehtivia infotroolareita, joiden saaliin joukosta voi taidolla ja onnella löytää etsimänsä.  <br /> <br /> Kaikkia kahta laatua<br /> <br /> Tiedon haun avuksi on tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Yahoon (http://www.yahoo.com/) kaltaiset järjestetyt linkkihakemistot ja Alta Vistan (http://altavista.telia.com/) ja HotBotin (http://www.hotbot.com/) kaltaiset hakukoneet. <br /> <br /> Suomalainen Serveri (http://www.serveri.net) on tyypillinen linkkihakemisto. Linkit on ryhmitelty kahdeksaan pääryhmään, esimerkiksi urheilua, yhteiskuntaa ja tiedettä käsitteleville WWW-sivuille osoittaviin linkkeihin. Tiedelinkit on ryhmitelty edelleen kahteentoista ryhmään, esimerkiksi kielitieteitä, instituutioita ja julkaisuja käsitteleville sivuille osoittaviin linkkeihin. Esimerkiksi linkki Suomen elokuva-arkiston WWW-sivulle löytyy Viihde ja kulttuuri ryhmän Elokuvat-alaryhmän Yhdistykset ja järjestöt -alaryhmästä. <br /> <br />  Linkkihakemistot eroavat siinä hakukoneista, että hakemisto sisältää linkkejä vain sellaisille sivuille, jotka on erikseen ilmoitettu hakemistoon. Eli esimerkiksi Kymen Sanomia ei ole näemmä ilmoitettu Viihde ja kulttuuri / Lehdet / Sanomalehdet -ryhmään. <br /> <br /> Sen sijaan hakukoneet selaavat itse automaattisesti verkkoa uusia WWW-sivuja etsien. Hakukoneet eivät myöskään organisoi löytämiään sivuja aihepiireihin, vaan kertovat ainoastaan, mitkä hakukoneen verkosta löytämät dokumentit sisältävät esimerkiksi merkkijonon "kymen sanomat". <br /> <br /> Hakukriteerin ei tarvitse olla pelkkää tekstiä. Esimerkiksi kuvatiedostojen etsiminen tuottaa usein mielenkiintoisia tuloksia. Halusin taannoin omalle WWW-sivulleni kuvan Otaniemestä. Annoin hakusanoiksi siis otaniemi.gif ja otaniemi.jpg. Tuloksena oli yli 30 linkkiä, joiden takaa löytyi sekä ilmakuvia että Otaniemen karttoja. Hieman useammalla yrityksellä löytyi myös erittäin tyylikäs satelliittikuva Helsingin keskustan ja Kaakkois-Espoon alueesta - juuri se mitä kaipasin. <br /> <br /> Siinä missä linkkihakemisto sisältää ainoastaan valikoituja linkkejä, läheskään kaikki hakukoneiden löydökset eivät ole relevantteja. Esimerkiksi Alta Vista antaa "kymen sanomat" -haulla 57 linkkiä. Listalta löytyy esimerkiksi opetushallituksen lehdistökatsauksia ja uutisia Digitalin terveydenhuollon asiakkaille. Sen sijaan itse WWW-Kymaria ei Alta Vista eikä suomalainen Ihmemaa (http://www.fi/) löydä. HotBot on sentään paremmin ajan tasalla.  <br /> <br /> Löytyy, ei löydy, löytyy, ...<br /> <br /> Hakukoneiden ongelmana on se, että ne selaavat yksittäisien WWW-palvelinten sisältämiä WWW-sivuja vain satunnaisesti. Niinpä tieto esimerkiksi uudesta WWW-lehdestä ei välttämättä välity hakukoneelle kuin vasta päivien tai viikkojen kuluttua. Ja viikko on Internetin käyttäjien näkökulmasta yhtä kuin ikuisuus. <br /> <br /> Usein haun tuloksena on pelkkää roskaa. Internetin kymmenistä ellei sadoista miljoonista WWW-dokumenteista löytyy helposti tuhansia hakukriteerit täyttäviä dokumentteja, jos hakua ei ole rajannut riittävän tarkasti. Esimerkiksi Alta Vista raportoi tietävänsä 9.254.686 WWW-sivua, joista löytyy sana "internet". Hakusana "kasvi" tuottaa Alta Vistassa 1033 ja HotBotissakin 607 linkkiä. Etsi siinä sitten viittauksia kadonneisiin sukulaisiin (mitä kummallisemmista paikoista heitä löytyykin, terveisiä vaan Norssiin  ja Armageddoniin). <br /> <br /> Hakukoneista on hyötyä vain jos tietää, mitä etsii. Kirjoitin esimerkiksi taannoin Kinternettiin tietokoneiden käytön aiheuttamista rasitusvammoista. Internet tuntui luontevalta paikalta etsiä aiheesta aineistoa, mutta millä hakusanoilla? Olin onneksi tutkinut aihetta aiemminkin ja tiesin, että oireyhtymästä käytetään nimeä RSI eli repetitive strain injury, ja ranteessa vaivan nimi on CTS eli carpal tunnel syndrome. Kun nämä neljä hakusanaa antaa Alta Vistalle, saa tulokseksi 65 linkkiä, joista suurin osa ihan oikeasti liittyy asiaan. Mutta mistä aihepiiriä entuudestaan tuntematon henkilö keksii oikeat hakusanat? <br /> <br /> Mitä hyötyä hakukoneista sitten on? Vaikka etsimäänsä tiedonjyvää ei useinkaan löydä suoraan hakukoneen tai hakemiston avulla, hakukoneen antamien linkkien takaa löytyy usein WWW-sivu, josta löytyvän linkin takaa itse tieto lopulta löytyy. <br /> <br /> Ja kuten kaikessa kalastuksessa, parhaatkaan välineet tai kokemus ei edes Internetissä korvaa hyvää tuuria. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Kun vuosituhat vaihtuu, läntistä maailmaa uhkaa katastrofi, jonka veroista ei ole koettu sitten Rooman valtakunnan romahtamisen. <br /> <br /> Ei, kyse ei ole jonkun komeettoihin hurahtaneen uskonlahkon profetioista vaan asiaa tutkineiden atk-asiantuntijoiden arvio siitä mitä saattaa tapahtua, jos maailman tietojärjestelmiin unohtunutta lapsusta ei ehditä korjata ajoissa.   <br /> <br /> <br /> Kun 99:stä tulee 00<br /> <br /> Kahden ja puolen vuoden päästä vietettävistä uuden vuoden juhlista uhkaa tulla ikimuistoisemmat kuin kukaan uskaltaa edes pelätä. <br /> <br /> Ongelman juuret juontavat 60-luvun alkuun, ensimmäisiin laajoihin tietokonejärjestelmiin. 60-luvulla tietokoneet olivat sekä isoja, kalliita että tehottomia. Näiden koneiden ohjelmoijat sen sijaan olivat tosi guruja. Heidän onnistui naputella reikäkorteille niin tiivistä ja tehokasta koodia, että senaikuisilla tietokoneilla pystyttiin tekemään jotain hyödyllistä. <br /> <br /> Yksi heidän vähemmän nerokkaista oivalluksistaan oli säästää muistitilaa korvaamalla esimerkiksi vuosiluku 1961 luvulla 61. Näin jokaista päivämää kohti säästettiin kahden  numeron verran muistitilaa. Säästö oli merkittävä, sillä tietokannat ovat täynnä päiväyksiä, oli sitten kyse pankkitileistä, pörsseistä, vakuutuksista, veroista, vuokrista, sosiaaliturvasta, luottokorteista, huoltopäiväkirjoista, lennonjohdosta, ... Mutta mistä tietokone tietää, onko kyseessä vuosi 1997, 2097 tai kenties 1497? <br /> <br /> Vaikka nuo ensimmäiset tietokoneohjelmat eivät enää ole käytössä, kaksinumeroisesta vuosiluvusta tuli standardi, joka löytyy edelleen monen tietokoneen sisuksista: pankeista, hisseistä, lentokoneista, puhelinkeskuksista, voimalaitoksista, kokoonpanolinjoista, asejärjestelmistä, verotoimistoista, ... Kun vuosi 1999 eli 99 vaihtuu vuodeksi 2000 eli 00, nämä tietokoneet sekoavat. Niiden on mahdotonta ymmärtää, että vuosi 00 tulee vuoden 99 jälkeen. Maailmalta on löytynyt esimerkiksi hissejä, jotka 1. 1. 2000 luulevat, että edellisestä määräaikaishuollosta on kulunut sata vuotta ja kieltäytyvät liikkumasta. <br /> <br /> Paljon porua numeroista<br /> <br /> Mutta miksi metelöidä parista numerosta? Mitä väliä sillä on jos maailman tietokoneet hieman yskähtelevät vuosituhannen vaiheessa? <br /> <br /> Kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä 1. 1. 2000 kello 12:01 loppujen lopuksi tapahtuu. Jos meillä on tuuria, joku saa muutaman miljoonan markan puhelinlaskun aloitettuaan puhelunsa ennen puoltayötä ja lopetettuaan sen seuraavan vuosituhannen puolella; Puhelinyhtiön tietokoneen mielestä puhelu on kestänyt vuodesta 99 vuoteen 00 - kokonaisen vuosisadan. <br /> <br /> Seuraukset voivat olla myös paljon vakavammat. Meidän yhteiskuntamme on tällä hetkellä täysin riippuvainen tietokoneista. Kun esimerkiksi Honolululainen sähkölaitos kokeili, miten sen tietokoneet suhtautuvat vuosituhannen vaihtumiseen, osa järjestelmistä pimeni kokonaan. Kaikki sähkölinjat eivät olisi kuitenkaan katkenneet, vaan joidenkin asiakkaiden pistorasioista olisi tullut vääränlaista sähköä! <br /> <br /> Sähköhäiriötkin ovat pientä verrattuna kriisin mahdollisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Yritykset, joiden tietojärjestelmät kieltäytyvät toimimasta vuosituhannen vaihteessa katoavat yksinkertaisesti markkinoilta: Ilman tietokoneidensa sisältämiä tietoja ne eivät pysty suunnittelemaan, valmistamaan tai myymään tuotteitaan. <br /> <br /> Kesäkuun alussa ilmestynyt Newsweek lainaa tilannetta tutkinutta Capers Jonesia, joka ennustaa peräti viiden prosentin kaikista yhdysvaltalaisista yrityksistä kaatuvan vuosituhannen vaihtuessa. Jos Jones on oikeassa, maailmaa kohtaa talouslama, jonka veroista ei ole nähty sitten 30-luvun. <br /> <br /> Jo ennen vuosituhannen vaihdetta maailmantaloutta koettelee tietojärjestelmien testaaminen ja korjaaminen kaikkialla maailmassa. Newsweek käyttää esimerkkinä yhdysvaltalaista BankBostonia, joka joutuu tarkastamaan ja korjaamaan kaikkiaan 60 miljoonaa ohjelmariviä. Urakan kimpussa työskentelee 40 ihmistä, mutta BankBostonin Team 2000:n vetäjä Dacid Iacino tunnustaa jo nyt, etteivät he eivät ehdi ajoissa. Vain kaikkein tärkeimpien ohjelmien toiminta voidaan taata myös 1. 1. 2000. <br /> <br /> Kyse on valtavien rahasummien ja työmäärien uhraamisesta pelkästään siihen, että maailma toimii myös kolmen vuoden kuluttua. Katetta tekevät vain atk-konsultit.  <br /> <br /> Rahat sukanvarteen<br /> <br /> Mitä tavallinen ihminen voi tehdä suojautuakseen vuosituhannen vaihteelta. Esimerkiksi rahojen nostaminen pankista ei ole yhtään huono idea. Pankkiautomaatit ja pankkien tietokoneet voivat seota lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa, jolloin käteistä ei saa mistään, eivätkä luotto- tai pankkikortit toimi. Sukanvarressa rahat eivät myöskään katoa mihinkään pankin tietokoneiden päättäessä nollata asiakkaiden tilit. Osakkeensa kannattaa myydä hyvissä ajoin ja sijoittaa pääomat turvallisempiin sijoituskohteisiin. <br /> <br /> Vuoden vaihtuessa ei kannata myöskään olla minkään teknisen laitteen kuten hissin, junan, auton tai lentokoneen armoilla. Ihan vain varmuuden vuoksi. <br /> <br /> Moni työpaikka voi kadota yrityksen tietokoneiden seotessa. Siksi kannattaakin vaivihkaa ottaa selvää, onko työnantaja jo aloittanut tietokonejärjestelmiensä testaamisen. Jos työnantajan atk-henkilöstö ei ole kuullut koko ongelmasta, on syytä etsiä uutta työpaikkaa. Armonaikaa on vain kaksi ja puoli vuotta. Tässä vaiheessa tietojärjestelmien remontoimista on enää turha aloittaa. Kaikki kynnelle kykenevät asiantuntijat tekevät jo nyt töitä kolmessa vuorossa turvatakseen edes kriittisimpien järjestelmien toiminnan, eikä aikaa ole jäljellä kuin alle tuhat päivää. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Historian ensimmäisestä aamuruuhkasta lähtien ihmiset ovat haaveilleet mahdollisuudesta jättää työmatkat väliin ja tehdä osan töistään kotoa käsin. Vasta tietoliikennetekniikan kehitys on tehnyt unelman toteuttamisen mahdolliseksi muillekin kuin freelance-toimittajille, joiden etätyövälineiksi riitti kirjoituskone ja postilaatikko.  <br /> <br /> Tietokone ja puhelin<br /> <br /> Etätyö määritellään yleensä ansiotyöksi, jota tehdään osa- tai kokoaikaisesti varsinaisen työpaikan ulkopuolella, mutta jota voidaan tehdä myös työnantajan tiloissa. Tyypillistä etätyölle ovat ajasta ja paikasta riippumattomat työjärjestelyt sekä tietotekniikan hyväksikäyttö (esim. Työtapana etätyö - käytännön ohjeita, toim. Leena Kanerva, http://propus.utu.fi/telework/finnish.html). <br /> <br /> Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että työstä suuri osa tehdään työpaikan asemesta kotona. Tai oikestaan on väärin puhua työpaikasta ja kodista, koska etätyöläisellä ei välttämättä ole muuta varsinaista työpaikkaa kuin asunnon nurkkaan varattu työpiste. <br /> <br /> Työn tulokset toimitetaan työnantajalle tietoverkkojen, esimerkiksi Internetin välityksellä. Tyypillisiä etätyötehtäviä ovat tekstinkäsittely, ohjelmointi, puhelinmyynti, ... kaikki mistä selviää tietokoneen ja puhelimen avulla.  <br /> <br /> Tutkimisesta hutkimiseen<br /> <br /> Etätyötä on tutkittu ja kokeiltu 80-luvulta alkaen sekä Suomessa että maailmalla. Kaikista ennusteista ja projekteista huolimatta odotettu etätyövallankumous on antanut odottaa itseään. Esimerkiksi Saksasta löytyi viime vuoden heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan ainoastaan 30.000 etätyön tekijää, vaikka 26% haastatelluista työntekijöistä oli kiinnostunut etätyöskentelystä. Suomalaisista peräti 54% on kiinnostunut työskentelemään kotona vähintään päivän viikossa. <br /> <br /> Ison rytinän asemesta etätyöstä on tullut kuin varkain osa yhä useamman suomalaisen arkipäivää. Esimerkiksi Ari Luukisen Havaijilla HICCS-97-konferenssissa tammikuussa pitämän esitelmän mukaan peräti 8,4 prosenttia suomalaisista palkansaajista työskentelee varsinaisen työpaikan ulkopuolella vähintään neljä tuntia kuussa nykyaikaisen tietotekniikan avulla. <br /> <br /> Etätyöstä näyttääkin muotoutuvan perinteisen työnteon korvaajan asemesta sen jatke. Yhä useampi suomalainen jatkaa työpäivää kotonaan omalla ajallaan ja välineillään sen sijaan että jäisi ylitöihin. Työpäivä jatkuu, kun perhe on saatu nukkumaan. Tässä suomalainen työkulttuuri eroaa esimerkiksi amerikkalaisesta, jossa nimenomaan työpaikalla vietetty aika on alkanut viime aikoina venyä yhä pidemmäksi. <br /> <br /> Tyypillinen suomalainen etätyöläinen on hyvän koulutuksen saanut mies. Noin 40% heistä on ylemmissä johtotehtävissä. Yllättävää Luukisen havainnoissa on se, että suhteellisen suuri osa suomalaisista etätyöntekijöistä työskentelee suuryritysten asemesta pienissä työyhteisöissä, joissa työskentelee sadasta kahteen sataan työntekijää.  <br /> <br /> Kaupungistumisen vastapaino<br /> <br /> Vaikka suomalaiset ovat periaatteessa halukkaita työskentelemään osan ajasta kotona, jostain syystä vain harvat tekevät niin. Teknologia ei ainakaan ole esteenä, sillä Suomen tietoverkko-infrastruktuuri on maailman kehittynein. Vain täällä on mahdollista löytää ISDN-liittymä kesämökin rantapirtistä. Vain suomalaisen voi olettaa osaavan myös käyttää ISDN-liittymäänsä. <br /> <br /> Ongelmana ovatkin suomalaiset asenteet ja suomalaisten työyhteisöjen jäykät rakenteet. Suomalaisen johtajan on edelleen hyvin vaikea uskoa, että hänen alaisensa osaavat tehdä työnsä ilman jatkuvaa valvontaa. Tämä siitä huolimatta, että etätyöllä voi olla työnantajalle merkittäviä etuja, esimerkiksi kiinteistökulujen säästyminen ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden paraneminen. Lisäksi työn tuottavuuden ja työntekijöiden suorituskyvyn on havaittu paranevan etätyössä. <br /> <br /> Esteitä on yritetty purkaa yhteiskunnan tuella, sillä etätyöläinen ei ole sidottu työpaikkaan asuinpaikkaansa valitessaan. Etätyöläisten maallemuuton toivotaankin tasapainottavan kaupungistumista ja säilyttävän maalaiskuntien elinvoimaisuuden.  <br /> <br /> Ajattelemisen aihetta<br /> <br /> Työpaikan siirtyminen kotiin ei ole suinkaan ongelmatonta, vaikka työajan joustava järjesteleminen ja työmatkojen väheneminen houkutteleekin. Siinä missä työnantajan kiinteistökustannukset vähenevät, työntekijät joutuvat varaamaan työtilan ja työvälineet kotiinsa. Miten organisoida kotityöt ja lastenhoito, kun toinen tai molemmat vanhemmista tarvitsevat työrauhaa olohuoneen nurkassa? Etätyö tuokin yleistyessään aivan uusia vaatimuksia suomalaisella rakennuskannalle. Ylimääräiselle työ/vieras/lastenhuoneelle on yhä enemmän tarvetta. <br /> <br /> Etätyöläinen joutuu myös itse hallinnoimaan omaa työtään, pitämään huolta siitä, että työt valmistuvat ajallaan. Hän ei saa myöskään ahnehtia itselleen liikaa tehtäviä, vaan tehtävät ja vastuut ja tehtävien hinnoittelu on määriteltävä yksiselitteisesti. Etätyöläinen onkin monessa suhteessa pikemmin yrittäjä kuin palkkatyöläinen. <br /> <br /> Moneen työhön kuuluu myös tavoitettavuus virka-aikana eli jokainen etätyöläinenkään ei voi lähteä maanantaiaamuna kalaan, vaikka keli olisi kuinka otollinen. <br /> <br /> Työpaikka on monelle perheen ohella tärkeä sosiaalinen yhteisö. Etätyössä yhteys työtovereihin katkeaa helposti ja työntekijä eristyy kotikonttoriinsa. Kotoa ei lähdetä myöskään niin helposti valittamaan työpaikan huonosta ilmastoinnista tai työtuolin aiheuttamista selkävaivoista. Esimerkiksi allekirjoittaneen sairasloma tarkoittaa  siirtymistä työpaikan tietokoneen äärestä kotitietokoneen ääreen.<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br />   <br /> Yhdysvalloista on tullut Neuvostoliiton romahdettua maailman ainoa supervalta. Tietoverkoissa sen asema ei ole koskaan ollut edes uhattuna. Siksi myös Suomessa on syytä seurata tiiviisti Yhdysvaltain tietoverkkolainsäädännön kehitystä. Mitä Atlantin takana päätetäänkin, se säätelee myös suomalaisten nettielämää. Myös Kinternet on seurannut tilannetta (http://www.clinet.fi/~wexteen/kint_all.html#sana).  <br />   <br /> Sieppari bittipellossa <br /> <br /> Viime kuukausina Yhdysvalloissa on keskusteltu kiihkeästi sananvapaudesta tai sen puutteesta Internetissä. Eri oikeusasteissa on pohdittu, ulottuuko Yhdysvaltain perustuslain takaama ilmaisun vapaus myös tietoverkkoihin. Yhdysvaltain kongressin helmikuussa 1996 säätämän tietoliikennelain niin kutsutun kommunikaation säädyllisyysasetuksen (communications decency act) mukaanhan Internetin tms. välityksellä ei saa levittää sopimatonta tai loukkaavaa aineistoa. CDA-asetuksella pyrittiin suojelemaan nimenomaan lapsia tietoverkoista löytyvältä pornografialta. <br /> <br /> Siitä pitäen asiaa onkin sitten puitu eri oikeusasteissa ja tiedotusvälineissä. Asetusta ovat vastustaneet niin sananvapauden puolustajat kuin esimerkiksi Amerikan kirjastojen liittokin, joka on pelännyt asetuksen estävän klassisen kirjallisuuden ja tietokirjojen levittämisen tietoverkkojen välityksellä. Esimerkiksi Odysseuksen ja Siepparin ruispellossa on arvioitu loukkaavan CDA-asetuksen henkeä. Lopullinen selvyys asiaan saatiin vasta kesäkuun 26. päivänä, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että myös tietoverkoissa tapahtuva kommunikointi on oikeutettu samaan sananvapauden suojaan kuin esimerkiksi puhe ja painotuotteet.  <br />   <br /> Puolesta <br /> <br /> Asetusta vastaan käytyä kamppailua koordinoinut Citizens Internet Empowerment Coalition CIEC (http://www.ciec.org/) toi lehdistötiedotteessaan julki tyytyväisyytensä päätökseen. Esimerkiksi asiaa ajanut lakimies Bruce Ennis totesi päätöksen mahdollistavan Internetin kehityksen jatkumisen ilman viranomaisten sensuuria ja häirintää. <br /> <br /> Tietoverkkoyhteyksiä tarjoavan America Online -yhtiön lakiasiain johtaja Bill Burrington totesi puolestaan, että vanhemmat ovat hallitusta pätevämpiä arvioimaan, mikä on heidän lapsilleen sopivaa ja mikä ei. Vanhemmille on tarjolla ohjelmistoja, joiden avulla he voivat kontrolloida, mitä Internetistä tulee heidän koteihinsa. Samoilla linjoilla olivat myös Perheet Internetin sensurointia vastaan -yhdistyksen perustajat, Barry ja Michele Fagin, joiden mielestä korkein oikeus palautta vastuun lasten suojelemisesta sinne minne se kuuluu, vanhemmille. <br /> <br /> Amerikan kirjastojen liitton puheenjohtaja Mary Somerville iloitsi puolestaa siitä, että myös tietoyhteiskunnassa, kyberavaruudessa kansalaisilla on oikeus samaan informaatioon, joka on tällä hetkellä saatavilla kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyiltä.  <br />   <br /> Vastaan <br /> <br /> Kaikki eivät kuitenkaan riemuinneet korkeimman oikeuden päätöksestä. Asetusta erittäin aktiivisesti ajanut ja puolustanut Perhetutkimusneuvosto (Family Research Council) lainasi omassa lehdistötiedosteessaan lakiasiainjohtajaansa Cathy Cleaveria, joka totesi päätöksen kuultuaan, että pornokauppiaat voivat sen myötä avata ovensa lapsille Internetin välityksellä. <br /> <br /> Cleaverin mukaan vanhemmilla ei ole päätöksen jälkeen mitään laillista keinoa suojella lapsiaan tietoverkkojen välityksellä lähetetyltä Penthousen keskiaukeamalta tai muulta Internetistä löytyvältä vastenmieliseltä aineistolta. Tulvaportit ovat auki ruokottomuuksien levittäjille. <br /> <br /> Myös CDA-asetusta ajanut presidentti Clinton antoi lausunnon korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Lausunnossaan Clinton vakuuttaa hallituksensa jatkavan taistelua Internetin ja muiden tiedotusvälineiden välityksellä levitettävää säädytöntä aineistoa vastaan. Erityistä huomiota Clinton kiinnittää lapsipornon välittämisen estämiseen. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että lapsiporno on edelleen laitonta myös tietoverkoissa, vaikka CDA-asetus kumottiinkin. <br /> <br /> Clinton lupaa lausuntonsa lopussa ryhtyvänsä yhdessä alan teollisuuden sekä opettajien, vanhempien ja kirjastonhoitajien edustajien kanssa kehittämään ratkaisua, joka sallii lasten suojelemisen heille sopimattomalta aineistolta loukkaamatta kuitenkaan tietoverkkojen sananavapautta.  <br />   <br /> Väliaikatietoja <br /> <br /> Suomi juosta jolkottaa kohti tietoyhteiskuntaa nopeammin kuin yksikään muu kansakunta maailmassa. Taloustutkimuksen jatkuvan Internet-tutkimuksen viimeisimmät tulokset eli toukokuun 1997 tiedot vahvistavat, että suomalaisten ryntäys tietoverkkoihin jos mahdollista vain kiihtyy (http://www.toy.fi/uusia/internet.html). <br /> <br /> Esimerkiksi Internettiä viikottain käyttävien suomalaisten määrä on yli kaksinkertaistunut sitten viime vuoden toukokuun! Kun viime vuoden toukokuussa 294 000 suomalaista käytti Internettiä vähintään kerran viikossa, nyt luku on 610 000. Yli 12 prosenttia Suomen koko väestöstä! Jos sama tahti jatkuu, miljoonan suomalaisen nettinautin raja repeää jo ensi keväänä. Päivittäisten käyttäjien määrä on kasvanut samana aikana peräti 166 % ollen nyt 261 000. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Vanhaan hyvään aikaan, ennen WWW:n kaltaisia graafisia ja helppokäyttöisiä kotkotuksia  Internet oli täysin käyttäjäkuntansa, muutaman miljoonan atk-ammattilaisen ja yliopistotutkijan kontrollissa. Käyttäjien oma netiketti sääteli, mitä tietoverkossa oli sopivaa ja mikä ei. <br /> <br /> Nettinautin kuolemansynneistä yksi oli ylitse muiden. Nettimainostajaan eli spammaajaan verrattuna esimerkiksi pedofiilipostituslistan ylläpitäjä tai piraattipurkin pyörittäjä oli nettiyhteisön  arvostettu jäsen. (Kuka ei olisi joskus tarvinnut laitonta kopiota jostain ohjelmasta ... testauskäyttöön :-) <br /> <br /> Jos joku erehtyi lähettämään Internetin käyttäjille sähköpostimainoksia tai mainostamaan Internetin keskustelualueilla, mainostajan sähköpostilaatikot tukittiin tuhansilla vihaisilla fleimeillä, tukevasti hyvän maun tuolle puolen viritetyillä pilkkakirjeillä. Erityisen ärsyttävä mainos kostettiin ohjelmoimalla tietokoneen faksikortti lähettämään mainostajan faksiin minuutin välein ilmoitus mainonnan sopimattomuudesta tietoverkoissa. Mainonta loppui yhtä lyhyeen kuin tietoliikennemottiin joutuneen mainostajan toiminta.  <br />   <br /> Ilmainen sanakirja <br /> <br /> Käärme luikerteli paratiisiin WWW:n matkassa. Vaikka WWW:n ideana oli helpottaa tutkijoiden työskentelyä Internetissä, se toi samalla kansainvälisen tietoverkon kaiken kansan ulottuville. Satojen miljoonien uusien käyttäjien myötä Internetistä tuli mielenkiintoinen markkina-alue, joka alkoi kiinnostaa myös mainostajia. <br /> <br /> Monessa suhteessa mainostajien kiinnostuksen herääminen oli pelkästään hyvä asia. Alkujaan Internetistä löytyneet palvelut olivat lähinnä aktiivisten ylläpitäjien oman innostuksen varassa. Esimerkiksi suuren suosion saavuttaneet hakupalvelut syntyivät osaavaisten nettinauttien tarpeisiinsa sommittelemista apuohjelmista. Internetin parhaiden perinteiden mukaisesti he tarjosivat rakentamansa palvelut kaikkien Internetin asukkien käytettäväksi - ilmaiseksi! <br /> <br /> Palvelujen jatkuva kehittäminen ja ylläpitäminen vaatii kuitenkin rahaa, ja sitä ei Internetin käyttäjiltä heru, vaikka hyvän Internet-palvelun sivuilla käy päivittäin tuhansia ihmisiä. Jos palvelun ylläpitäjä saa katettua kustannuksensa myymällä sivuiltaan mainostilaa, ei häntä voi siitä moittia - päinvastoin. Ilman mainostuloja Internet-palvelut olisivat näivettynet omaan mahdottomuuteensa. Mainoksen vaatima ylimääräinen latautumisaika on pieni hinta palvelun käyttäjän saamaan hyötyyn verrattuna. <br /> <br /> Esimerkiksi Mofilen WWW-sivujen (http://www.mofile.fi/) suomi-englanti-suomi-sanakirjan käyttäjä ei voi olla kuin kiitollinen jokaiselle sanakirjasivuilla mainostavalle yritykselle. Niin hyödyllinen kyseinen palvelu on jokaiselle englanniksi kirjoittavalle suomalaiselle. <br /> <br /> Kohdennettua vuorovaikutusta <br /> <br /> Nettimainonta ei tarkoita pelkkää lehtimainosten kopioimista WWW-sivuille. Toisin kuin perinteiset mediat, Internet mahdollistaa vuorovaikutteisen markkinoinnin: Mainosta klikkaamalla potentiaalinen asiakas saa mainostetusta tuotteesta lisää informaatiota ja voi myös tilata ja maksaa sen nousematta kertaakaan tietokoneensa äärestä. Hän voi myös aiempaa vaivattomammin tiedustaa tuotteesta lisätietoja tai antaa palautetta. <br /> <br /> Tietoverkot ovat mainostajalle haastava ympäristö. Tyypillinen nettishoppailija etsii hakukoneiden avulla tietoa kilpailevista tuotteista ja tekee vasta sitten ostopäätöksensä. Myös valitun tuotteen hinta ja toimitusehdot vaihtelevat eri puolilla maailmaa, ja osaava asiakas löytää muutamalla klikkauksella verkosta kauppiaan, jonka ehdot vastaavat parhaiten juuri hänen tarpeisiinsa. <br /> <br /> Nettimainonta on myös kohdennettavissa perinteisiä medioita paremmin. Kun esimerkiksi Alta Vista -hakukoneen käyttäjä etsii tietoa ruusuista, sivun ylälaitaa voi koristaa Interfloran mainos. Jos hakukokne huomaa käyttäjän olevan Suomesta, mainos voi kertoa myös Vihdin taimitarhan tarjouksista! <br /> <br /> Käytettyäni kerran amerikkalaisen Amazon-nettikirjakaupan (http://www.amazon.com/) palveluita, saan aina muutaman kuukauden välein heiltä sähköpostia, jossa he kertovat laajentaneensa valikoimiaan tai alentaneensa hintojaan. Amazon toimii taiten, rajoittaen sähköpostinsa määrän minimiin ja kertoen aina asiakasta todennäköisesti kiinnostavista aiheista. Lisäksi joka viestissä neuvotaan, miten Amazonin sähköpostimainosten tulon voi estää. Heidän sähköpostimainoksistaan on ollut kuitenkin niin paljon hyötyä, etten ole edes harkinnut niiden tulon lopettamista!  <br />   <br /> Liian paljon tietoa <br /> <br /> Ajatus henkilökohtaisesta täsmämainonnasta on myös pelottava. Kyetäkseen kohdentamaan markkinointiviestintänsä juuri minun tarpeisiini, mainostoimistojen on tiedettävä minusta hyvin paljon, käytännössä kaikki tietämisen arvoinen, enemmän kuin soisin kenenkään tietävän. <br /> <br /> Periaatteessa jokaisesta tietoverkkojen käyttäjästä on mahdollista kerätä runsaasti erilaista informaatiota kuluttajaprofiilin pohjaksi: missä hän työskentelee, missä asuu, mitä ostaa, mitä nettipalveluita käyttää, millä WWW-sivuilla vierailee, mitä keskustalualueita seuraa, mihin keskusteluihin osallistuu, ... <br /> <br /> Tietoyhteiskuntaa valvova Isoveli ei välttämättä edustakaan valtiovaltaa vaan markkinavoimia. <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Yksi Internetin menestyksen salaisuuksista on sen robustius. Sen edeltäjä, Yhdysvaltain puolustusvoimien Arpanet suunniteltiin selviämään vaikka ydiniskusta, joka tuhoaisi suurimman osan verkkoon kytketyistä tietokoneista. Siksi onkin yllättävää, että Internet on viime kuukausina horjunut romahduksen partaalla. Eikä uhkaavan tuhon taustalla ole atomipommi tai erityisen häijy tietokonevirus vaan Internetin suuri suosio: Verkossa liikkuu tätä nykyä aivan liikaa tietoa.  <br />   <br /> Turhuuksien turhuus <br /> <br /> Tuhon siemen kylvettiin 1989 kun Tim Berners-Lee loi pelisäännöt, joita WWW-palvelintietokoneet edelleen noudattavat. Hänen tavoitteenaan oli parantaa tieteellisten julkaisujen, erityisesti fyysikkojen tutkimusraporttien saatavuutta Internetin avulla. <br /> <br /> Tieteellisen tutkimuksen ongelmana on oman alan kehityksen seuraaminen. Tutkimustuloksia julkaistaan sadoissa ellei tuhansissa lehdissä ja raporttisarjoissa, ja vain harvalla tieteellisellä kirjastolla on varaa tilata niistä edes tärkeimmät. Ajatus kansainvälisestä tietoverkosta, joka sisältää kaikki merkittävät tieteelliset julkaisut sähköisessä, helposti löydettävässä muodossa, on (edelleen) jokaisen tutkijan unelma. <br /> <br /> Tim Berners-Leen visioima WWW sisälsi lähes ainoastaan tekstiä. Hän mahdollisti kuitenkin myös kuvien, taulukoiden ja kaavioiden sisällyttämisen WWW-dokumentteihin. Jopa fyysikkojen on vaikea tulla toimeen ilman yhtä tai kahta kuvaa. Näin Berners-Lee tuli vahingossa luoneeksi jotain odottamatonta: Helppokäyttöisen tietoverkkojen ja multimedian risteytyksen eli WWW:n niin kuin me sen tunnemme. Tim Berners-Leen nimi lausuttaneenkin tulevaisuuden historiankirjoissa Wattin ja Curien rinnalla yhteiskuntaa mullistaneenä keksijänä. <br /> <br /> Kuten uraauurtavien tutkijoiden yleensä, Berners-Leen oli mahdotonta arvata, mihin kaikkeen hänen luomuksensa johtaa. Hänen oli mahdotonta kuvitella, että joku käyttäisi Internettiä puhelimen korvikkeena tai ymppäisi WWW-sivuilleen elävää videokuvaa akvaarionsa tapahtumista! Siinä missä yhden (pitkän) artikkelin tekstin välittäminen voi vaatia esimerkiksi 40.000 tavun siirtämistä tietokoneesta toiseen tietoverkon välityksellä, yksi keskikokoinen valokuva vie 400.000 tavua ja pikkiriikkinenkin videojakso vähintään 4.000.000 tavua! <br /> <br /> Tieteellisten julkaisujen saatavuusongelmaa WWW ei sen sijaan ole valitettavasti vielä ratkaissut.  <br />   <br /> Bitti poikineen <br /> <br /> Kun kuka tahansa voi laittaa WWW-sivuilleen mitä tahansa käytännössä ilmaiseksi... miettimättä lainkaan, tarvitseeko kukaan hänen tietojaan (valokuva puolison promootiosta, video valaanraadon räjähtämisestä jne.), tulos on arvattavissa. Ja vaikka jonkun WWW-dokumentin sisältö olisikin perusteltavissa, tyypillinen WWW-sivu on tehottomuuden perikuva. Vain hyvin hyvin harva WWW-sommittelija osaa minimoida sivunsa. Pelkkä kuvatiedostojen koon minimointi värien määrää vähentämällä säästäisi teratavujen edestä kaistanleveyttä joka sekunti, eikä kuvien laatu kärsisi lainkaan. <br /> <br /> Eikä ongelmana ole ainoastaan Internetistä löytyvän tiedon määrä tai turhanpäiväisyys vaan tapa, jolla me verkon asukkaat tätä tietoa tuhlaamme. Internetin käyttäjät suorastaan piehtaroivat turhassa tiedossa ladaten maapallon toiselta puolelta kuvia, ääniä ja videojaksoja, jotka eivät edes kiinnosta heitä vaan päätyvät suoraan virtuaaliseen roskakoriin. <br /> <br /> Internetin näkökulmasta japanilaisesta WWW-palvelimesta imuroitu tissinkuva rasittaa verkkoa aivan yhtä paljon kuin samaisen palvelimen toisesta hakemistosta haettu artikkeli Internet-protokollien tehottomuudesta.  <br />   <br /> Ensimmäiset yskähdykset <br /> <br /> Ensimmäiset vakavat merkit tulevasta saatiin jo syksyllä 1995, kun Yhdysvaltain keskusreitittimet kaatuilivat kuormansa alla. Esimerkiksi itärannikon reititin kaatui pahimmillaan parin tunnin välein, jolloin sen kautta kulkeneet tietopaketit yksinkertaisesti katosivat. WWW-surffarin näkökulmasta ongelma näkyi selaimen virheilmoituksena: WWW-palvelimeen ei saada yhteyttä. <br /> <br /> Mitä kuormittuneempi Internetistä on tullut, sitä vähemmän vanhasta robustiudesta on jäänyt jäljelle. Heinäkuussa oltiin jo siinä tilanteessa, että yksi inhimillinen virhe oli romahduttaa koko verkon. Yhdysvaltalainen, esimerkiksi .com-, .gov- ja .net-ryhmiin kuuluvia verkko-osoitteita hallitseva Network Solutions Inc. -yhtiö eli InterNIC lähetti heinäkuun 17. päivänä virheelliset domain-nimitiedostot Yhdysvaltain 12 pääjuuripalvelimelle. Tämän seurauksena arviolta kolmannes verkosta yksinkertaisesti katosi noin neljän tunnin ajaksi. Vain Internet-järjestelmien ylläpitäjien nopea toiminta esti vakavammat vahingot. <br /> <br /> InterNICIin tapaus liittyy Yhdysvalloissa vellovaan keskusteluun siitä, voiko yksi yhtiö hallita nimipalvelun kaltaista kriittistä toimintoa. Siinä missä verkko on periaatteessa virhesietoinen, NSI ei ole, ja NSI:n kaatuminen sotkisi koko Internetin toiminnan pitkäksi aikaa. Debatissa on turvauduttu koviinkin otteisiin, ja esimerkiksi InterNICin kilpailija AlterNIC kaappasi InterNICin WWW-sivujen reitityksen heinäkuun puolivälissä joksikin aikaa itselleen. Noloa.  <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br />   <br /> <br /> <br /> Kesälomalla on hyvä kokeilla jotain aivan uutta... enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Kun armas puolisoni ilmoitti talvella pitävänsä lomansa tänä vuonna yhdessä pötkössä ja suositteli vakavan ruumiinvamman uhalla minua tekemään samoin, en aavistanut hänen suunnitelmansa pirullisuutta. Hän aikoi vuokrata kesämökin, kesämökin gsm-tukiasemaverkon ulkopuolelta. Olisimme kokonaisen kuukauden kaikkien tietoliikenneyhteyksen ulottumattomissa. En pääsisi Internettiin edes gsm-modeemin välityksellä. Minun olisi pakko seurustella perheeni kanssa ympärivuorokautisesti!  <br />   <br /> Synnintunto kalvaa <br /> <br /> Jouduin tosiaan olemaan kokonaisen kuukauden irti sekä netistä että tietokoneista. En päässyt näppäimistöön käsiksi edes Kinternettiä kirjoittamaan. <br /> <br /> Internetin ja tietokoneiden epäillään aiheuttavan riippuvuutta. Tietokoneen ääressä istumani ajan perusteella minulla oli hyvä syy odottaa vieroitusoireita, kun suljin tietokoneen ja kotioven auton torven jo soidessa pihalla. Ensimmäisen viikon ajan havahduinkin monta kertaa päivässä miettimään, mitä sähköpostia olen mahtanut saada, mitä netin kautta tuntemilleni ystäville kuuluu ja mitä kaikkea säännöllisesti vierailemillani WWW-sivuilla tapahtuu. Koin pudonneeni tapahtumien kelkasta ja tunsin kieltämättä lievää syyllisyyttä. Internetissä on syntiä olla ajastaan jäljessä. <br /> <br /> Toisen viikon kuluessa ajatukset palasivat tietokoneisiin yhä harvemmin, vaikka pohdiskelinkin vihdan pantaa punoessani, millaiset vihtasivut laittaisin Internettiin töihin palattuani. Lukuisista sauna-aiheisista sivuista (http://www.hut.fi/~icankar/sauna/bigindex.html) huolimatta vihtaa tai vastaa ei ole kukaan huomannut käsitellä sivuillaan. Tarvittavat stillvideokuvat vihdan ladonnasta minulla on onneksi jo vanhastaan eli en joutunut hakemaan digitaalikameraa lomaani pilaamaan. Tarvitsin vihtakuvia ja ladontaohjeita taannoin diplomityössäni. <br /> <br /> Varsinaiseen tulikokeeseen vieroitukseni joutui viimeisellä lomaviikolla, kun poimin kotoa käydessä kannettavan tietokoneen mukaani. Työt alkaisivat maanantaina täydellä teholla ja ajatuksenani oli valmistautua ensimmäisen päivän palavereihin. Otin mukaan myös tietokonepelejä ennustettujen sadepäivien varalta. <br /> <br /> Löysin tietokoneen auton takakontista kun aloitimme pakkaamisen sunnuntai-aamuna. En ollut koskenutkaan siihen enkä edes ajatellut ensimmäistä työpäivää. En edes sateisina päivinä. Ei kai kukaan voi vaatia minua olemaan ensimmäisenä työpaivänä parhaimmillani. Etenkin kun vaihtoehtona on herkkutattien jahtaaminen haukkaparin kaarrellessa yläpuolella. Olin parantunut.  <br />   <br /> Arki iskee <br /> <br /> Paluu arkeen olikin sitten sitäkin rajumpi. Sähköpostilaatikossa odotti liki 800 lukematonta viestiä. Internetissä ei sen sijaan ollut tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Elokuu on maailmalla yleisin lomakuukausi. Vain Alta Vistan hakukoneen käyttöliittymä oli hieman muutunut. <br /> <br /> Huomasin kuitenkin jonkin muuttuneen. Sain ensimmäisten päivien kuluessa useita hyviä ajatuksia: joskus jopa ajatuksen päivässä, kun normaalisti asioita saa pyöritellä viikkotolkulla ennen kuin niihin saa tolkkua. Pako näppäimistön äärestä kuukaudeksi kuikkaa kuuntelemaan maksoi itsensä takaisin parissa viikossa. Pitänee ehdottaa työnantajalle kesäloman lisäksi talvi-, syys- ja kevätlomaa.  <br />   <br /> Pakoon ei pääse <br /> <br /> Pako tietoverkkojen ulottumattomiin on toistaiseksi vielä mahdollista, mutta maailmalta kantautuvien uutisten mukaan uutta tietotekniikkaa käytetään pian myös lomailun tehostamiseen. Esimerkiksi uutiskanava CNN kertoo WWW-sivuillaan (http://cnn.com/TECH/9709/02/tech.vacations/) Morganin perheestä, joka kalifornialaiseen Monterey Bayn merieläinakvaarioon lähtiessään lataa taskutietokoneeseensa merieläintietokannan henkilökohtaiseksi oppaakseen. Lisäksi Morganit laativat lomalle lähtiessään taskutietokoneeseensa tietokannan matkatavaroistaan, jotta kaikki tavarat tulevat mukaan myös kotiin palattaessa. <br /> <br /> Samassa uutisessa kerrotaan myös uudesta valokuvien kehityspalvelusta, joka toimittaa lomakuvat Internetin välityksellä. Asiakas näkee ottamansa kuvat tietokoneensa ruudulla, kuvapalvelun WWW-sivujen kautta. Vasta kuvat nähtyään hän valitsee, mitkä niistä hän haluaa itselleen paperille tulostettuna... ja mitkä kuvatiedostoina. Tiedostoja kun on niin helppo lähettää sähköpostitse ystäville eri puolille maailmaa. <br /> <br /> Itse olen käyttänyt digitaalikameraa samaan tapaan eli ensimmäiset kuvat esikoisestani lähtivät sähköpostissa ja faxeina maailmalle ennen kuin ensimmäinenkään kehityspalvelu ehti avata aamulla oveaan.<br /> <br /> Jyrki Kasvi Internetistä alkaa löytyä yhä mielenkiintoisempia palveluita, mutta uskaltaako niitä käyttää? Kuka voi varmuudella tietää, onko toisella puolella maailmaa mainostavaa kirjakauppaa edes olemassa, vai onko herkullisen WWW-tarjouksen tarkoituksena ainoastaan houkutella herkkäuskoisia webbinautteja lähettämään luottokorttinsa numero suoraan suden suuhun?  <br />      <br />  Verkosta apua verkkopulmiin <br /> <br /> Yhdysvaltalainen kuluttajajärjestö National Consumers League arvioi Internet-petosten määrän kolminkertaistuneen viime vuoden kuluessa. Ainakin järjestölle ilmoitettujen tapausten määrä on moninkertaistunut hyvin nopeasti. Kun vuonna 1996 järjestölle valitettiin kaikkiaan 389 tapauksesta, tällä hetkellä ilmoituksia tulee lähes 100 kuussa. Ilmoitettujen tapausten suuruusluokka vaihtelee 50 ja 50.000 markan välillä.<br /> <br /> Nettipetosten määrän kasvu on itse asiassa yllättävän vähäistä kun muistaa Internetin käytön ja verkon kautta käydyn kaupan kasvuvauhdin. Esimerkiksi Taloustutkimuksen viime keväänä tekemän tutkimuksen (http://www.toy.fi/uusia/internet.html) mukaan Suomessa on jo nyt noin 300.000 yli 15-vuotiasta henkilöä, jotka ovat kiinnostuneet ostosten tekemisestä Internetin kautta. <br /> <br /> Ensiapua kuluttajien ongelmiin NCL-järjestö tarjoaa omilla WWW-sivuillaan (http://www.fraud.org/ifw.htm), jotka esittelevät yleisimmät Internet-rikollisuuden muodot sekä antavat neuvoja miten suojautua rikollisten juonilta. Koska Suomi on maailman verkottunein maa, neuvoihin kannattaa kiinnittää huomiota myös meillä.  <br />      <br /> Parhaat päältä <br /> <br /> "Älä kerro itsestäsi liikoja" Esimerkiksi tilinumeroita, luottokorttien numeroita, sosiaaliturvatunnuksia ja muita henkilötietoja on helppo käyttää väärin eikä niitä tule luovuttaa (Internetin, faxin, puhelimen, savumerkkien tms. välityksellä) kuin luotettaville yrityksille. Esimerkiksi suomalainen tapa kysyä sosiaaliturvanumero jokaiseen vastaantulevaan tietokantaan on hyvin vaarallinen ja helpottaa rikollisten työtä heidän ottaessaan väärän persoonallisuuden ... ja tehdessä ostoksia toisen henkilön nimissä. <br /> <br /> "Käy kauppaa vain sellaisten yritysten kanssa jotka tunnet ja joihin luotat." Tämä neuvo vähentää valitettavan paljon Internet-shoppailun houkuttelevuutta. Netistä kun löytää jo nyt paljon sellaisia tuotteita, esimerkiksi kirjoja, joita Suomesta on vaikea saada. Mistä asiakas tietää, onko kauppias luotettava? Kauppiaan WWW-sivujen näyttävyyteen ei ole ainakaan syytä luottaa. Ammattimaisen oloiset WWW-sivut syntyvät atk-opiskelijalta parissa päivässä. <br /> <br /> Internetiin tarvitaan mahdollisimman pikaisesti kansainvälisin sopimuksin ja paikallisella lainsäädännöllä taattu järjestelmä, joka auktorisoi verkkokauppiaita ja takaa sen, että yritys on todella olemassa, eikä sen toimintatavoista ole valitettu.<br /> <br /> "Ymmärrä tarjous." Etenkin kun ostetaan tuotteita ulkomailta Suomeen, on syytä kiinnittää huomiota toimituskustannuksiin. Moni yhdysvaltalainen yritys velottaa satoja markkoja tuotteidensa lähettämisestä Suomeen asti. Tilauksille on uiesn asetettu myös minimihinta eli esimerkiksi alle 100 taalan tilauksia Yhdysvaltain ulkopuolelle ei toimiteta lainkaan. Mitä täsmällisemmin kauppias toimituskustannuksensa erittelee, sitä todennäköisemmin ne myös pitävät! Parasta tarjousta etsiessään onkin muistettava laskea yhteen sekä tuotteen hinta että toimituskulut. EU:n ulkopuolelta tilattaessa on muistettava myös tullimaksujen mahdollisuus. <br /> <br /> "Ymmärä yksityisen ja julkisen kaupankäynnin ero." Netissä käydään paljon myös yksityistä kauppaa vanhassa kunnon kirpputorihengessä. Olen esimerkiksi itse hankkiutunut eroon vanhoista huonekaluistani otax.hut.fi-news-palvelimen tori-ryhmien kautta. Yksityishenkilöltä tietoverkon (lehti-ilmoituksen tms.) välityksellä ostetun tuotteen alkuperästä ja laadusta ei ole samanlaisia takeita kuin (WWW)kaupasta ostetulla tuotteella. Suomessakin on Internetin välityksellä kaupiteltu varastettuja tietokoneiden muistipiirejä.     <br /> <br /> "Luottokortti voi olla parempi maksuväline kuin shekki tai maksumääräys." Yllättävää kyllä, luottokorteilla on myös hyvät puolensa. Jos asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa tuotteeseen tai palveluun, hän voi pyytää luottokorttiyhtiötään siirtämään maksua kunnes asiasta on päästy sopuun vapaaehtoisesti tai viranomaisten avustuksella. Niin kauan kuin rahat eivät ole kolahtaneet kauppiaan tilille, hän on todennäköisesti halukas neuvottelemaan asiasta. <br /> <br /> "Älä koskaan lähetä etumaksua." Mihin kukaan tarvitsee etumaksua luottokorttien ja kansainvälisten maksumääräysten aikakaudella? <br /> <br /> "Älä osallistu nopeita voittoja lupaaviin sijoituspeleihin." Yllättävä moni näyttää olevan halukas uskomaan, että rahaa voi nyhjäistä tyhjästä esimerkiksi pyramidisijoitusten avulla. Ainoa paikka, josta rahaa käytännössä nyhjäistään, on rahansa hämärille sijoitusmarkkinoille lähettävän hölmön lompakko.  <br />      <br /> Kolikon toinen puoli <br /> <br /> Jotta tämä ei menisi pelkän pelottelun puolelle on syytä muistuttaa, että toistaiseksi luottokortin numeron lähettäminen Internetin välityksellä maailmalle on monin verroin turvallisempaa kuin samaisen kortin ojentaminen ravintolassa tarjoilijalle tai vaatekaupassa kassanhoitajalle.  <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> Kansainvälistä tietoverkkoa jos mitä voisi kuvitella valistuneen vuorovaikutuksen välineeksi, joka tukee eri tavoin ajattelevien ihmisten vuoropuhelua. Valitettavasti ihmiset ovat ihmisiä Internetissäkin. Kaikkein tulikivenkatkuisimpien yhteenottojen aiheena on uskonto. <br /> <br /> Toki verkosta löytyy ihan asiallistakin uskonnollista aineistoa, ja paljon: http://www.yahoo.com/Society_and_Culture/Religion/. <br /> <br /> Esimerkiksi hakusana religion tuottaa Alta Vista -hakukoneessa 662110 osumaa ja church 1748720. Eri uskontokunnat ovatkin ottaneet Internetin omakseen hämmästyttävällä nopeudella, ja verkosta on jo pitkään voinut etsiä tietoa niin bahai-uskosta (http://www.bahai.org/) kuin kristillisistä piiskausohjeistakin (http://www.opendoor.com/Higher.Ground/spank.html).  <br />      <br /> Ei edes uskon voimalla <br /> <br /> Kaikkien uskonnollisten ryhmien mielestä tietoverkot ja niiden mahdollistama aiempaa tehokkaampi ja avoimempi vuorovaikutus ei ole kuitenkaan pelkästään hyvä asia. Esimerkiksi bruderhofilaisiksi itseään kutsuvan noin 2600-jäsenisen lahkon johtajat ovat reagoineet hyvin voimakkaasti lahkoa käsittelevän keskusteluryhmän alt.support.bruderhof perustamiseen. Keskusteluryhmässä lahkon entiset jäsenet ovat voineet keskustella kokemuksistaan ja tukea toisiaan lahkosta irtautumisessa. Lisäksi sähköposti on helpottanut lahkon jättäneiden yhteydenpitoa lahkoon jääneiden perheenjäsentensä kanssa. <br /> <br /> Sen lisäksi että bruderhofilaisia ärsyttää lahkoon keskusteluryhmässä kohdistettu kritiikki, keskusteluryhmän nimi loukkaa heidän lakimiestensä mielestä bruderhofilaisten tekijänoikeuksia. He ovatkin vaatineet sen poistamista Internetistä. <br /> <br /> alt.support.bruderhof-ryhmän poistaminen ei kuitenkaan onnistu edes uskon voimalla. Yksi keskusteluryhmien suurimmista ongelmista on nimenomaan se, että perustamisen jälkeen niitä on hyvin vaikea poistaa, jos ryhmä on ehtinyt levitä eri puolille maailmaa. Johonkin jää aina yksi keskusteluryhmäpalvelin, josta ryhmää ei huomata poistaa. Ja niin "poistettu" ryhmä leviää verkkoon uudelleen. Tämän seurauksena Internetistä löytyy esimerkiksi selvästi väärin kirjoitetulla nimellä varustettuja keskusteluryhmiä sekä useita samaa aihetta käsitteleviä, hieman erinimisiä ryhmiä.  <br />      <br /> Ikuisuusongelma <br /> <br /> Bruderhofilaisten Internet-huolia ei voi edes verrata scientologeja käsitelevän keskusteluryhmän alt.religion.scientology ympärillä jo vuosien ajan käytyyn kärhämään, jonka kuluessa keskusteluryhmä on mm. yritetty tukkia täyttämällä se tuhansilla tyhjänpäiväisillä spam-viesteillä. Keskusteluryhmään lähetettyjä scientologeja arvostelevia viestejä ja scientologien pyhiä tekstejä on myös yritetty poistaa väärennetyillä cancel-käskyillä.<br /> <br /> Konfliktin pyörteissä scientologien pyhien tekstien levittäjiä on metsästetty kansainvälisin poliisivoimin myös suomalaisten tietokoneiden kiintolevyiltä. Tekstien säilyminen salaisina on scientologien taloudelle ensiarvoisen tärkeää, sillä tekstit ovat oleellinen osa uskossa etenemistä. Mitä pidemmälle scientologi etenee, sitä kalliimpaa seuraavan tekstin lukeminen on. Scientologit ovat haastaneet myös lehtiä oikeuteen näiden julkaistua otteita kirjoituksista konfliktia uutisoidessaan.<br /> <br /> Osa scientologien salaisten tekstien postittajista suojasi henkilöllisyytensä lähettämällä viestinsä suomalaisen anonyymipalvelimen anon.penet.fi kautta. Anonyymipalvelimen ideana on suojata viestin lähettäjän identiteetti mutta mahdollistaa tästä huolimatta viestiin vastaaminen. Eli kun käyttäjä tc@lumni.caltech.edu lähetti viestin anon.penet.fi:n kautta, lähettäjän nimeksi tuli an144108@anon.penet.fi. Ainoastaan anon.penet.fi:n sisältämä tietokanta tiesi, kuka an144108 todella oli. <br /> <br /> Kevättalvella 1995 scientologit vaativat Interpolin välityksellä Suomen viranomaisia selvittämään an144108n alkuperäisen sähköpostiosoitteen. Koska vaihtoehtona oli koko anon.penet.fi-tietokoneen menettäminen kotietsintäluvan saaneille poliiseille, anon.penet.fi:n ylläpitäjä Johan Helsingius luovutti tc:n osoitteen poliisille. <br /> <br /> Keväällä 1996 tilanne uusiutui, mutta tällä kertaa poliisit eivät saaneet kotietsintälupaa, vaan Johan Helsingius haastettiin oikeuteen todistajaksi. Monivaiheisen oikeustaistelun jälkeen Helsingius joutui luovuttamaan scientologien haluamat tiedot. Samassa yhteydessä Internettiin ilmestyi lapsipornoa, jonka lähetystiedot oli väärennetty osoittamaan anon.penet.fi -palvelimeen. Palvelin yritettiin myös tukkia postittamalla sen kautta satoja tuhansia spam-viestejä. Lopulta Helsingiukselle ei jäänyt muuta vaihtoetoa kuin sulkea anonyymipalvelimensa (http://www.penet.fi/).<br /> <br /> Vastaavia operaatioita on nähty myös muualla maailmassa. Kun esimerkiksi hollantilaisen Internet-yhteyksiä tarjoavan XS4ALL-yhtiön palvelimelta löytyi otteita scientologien pyhistä teksteistä sisältänyt oikeudenkäyntipöytäkirja, paikallinen poliisi teki kotietsinnän yhtiön tiloihin. Hollantilaiset nettaajat vastasivat kopioimalla dokumentin yli 100 hollantilaiseen Internet-palvelimeen. Moni scientologeja verkossa kritisoinut henkilö on myös menettänyt sähköpostitunnuksensa scientologien uhattua yhteyksien ylläpitäjiä syytetoimilla. <br /> <br /> Lisätietoja ja linkkejä:  <br />     http://www.bruderhof.org/,  <br />     http://home.sol.no/~spirous/CoS/,  <br />     http://www.scientology.org/ <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Monessa koti-PC:llä varustellussa kodissa on alettu vaivihkaa keskustella Internetistä ja verkkosurffailusta. Keskustelunavaukset saattavat vaikuttaa aivan viattomilta, samoin aamiaispöytään Kinternetin kohdalta avattuna unohtuva Kymen Sanomat. Pitkäjänteisen perheen sisäisen tiedotuskampanjan tavoite on kuitenkin selvä: Modeemin ja verkkoyhteyden löytyminen joulukuusen alta. Toive toteutuu varmimmin, kun lahjan antaja luulee itse keksineensä erinomaisen lahjaideansa. Parhaassa tapauksessa omasta nerokkuudestaan riemastunut lahjoittaja ei tyydy pelkkään modeemiin vaan investoi samaan syssyyn ISDN-liittymään.  <br />      <br /> Totuuden lähteillä <br /> <br /> Internet-yhteydestä on hyötyä koulunkäynnissä ja harrastuksissa. Verkosta löytyy suunnattoman paljon informaatiota ja uusia ystäviä. Jos et ole verkossa olet ulkona ajasta ja elämästä. Näillä argumenteillahan verkkoa markkinoidaan, ja ne ovat kaikki täysin totta. Mutta sähköposti tai WWW-surffailu ei ole kuitenkaan se perimmäinen syy, jonka takia verkkoyhteys yleensä hankitaan. <br /> <br /> Todellinen syy ovat verkkopelit. Tietoverkoissa pelattavat tietokonepelit ovat lisänneet suosiotaan viime kuukausina räjähdysmäisesti. Jokainen joka on päässyt kerran kokeilemaan tietoverkossa pelaamista haluaa sinne takaisin. <br /> <br /> Perinteisissä tietokonepeleissä pelaaja taistelee käytännössä tietokonetta vastaan. Peliohjelman tehtävänä on luoda pelaajalle motivoivia haasteita, joiden voittamisesta pelaaja saa henkistä tyydytystä. Valitettavasti tietokoneet ovat edelleen huomattavan tyhmiä kapistuksia, eikä niistä ole kokeneelle pelaajalle vastusta. Peliohjelmoijat joutuvatkin heittämään pelaajaa vastaan valtavan ylivoimaisia vihollisia, jotta pelaajan mielenkiinto säilyisi. <br /> <br /> Esimerkiksi toisen maailmansodan panssaritaisteluja simuloivassa Steel Panthers -strategiapelissä pelaaja saa vastaansa valtavia joukko-osastoja, jotka kokenut teräspantteri tuhoaa parilla oikeaan paikkaan sijoitetulla it-tykillä. Vastaavasti Doomin ja Duke Nukemin tapaisissa ammu-kaikkea-mikä-liikkuu -peleissä pelaaja raivaa ritsalla ja vanhoilla tekareilla aseistettuna tiensä läpi raskaasti aseistettujen öhkömönkiäisarmeijoiden, jotka ilman järjen hiventäkään astelevat pelaajan tähtäimiin. <br /> <br /> Ihminen on kuitenkin vastuksena aivan eri luokkaa kuin paraskaan tekoälyrutiini. Esimerkiksi Steel Panthers herää uuteen eloon kun vihollisen tankit eivät enää syöksykään suoraan surman suuhun vaan telaketjujen kolina kuulun yllättäen omasta selustasta. Vastaavasti Doomin ja sitä seuranneen Quaken kestävän suosion salaisuutena on nimenomaan mahdollisuus pelata tietoverkon välityksellä muita ihmisiä vastaan: Käytävät kaikuvat tyhjyyttään, kun pelaaja hiipii varovasti suojaisasta varjosta toiseen. Vain kaukaisuudessa ulvahtava moottorisaha kertoo, ettei pelaaja ole yksin.  <br />      <br /> DEC-20:sta Internettiin <br /> <br /> Monen pelaajan tietokonepelejä on pelattu niin kauan kuin se on ollut teknisesti mahdollista. Ensimmäinen kokemani monen pelaajan toimintapeli pyöri Teknillisen korkeakoulun laskentakeskuksen DEC-20-keskuskoneessa 80-luvun alkupuolella. Ongelmana oli se, että pelaajien oli "unohdettava" itsensä laskentakeskuksen opiskelijapäätteille korkeakoulun ovien sulkeutumisen jälkeen, sillä peli imaisi huomattavan siivun koneen laskentatehosta.<br /> <br /> Sähköpostin yleistyminen toi tullessaan monen pelaajan strategiapelit, joissa pelaajat lähettivät pelitilanteen toisilleen sähköpostin välityksellä kirjeshakin tapaan. Esimerkiksi Steel Panthers toimii tällä periaatteella. <br /> <br /> 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella eräisiin toimintapeleihin ilmestyi kaksinpelimahdollisuus, joka vaati pelaajien tietokoneiden yhdistämistä joko sarjakaapelin tai modeemien avulla toisiinsa. Valitettavan usein kaksinpelin testaus oli jäänyt puolitiehen eikä se toiminut kunnolla.  <br />      <br /> Verkkoon ja menoksi <br /> <br /> Vasta Doom näytti mitä tuleman pitää. Lähiverkossa neljä pelaajaa pystyi pelaamaan samaa Doomia eli öhkömonkiäisten lisäksi myös kolmen muun pelaajan pelihahmot juoksivat pelaajan ruudulla. Örmyjä vastaan saattoi taistella yhdessä, tai sitten pelin tavoitteeksi muodostui kanssapelaajien mahdollisimman nopea likvidoiminen... Doom räjäytti potin ja yhdellä jos toisellakin työpaikalla jäätiin työajan jälkeen tietokoneen ääreen. Kokemuksesta voin kertoa, että siinä ei äänikortteja pahemmin tarvita kun neljä raavasta miestä pelaa Doomia samassa rakennuksesta. Huuto ja karjunta on sitä luokkaa että se kuuluu paksujenkin seinien läpi. Jotkut rakensivat jopa kotiinsa lähiverkon Doomin tarpeisiin tai yhdistivät samassa talossa asuvien pelaajien koneet yhdeksi verkoksi.<br /> <br /> Ei ihme, että pelaajat ja pelien tuottajat ovat seuranneet Internetin kehitystä veri kielellä. Verkon ääreltä löytyy tarvittaessa peliseuraa joka lähtöön ... isojenkin pelimaailmojen tarpeisiin. Esimerkiksi Quakesta julkaistiin nopeasti uusi versio, joka mahdollistaa 32:n pelaajan pääsyn samaan peliin alkuperäisen 16 asemesta. Yhä useampi uutuus kehuu jopa sadoilla samaan pelimaailmaan osallistuvilla pelaajilla. <br /> <br /> Käytännössä toimintapainotteiset Internet-pelit toteutetaan niin kutsutulla client-server-arkkitehtuurilla. Pelaajien tietokoneet pyörittävät pääte- eli client-ohjelmia, jotka ovat yhteydessä jossain päin maailmaa sijaitsevaan palvelintietokoneeseen eli serveriin. Varsinainen peli pyörii palvelimessa. Se pitää kirjaa siitä, missä kunkin pelaajan pelihahmo, esimerkiksi lentokone, on pelin maailmassa, ja mitä hän tekee. Palvelin välittää tämän tiedon edelleen jokaiselle kyseisen pelihahmon "näkevälleÓ pelaajalle, tai oikeastaan näiden pelaajien tietokoneissa pyöriville pääteohjelmille. <br /> <br /> Eli kun pääteohjelma saa tiedon, että Jaskan Spitfire on pelimaailman koordinaateissa x, y asennossa z, se kaivaa tiedostoistaan tiedon siitä, miltä Spitfire näyttää ja sijoittaa koneen ruudulle oikeaan paikkaan ja asentoon. <br /> <br /> Ongelmana on se, että Internet ei ole kovin nopea saati luotettava. Kun Jaska kääntää ohjaussauvaa, hänen tietokoneestaan lähtevä tieto tavoittaa palvelintietokoneen vasta hetken, jopa sekuntien kuluttua. Jaskan lentokoneen näkevälle pelaajalle tieto tulee vielä myöhemmin. Pääteohjelmat joutuvat siis ennakoimaan muiden pelaajien liikkeitä. Lentosimulaattoreissa tämä on suhteellisen helppoa, koska lentokoneen suuntaa ei voi yht'äkkiä muuttaa. Verkko-Quakessa tilanne on toinen, ja nopeilla Internet-yhteyksillä varustetut pelaajat ovat etulyöntiasemassa hitaampiin kollegoihinsa verrattuna.  <br />      <br /> Ystävä tähtäimessä <br /> <br /> Verkkopelaamista voi helposti pitää yksinäisenä ja epäsosiaalisena harrastuksena. Sitä se ei kuitenkaan tähänastisen kokemuksen mukaan ole. Pelaajat ovat oma-aloitteisesti muodostaneet joukkueita ja yhteisöjä, joista Quake-klaaneina tunnetut joukkueet ovat kaikkein tunnetuimpia. Onpa Quakessa järjestetty jo maaotteluitakin. Ensimmäinen ottelu käytiin Suomen ja Ruotsin joukkueiden välillä. <br /> <br /> Eri pelien harrastajat tapaavat myös pelin ulkopuolella. Esimerkiksi toiseen maailmansotaan sijoittuvien Air Warrior ja Warbirds-lentosimulaattoreiden vuosittaiset Mosquito Meeting -tapahtumat houkuttelevat vuosittain myös ulkomaalaisia virtuaalipilotteja suomalaiseen telttamajoitukseen.  <br /> <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Murros 70- ja 80-lukujen jälkiteollisesta yhteiskunnasta 00-luvun tietoyhteiskuntaan kiinnostaa paitsi matkapuhelin- ja tietokonekauppiaita myös tutkijoita ja tilastonikkareita. Tieto tärkeimmistä murroslinjoista kiinnostaa myös viranomaisia ja poliitikkoja heidän yrittäessään edes hieman vaikuttaa kehityksen suuntaan. <br /> <br /> Valitettavasti tämän kokoluokan murros yllättää aina, ja esimerkiksi Tilastokeskus sai vasta vuonna 1995, kymmenisen vuotta liian myöhään tehtäväkseen aloittaa tietoteollisuuden alojen ja tietoyhteiskunnalle ominaisten ilmiöiden mittaaminen. <br /> <br /> Tilastokeskuksen työ alkaa vähitellen kantaa hedelmää, tutkimusraporteiksi tiivistettyä tietoa Suomen ja suomalaisten tilanteesta keskellä suurinta yhteiskunnallista muutosta sitten 60/70-luvun taitteen.  <br />      <br /> Tahti ei hidastu <br /> <br /> Toistaiseksi Tilastokeskuksen mielenkiintoisinta edustaa syyskesästä ilmestynyt Juha Nurmelan tutkimusraportti: Suomalaiset ja ja uusi tietotekniikka. Raportissa kuvataan viestintä- ja tietotekniikan määrää ja käyttöä suomalaisissa kotitalouksissa vuoden 1996 marraskuussa. Lisäksi käsitellään työpaikkojen sähköpostijärjestelmien käyttöä ja etätyötä vastaajien arvioimana. <br /> <br /> Tietoyhteiskuntatutkijoiden ja -visionäärien on välistä syytetty vieraantuneen elävästä. Siitä kielivät myös eräät Nurmelan raportista löytyvät kommentit, esimerkiksi havainto, jonka mukaan "edes matkapuhelimia ei ole vielä yhtä monella taloudella kuin autoja". Herätkää! <br /> <br /> Matkapuhelimia oli marraskuussa 1996 hieman alle miljoonassa kotitaloudessa, ja tietokoneita 560 000. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 1,3 miljoonaa 10-74-vuotiasta suomalaista voi käyttää kotonaan tietokonetta! Tietoverkkojen näkökulmasta oli mielenkiintoista lukea, että modeemiyhteys löytyi vain noin 230.000 taloudesta eli alle puolet kodeista löytyvistä tietokoneista on kytketty verkkoon. <br /> <br /> Pitänee pikkuhiljaa herätä itsekin, sillä ajatus modeemittomasta tietokoneesta järkytti pahemman kerran.<br /> <br /> Tutkimuksen mukaan viestintä ja tietotekniikka leviää kotitalouksiin perheiden kautta. Sekä tietokoneita että matkapuhelimia on eniten kolmen ja neljän hengen talouksissa, ei siis nörttien poikamiesbokseissa. <br /> <br /> Tietoyhteiskunnan yhteiskunnallinen jakauma näyttää periytyvän nyky-yhteiskunnasta. Hyvä tulotaso lisää uuden tieto- ja tietoliikenneteknologian hyödyntämistä. Huolestuttavaa tässä on mielestäni se, että uuden teknologian hallitseminen on tietoyhteiskunnassa koulutustakin tärkeämpää pääomaa. Jos syntyy perheeseen, jossa näitä perustaitoja ei opi lapsesta pitäen, menestymisen mahdollisuudet hupenevat nopeasti. Koulussa saatu oppi voi tulla liian myöhään. <br /> <br /> Vaikka Suomi on jo pidemmällä kuin mikään muu maa maailmassa, tahti ei näy hidastuvan, päinvastoin. Niistä talouksista, joilla ei ollut matkapuhelinta, 19 % arveli hankkivansa sen, ja tietokoneettomista talousksista 15 % ilmoitti suunnittelevansa tietokoneen hankkimista. Tällä tahdilla Suomesta on parin vuoden kuluttua vaikea löytää sellaista torppaa, jossa ei olisi tietokonetta tai kahta. <br /> <br /> Työpaikoilla uusi tietotekniikka ei sen sijaan ole lyönyt itseään läpi ihan siinä määrin, kuin ihmiset usein olettavat. Esimerkiksi vain noin viidennes käyttää sähköpostia työasioiden hoitoon puhelinta enemmän. Sen sijaan Internet-selainta työ- tai opiskelupaikalla käyttävistä hyödynsi sitä tiedonhakuun usein.  <br />      <br /> Raju ongelma <br /> <br /> Suomalaiset ja uusi tietotekniikka -tutkimuksen toteuttajia on syytä kehua, sillä he ovat oivaltaneet että uusi tietotekniika ei vaikuta tyhjiössä, vaan sen käyttöön vaikuttavat myös muut yhteiskunnalliset kehityslinjat, joihin uusi tekniikka puolestaan vaikuttaa. Esimerkiksi pienten ja ikääntyvin, yhden ja kahden hengen talouksien määrän kasvu vaikuttaa merkittävästi ihmisten viestintätarpeisiin eli siihen, missä määrin he ovat valmiita ottamaan uutta kommunikaatioteknologiaa käyttöönsä. Talouksien määrän kasvu tarkoittaa käytännössä myös esimerkiksi puhelinliittymien ja televisiovastaanottimien määrän kasvua. <br /> <br /> Ikäjakauman muutoksen vaikutuksia Nurmela kommentoi puolestaan toteamalla, että tulevaisuudessa useiden tieto- ja tietoliikenneteknisten palveluiden keskeinen käyttäjäryhmä ovat eläkeläiset. Suomi harmaantuu suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä. Yleinen ennakkokäsitys tietoyhteiskunnasta nuorten insinöörien onnelana onkin pahasti virheellinen. Valitettavasti tietoyhteiskunnan palveluita kehitetään edelleen nuorten ja työikäisten, ei vanhusten teknisten valmiuksien mukaan. <br /> <br /> Tietokoneita käyttävät selvästi eniten 10-30-vuotiaat miehet. Samoin heidän tietokoneenkäyttötaitonsa olivat parhaat. Ongelmana on erityisesti ohjelmien ja palveluiden englanninkielisyys, sillä vain neljäsosaa tietokoneen käyttäjistä englanninkielisyys ei haitannut. <br /> <br /> Yllättävintä taitojen ikä- ja sukupuolijakaumassa on se, että heikoimmat tietotekniikan taitajat löytyvät usein 10-30-vuotiaiden naisten joukosta. Tietoyhteiskunnasta on tulossa vahvasti nuorten miesten yhteiskunta, vaikka yli 31-vuotiaat lukevatkin tutkimuksen mukaan sähköpostinsa nuorempiaan tiheämmin. <br /> <br /> Nurmela toteaakin, että kaikkien tulee kyetä hyödyntämään ainakin julkisia palveluita siitä riippumatta, millaiset viestintä- ja tietotekniset taidot heillä on samaan tapaan kuin liikuntavammaisille on järjestettävä pääsy kaikkiin julkisiin rakennuksiin. Vertailu voi kuulostaa rajulta, mutta nimenomaan rajusta ongelmasta on kysymys: Ihmisten syrjäytymisestä yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle vain siksi, että heiltä puuttuu niiden saamiseksi vaadittavat tiedot ja taidot. <br /> <br /> Toivoa kuitenkin on, sillä suomalaiset, toisin kuin esimerkiksi saksalaiset, eivät tunne jääneensä tietotekniikan jalkoihin. Arviolta vain 120.000 suomalaista kokee tiedon tulvan henkilökohtaisena ongelmana. <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> Oletteko tulleet ajatelleeksi, miksi ohjelmat ovat poikkeuksetta aina jollain tapaa viallisia ja keskeneräisiä? Joko niissä on aivan selviä ohjelmointivirheitä, tai sitten ohjelmasta puuttuu joukko välttämättömiä toimintoja, tai sitten ohjelma on niin vaikeakäyttöinen, ettei normaalikäyttäjä pysty käyttämään kuin murto-osaa sen toiminnoista. '<br /> <br /> Ja sen sijaan että ohjelmoijat ohjelmiensa seuraavissa versioissa korjaisivat tekeleensä ja tekisivät ohjelmansa valmiiksi, he julkaisevatkin aivan uuden, entistäkin keskeneräisemmän virityksen.<br /> <br /> Selitys on yksinkertainen. Jos joku julkaisisi esimerkiksi kunnollisen tekstinkäsittelyohjelman, jolla keskiverto tietokoneen käyttäjä pystyisi pienellä harjoittelulla kirjoittamaan kirjeensä ja kokousmuistionsa, tekstinkäsittelyohjelmien markkinat romahtaisivat välittömästi. Toisaalta alan kehitys on tätä nykyä niin nopeaa ja ohjelmistot niin monimutkaisia, että tuotteiden testaamiseen ja laadunvarmistukseen ei jää riittävästi aikaa. Virheettömyyttä ja henlppokäyttöisyyttä tärkeämpää on saada ohjelmat markkinoille mahdollisimman nopeasti, ennen kilpailijoita.  <br />      <br /> Sutta ja sekundaa <br /> <br /> Markkinoilla olevien tietokoneohjelmien ainoana tarkoituksena on tehdä omistajansa niin tyytymättömiksi, että he ilolla ostavat ohjelman seuraavan, aiempaa "kehittyneemmän" version. Miten muuten on selitettävissä, että ihmiset ovat valmiita ostamaan käytännössä samat ohjelmat, käyttöjärjestelmät, tekstinkäsittelyohjelmat, nettiselaimet sun muut yhä uudelleen ja uudelleen aina puolen vuoden välein. <br /> <br /> Otetaan esimerkiksi lähes jokaisesta PC:stä löytyvä Microsoft Word -tekstinkäsittelyohjelma, jonka eri versioiden ohjelmointivirheitä on jouduttu korjailemaan korjaamasta päästyään. Etenkin MS Word 2:n korjaajat tuottivat korjaamiensa virheiden tilalle niin paljon uusia virheitä, että aakkosten kirjaimet uhkasivat loppua kesken. <br /> <br /> Kuka luottaa ohjelmaan, jonka versionumero päättyy e-kirjaimeen? Tuohon aikaan Microsoftilla oli tapana ilmaista korjailukierrokset versionumeron loppuun merkityllä kirjaimella. a-painosta oli paikkailtu vain kerran, b:tä kahdesti. Minullakin on ollut tietokoneessani ainakin kolme erilaista MS Word 2:sta. Eivätkä todelliset ongelmat, muistin loppuminen kesken suurten dokumenttien tallennuksen (hei hei, koko päivän työt) ja makrokielen sekoilu ratkenneet koskaan. <br /> <br /> Kaikkiaan kiintolevylläni on vieraillut vähintään puoli tusinaa Wordin versiota, ja odotan myös seuraavaa innolla: Jos Microsoft tällä kerralla onnistuisi.  <br />      <br /> Ohjelmistojen laatulaki: <br /> <br /> "Ohjelmiston laatu on kääntäen verrannollinen sen tuottaneen yhtiön liikevaihtoon." Eli mitä suurempi yhtiö ohjelman takaa löytyy, sitä keskeneräisempiä ja vaikeakäyttöisempiä sen tekemät ohjelmat ovat. Esimerkiksi Microsoftin Windowsia pidettiin pitkään käyttöjärjestelmien pohjanoteerauksena, kunnes IBM yritti kaapata itselleen siivun käyttöjärjestelmämarkkinoista. <br /> <br />  IBM yritti vallata markkinat jakamalla kehittämäänsä OS/2-käyttöjärjestelmää ihmisille ilmaiseksi. Ajatuksena oli vakuuttaa asiakkaat OS/2:n ylivertaisuudesta ja luoda markkinoita OS/2:n uudelle versiolle, OS Warpille ... Tempaus epäonnistui täydellisesti. En tunne enkä edes tiedä ketään, joka olisi onnistunut asentamaan ilmaisen OS/2:nsa alle viikossa. Kokemuksen jälkeen vain masokistit ja IBM:n työntekijät ovat käyttäneet OS/2:sta tai OS Warpia. Jopa MS Windowsin asentaminen on alkanut vaikuttaa ihan hauskalta puuhalta. <br /> <br /> Toisaalta on pakko tunnustaa, että myös pienet yritykset tekevät usein valitettavan huonoja ohjelmia. Niillä ei ole kuitenkaan varaa isoisten mainoskampanjoihin, joilla huonotkin ohjelmat saadaan myytyä ihmisten elämää rikastuttamaan.  <br />      <br /> Turhien toimintojen turuilla <br /> <br /> Ohjelmistojen yhä uusia versioita perustellaan usein entistä monipuolisemmilla toimintovalikoimilla. Mutta kuka kumma tarvitsee esimerkiksi nykyisten tekstinkäsittelyohjelmien kaikkia toimintoja? En tunne ketään, joka edes tietäisi tekstinkäsittelyohjelmansa toimintovalikoimasta kuin murto-osan, käyttämisestä nyt puhumattakaan. <br /> <br /> Esimerkiksi minä, joka sentään kirjoitan sekä työkseni että ilokseni ja vietän MS Wordin ääressä arviolta kolmesta neljään tuntia päivässä, en käytä sen toiminnoista säännöllisesti kuin ehkä kymmentä prosenttia, satunnaisesti toista mokomaa. Mutta minun työnantajani on maksanut niistä jokaisesta täyden hinnan! <br /> <br /> Ensimmäinen tehtävä uuden MS Wordin asentamisen jälkeen onkin toimintojen karsiminen. Onneksi MS Word mahdollistaa käyttöliittymän toimintovalikoiman räätälöinnin omiin tarpeisiin, sillä oletusasetuksilla lähes neljännes näyttöruudusta on erilaisten valikoiden ja painikkeiden peitossa. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, MS Wordin tulevissa versioissa ei itse tekstille jää näytöllä enää lainkaan tilaa. <br /> <br /> Meille myydään yhä suurempia ja monipuolisempia ohjelmia ja tehokkaampia tietokoneita, vaikka meistä ylivoimaisesti suurin osa tulisi toimeen paljon vähemmällä. Mihin ihmeeseen me tarvitsemme esimerkiksi satojen fonttien valikoimia? <br /> <br /> Windows 95:n julkistaessaan Microsoft ottikin melkoisen riskin, sillä 95:n varusohjelmiin kuuluu myös pieni tekstinkäsittelyohjelma, WordPad. WordPad onkin osoittautunut erinomaisen käytännölliseksi ohjelmaksi. Esimerkiksi sen käynnistäminen vie vain murto-osan MS Wordin käynnistämisen vaatimasta ajasta. Ohjelma ei myöskään sekoile ilman syytä, toisin kuin isoveljensä ja kaiken lisäksi WordPad käyttää Word-yhteensopivaa tiedostoformaattia eli WordPad-tiedostoja voi lukea MS Wordillä ja päinvastoin. Tähän eivät edes kaikki MS Wordin versiot keskenään pysty! <br /> <br /> Käytännössä WordPad riittäisi suurimpaan osaan ihmisten tekstinkäsittelytarpeita, mutta valitettavan harva edes tietää sen olemassaolosta.  <br />      <br /> Se suuri salaisuus <br /> <br /> Turhien toimintojen myymisen vielä jotenkin ymmärtää, mutta viime vuosina ihmisille on onnistuttu kaupittelemaan myös turhia ohjelmia. <br /> <br /> Microsoft Officen kaltaiset ohjelmistopaketit sisältävät tärkeimmät perussovellukset, esimerkiksi tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta- ja esitysgrafiikkaohjelmat. Koska paketit ovat yksittäisiin ohjelmistoihin verrattuna kohtuullisen edullisia, ne käyvät hyvin kaupaksi. Mutta kuinka moni tarvitsee tai käyttää edes kahta pakettiin kuuluvaa ohjelmaa? Moni kyllä asentaa tietokoneeseensa kaiken mitä paketista irtoaa (ja joutuu ostamaan uuden kiintolevyn), mutta käyttäminen jää taulukkolaskimella leikkimisen asteelle. <br /> <br /> Jos joku on tehnyt selvityksen ohjelmistopakettien käytöstä, sen täytyy olla alan tarkimmin varjeltu salaisuus, jota säilytetään Microsoftin pääkonttorin syvimpien vankityrmien uumenissa.  <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> Internetin välityksellä tapahtuvasta sähköisestä kaupankäynnistä on jo parin kolmen vuoden ajan povattu tietoverkkojen lopullista läpilyöntiä. Vasta silloin tietoyhteiskunta on totisinta totta, kun mökin mummokin kirkonkylän viimeiseen osuuskauppaan potkuttelun asemesta tilaa muusitarpeet tukkuliikkeen WWW-sivuilta.<br /> <br /> Mutta mitä verkkokauppa tai sähköinen kaupankäynti oikein tarkoittaa? Tarvittava teknologia on ollut olemassa jo useamman vuoden ajan, mutta hyötyvätkö kauppiaat saati kuluttajat tietoverkkojen yli tarjottavista kauppapalveluista? <br /> <br /> Sähköisen kaupankäynnin käsite on toistaiseksi varsin epämääräinen. Periaatteessa mikä tahansa nykyaikaisia hilavitkuttimia hyödyntävä bisnes on sähköistä kaupankäyntiä. Tietoyhteiskuntakeskustelussa käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin kotitalouksien tietokoneiden ja tietoverkkojen välityksellä tekemiä tavara- ja palveluostoksia.  <br />      <br /> Orvaskettä näyttöruudulle <br /> <br /> Toistaiseksi verkossa käy kunnolla kaupaksi ainoastaan seksi, porno ja erotiikka. Verkkotekniikan kaupittelijoiden lisäksi Internet on tähän mennessä rikastuttanut ainoastaan nettipornokauppiaita. Samaan aikaan kun muilla aloilla vasta opiskellaan Internetin mahdollisuuksia, verkkopornosta arvioidaan olevan maailmalla jopa ylitarjontaa (Helsingin Sanomat, 8. 12.).<br /> <br /> Virtuaalierotiikan suurta suosiota voi vain ihmetellä. Miksi maksaa pitkä penni kaupallisesta nettipornosta, kun verkosta löytyy suhteellisen pienellä vaivalla myös ilmaista erotiikkaa taatusti jokaiseen makuun, oli mieliteon kohteena sitten Nilfiskin pölynimuri tai naapurin siamilainen. Eikä nettipornoaddiktin tarvitse tyytyä eri väristä orvaskettä esitteleviin valokuviin, vaan verkosta löytyy myös elävää kuvaa, elävää ja nauhoitettua läähätystä, tekstipohjaista chat-keskustelua sekä web-kamera-jutustelua vähäpukeisten vastakkaisen tai oman sukupuolen edustajien kanssa. (Jaa mistäkö tiedän? Älkää kertoko anopille ;-) <br /> <br />  Tässä yhteydessä on syytä mainita, ettei verkkoporno hyppää Internetistä kenekään silmille, jos ei sitä erikseen etsi. Verkossa voi liikkua yhtä turvallisin mielin kuin R-kioskin lehtihyllyn äärellä ...  <br />      <br /> A-rapun nuori mies <br /> <br /> Muilla aloilla sähköisen kaupankäynnin läpimurto tekee vasta tuloaan. Eniten verkosta ostetaan tietokoneohjelmia, kirjoja ja CD-levyjä. Kokemukset ovat rohkaisevia, mutta mahtuu joukkoon yksi huolen aihekin: Kuka maailmassa tarvitsee Amazonin nettikirjakaupan (http://www.amazon.com/) jälkeen enää toista kirjakauppaa, asui hän sitten Helsingissä, San Franciscossa, Johannesburgissa tai Kiihtelysvaaralla. Amazonin valikoiman ja palveluiden kanssa on lähi-Infon mahdotonta kilpailla. Kuka kaipaa MusaFazua, kun kaikki maailman levyt löytyvät WWW-myymälän sivuilta musiikkinäytteineen, taustatietoineen kaikkineen? Ja halvalla. Miksi pitää maitokauppaa kivijalassa, jos talon asukkaista suurin osa tilaa ruokatarpeet ovelleen keskusvaraston WWW-palvelimelta? Tästä on saatu hyviä kokemuksia mm. Ruotsissa, ja myös Suomessa ollaan aloittamassa vastaavaa kokeilua.<br /> <br /> Mutta entä se C-rapun eläkeläispariskunta, joka ei halua kotiinsa tietokonetta, modeemista sun muista kotkotuksista puhumattakaan. Mistä he hakevat leipänsä ja maitonsa? Tai se A-rapun työtön nuori mies, jonka peruspäiväraha ei riitä edes puhelinlaskuihin.     <br /> <br /> Strateginen ase <br /> <br /> Myös viranomaiset yrittävät ehtiä kehityksen tahtiin ennen kuin myöhästyvät lopullisesti junasta. Esimerkiksi OECD järjesti marraskuun puolivälissä Turussa sähköisen kaupankäynnin konferenssin yhdessä Euroopan komission, Japanin ja BIAC-järjestön (The Business and Industry Advisory Committee) kanssa. Tavoitteena oli purkaa vanhentuneen lainsäädännön nettikaupalle asettamia esteitä. <br /> <br /> Sekä yhtä että sitä toista netin välityksellä ostaneena en voi kuin ihmetellä, mistä esteistä oikein on kysymys. Ilmeisesti tietoverkkojen kehitys on yllättänyt viranomaiset pahemman kerran, ja he ovat joutuneet joustamaan byrokratian pyhimmistä perinteistä: Ilman sääntöjä, pykäliä, ohjeita ja asetuksia ihmisiä on mahdotonta kiusata. <br /> <br /> Tavallisen kuluttajan kannalta tilanne on sekä huvittava että raivostuttava. Samaan aikaan kun tullipostin virkailija syynää postimyynnistä tilattua muutaman satasen pakettia ja vaatii kauppataseen holtittomalla shoppailullaan vaarantaneen tilaajan täyttämään tusinan lomaketta, lattian alla kulkee kaapelia pitkin satojen tuhansien markkojen edestä dataa ja ohjelmakoodia, johon kukaan ei pääse käsiksi. <br /> <br /> Viranomaisten näkökulmasta sähköisen kaupankäynnin edistäminen vaatii Internetille kansainvälistä lainsäädäntöä, toimintatapoja ja pelisääntöjä. Nykyisen nettikaupan vapauteen tottunutta ajatus sähköisen kaupankäynnin suitsimisesta hirvittää. Voiko nettikaupan vapaan kehityksen kahlehtimisesta olla mitään muuta kuin vahinkoa? Hidastaako viranomaiskontrolli alan kehitystä vai tyrehtyykö koko verkkokauppa julkisen vallan valvonnan alle? Toisaalta olisi ihan kiva tietää, mitä tehdä, kun verkosta ostettu tuote tai palvelu ei vastaakaan odotuksia, tai kun luottokortilta on laskutettu toimituskuluja, joista WWW-sivuilla ei ollut mitään puhetta? <br /> <br /> Vaikka ajatus verkkokaupan pelisääntöjä selkeyttävästä lainsäädännöstä sinänsä houkuttelee, Internetin kontrolloimisesta on huonoja kokemuksia. Itse asiassa verkossa on tähän mennessä rajoitettu vain yhtä ainoaa asiaa, salakirjoitusmenetelmiä, joita Yhdysvallat pitää strategisina aseina. Ja nimenomaan tämä ainokainen rajoitus on hidastanut Internet-kaupan kehitystä enemmän kuin mikään muu. Yhdysvaltain salakirjoitukselle asettamien rajoitusten vuoksi nettikaupan maksuliikennettä ja tilauksia ei voida luotettavasti suojata asiattomalta peukaloinnilta. Ja niin kauan kuin tätä ainokaista rajoitusta ei saada purettua, nettikauppa toivottavasti pysyy kokeiluasteella.  <br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> Jos ohjelmistokauppiaiden markkinaennusteet ovat pitäneet kutinsa, kuusen alta löytyy illan hämärtyessä enemmän tietokonepelejä kuin koskaan aikaisemmin. Pelien markkinat ovat kasvaneet nopeasti ihmisten ostaessa Internet-huumassa koteihinsa yhä uusia tietokoneita. Ja kun kone on kerran hankittu, sillä voi tehdä myös jotain hauskaa.<br /> <br /> Viime aikoina on Suomessakin havahduttu siihen tosiasiaan, että tietokonepelit eivät ole pelkästään finninaamaisten teinien harrastus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuri ellei suurin osa videopelikonsoleista myydään talouksiin, joissa ei ole yhtäkään lasta. Lisäksi pelien ja pelaamisen kehittymistä seuranneet tutkijat ovat hämmästyksekseen havainneet, että pelaaminen yhdistää amerikkalaisia perheitä enemmän kuin mikään muu toiminta. Siinä missä perheenjäsenten on mahdotonta löytää yhteistä hetkeä ruokapöydän tai edes television äärestä, kaikki ovat valmiita tarttumaan peliohjaimeen koko perheen pelituokion merkeissä.<br /> <br /> Vähemmän mieluisa yllätys<br /> <br /> Mutta onko puolisolle, veljenpojalle, tyttärelle tai vaarille lahjaksi valittu peli varmasti mieluinen? Pelejä kun löytyy joka lähtöön hitaasti etenevistä golf- tai kalastussimulaattoreista aina hurmeen kyllästämiin toimintaräiskintöihin. Väärän tyyppisen pelin ostaminen on saman luokan moka kuin vannoutuneen hevidiggarin lahjominen Maria Callaksen kootuilla aarioilla (itse asiassa moni hevifani pitää myös oopperasta, etenkin Vagnerista). Omaa Quake-klaania Internet-turnajaisissa isännöivälle mättökoneelle on turha yrittää edes tarjota jotain Flight Simulator 98:n kaltaista hidastempoista lentosimulaattoria. Ja päinvastoin.<br /> <br /> Tässä vaiheessa joulukiireitä on myöhäistä katua, ettei yllätyksen säilömisen nimissä kehdannut kysyä, millaisia pelejä lahjan saaja mieluiten pelaa. Kuitti kannattaa kuitenkin pitää tallessa siltä varalta että pelikauppias uskoo 12-vuotiaan teinitytön saaneen lahjaksi kaksi Diablo Expansion Hellfireä, Resident Evilistä tai Close Combat II:sta nyt puhumattakaan.<br /> <br /> Ensi vuonna neuvoa voi hakea esimerkiksi markkinatutkimuksista, joiden mukaan tytöt ja pojat suosivat varsin erilaisia pelejä. Esimerkiksi amerikkalaisen FamilyPC-lehden marraskuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan poikien suurimpia suosikkeja ovat toiminta- (24%) ja urheilupelit (19%), ja tytöt suosivat eniten ongelmanratkaisu- (40%) ja seikkailupelejä (23%). Valitettavan harva pelikauppias osaa kuitenkaan kertoa, mitä esimerkiksi suomalaisen Housemarquen Reapissa loppujen lopuksi oikein niitetään. Vai onko kyseessä sittenkin maatilasimulaattori SimFarmin tapaan. Myyjien ammattitaito on laskenut sitä mukaa kun pelien myynnistä yhä suurempi osa on siirtynyt tietokonemyymälöistä tavaratalojen kodinkoneosastoille.<br /> <br /> Kolmas ulottuvuus<br /> <br /> Tämän joulun lahjapeli ei välttämättä suostu pyörimään juoheasti viime joulun lahjakoneen ruudulla. Tietokoneiden tehot ovat kasvaneet sellaisella vauhdilla, että yli vuoden ikäinen rauta alkaa olla pahasti ruosteessa. Perinteistä poiketen vanhaa konetta ei tällä kertaa kuitenkaan tarvitse välttämättä vaihtaa täysin uuteen. Riittää kun siihen hankkii niin kutsutun 3D-kiihdyttimen.<br /> <br /> Peleissä raskaimman laskentataakan tietokoneelle aiheuttaa grafiikan pyörittäminen. Mitä kauniimmat efektit, sitä kovemmalle tietokone joutuu. PC:tä ei ole suunniteltu näyttävän grafiikan pyörittämiseen, pikemmin päinvastoin. Siinä missä PC on yleiskone, 3D-kiihdytin on suunniteltu nimenomaan toimintapelien grafiikkaa silmällä pitäen. Käytännössä kiihdytin muuttaa PC:n raskaan sarjan pelikonsoliksi. Moni vähän vanhentunut pelikone onkin kiihdyttimen ansiosta vetreytynyt lähes uuden veroiseksi. Mihinkään alle satamegaisen Pentiumin kaltaiseen muinaismuistoon kiihdytintä ei kuitenkaan kannata tuhlata.<br /> <br /> Pelien grafiikka on kiihdytinten myötä kehittynyt ennennäkemättömän näyttäväksi ... kunhan pelaaja on hankkinut koneeseensa tuon noin tonnin hintaisen lisävarusteen. Jos lempipeli näyttää naapurin tietokoneen ruudulla paljon paremmalta kuin kotona, kyse on todennäköisesti nimenomaan kiihdyttimen puutteesta.<br /> <br /> Siinä missä 3D-kiihdytinten valmistajien verinen kilpailu on taannut kiihdytinten ominaisuuksien nopean kehityksen, se on tehnyt kuluttajan elämän vaikeaksi. Mikä kortti on omaan koneeseen juuri se oikea? Pulmana on se, että uudetkin pelit osaavat hyödyntää ainoastaan vanhojen, jo useita kuukausia markkinoilla olleiden kiihdytinten mahdollisuuksia siinä missä uudempien, teknisesti kehittyneempien kiihdytinten sinänsä paremmat toiminnot jäävät käyttämättä. Eli vaikka koneessa olisi kuinka uusi ja hieno kiihdytin, siitä ei ole mitään iloa, jos lempipeli ei tiedä mitä tehdä sen kanssa.<br /> <br /> Uusimpien toimintapelien efektien lisäksi 3D-kiihdyttimet antavat uutta potkua myös monelle vähän vanhemmalle peliklassikolle. Monelle viime joulun pelisuosikille, esimerkiksi Descent 2:lle ja Tomb Raiderille löytyy Internetistä päivitys, joka hengittää vanhaan peliin uutta 3D-henkeä.<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Thu, 12 Jan 2012 11:33:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11440 Suomen Tasavallan presidentin sisäpoliittista valtaa on siirretty hallitukselle ja eduskunnalle aina Urho Kekkosen ajoista alkaen. Kekkonen oli varoittava esimerkki siitä, mitä riskejä yhden henkilön käsiin keskittyneillä vahvoilla valtaoikeuksilla voi olla. Kun valtaoikeuksiin lisättiin Kekkosen karisma, poliittinen osaaminen ja ns. &rdquo;yleiset syyt&rdquo;, suomalainen demokratia taipui vapaaehtoisesti Kekkoslovakiaksi.<br /> <br /> Tasavallan presidentti ei ole kuitenkaan edelleenkään mikään vallaton mielipidejohtaja. Vaikka vaalikeskusteluissa on keskitytty lähinnä kotimaan asioihin, Tasavallan presidentin vahvimmat valtaoikeudet keskittyvät ulkopolitiikkaan. Vaikka Suomi on EU:n jäsen, ja hallitus johtaa EU-politiikkaa, suurin osa maailmasta on edelleen muuta kuin Euroopan Unionia. Suomen suhteet Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Venäjään, Intiaan, Brasiliaan, Lähi-Idän maihin, &hellip; niistä vastaa Tasavallan presidentti, toki yhteistoiminnassa hallituksen kanssa.<br /> <br /> Viime aikojen poliittisessa ilmapiirissä meiltä on unohtunut, että myös Suomen ja Euroopan ulkopuolella on elämää, ja että myös ulkopolitiikka on politiikkaa, että globalisaatio on vain lisännyt ulkopolitiikan merkitystä suomalaisten hyvinvoinnille. <br /> <br /> Jos EU ei löydä yhteistä poliittista säveltä, ja maailman suurimman talousalueen merkitys kansainvälisessä politiikassa hiipuu, Tasavallan presidentin valtaoikeuksien merkitys korostuu. Enää Yhdysvaltojen tai Kiinan tai Brasilian tai &hellip; kanssa maailmantaloudesta tai ilmastonmuutoksesta tai kriisinhallinnasta tai Internetin hallinnosta tai &hellip; ei neuvottelisi EU yhdessä, vaan jokainen Euroopan maa yksitellen, myös pieni Suomi vuorollaan. Silloin Tasavallan presidentin taidot ja arvot, kokemus ja suhteet nousisivat arvoonsa.<br /> <br /> Toivon, että Euroopan Unioni selviää haasteistaan ja muistaa alkuperäisen missionsa. On Suomen ja muiden pienten EU-maiden etu, että eurooppalaisia arvoja ja Euroopan etuja puolustaa vahva taloudellinen ja poliittinen toimija, EU, joka pystyy neuvottelemaan yhdenvertaisena minkä tahansa suurvallan kanssa.<br /> <br /> Suomen täytyy kuitenkin varautua myös siihen mahdollisuuteen, että hajaannus, itsekkyys ja nationalismi vievät Euroopalta kyvyn löytää yhteinen ääni. Siksi nämä presidentinvaalit ovat tärkeimmät pitkään aikaan. Nyt valittava Tasavallan presidentti voi joutua ottamaan paljon painavamman ulkopoliittisen vastuun kuin kukaan edeltäjistään 17 vuoteen.<br /> <br /> Tasavallan presidentin tehtävä ei ole mikään jäähdyttelyvirka, palkkio hyvin hoidetusta poliittisesta urasta. Päinvastoin, Tasavallan presidentin on oltava taitava ja kunnianhimoinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka pystyy reagoimaan nopeasti muuttuvaan kansainväliseen tilanteeseen, ei vain sopeutumaan vaan myös osaltaan vaikuttamaan maailman kehitykseen.<br /> <br /> Mielestäni Pekka Haavisto täyttää parhaiten Suomen Tasavallan presidentille tässä ajassa ja maailmassa asetettavat vaatimukset. Hän edustaa minulle avoimuutta, demokratiaa ja yhdenvertaisuutta, Suomen ja Euroopan parasta arvoperustaa. Haavisto on kuitenkin myös pragmaattinen poliitikko ja taitava neuvottelija, joka pystyy ottamaan kanssaan eri mieltä olevien ihmisten mielipiteet huomioon, harvinainen taito.<br /> <br /> Pekka Haavisto ei suostu tinkimään periaatteistaan edes puolustaessaan itselleen tärkeitä arvoja. Kokemus on opettanut, että paraskaan tarkoitus ei pyhitä kestämättömiä keinoja; Kansalaistottelemattomuuteen turvautuvien aktivistien on aatteesta riippumatta oltava valmiit kantamaan toiminnastaan vastuu omilla kasvoillaan.<br /> <br /> Muistan hyvin, kun IPAITin (International Parliamentarians&rsquo; Association for Information Technology) puheenjohtajana jouduin tekemään yhteistyötä mm. sudanilaisten poliitikkojen kanssa vaikka tiesin Sudanin ja sudanilaisten poliitikkojen syyllistyneen törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Kysyin neuvoa Pekalta, jolla on vankka kokemus maailman kriisipesäkkeistä. Pekka rauhoitteli minua ja totesi, että jonkun on keskusteltava myös heidän kanssaan, muuten tappaminen ei lopu koskaan.<br /> <br /> Suomi ei voisi olla paremmissa käsissä. Tänään on presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä, hyvä päivä äänestää Pekka Haavistoa Suomen Tasavallan presidentiksi.___ Wed, 11 Jan 2012 09:35:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11436 Poliitikkojen puheissa kaivataan aina välistä kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmiset aktiivisesti osallistuisivat yhteiseen päätöksentekoon etenkin paikallisella tasolla. Toistaiseksi kaunis ajatus on jäänyt retoriikan asteelle, sillä osallistuminen ja yhteisistä asioista keskusteleminen vaatii tietoa. Ja vaikka periaattessa Suomen hallinto onkin maailman avoimimpia, vain fanaatikko jaksaa juosta virastojen kellareissa selaamassa nähtävänä olevia kaavaluonnoksia tai valtuustojen kokouspöytäkirjoja. Ja siinä vaiheessa kun tietoa lopulta saa, asiaan on useimmiten liian myöhäistä vaikuttaa.<br /> <br /> Tietoyhteiskunnan ympärillä käydysssä keskustelussa on korostettu tietoverkkojen kansainvälisyyttä. Vaikka maantieteellisen etäisyyden merkitys Tiedon valtatiellä väheneekin, suurimmat yhteiskunnalliset mullistukset koetaan kuitenkin paikallisella tasolla.<br /> <br /> Riski kasvaa<br /> <br /> Uhat ja mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Tietoverkkoteknologiaa voidaan käyttää sekä ihmisten kontrolloimiseen että heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiseen. Toistaiseksi tietosuojalaki on estänyt esimerkiksi eri viranomaisten tietokantojen yhdistämisen, mutta väärinkäytösten riski kasvaa sitä mukaa kun viranomaisten tietojärjestelmiä liitetään tietoverkkoihin.<br /> <br /> Vaikka tietokannat olisivatkin eri tietokoneissa, niiden tietoja on helppo yhdistellä, jos jollakulla on tietoverkon välityksellä pääsy kyseisiin koneisiin. On helppo löytää perusteluja sille, että esimerkiksi sosiaalivirkailijan tulisi voida tarkistaa toimeentulotuen anojan tiedot mm. verottajan, kansaneläkelaitoksen, terveyskeskuksen ja poliisin rekistereistä. Mutta sosiaalivirkailijakin on vain ihminen. Miten taataan, ettei hän käytä tätä mahdollisuutta väärin, esimerkiksi tyttärensä poikaystävän taustojen selvittämiseen?<br /> <br /> Laajamittaisin esimerkki tietokantojen yhdistämisestä saatiin, kun televisioluparekisteri ja henkikirjoittajan kokoama osoitetietokanta taannoin yhdistettiin sen selvittämiseksi, mistä osoitteista ei löydy televisiolupaa.<br /> <br /> Kaupalliset tietokannat, esimerkiksi asiakasrekisterit ovat myös oma ongelmansa. Eri asiakasrekistereitä yhdistelemällä ihmisestä voidaan luoda niin yksityiskohtainen kuluttajaprofiili, että intimiteetistä ei jää mitään jäljelle. Mikään ei estä myöskään kaupallisten ja viranomaisten tietojen yhdistämistä. Pankit ja verottaja välittävät jo tietoja toisilleen.<br /> <br /> Suurimpana riskinä pitäisin kuitenkin tietoverkkoviestinnän turvattomuutta. Esimerkiksi ihmisten sähköpostiviesteihin on toistaiseksi aivan liian helppo päästä käsiksi. Luotettavaa salakirjoituskäytöntöä ei ole syntynyt, koska Yhdysvaltain viranomaiset haluavat varata itselleen oikeuden lukea kaiken maansa rajojen yli kulkevan sähköisen tietoliikenteen. Tästä syystä esimerkiksi amerikkalaiset ohjelmistoalan yritykset eivät saa viedä maasta viestintäohjelmia, joiden salakirjoitusta CIA ei pysty purkamaan. Poikkeusluvat myöntää Yhdysvaltojen puolustusministeriö. Kuinkahan moni suomalainenkaan yritys tietää, että esimerkiksi vähänkin pätevämpi tietoteekkari osaa tarvittaessa purkaa heidän viestintäjärjestelmänsä hienon salakirjoituksen.<br /> <br /> Mahdollisuudet kasvavat<br /> <br /> Suomen kuntien ja kaupunkien tietoyhteiskuntaa varten laatimat suunnitelmat rajoittuvat toistaiseksi lähinnä palveluista tiedottamiseen. Suunnitelmista vastaavatkin useimmiten kuntien tiedotusihmiset. Pelkkä tiedottaminen ei kuitenkaan hyödynnä kuin puolet tietoverkkojen mahdollisuuksista.<br /> <br /> Toisin kuin perinteisissä medioissa, tietoverkoissa yhteydenpito ei ole yksisuuntaista. Sen lisäksi että kunta tiedottaa toiminnastaan asukkailleen, myös kuntalaiset voivat pitää yhteyttä eri viranomaisiin sekä etsiä tietoa esimerkiksi kunnan palveluista ja luottamushenkilöiden valmistelemista päätöksistä. Myös viranomaisen työ helpottuu, kun hän voi vastata ihmisten sähköpostitse lähettämiin tiedusteluihin ajan kanssa, eikä hänen tarvitse änkyttää vastauksiaan ulkomuistista puhelimeen.<br /> <br /> Todellisesta kansalaisen tietoyhteiskunnasta voidaan puhua kuitenkin vasta silloin, kun ihmiset voivat tietoverkkojen välityksellä myös vaikuttaa yhteiseen päätöksentekoon, antaa virkamiehille ja luottamushenkilöille palautetta valmisteilla olevista hankkeista ja osallistua päätöksistä käytävään julkiseen keskusteluun.<br /> <br /> Historian painolasti<br /> <br /> Tekniikan näkökulmasta tämä kaikki on jo mahdollista, mutta asenteiden puolella riittää edelleen tehtävää, ennen kuin sekä viranomaiset että kansalaiset ovat valmiita aidosti vuorovaikutteiseen päätöksentekoon. Ihmiset ovat tottuneet, että asiat päätetään heidän puolestaan, samoin päättäjät. Jopa kunnan asioita käsittelevien Internet-uutisryhmien perustaminen on joissain tapauksissa osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi asiaksi.<br /> <br /> Suurissa kunnissa on muistettava myös historian painolasti. Kunnista löytyy usein vanhoja tietojärjestelmiä, joiden vanhentumista ei tahdota uskoa. "Eihän siitä ole kuin kymmenen vuotta kun se hankittiin!" Kaupunkien tietohallintopäälliköt saattavat edelleen ylpeillä kirjastojen infopäätteillä, joille nettailijat antavat lähinnä verkonpainon arvon. Virastoista löytyvien satojen tai jopa tuhansien vanhaan keskustietokoneeseen kytkettyjen päätteiden korvaaminen nykyaikaisilla, tietoverkkoon kytketyillä mikroilla on iso ja etenkin kallis urakka.<br /> <br /> Paras asiantuntija<br /> <br /> Jokaisen alueen asukkaat ovat oman ympäristönsa parhaita asiantuntijoita, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Toistaiseksi omaan ympäristöön vaikuttavien asioiden seuraaminen ja päätöksiin vaikuttaminen on vaatinut poikkeuksellista henkilökohtaista aktiivisuutta. Usein tapahtuneeseen herätäänkin vasta kun maansiirtokoneet jyrisevät ikkunan alla. Ja taas saavat poliisin kettinkeileikkurit töitä.<br /> <br /> Uuden tietotekniikan mahdollisuuksia on hyödynnettävä taiten. Pelkkä kokouspöytäkirjojen ymppääminen kaupungin WWW-sivuille ei riitä. Tieto on jäsenneltävä siten, että jokainen löytää helposti oman elämänsä kannalta keskeiset tiedot, oli sitten kyse lähipuistoon valmisteltavasta kaavamuutoksesta tai terveyskeskuksen aukioloajoista. Myös takaisinkytkennän on toimittava eli päätösten tekijöiden on seurattava tietoverkkojen välityksellä tulevaa kansalaispalautetta ja osallistuttava verkossa käytävään keskusteluun.<br /> <br /> Vaikka tietoverkot mahdollistavatkin aiempaa aktiivisemman osallistumisen yhteiseen päätöksentekoon, tämä vaatii heiltä nykyistä huomattavasti suurempaa aktiivisuutta. Tällä hetkellä kehityksen suunta on valitettavasti täysin päinvastainen. Jos ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa edes itseään koskettaviin asioihin, heitä on turha patistaa osallistumaan.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi World wide web luotiin, jotta kaikkien, myös muiden kuin insinörttien olisi helppo hakea tietoa Internetistä. Toisin kävi, sillä myös tiedon tarjoamisesta tuli helppoa, liian helppoa. Kuka tahansa pystyy halutessaan opettelemaan sen verran WWW-sivujen koodaamiseen käytettävän HTML-kielen alkeita, että saa jotain sotkua aikaan.<br /> <br /> Suurin osa WWW-sivuja pystyttävistä nettinauteista on kuin lapsia, jotka ovat saaneet leikkikaluksi vanhan kirjoituskoneen. Jokaisella on hirveä tarve naputella tekstiä paperille/webbiin ja kokeilla uuden lelunsa kaikkia ominaisuuksia. Väreillä, taustoilla, fonteilla, taulukoilla sun muilla kikkailun seurauksena suurta osaa WWW-sivuista ei pysty edes lukemaan. Punainen teksti pinkinkirjavalla taustalla ei ole verkossa mikään harvinainen ilmestys.<br /> <br /> Uutta koulutusta uuteen maailmaan<br /> <br /> Internet on uusi media, eikä sille ole vielä mudostunut omaa estetiikkaa. Tilanne on sama kuin esimerkiksi elävien kuvien alkuvuosina. Kukaan ei pysty syvällä rintaäänellä sanomaan, onko jokin WWW-sivu hyvä vai huono. Muiden arviointikriteerien puuttuessa jäljelle on jäänyt ainoastaan tekninen näyttävyys.<br /> <br /> Vaikka WWW-sivujen suunnittelun tutkintoja ei keneltäkään juuri löydy, Suomeen on viime vuosina syntynyt suuri joukko sivujen suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon erikoistuneita yrityksiä. Niistä lupaavimmat yrittävät yhdistää eri alojen osaamista. Haasteena onkin saada epäyhteensopivan koulutuksen saaneet insinöörit ja taiteilijat ymmärtämään toisiaan ja puhumaan samaa kieltä. Tilanne on molemmille osapuolille outo, onhan heitä pidetty inhimillisen kolikon vastakkaisina puolina. Hyvän WWW-palvelun suunnittelu ja toteutus vaatii kuitenkin kummankin osaamista.<br /> <br /> Osaajapula tuskin helpottuu tulevaisuudessakaan. Vaikka Suomi ylpeilee olevansa tietoverkkojen ja telekommunikaation edelläkävijä, suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ei valitettavasti ole ylpeilemisen aihetta. Siinä missä muualla maailmassa voi esimerkiksi taloustieteen yliopisto-opinnoissa erikoistua Internet-bisnekseen, suomalaisia koulutetaan edelleen menneen maailman ammateihin. Oppilaitoksissa omaksuttu tulosohjaus vaikeuttaa poikkitieteellisen opintokokonaisuuden rakentamista entisestään. Opiskelijoita ja heidän opintosuoritteitaan ei haluta päästää kasvattamaan samasta kakusta kilpailevien oppilaitosten tuloskirstua.<br /> <br /> WWW-sivuilla on myös lukija<br /> <br /> Teknisen näyttävyyden ja esteettisyyden ohella WWW-sivujen suunnittelijoiden tulee muistaa myös sivujen lukijoita. Onko sivun teksti helppolukuista? Ovatko kuvat informatiivisia? Löytääkö sivulta etsimänsä?<br /> <br /> Kaikkea informaatiota ei useinkaan kannata sijoittaa yhdelle WWW-sivulle, vaan aihetta eri näkökulmasta käsitteleviä sivuja voi olla useita. Sivujen lukija joutuu navigoimaan sivulta toiselle kaipaamaansa tietoa etsiessään. Tiedon ryhmittely eri sivuille, sivujen nimeäminen, navigointipainikkeiden suunnittelu ... tietääkö lukija, missä hän kulloinkin on?<br /> <br /> Sivuja lukeva nettisurffari voi eksyä klikkauksen päähän etsimästään, jos sivujen suunnittelija ei ole osannut asettua lukijan asemaan. Hän tuntee sivunsa liian hyvin huomatakseen kaikkia ongelmia. Hyvän WWW-suunnittelijan tunnistaakin siitä, että hän on tyytyväinen saadessaan kritiikkiä.<br /> <br /> Turhuuden markkinat<br /> <br /> Jos WWW-sivu ei ole ruma, se on todennäköisesti turha. Ketä kiinnostaa tietää, kuinka paljon kahvia on tällä nimenomaisella hetkellä (sekunnin tarkkuudella) Cambridgen yliopiston tietotekniikkalabran kahvinkeittimessä? Kyseinen ilmeisen vallankumouksellinen WWW-sivu on ollut ainakin BBC:n mielestä peräti radio-ohjelman arvoinen. Tämä ynnä muita Internetin kauhistuksia löytyy Internetin pahimmat palat -listalta eli URL-osoitteesta: http://www.deerfield.com/monkey/<br /> <br /> Henkilökohtainen suosikkini WWW-turhuuden markkinoilla on Paulin jääkaapin lämpötilan raporotiva WWW-sivu: http://www.hamjudo.com/cgi-bin/refrigerator<br /> <br /> Ihmisillä on suuri tarve tehdä WWW-sivuja paitsi itsestään myös harrastuksistaan. Vähemmällä vaivalla pääsisi seulomalla esimerkiksi Alta Vistan avulla jo olemassaolevia sivuja. Maailma on täynnään esimerkiksi sarjakuvaharrastusta käsitteleviä sivuja sekä linkkilistoja, joiden kautta näille sivuille löytää. Alta Vista löytää noin 2000 sellaista WWW-sivua, joiden otsikossa on sana comics.<br /> <br /> Pelkästään parhaat sarjakuvalinkkilistat sisältävä linkkilista sisältää jo useita kymmeniä osoitteita. Koin tämän karvaasti luvattuani, että kokoan ystävälleni luettelon Internetin parhaista sarjakuvia käsittelevistä WWW-sivuista. Pelkkä sivujen metsästys vei noin viikon, ja sivujen lajittelu ja luokittelu olisi vienyt toisen mokoman. Ja kuukauden kuluttua suuri osa löytämistäni linkeistä oli jo vanhentunut. Listaa tulee myös ylläpitää - tarkistaa vähintään kerran kuussa, ovatko listan sivut vielä olemassa vai eivät.<br /> <br /> Kyberpukkia odotellessa<br /> <br /> Joulukalenterin ensimmäisen luukun auetessa on mielenkiintoista huomata, että Joulupukilla on Internetissä montakin kotisivua. Jostain syystä Korvatunturilla ei kuitenkaan olla yhtä innostuneita verkossa surffailusta kuin vielä pari vuotta sitten. Moni suurellä hälyllä pystytetty Santa Claus -palvelin löytyy toki edelleen verkosta, mutta sisältöä ei ole päivitetty sitten viime joulun. Tässä olisi suomalaisella pukilla näytön paikka, jotteivät norjalaiset, ruotsalaiset ja grönlantilaiset pääse omine sivuineen levittämään väärää tietoa joulupukin kotimaasta.<br /> <br /> Tällä hetkellä suomalaisen Joulupukin kotisivu löytyy Lapin Yliopiston WWW-palvelimien uumenista, joiden yhteydet eivät nopeudellaan hurmaa. Esimerkiksi Espoon näkökulmasta on aivan sama, sijaitseeko WWW-sivu Rovaniemellä vai Tokiossa - sivun latautuminen oman koneen ruudulle kestää yhtä kauan. Ja jos japanilainen nettinautti yrittää lukea Joulupukin sivuja, yhteys kulkee Etelä-Suomen kautta...<br /> <br /> http://north.pole.org/ http://north-pole.org/ <br /> http://www.santa.claus.org/ <br /> http://www.telepost.no/Santa/ http://www.greenland-guide.dk/santa-claus <br /> http://home1.swipnet.se/~w-18297/tomten/santa.htm <br /> http://www.urova.fi/home/roikaup/santa/grsel.html<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Kuten Vesa viikko sitten kertoi, Internetin WWW-sivut ovat helpoin ja laajalevikkisin joukkoviestin sitten luolapiirrosten. Kuka tahansa, jolla on tietokone, Internet-yhteys ja levytilaa WWW-palvelimessa, voi tarjoata maailman miljoonien Internettaajien ihmeteltäväksi lähes mitä tahansa: kuvaa, tekstiä, ääntä, animaatiota, ... Ja juuri tässä on Internetin suurin ongelma. Se uhkaa tukehtua miljoonien WWW-sivujensa alle.<br /> <br /> Siksi kannattaakin aina harkita kahdesti ennen oman kotisivunsa perustamista:<br /> <br /> Mitä sivuillaan haluaa julkaista? Kenenkään ei kannata rakentaa vielä yhtä Betty Page (50-luvun pin-up-tähti) -sivua. Kaikkien verkosta löytyvien Bettie-sivujen selaamisessa riittää puuhaa kyllin.<br /> <br /> Miten sivut kannattaa rakentaa? Kaunis grafiikka ja efektit ovat toki näyttäviä, mutta jokainen ylimääräinen bitti ruuhkauttaa maailman tietoliikenneyhteyksiä entisestään.<br /> <br /> Ensimmäinen sivu<br /> <br /> Yksinkertaiset WWW-sivut kirjoitetaan niin kutsutulla HTML-kielellä, jonka keinot yleensä riittävät lähes kaikkiin tarpeisiin. Jos sivuun halutaan älykkyyttä eli sen halutaan esimerkiksi tekevän hakevan tietoja tietokannoista, joudutaan turvautumaan järeämpiin työkaluihin (java, cgi).<br /> <br /> Vaikka HTML-kielisten WWW-sivujen rakentamiseen on jo saatavilla ihan kelvollisia WWW-sivueditoreita, HTML-kielen perusrakenne on hyvä tuntea. En ole nimittäin löytänyt sellaista WWW-editoria, jonka tuottamaa koodia en olisi joutunut parantelemaan käsin.<br /> <br /> Vesa kertoi jo hieman HTML:n alkeista, mutta yksi lisätieto on vielä tarpeen. HTML-kielisessä dokumentissa on kaksi päälohkoa, head ja body:<br /> <br /> <br /> Hello world!<br /> <br /> <br /> Hei kaikki!<br /> <br /> <br /> :n ja :n väliin kirjoitettava head-lohko sisältää itse dokumentin tiedot ja määrittelyt, esimerkiksi WWW-sivun nimen. body-lohko sisältää puolestaan kaiken sen, mitä käyttäjä näkee ruudullaan.<br /> <br /> HTML-kielen syntaksin yksityiskohtia ei tässä kannata käydä läpi, mutta sen opiskelussa kannattaa noudattaa ohjelmoijan ensimmäistä perussääntöä: Jos et voi kopioida, plagioi. Eli aina kun löytää näyttävän ja hyvin toimivan WWW-sivun, kannattaa tutustua sen lähdekoodiin. Esimerkiksi Netscapessa tämä onnistuu Wiew-valikon Source-toiminnolla.<br /> <br /> Sivu kehyksiin<br /> <br /> Viime kuukausina WWW-sivuja on kehystetty kilvan. Kehykset eli framet mahdollistavat WWW-selaimen ikkunan pilkkomisen useaan eri osaan eli kehykseen. Käytännössä kukin kehys on oma itsenäinen HTML-dokumenttinsa. Esimerkiksi ikkunan vasemmassa kehyksessä voi olla sisällysluettelo, josta sivun lukija valitsee, mitä oikeassa kehyksessä näkyy.<br /> <br /> Vaikka kehysten avulla on mahdollista luoda todella näyttäviä WWW-sivuja, niiden osaamaton käyttö voi johtaa hyvittaviin lopputuloksiin. Kehyksiin jaetulta sivulta voi esimerkiksi löytyä linkki toiselle kehyksiin jaetulle sivulle jne. Lopulta selaimen ikkunassa ei ole mitään muuta kuin sisäkkäisiä kehyksiä!<br /> <br /> Kehyksiä sisältävien WWW-sivujen lukemiseen tarvitaan myös varsin tehokas selain, esimerkiksi Netscapen tai Explorerin uudehko versio. Unix-maailman lynxaajille kehyksiin jaetut sivut ovat täysin saavuttamattomissa.<br /> <br /> Moni vierastaakin kehysten käyttöä ja turvautuu ennemmin esimerkiksi HTML-taulukoiden hyväksikäyttöön. Kehykset ovatkin hyvä esimerkki siitä, että WWW-sivuilleen ei kannata sulloa kaikkea minkä HTML sallii. Ammattitaidolla toteutettu perusasioissa pitäytyvä sivu herättää lukijoissaan paljon suurempaa kunnioitusta kuin kaikki mahdolliset kikka kakkoset kokeileva viritys.<br /> <br /> Yksinkertainen on nopeaa<br /> <br /> WWW-surffareita ärsyttää erityisesti sivujen latautumisen hitaus. Usein vika ei ole kuitenkaan hitaissa yhteyksissä vaan taitamattomasti toteutetuissa WWW-sivuissa. Esimerkiksi suuri osa sivujen kuvista sisältää 16 miljoonaa väriä, vaikka samaan lopputulokseen päästäisiin 256:lla. 16 miljoonan värisävyn erottamiseen tarvitaan kuitenkin paljon suurempi kuvatiedosto kuin 256-väristä kuvaa varten. Usein pärjätään jopa vähemmillä eli 16 värillä.<br /> <br /> Usein kuvat ovat myös aivan liian suuria. Esimerkiksi viime EU-vaaleissa erään ehdokkaan vaalisivulla komeili koko näyttöruudun kokoinen kuva, jonka latautuminen vei jopa useita minuutteja. En tiedä, paljonko hän menetti ääniä ihmisten kirotessa kuvan kokoa, mutta verenpaine hänen sivullaan joka tapauksessa nousi.<br /> <br /> Viimeisin villitys eli animoidut gif-tiedostot ovat toinen tapa hidastaa sivujen latautumista. Pienikin animaatio kasvattaa tiedoston kokoa eli sen latautumisen viemää aikaa. Animaatio vie myös sivun lukijan huomion eli koko muu sivu jää helposti liikkuvan kuvan varjoon.<br /> <br /> Sivujen latautumista voi nopeuttaa myös jakamalla sivunsa pienempiin osiin. Koko kirjaa ei kannata sijoittaa yhdelle sivulle, vaan ensimmäisenä on sisällysluettelosivu, jolta löytyy linkki kirjan kunkin luvun omalle sivulle.<br /> <br /> Varovaisuus kannattaa<br /> <br /> Vesa kiinnitti viikko sitten huomiota myös Internetin tekijänoikeuskysymyksiin. Internet on tosiaan julkinen media, johon tekijänoikeussäädökset pätevät siinä missä muihinkin tiedotusvälineisiin. Omalle kotisivulle viattomasti sijoitettu Karvisen kuva voi johtaa hyvin kiukkuiseen yhteydenottoon Karvisen kustantajan taholta.<br /> <br /> Siitä ei ole kauaakaan, kun eräs Teknillisen korkeakoulun opiskelija sai hyvin tuimaa sähköpostia sekä Garfieldin oikeuksien omistajalta että TKK:n tietokoneiden ylläpidolta. Syynä oli nimenomaan Karvisen kuva opiskelijan omalla kotisivulla. Kuva oli löytynyt, koska sen nimenä oli ollut mielikuvituksekkaasti garfield.gif.<br /> <br /> Sen sijaan Calvin & Hobbesin piirtäjä Bill Watterson ei ole koskaan ollut kovin nuuka oikeuksistaan, ja WWW suorastaan tulvii C&H-aiheisia WWW-sivuja. Wattersonin tuotantoa näyttää löytyvän myös lähes jokaisen Internet-addiktin kirjahyllystä eli Bill Wattersonin valitsema linja on ilmeisesti lisännyt hänen sarjakuviensa myyntiä.<br /> <br /> Myös allekirjoittanut on ollut polttaa kertaalleen näppinsä: Tekijänoikeussuoja on voimassa myös taiteilijan poismenon jälkeen. Ja niin paljon kuin Tantun piirroksia ihailenkin, niiden levittäminen tietoverkossa ilman perikunnan lupaa rikkoi lakia.<br /> <br /> Toisaalta Internet on täynnään myös sellaista aineistoa, joka suorastaan huutaa tulla kopioiduksi. Verkosta löytyy tuhansia WWW-sivuja, joille on koottu nimenomaan kaikkien kopioitavissa olevaa grafiikaa ja äänitehosteita, esimerkiksi WWW-sivuille sijoitettavia kuvakkeita, animoituja gif-tiedostoja jne.<br /> <br /> Ja löytämänsä kuvatiedoston sieppaaminen on aina helppoa. Esimerkiksi Netscapessa riittää kun kuvaa klikkaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitsee valikosta asianomaisen toiminnon. Helppoa, joskaan ei kovin omaperäistä, luovuudesta nyt puhumattakaan.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Internet on ollut viimeisiä paikkoja, joihin on päässyt pakoon sekä urheilua että politiikkaa. Atlantan olympialaisten jälkeen urheilulta ei ole ollut enää turvassa sielläkään, ja viimeistään europarlamenttivaalit toivat myös politiikan tietoverkkojen maailmaan.<br /> <br /> Hitaammin, tahmeammin, myöhemmin<br /> <br /> Yksi Atlantan kisojen pääsponsoreista oli tietotekniikkajätti IBM, joka rummutti kisojen WWW-sivujen osoitetta suomenkin televisioruuduissa ilta illan jälkeen jo kuukausia ennen kisoja. Viesti meni perille liiankin hyvin. Yhteydet tukkeutuivat miljoonien internettaajien eri puolilta maailmaa yrittäessä ottaa selvää oman suosikkiurheilijansa menestyksestä ja siitä, mistä tässä kohussa oikein on kysymys. Tuloksena oli ruuhka, jonka ansiosta televisio ja etenkin tekstitelevisio osoittautuivat ylivoimaisesti nopeimmaksi ja kätevimmäksi tavaksi seurata olympialaisten tulosantia. Palkinnot ehdittiin jakaa ennen kuin edes väliaikatiedot latautuivat Internetin yli tietokoneen ruudulle.<br /> <br /> IBM tietoverkkoinsinöörit unohtivat myös yhden perustavaa laatua olevan ongelman. Vain heillä, alan ammattilaisilla on käytössään nopeat, suorat Internet-yhteydet. Loput ovat puhelinlinjojen, modeemien ja parhaimmillaankin ISDN-kaapeleiden varassa. IBM halusi Atlantan kisojen WWW-sivujen olevan näyttävät, sponsorinsa arvoiset. Sivuilla oli niin paljon kuvia ja muuta informaatiota, että niiden latautuminen Atlantin yli olisi ilman linjojen ruuhkautumistakin ajanut verkkosurffarit hermoromahduksen partaalle.<br /> <br /> Vaikka kuvat ja monimuotoinen visuaalinen ilme parantavat sivujen miellyttävyyttä ja myyvyyttä, ihmiset odottavat saavansa tietoverkoista nimenomaan ajan tasalla olevaa informaatiota. Myös tämän IBM ja kisajärjestäjät ilmeisesti unohtivat. IBM:n Atlanta-sivuilla mainostetaan edelleen, kuukausia kisojen jälkeen, että kisojen sivuilta tullaan saamaan viimeisimmät tulostiedot ja uutiset. Sen sijaan tietoa esimerkiksi kisojen Internet-palvelujen onnistumisesta ei tunnu löytyvän. Kisojen päätyttyä päättyi ilmeisesti myös WWW-sivujen ylläpito.<br /> <br /> Toiset Internet-vaalit<br /> <br /> Kuten Kinternetistäkin on saatu lukea, viime eduskuntavaalit olivat Suomen ensimmäiset Internet-vaalit. Vaikka jo tuolloin Internetissä yritettiin käydä vaalikamppailua, vasta viime viikonloppuna käydyt europarlamenttivaalit toivat poliitikot toden teolla tietoverkkoihin. Kaikilla merkittävillä poliittisilla ryhmittymillä oli Internetissä omat WWW-vaalisivut, samoin peräti 69:lla europarlamenttiin pyrkineellä ehdokkaalla. Eurovaaleissa nähtiin jopa ensimmäinen kaupallinen Internet-mainos kaupallisen hakupalvelun sivuilla. Lisäksi kannattaa mainita ehdokkaina olleiden kansanedustajien eduskunnan WWW-palvelimelta löytyvät sivut, joiden kautta pääsee esimerkiksi lukemaan heidän eduskuntapuheitaan.<br /> <br /> Suurin osa WWW-sivuilla nähdyistä ehdokkaista tarjosi verkkosurffareille ainoastaan paperimainoksensa sähköisen version. Sivuja ei myöskään ylläpidetty kunnolla eli monelta sivulta löytyi täysin vanhentunutta tietoa. Joukossa oli kuitenkin myös ammattitaidolla tehtyjä sivuja, joilta äänestäjä helposti löysi ehdokkaasta ja hänen kannoistaan etsimänsä tiedon.<br /> <br /> Varsinainen vuorovaikutus äänestäjien ja ehdokkaiden välillä jäi tietoverkoissa valitettavan vähäiseksi. Vain pari kolme ehdokasta hyödynsi tietoverkkojen vuorovaikutteista luonnetta ja pyrki aktiivisesti saamaan ja vastaamaan sähköpostiin. Tulevissa vaaleissa tällaisen suoran vuorovaikutuksen merkitys kuitenkin lisääntyy, sillä kynnys lähettää sähköpostia ehdokkaalle on paljon alhaisempi kuin ottaa häneen yhteyttä esimerkiksi puhelimella - ehdokkaalta voi kysyä juuri sen tärkeän kysymyksen, johon oma äänestyspäätös perustuu.<br /> <br /> Vaalidebattia ryhmissä<br /> <br /> Internetin keskustelurymistä, newseistä, vaalidebattia käytiin erityisesti kahdella alueella: sfnet.keskustelu.eu ja sfnet.keskustelu.politiikka, jossa aivan vaalien alla innostuttiin käymään myös kunnallisvaalikeskustelua. Toivottavasti verkosta löytyy neljän vuoden kuluttua myös kuntakohtaisia keskusteluareenoja, sillä nyt esimerkiksi Espoon joukkoliikennettä ruotinut keskustelu levisi koko maahan. Kymenlaakson kuntien vaaliteemoja käsitelleitä kannanottoja verkossa ei sen sijaan valitettavasti näkynyt. Toivottavasti virinnyt keskustelu ei tyrehdy nyt kun vaalit ovat ohi ja ehdokkaat valtuustoissa.<br /> <br /> Varsinaisia kunnallisvaaliehdokkaita saattoi bongata keskusteluryhmistä EU-ehdokkaita enemmän. Europarlamenttiin pyrkijöistä nähtiin keskustelurymissä omalla nimellään ainoastaan Esko Seppänen ja allekirjoittanut. EU-vaalikeskustelu keskittyikin lähinnä kysymykseen: "Onko EU-jäsenyydestä Suomelle etua vai haittaa?" Keskustelu siitä, mihin unionia tulisi parlamentin toimivallan mahdollisuuksien rajoissa kehittää, jäi vähemmälle huomiolle. EMU-jäsenyyden työllisyysvaikutuksista käytiin kuitenkin pitkä ja monipolvinen keskustelu.<br /> <br /> Keskusteluryhmät, newsit olivat hyvä kanava houkutella vierailijoita myös ehdokkaiden WWW-sivuille. Mielipiteitä herättäneen keskusteluviestin allekirjoitukseen liitetty URL-osoite vietteli monta politiikkaan skeptisesti suhtautuvaa nettinauttia vaali-WWW-mainoksen ääreen.<br /> <br /> Valinta-apua hakukoneista<br /> <br /> Tietoverkossa kampanjointi on halpaa, lähes ilmaista, jos tarvittava laitteisto ja yhteydet ovat olemassa. Se vie kuitenkin aikaa. Kiihkeimmän vaalikampanjan tiimellyksessä WWW-sivujen ylläpitoon, keskusteluryhmien seuraamiseen ja sähköpostiin vastaamiseen kului aikaa kolmesta neljään tuntiin päivässä. Jos ehdokas huolehti itse omasta nettikampanjastaan, häntä ei juuri verkon ulkopuolelle ehtinyt.<br /> <br /> Mutta vaikuttiko Internet varsinaisiin vaalituloksiin? EU-vaaleissa varsinainen nettikampanjointi ei juuri vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen. Sen sijaan eri tahojen Internetissä tarjoamat tietopalvelut saattoivat hyvinkin vaikuttaa. Esimerkiksi A-studion EU-ehdokkaille tekemään kyselyyn pohjautunut WWW-hakukone oli äänestäjien ahkerassa käytössä. Vastaamalla ehdokkaiden kanssa samoihin kysymyksiin äänestäjä sai ruudulleen luettelon ehdokkaista, jotka olivat heidän kanssaan useimmissa asioissa samoilla kannoilla. Näin äänestäjä sai edes hieman järjestystä ehdokkaisiin.<br /> <br /> Monipuolisemman hakukoneen tarjosi Suomen nuorisotyö Allianssi ry. Internet oli Allianssin järjestämien nuorisovaalien tärkein tiedonvälityskanava, jota käytettiin sekä nuorisovaaleihin osallistujien informointiin, äänestämiseen että tulospalveluun. Valitettavasti läheskään kaikki merkittävät ehdokkaat eivät saaneet Allianssin kyselyä täytettyä. Laajaan kyselyyn vastaaminen vei kahdesta kolmeen tuntia aikaa, minkä lisäksi järjestelmässä ilmeni myös teknisiä ongelmia. Toivottavasti Allianssi kuitenkin palaa seuraavissa vaaleissa asiaan.<br /> <br /> Lisätietoja euroehdokkaista saattoi hakea myös Eurooppalainen Suomi ry:n WWW-sivuillaan julkaisemiseman kyselyn tuloksista. Myös vaalien alla suurta kohua herättäneen europarlamentin hyllytetyn kyselyn tulokset löytyivät verkosta.<br /> <br /> Sen sijaan kunnallisvaalien tulosluetteloissa nähtiin myös nimenomaan Internetissä kampanjoineita valtuutettuja, joiden äänisaaliista merkittävä, jopa suurin osa oli peräisin tietoverkoista. Tietoyhteiskunta on jälleen vähän lähempänä.<br /> <br /> Käsiteltyjä linkkejä<br /> <br /> Atlantan kisat: http://atlanta.olympic.org/ <br /> IBM:n Atlanta-sivu: http://www.olympic.ibm.com/o_tech/acogsite.html <br /> Eduskunta: http://www.eduskunta.fi/ <br /> A-studion hakukone: http://www.yle.fi/a-studio/nfeukyse.html <br /> Allianssin harava: http://neuro96.alli.fi/harava/ <br /> Eurooppalainen Suomi ry:n kysely: http://neuro96.alli.fi/ep-ehdokkaat/ehdokkaa.html <br /> Europarlamentin hyllytetty kysely: http://site.inet.fi/ep/<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Suomi on todennäköisesti lähivuosina maailman ensimmäinen todellinen tietoyhteiskunta. Suomi on jo nyt sekä tietoverkkoteknologian että sen hyödyntämisen edelläkävijä. Myös viranomaiset ovat talkoissa mukana, ja esimerkiksi Valtiovarainministeriön asettaman Tikas-työryhmän mukaan Suomi on tietoyhteiskunta ennen vuosituhannen vaihdetta - neljän vuoden kuluttua.<br /> <br /> Mutta mistä tietoyhteiskunnassa oikein on kysymys? Millaista siellä on elää?<br /> <br /> Ojankaivuutalkoot <br /> <br /> Tietoyhteiskunnan ensimmäinen vaihe on kaivettu lapiolla. Suomen maaperään on upotettu tuhansia kilometrejä kaapelia, jotta joka kodista päästäisiin Tiedon valtatielle ilman että välillä joutuu kipittämään pitkospuilla. Kaikeksi onneksi kehitys on kehittynyt myös olemassaolevan teknologian soveltamisessa. Vanhaa kunnon kuparista puhelinkaapelia pitkin pystytään nykyään välittämään tietoa nopeudella, jota vielä kymmenen vuotta sitten pidettiin teoreettisesti mahdottomana. Joka talon seinään ei tarvitsekaan vetää omaa valokaapelia, kuten vielä jokin aika sitten arvioitiin.<br /> <br /> Ilmaista tietotyhteiskuntaan kytkeytyminen ei kuitenkaan ole. Pian yhä useammassa perheessä törmätään tilanteeseen, jossa kodin tietoliikennekapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Kun äiti surffaa Internetissä, isä puhuu puhelimessa, tytär lähettää faksia ja poika pelaa modeemilla Duke Nukemia koulukaverinsa kanssa, jopa Telen ISDN-liittymästä alkaa loppua puhti kesken.<br /> <br /> Kukaan ei enää naura kuullessaan, että minulla on kotonani kaksi puhelinta työpöydällä vierekkäin, modeemi, ISDN-modeemi, tietokone-faksi sekä tietysti puhelinvastaaja. Ne kaikki ovat todella käytössä - joskus jopa samaan aikaan.<br /> <br /> Mediat myllerryksessä <br /> <br /> Tietoyhteiskunnan kotiin tuomat muutokset eivät rajoitu puhelinpistokkeiden määrään. Kun esimerkiksi Suomen televisiokanavat digitalisoidaan, ohjelmatarjonta moninkertaistuu. Yhä suurempi osa ohjelmistosta suunnataan pienille erityisryhmille, koska kilpailu ohjelmien massamarkkinoilla käy liian ankaraksi.<br /> <br /> Ohjelmista yhä suurempi osa sisältää vuorovaikutusta eli katsojat ovat tietoverkkojen välityksellä yhteydessä studioon ja vaikuttavat ohjelman sisältöön. Kodeista pystytään välittämään jopa videokuvaa ohjelman tekijöille ja edelleen katsojille - suorana. Sen sijaan suuren huomion saaneiden tilausvideoiden suhteen olen skeptinen. Se on sama kuin joku selaisi sanomalehteä television ruudulla katsojien luettavana.<br /> <br /> Myös muut mediat joutuvat murrokseen. Painettu sana tuskin koskaan katoaa, mutta sen rinnalle syntyy erilaisia elektronisia kilpailijoita. Mielenkiintoisinta tässä on se, että sähköisen lehden tilaaja itse päättää, mitkä aiheet häntä kiinnostavat. Hän voi esimerkiksi tilata ainoastaan urheilu- ja paikallissivut - sekä niihin liittyvät mainokset.<br /> <br /> Palvelukseen halutaan<br /> <br /> Myös työelämä muuttuu. Vaikka perinteiset ammatit eivät katoa mihinkään, niiden tekijöiden määrä vähenee, ja niiden rinnalle syntyy uusia ammattikuntia. Ensimmäiset päätoimiset webbisurffarit on jo palkattu!<br /> <br /> Tapa tehdä työtä muuttuu. Vaikka sorvia ei voi pyörittää tietoverkkojen välityksellä, merkittävä osa työstä tehdään jo nyt muualla kuin varsinaisen työpöydän ääressä: kotona, kesämökillä, taksin takapenkillä. Suomessa joko täys- tai osapäiväistä etätyötä tekeviä henkilöitä on jo nyt yli 150.000, Euroopassa noin 15 miljoonaa. Heidän autonsa eivät tupruta pakokaasuja kaupunkien ruuhkautuneissa keskustoissa.<br /> <br /> Päivitettävät ihmiset<br /> <br /> Kaikki on siis hyvin ja kaunista? Toki, jos tämän tietoyhteiskunnan asukkaat ovat syntyneet ja kasvaneet tietoyhteiskunnassa. Me olemme kuitenkin toistaiseksi kaikki teollisen yhteiskunnan kasvatteja.<br /> <br /> Tietoyhteiskunnan synty voi hyvinkin tyssätä siihen, että vaikka teknologia on valmiina, ISDN-boksi seinässä ja tietokone olohuoneen nurkassa, me, ihmiset, emme ole valmiita. Tietotekniikan lisäksi myös ihmisten tiedot ja taidot on saatava ajan tasalle. Jos tälle osaamisvajeelle ei tehdä jotain, yhteiskunta uhkaa jakautua kahtia: osaajiin ja luusereihin. Osaajiin, jotka osaavat paitsi käyttää myös hyödyntää uutta teknologiaa ja tietorajoitteisiin luusereihin, jotka vieraantuvat työelämästä ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.<br /> <br /> Mistä työpaikka, kun metsätyökoneen ohjaamo muistuttaa lähinnä tieteisfilmien efektejä, ja navetan lypsykoneita ohjataan maatilan lähiverkon välityksellä. Samaan aikaan yhä suurempi osa julkisista palveluista siirtyy tietoverkkoihin, tietorajoitteisten kansalaisten ulottumattomiin. He tarvitsevat asiantuntija-apua käyttääkseen esimerkiksi veroviraston tai kansaneläkelaitoksen tietoverkkopalveluja.<br /> <br /> Esimerkiksi Saksassa viime vuoden keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan liki puolet (48%) saksalaisista kokee jo nyt jääneensä uuden tietotekniikan jalkoihin. Yllättävintä B.A.T.-tutkimuslaitoksen tuloksissa on kuitenkin se, että myös nuorista, 14-29-vuotiaista saksalaisista yli kolmannes kokee pudonneensa kehityksen kelkasta.<br /> <br /> Elektronien liikettä<br /> <br /> Kun teollisessa yhteiskunnassa keskeistä on se, että tuotetaan jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa, tietoyhteiskunnassa yhä suurempi osa työvälineistä ja työn tuloksista on pelkkää elektronien liikettä tietokoneen ja aivojen sisuksissa.<br /> <br /> Tietoyhteiskunnassa ihmisten on oltava itse aktiivisia ja kyvykkäitä tiedon hankkijoita, työstäjiä ja edelleen välittäjiä. Ei riitä, että saa tietoa, siitä on osattava suodattaa ja jalostaa tarvittavat osat. Tietoyhteiskunnassa ei ole sijaa kertakäyttökoulutukselle, vaan oppiminen jatkuu koko elämän ajan.<br /> <br /> Voidaankin kysyä, onko oikein, että ihmiset joutuvat kilvoittelemaan koko ikänsä, olemaan aktiivisia ja osaavia sekä työssä, yhteiskunnassa että kotona. Onko meillä oikeutta vaatia tätä kokonaiselta kansakunnalta.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Tietotekniikan kanssa askartelu on mihistä puuhaa, samoin tietoverkot. Vaikka niin ohjelmoinnin opintojaksoilla kuin Internetissäkin alkaa näkyä myös yksittäisiä naisia, tietoyhteiskunta uhkaa romuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon tähtäävän kehityksen. Mitä useampi työ vaatii tietotekniikan ja tietoverkkojen syvällistä ymmärtämistä, sitä vaikeampaa "naisellisen" epäteknisen koulutuksen saaneen henkilön on edetä urallaan. Lisäksi on havaittu, että varhaiset myönteiset kokemukset tietotekniikan käytössä edesauttavat ihmistä hankkimaan itselleen paremman koulutukseen.<br /> Vanhempien vika<br /> <br /> Perinteiseen tapaan syy voidaan jälleen vierittää vanhenpien niskoille. Kuinka monen tytön tiedätte saaneen syntymäpäivä- tai joululahjaksi tietokoneen? Ja jos tyttö jostain syystä erehtyy toivomaan tietokonetta, hänet ohjataan naisellisempien harrasteiden pariin, ratsastus- tai pianotunneille. Ei sillä etteikö ratsastus ja musiikki olisi hyvä harrastus, mutta samaan aikaan naapurin poika todennäköisesti opettelee tietoyhteiskunnan pelisääntöjen alkeita Internetin ja tietokonepelien ääressä. Hän voi olla nörtti, mutta niin on Yhdysvaltain rikkain mieskin.<br /> <br /> Vedin 80-luvulla usean kesän ajan nuorille tarkoitettuja tietokoneleirejä. Tyttöjä oli osallistujista alle viisi prosenttia, ja moni tyttö tuli leirille vain veljensä seuraksi. Leirille oma-aloitteisesti tulleet tytöt olivat kuitenkin paljon poikia motivoituneempia harrastuksessaan. He olivat joutuneet rikkomaan perinteisen roolimallin rajat. Onneksi myös heidän vanhempansa olivat antaneet heille siihen mahdollisuuden, sillä heidän ohjelmointityylinsä oli hyvin kehittynyt: he ajattelivat ensin ja koodasivat sitten. Juuri tällä tavalla toimivia ammattilaisia tietoyhteiskunnan rakentajiksi tarvitaan. Mutta kuinka monen tytön lahjat jäävät hyödyntämättä, koska heidän vanhempansa ja opettajansa eivät tue heitä?<br /> <br /> Kun poika ilmoittaa koulussa keskittyvänsä matematiikan ja fysiikan asemesta kieliin, vanhemmat ja opettajat ainakin yrittävät painostaa häntä harkitsemaan asiaa vielä kerran - matematiikkaa ja fysiikkaa ja kemiaa yms. lukemallahan saa itselleen hyvän ammatin. Miksei tyttöjen samansisältöistä aietta kyseenalaisteta? Eikö tytön tarvitsekaan hankkia itselleen hyvää ammattia?<br /> <br /> Sitä paitsi koko luonnontieteet vs. kielet -asetelma on täysin mieletön. Ei tietoyhteiskunnassa riitä, että osaa rakentaa tietoverkkoyhteyden mille maailman kolkalle tahansa - linjan toisessa päässä olevan ihmisen kanssa on osattava myös keskustella - ranskaksi, saksaksi, kiinaksi, espanjaksi, japaniksi, ... Pelkällä finglishillä ei pitkälle pötkitä.<br /> <br /> Ura vai perhe<br /> <br /> Mutta ei vanhempiakaan voi kaikesta syyttää. Vanhempien asenteiden ohella ongelmana ovat mm. tietokonepelit. Pelit houkuttelevat poikia kuin hunaja kärpäsiä. Jostain syystä tietokonepelit eivät kuitenkaan kiinnosta kaikkia tyttöjä, joiden ensisukellus tietotekniikaan jää näin kokematta: pojat ovat tyttöjä edellä jo ensimmäisen koulussa annettavan atk-oppitunnin alkaessa.<br /> <br /> Niin kauan kuin koulun atk-luokan ovessa on näkymätön lappu: tytöiltä pääsy kielletty, tilanne tuskin korjaantuu. Tietokoneen ympärille koulun jälkeen kerääntyvään poikarinkiin on tytön vaikea ängetä mukaan. Myös atk-opettajien on havaittu kohtelevan tyttöjä ja poikia eri tavoin. Pojille opettajat kertovat, miten oppilas selviää ongelmastaan, tytön kysyessä samaa asiaa opettaja tekee sen hänen puolestaan. Poika oppii ratkaisemaan tilanteen, tyttö ei!<br /> <br /> Yhdysvalloissa toimivan Committee on the Status of Women in Cumputer Science -komitean tekemän tutkimuksen mukaan vikaa on myös naisissa itsessään sekä yhteiskunnassa yleensä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi nekin naiset, jotka opiskelevat tietotekniikkaa, keskeyttävät opintonsa miehiä useammin. Selvityksen mukaan tietotekniikkaa korkeakouluissa opiskellevat naiset kärsivät neljästä keskeisestä ongelmasta: huonosta itsetunnosta, ohjauksen ja roolimallien puutteesta, sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä sekä uran ja perheen tasapainottamisesta.<br /> <br /> Barbie tv-ruudulla<br /> <br /> Vaikka yhden sukupolven tytöt on jo menetetty, korvaamatonta vahinkoa ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Esimerkiksi Fairbanksissa, Alaskassa on tehty mielenkiintoinen kokeilu, jossa koulutyttöjä kannustettiin puolen vuoden ajan tietotekniikan ja Internetin käyttöön. Tutkimuksen kuluessa suurin osa siihen osallistuneista tytöistä muuttui passiivisista tietokoneen pakkokäyttäjistä aktiivisiksi uusien mahdollisuuksien etsijöiksi.<br /> <br /> Miten tämä onnistui? Tutkimuksen tekijät eivät lähteneet liikkeelle tietokoneesta ja tietoverkoista itsestään vaan niiden käyttömahdollisuuksista. Tytöille tarkoitetut tietokonepelit tosin lähinnä loukkasivat koehenkilöitä: "Kuka haluaa meikata Barbieta tv-ruudulla?" Itse asiassa tyttöpelit heijastivat lähinnä pelit ohjelmoineiden miesten käsityksiä tyttöjen arvomaailmasta. Sen sijaan Internet, sähköposti ja WWW olivat sovelluksia, joita tytöt halusivat käyttää. Tytöt huomasivat, että he voivat hankkia ystäviä eri puolilla maailmaa ja keskustella yhteisistä harrastuksista.<br /> <br /> Jopa fleimaaminen, tietoverkoissa käytävät tulikivenkatkuiset järjen ja harkinnan tuolle puolen eskaloituneet riidat olivat tytöistä mielenkiintoisia, hauskoja kokemuksia. Väitteessä, että tytöt ovat miehiä sosiaalisempia, lienee vinha perä.<br /> <br /> Ongelmiakin toki ilmeni. Jopa taidemuseoiden WWW-sivujen tarjonta herätti tytöissä ihmetystä: "miksi Internetissä on paljon enemmän kuvia alastomista naisista kuin alastomista miehistä?"<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> Multimedia-PC, tehomodeemi ja IP-reititys löytyy jo joka toisesta mummon mökistä, eikä nettirajoitteisten kansalaistenkaan tarvitse hakeutua lähintä hyvin varustettua kirjastoa kauemmas Internetin aalloille päästäkseen. Nyt kun joku vielä kertoisi, mitä siellä kansainvälisessä tietoverkossa oiken tehdään.<br /> <br /> Internet-kauppiaat ovat myyneet Suomen kodit täyteen tietoverkkotekniikkaa, vaikka Internetin palvelutarjonta on edelleen lapsenkengissä. Tilanne on sama kuin omistaisi 28" HDTV:n, mutta lähetyksiä olisi vain yhdellä mustavalkoisella kanavalla. Ja senkin lähetykset pätkivät. Onko vähintään kymppitonnin Internet-investointi mennyt Kankkulan kaivoon?<br /> <br /> Varsinaista hyötyä Internetistä on vasta harvalla alalla. Oma tutkijan työni on tällainen poikkeus. Siinä missä ennen suunnistin kirjastoon, nykyään uuden ongelman pohdinta alkaa Internet-haulla. Ja sillä ongelma yleensä ratkeaakin, oli kyse sitten kirjallisuusviitteistä tai kriittisestä näkökulmasta multimedian oppimisvaikutuksiin.<br /> <br /> Suurimmalle osalle käyttäjiään Internet on kuitenkin edelleen harrastus ja ajanvieteväline.<br /> <br /> Sitä saat mitä annat<br /> <br /> Internet on siitä hauska paikka, että suurimmasta osasta sen annista vastaavat toiset Internetin käyttäjät. Esimerkiksi allekirjoittanut on koonnut omille Internet-sivuilleen paitsi tietoa itsestään ja työstään myös julkaisemiaan artikkeleita, esimerkiksi vanhoja Kinternet-kolumneja. Sarjakuvalehtien keräilijät voivat puolestaan tarkistaa, löytyykö heiltä minun kokoelmastani puuttuvia numeroita tai päinvastoin ja tehdä sähköpostitse osto-, myynti- tai vaihtotarjouksensa.<br /> <br /> Monelle käyttäjälleen Internet onkin ensi sijassa oman persoonan virtuaalinen laajentuma. Omilla WWW-sivuillaan, keskustelu- ja irc-ryhmisssä jokainen Internetin käyttäjä voi olla aidosti oma itsensä. Joillakin meistä persoonia on jopa useita, eikä esimerkiksi väärällä sukupuolella esiintyminen ole harvinaista. Annetaanpa joillakin WWW-sivulla neuvoja, miten tällaiset virtuaalitransseksuaalit saa paljastettua.<br /> <br /> Ilman Internetin käyttäjien aktiivisuutta verkko olisi autio ja tyhjä. Vaikka kaupallisesti tuotetut palvelut yleistyvät, niiden laadussa ei vielä ole kehumista. Toistaiseksi käyttökelpoisimpia ovat ns. hakupalvelut eli WWW-sivut, joiden avulla voi etsiä muita WWW-sivuja ;-)<br /> <br /> Vähemmän tärkeitä uutisia<br /> <br /> Uutismedianakaan Internet ei vielä hätkäytä. Miksi odottaa minuuttitolkulla Atlantan tulossivujen latautumista kisojen ruuhkauttamien yhteyksien läpi, kun TV välittää mielenkiintoisimmat palat reaaliajassa - kellon ympäri - koko kisojen ajan. Atlantan kisojen kyllästämille ihmisille Internet oli kuitenkin ainoa pakopaikka, jossa kisoihin ei tarvinnut törmätä, jos ei halunnut.<br /> <br /> Mielenkiintoisia mahdollisuuksia Internet toki tarjoaa. Esimerkiksi agenttiohjelma, joka poimii käyttäjää kiinnostavat uutiset kansainvälisen tietotoimiston Internet-palvelimelta ja tuo ne automaattisesti käyttäjän ruudulle, on jo todellisuutta. Myös CNN-uutiskanavan WWW-sivut ovat hyvä vierailukohde, jos uutishammasta alkaa kolottaa. Toimittaja ei enää päätä uutisten kuluttajan puolesta, mitkä uutiset ovat tärkeitä ja mitkä eivät.<br /> <br /> Arvojen taistelutanner<br /> <br /> Valinnanvapaudella on myös riskinsä. Tietoverkoista voi pian poimia paitsi itseään kiinnostavat uutiset myös omaa maailmankuvaa tukevan näkökulman näihin uutisiin. Vaarana onkin yhteiskunnan pirstoutuminen maailmanlaajuisiin ryhmittymiin, joiden on mahdotonta ymmärtää toistensa arvomaailmaa.<br /> <br /> Toistaiseksi arvojen törmäys on perustunut maantieteeseen. Esimerkiksi Kaakkois-Aasian ja Länsimaiden suhde Internetin vapauteen on ollut hyvin erilainen. Huonosta itsetunnosta kärsivien hallitusten on ollut vaikea sietää Internetissä esiintyvää kritiikkiä toimintaansa kohtaan ilman mahdollisuutta teljetä kriitikko kalterien taa. Esimerkiksi Singapore on rakentanut Internetin ja kansallisen verkkonsa väliin portin, joka päästää läpi ainoastaan viranomaisten hyväksymän informaation.<br /> <br /> Toisen esimerkin arvojen törmäyksestä Internetissä tarjoaa suomalaisen Johan Helsingiuksen ylläpitämän anonyymipalvelimen sulkeminen. Ilman palvelimen turvaamaa nimettömyyttä esimerkiksi turkkilaiset hallituksensa kurdi-politiikan vastustajat eivät voi enää turvallisesti osallistua aiheesta Internetissä käytävään keskusteluun.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Keskiverto tietokoneinsinöörin puheesta ei normaali ihminen ymmärrä kuin välimerkit. Kieli vilisee kovoja ja pehmoja, lerppuja ja korppuja, emoista ja prossuista nyt puhumattakaan. Ja kun kaksi bittinikkaria keskustelee keskenään, sanasto ei yksinkertaisesti ole tältä planeetalta - tuskin edes tästä aurinkokunnasta.<br /> <br /> Revisioitu jargon FAQ<br /> <br /> Mutta mitä jargon on? Itse asiassa jo sana jargon on jargonia ja tarkoittaa atk-ammattilaisten puhekieltä. Kirjakieli on nimeltään techspeak. Rajan vetäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä suurin osa techspeakin käsitteistä on alkujaan jargonia.<br /> <br /> Jargonin historia juontaa 50/60-luvulle eli nykyaikaisen tietotekniikan syntyhetkiin. Amerikkalaisten tutkimuslaitosten laboratoriossa työskennelleet nuoret insinöörit ja opiskelijat loivat uusia ideoita ja laitteita niin nopeassa tahdissa, että niitä kuvaamaan ei tahdottu ehtiä keksiä sanoja. Toki uusille käsitteille yritettiin antaa myös virallisia nimiä, mutta ne kokivat ohjausrasian (hiiri) kohtalon. Ne olivat liian keinotekoisia päivittäiseen käyttöön.<br /> <br /> Käyttöön vakiintuneet sanat ovat usein hyvin kuvaavia, ja niillä on mielenkiintoinen historia. Esimerkiksi adjektiivi foobar on alkujaan sotilasslangia ja juontuu sanoista: fucked-up-beyond-all-recognition. Tietokoneohjelmien lähdekoodin lähempi tarkastelu paljastaa, että foobar on myös varsin yleinen muuttujanimi, jota käytetään erityisesti kludgeja ohjelmoitaessa. Kludge eli kluge on puolestaan epämääräinen viritys, jolla korjataan ohjelmasta löydetty bugi, jonka todellista syytä ei ole löydetty, tai jonka kunnollinen korjaaminen olisi liian hankalaa.<br /> <br /> Sanan kluge historia juontaa puolestaan 30-luvulla markkinoilla olleeseen Kluge-merkkiseen paperinsyöttölaitteeseen, äärimmäisen monimutkaiseen mekaaniseen viritykseen, joka joskus jopa toimi. 40-luvulla sana siirtyi sotilasslangiin tarkoittamaan hienoa teknistä laitetta, joka lakkaa toimimasta heti kun se siirretään laivaan. Tietokoneslangiin sana siirtyi, koska ensimmäiset tietokoneet kehitettiin yhteistyössä armeijan kanssa. Niitä kun tarvittiin ammusten lentoratojen ja ydinpommin kehittelyn vaatimiin laskelmiin. Tietokoneohjelmaan viritetty kluge eroaa esikuvistaan siinä, että se yleensä myös toimii.<br /> <br /> Myös bugi-sanan tausta on mielenkiintoinen. Historian ensimmäisen bugin kun kerrotaan sananmukaisesti ryömineen tietokoneen sisään ja aiheuttaneen oikosulun sen eletroniputkissa.<br /> <br /> Emon lerppu korppu<br /> <br /> Tietokoneslangi on alusta alkaen lainannut sanoja yleiskielestä ja antanut niille uuden merkityksen. Suomeen syntynyt paikallinen jargon on tästä hyvä esimerkki. Vaikka osa täkäläisistä ilmaisuista on käännetty emolevyn ja kovon tapaan suoraan amerikkalaisesta sanastosta, meiltä löytyy myös täysin kotoperäisiä käsitteitä.<br /> <br /> Parhaan esimerkin tarjoavat levykkeet. Ensimmäiset kahdeksan tuuman levykkeet olivat pahvikuorisia ja hyvin taipuisia. Sana levyke taipui lerpuksi, mikä kertoo paljon niiden rikkountumisalttiudesta. Nimi periytyi vieläkin käytössä oleville 5,25 tuuman levykkeille, jotka oli toteutettu samalla teknologialla. Pienempinä ne eivät olleet aivan yhtä taipuisia, mutta lerppuja siitä huolimatta.<br /> <br /> Lerppujen ongelmien ratkaisuksi kehitettiin 3,5 tuuman kovakuorinen levyke, joka sai hyvin pian oman nimen: korppu. Sana maistuu samalta kuin lerppu ja kertoo olennaisen: korppu ei taivu.<br /> <br /> CD-ROM oli seuraava läpimurto. Tällä kertaa uutta sanaa etsittiin jopa kilpailun avulla, ja näin jälkikäteen ajatellen lopputulos ei voinut olla mikään muu kuin romppu. ROM (read-only-memory) on techspeak-sana ja tarkoittaa muistia, jota voidaan ainoastaan lukea.<br /> <br /> Suomen kaltaiseen pieneen kieleen ei kuitenkaan synny kuin peruskäsitteet. Vähänkin harvemmin tarvittavat sanat voivat vääntyä hirvityksiksi, joista Kielitoimistossa nähdään vain painajaisia: "Skasi-ohjaimen poweri krässäsi".<br /> <br /> Ja mitä nopeammin tietotekniikka kehittyy, sitä vaikeampaa sanaseppojen on pysyä kehityksen mukana. Internetin myötä arkikieleen tulvii uusia käsitteitä, joista läheskään kaikki eivät ole vielä vakiintuneet: "Mikä on freimatun webbisivusi urli?" Edes sanan Internet käännöksestä ei olla päästy yksimielisyyteen. Eikä sanatulva tähän lopu, päinvastoin. Virtuaalitodellisuussanasto on jo nurkan takana odottamassa.<br /> <br /> Pehmoa kovoa<br /> <br /> Tietokoneslangin on väitetty olevan myös vallan väline. Tietotekniikan ammattilaisten on arveltu ottaneen oppia lakimiehistä ja korostavan tärkeyttään terminologialla, jota rahvas ei ymmärrä. Turhamaisimpien yksilöiden kohdalla väite saattaa pitää jopa paikkansa, mutta todellisuudessa suurin osa atk-ammattilaisista ei yksinkertaisesti osaa muuta kuin jargonia. Kieli ja sanasto on yksinkertaisesti tippunut tietokoneiden ja -verkkojen kehityksen kelkasta.<br /> <br /> Jargoniin ja sen historiaan voi tutustua myös Internetissä. Tutustumisen arvoinen lähde, the Jargon File, löytyy URL-osoitteesta: http://kite.dcs.king.ac.uk/info/jarg300.info<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> Niin televisio kuin perinteinen, yksin pöydän kulmalla jököttävä tietokonekin alkavat olla matkansa päässä, ainakin mitä viihteeseen tulee. Niillä kummallakin on sama ongelma: inhimillisen vuorovaikutuksen puute. Mitä mieltä on tuijottaa television ruudulta tapahtumia, joihin ei voi vaikuttaa millään tavoin? Mitä mieltä on viihdyttää itseään tietokonepelillä, joka joutuu huijaamaan kyetäkseen tarjoamaan ihmiselle vastuksen?<br /> <br /> Viihteen voimalla<br /> <br /> Kun vielä 80-luvulla tietokone- ja tietoverkkotekniikan kehitystä vetivät eteenpäin Yhdysvaltain armeijan ja avaruushallinnon tarpeet, nyt veturina toimii viihde. Juhlapuheet tietoverkoista ostettavista tilausvideoista ovat kuitenkin osoittautumassa katteettomiksi. Videoiden välittäminen Internetissä on kuin lukisi sanomalehteä television ruudulta.<br /> <br /> Tietokonepelien viimeaikainen kehitys ennakoi tulevaa.. Pelien öhkömönkiäisten ohjaimissa on yhä useammin ihminen eikä muutaman rivin mittainen ohjelmanpätkä. Ja juuri siinä on tietoverkkopelien viehätys: inhimillisen vastustajan käytöstä on mahdotonta ennakoida. Ihminen oppii ja keksii aina vain uusia kujeita; Vain ihminen voi ohjata lentokoneensa tahallaan syöksykierteeseen päästäkseen toivottomasta pelitilanteesta pakoon.<br /> <br /> Idealtaan vekkopelit ovat yksinkertaisia. Jokainen pelaaja ohjaa yhtä pelihahmoa, armeijaa tai esimerkiksi hävittäjälentokonetta. Osa tai kaikki muut tietokoneen ruudulla näkyvät hahmot ovat muiden pelaajien ohjauksessa. Pelaajien tietokoneet käyttävät tietoverkkoja kertoakseen toisilleen, mitä kukin pelaaja tekee. Eli kun pelaaja A kääntää tietokoneensa peliohjainta, hänen pelihahmonsa kääntyy paitsi hänen oman tietokoneensa ruudulla myös pelaajien B ja C ruuduilla, olivat B ja C millä maailman kolkalla tahansa.<br /> <br /> Verkkopelejä on kahta tyyppiä. VerkkoDoomin kaltaiset toimintapelit etenevät raaliajassa ja pelaajat istuvat koneidensa ääressä pelin alusta loppuun. VGA Planetsin kaltaisissa strategiapeleissä pelaajat tekevät yhden siirron kerrallaan ja lähettävät siirtonsa peliä ylläpitävälle tietokoneelle, pelin isännälle. Ylläpitäjä käsittelee kaikkien pelaajien siirrot yhdellä kertaa esimerkiksi kerran päivässä tai viikossa ja lähettää tulokset pelaajille. Hyvä peli kestää kuukausia, jopa vuosia.<br /> <br /> Yhteistyö on voimaa<br /> <br /> Pelien väkivaltaisuudesta huolestuneille verkkopelit ovat helpotus. Verkkopeleissä ei yleensä roisku läheskään niin paljon verta kuin perinteisten toimintapelien hurmehipoissa. Pelkkää tietokonetta vastaan pelattaessahan vihollinen on aina täysin ylivoimainen. Esimerkiksi Duke Nukemin tai Quaken läpipelaamiseksi joutuu tuhoamaan satoja vihollisia.<br /> <br /> Kun vastustajat ovat ihmisiä, tilanne on toinen. Kukaan ei suostu tykinruoan osaan, vaan panee hanttiin minkä ehtii. Toki väkivaltapeleistäkin on tehty verkkoversioita, joissa hirviöitä lahdataan porukalla. Tai sitten voittaja on se, joka on viimeisenä elossa. Kun aseistus koostuu singoista ja moottorisahoista, pelit tuppaavat kuitenkin jäämään niin lyhyksi, että ne eivät ole enää hauskoja.<br /> <br /> Yleensä verkkopelit eivät ole kaikki kaikkia vastaan -otteluita, vaan pelaajat työskentelevät ryhmissä. Esimerkiksi Airwarriorin ja Warbirdsin kaltaisissa monen pelaajan lentosimulaattoreissa pelaajat ryhmittyvät kahdeksi kolmeksi joukkueeksi, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Jopa yhden koneen ohjaimissa voi olla useita henkilöitä. Suomalainen pelaaja näkee ruudullaan pommikoneen ohjaamon ja kontrolloi ohjaimia, britin ruudulla on pommitustähtäin, ja taka-ampumossa istuu japanilainen, jonka kookoon tähtäimissä nopeasti suurenevaa mustaa täplää ohjaa amerikkalainen pilotti.<br /> <br /> Pommikoneen miehistön tavoitteena voi olla esimerkiksi toisen joukkueen lentokentän it-patterien tuhoaminen, jotta perässä seuraavan joukkojenkuljetuskoneen ruumassa odottavat laskuvarjojääkärit voivat vallata kentän. Operaatiota suojaamassa ja häiritsemässä on joukko muiden pelaajien ohjastamia hävittäjiä ja it-pattereita.<br /> <br /> Myös historiallisia taisteluita otellaan uusiksi. Tällöin pelissä käytettävät lentokoneet, kartat ja osastojen sijoittelu on mahdollisimman lähellä esimerkiksi Kannaksen tilannetta suurhyökkäyksen alla.<br /> <br /> Raha ratkaisee<br /> <br /> Tietokonepelibisneksen liikevaihto oli jo ennen Internetin läpimurtoa suurempi kuin elokuvateollisuuden. Käänne tapahtui vuonna 1994, jolloin tietokonepeleihin tuhlattiin 32 miljardia markkaa, kun elokuvalippuja ostettiin vain 31 miljardilla. Saa nähdä, koska tiedotusvälineet heräävät uutisoimaan viimeisimmät hittipelit yhtä laveasti kuin Harlinin uusimmat elokuvat.<br /> <br /> Voi vain ihmetellä millaisiin mittoihin pelibisnes kasvaa verkkopelien myötä. Semminkin kun yhä useammasta kodista löytyy verkossa surffailua varten hankittu multimedia-PC, joka suorastaan huutaa verkkopeli-romppua CD-asemaansa.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Internet on standardien verkko. Ilman eri laite- ja ohjelmistomaailmat yhteensovittavia protokollia ja standardeja maailmanlaajuinen tietoverkko ei olisi edes mahdollinen.<br /> <br /> Maeaetaestä Mikael Jortaniin<br /> <br /> Standardoinnista huolimatta saavutus on melkoinen. Järjellä ja tietoteknisellä kokemuksella ajatellen on yksinkertaisesti mahdotonta, että Kotkan kaupungintalon uumenissa pyörivä PC pystyy Win95-käyttöjärjestelmineen keskustelemaan Japanissa pyörivän MacIntoshin System 7:n kanssa. Asiaa ei tee yhtään uskottavammaksi se, että sentraalisantran virkaa toimittaa epälukuisa joukko eri puolilla maailmaa sijaitsevia Unix-koneita.<br /> <br /> Itse asiassa vain yksi merkittävä asia on jäänyt tietoverkkojen rakentajilta standardoimatta: aakkoset. Edes tietotekniikkajätti IBM ei saa Atlantaan rakentamastaan huippunykyaikaisesta tulospalvelujärjestelmästä ulos kuin Haemaelaesen ja Maeaetaen kaltaisia hirvityksiä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kisaisännät suhtautuisivat, jos esimerkiksi Michael Jordania tituleerattaisiin tulosluettelossa Mikael Jortaniksi.<br /> <br /> Kadonnut Kinternet<br /> <br /> Viime sunnuntain Kinternet oli hyvä esimerkki epäyhteensopivien merkistöjen ongelmista. PC:llä kirjoitettu teksti toimitettiin MacIntoshin kautta latomakoneelle. Matkan varrelle mahtui kolmen tietokoneen lisäksi kolme eri tekstinkäsittelyohjelmaa, kolme käyttöjärjestelmää ynnä FirstClass ja Internet.<br /> <br /> Jo artikkelin lähettäminen tuotti ongelmia. Ensimmäisellä kerralla kaikki tekstin skandinaaviset merkit eli skandit olivat jääneet matkalle. Tai itse asiassa ne olivat muuttuneet joko alaviivoiksi (_) tai erikoismerkeiksi ([,{,|, ...). Vaikka ääkkössotkut ovat Internetin arkipäivää, vastaavaa joko-tai-surppua en ollut aiemmin nähnyt. Sotku oli yhtä sekava kuin sen selityskin: Ongelman lähteeksi paljastui tiedoston siirtäminen Word for Windows -tekstinkäsittelyohjelman kuutosversiosta seiskaversioon Word for MacIntosh -muodossa.<br /> <br /> Seuraava ongelma ilmeni jutun siirtyessä latomakoneelle. Se kun ei ymmärtänyt hymiöesimerkkiäni, vaan tulkitsi pienempi kuin -merkin (<) yhdessä pystyviivan eli putken (|) kanssa tarkoittavan tiedoston loppua. Tekstin loppuosa jäi siis kahden tiedostonloppumerkin väliin. Pakinan latomakoneen uumeniin jäänyt loppu julkaistiin maanantain lehdessä.<br /> <br /> Maapallon virallinen kieli<br /> <br /> Mutta miksi ihmeessä tietokoneet, joilta piin miljoonas desimaali käy kuin vettä vaan, eivät selviä nikottelematta niin yksinkertaisesta asiasta kuin äästä tai ööstä, ñ:stä tai &permil;:sta nyt puhumattakaan.<br /> <br /> Tietokoneet ja tietoverkot ovat käytännössä amerikkalaisia keksintöjä. Ensimmäisten merkistöstandardien laatijoille ei tullut pieneen mieleenkään, että maailmassa puhutaan muitakin kieliä kuin englantia.<br /> <br /> Alkuperäisen ASCII- merkistön (american standard code for information exchange) ilmaisemiseen käytettiin seitsemää bittiä eli siihen mahtui vain 2^7 eli 128 merkkiä. Kun tietokoneiden tarvitsemat erikoisemerkit ynnä muut hakasulut oli pakko mahduttaa mukaan, kansalliset erikoismerkit jäivät ASCIIn ulkopuolelle. Suomalaiset eivät ole siis ongelman kanssa yksin, vaan esimerkiksi sellaisten pienten kielten kuin ranskan ja espanjan puhujat joutuvat painimaan samojen pulmien parissa.<br /> <br /> Kreikkalaiset, venäläiset, arabit ja Kauko-Idän kansat ovat tietysti täysin paitsiossa. Heille ei riitä se, että paikallisella tasolla sovitaan {-merkin olevan itse asiassa pieni ä ja -merkin tarkoittavan isoa ö-kirjainta.<br /> <br /> Vain kahdeksan bitin tähden<br /> <br /> Vuosikymmeniä vanha ASCII on edelleen ainoa kaikkien tunnustama merkistöstandardi. Kansalliset erikoismerkit sisältävien kahdeksanbittisten eli 256-merkkisten ìstandardienî peli on edelleen kesken. Jopa PC ja Windows käyttävät erilaista kahdeksanbittistä merkistöä, MacIntoshista, IBM:stä, Decistä tai Hewlet Packardista nyt puhumattakaan. Ja kaikkia näitä löytyy Internetistä runsain määrin.<br /> <br /> Kun erikoismerkkejä sisältävää tekstiä siirretään järjestelmästä toiseen, sotku on valmis. Toisen järjestelmän ä-kirjain voi olla toisen järjestelmän kontrollimerkki ja päinvastoin.<br /> <br /> Sekaannusten välttämiseksi monet Internettiä koossa pitävät reitittimet yksinkertaisesti poistavat ylimääräiset kahdeksannet bitit kauttaan kulkevista viesteistä. Jos sähköpostiviestin ä:t ovat muuttuneet d-kirjaimiksi ja ö:t v:ksi, se on joutunut tällaisen pahoinpitelyn kohteeksi. Jotkin sähköpostijärjestelmät varautuvat tähän korvaamalla ääkkösten kaltaiset kummajaiset alaviivoilla tai kääntämällä ä:t a:ksi ja ö:t o:ksi.<br /> <br /> Ai niin, tiedostojen tai hakemistojen nimissä ei koskaan kannata käyttää skandinaavisia merkkejä.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Internet tarjoaa käyttäjilleen useita erilaisia tapoja keskustella tietoverkon muiden asukkien kanssa, ja nimenomaan avoin maailmanlaajuinen keskustelu on Internetin kantava voima. Eikä Internet tunnusta perinteisiä arvojärjestyksiä ñ jokainen viesti on yhtä arvokas, seisoi sen kirjoittajan pihalla sitten Lamborghini tai Samara. Mutta oli keskusteluareenana uutisryhmä, postituslista, MOO tai irc, näillä keskusteluilla on yksi yhteinen ongelma: sanojen sota, flame war!<br /> <br /> Asbestikalsarien tulikoe<br /> <br /> Flame war! Jos joku käyttäisi painetussa sanassa tai edes todistajien läsnäollessa samanlaista kieltä, kuin Internetissä näkee lähes päivittäin, hän saisi vastata sanoistaan raastuvassa. Esimerkiksi allekirjoittaneen on julkisella uutisalueella toivottu mm. kuolevan väkivaltaisen kuoleman. Eikä toiveen perusteluksi tarvittu kuin eräiden Amigan julkaisuohjelmien moittiminen edesmenneen C=lehden sivuilla.<br /> <br /> Sodaksi tilanne kärjistyy flamen uhrin vastatessa samalla mitalla. Ensimmäinen vastaväite ei aina välttämättä alita hyvän maun rajoja, mutta vastaus vastaukselta sananvaihto kuumenee, eikä uutisryhmää pian pysty lukemaan ilman asbestikalsareita.<br /> <br /> Alkuperäinen aihe jää unholaan kirjoittajien unohtuessa sättimään toisiaan. Usein sotaan liittyy myös muita kirjoittajia, joiden on valittava puolensa. Sovittelijoille ei näissä sodissa ole sijaa. Jos kinaaminen jatkuu, koko uutisryhmä, postituslista, MOO-maailma tai irc-kanava voi tukehtua siihen. Muut keskustelijat kaikkoavat rauhallisemmille vesille.<br /> <br /> Kasvoista kasvoihin moinen käytös ei tulisi kysymykseen, mutta miksi ihmisten itsekontrolli ei aina toimi Internetissä.<br /> <br /> Internetin päätoimittaja<br /> <br /> Internet on uusi maailma, jossa kaikki perinteiset pelisäännöt eivät toimi. Rytmiltään sähköinen keskustelu on hyvin nopeaa, kuin puhetta ilman ilmeitä ja äänensävyjä. Näkymättömän ja kuulumattoman keskustelukumppanin tunteista ei huomata piitata. Tämän sosiaalisen palautteen puuttuessa ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus pääsee helposti Internetin satojen miljoonien käyttäjien luettavaksi.<br /> <br /> Sosiaalisen kontrollin puutteen ohella ongelmana on Internet-keskustelujen esitysmuoto: teksti. Tekstiin suhtaudutaan kuin painettuun sanaan ñ etenkin jos tekstin aiheena on lukija itse mielipiteineen. Sillä ei ole väliä, luetaanko teksti paperilta vai tietokoneen ruudulta, paitsi että Internetillä ei ole päätoimittajaa, jonka haastaa oikeuteen. Vasta Internetin myötä olenkin oivaltanut, miksi lehtien päätoimittajien oikeudellinen vastuu on niin raskas.<br /> <br /> Aloittelijoiden ongelma<br /> <br /> Tutkimusten mukaan nimenomaan uudet Internetin käyttäjät, newbiet ovat alttiita sanasodan aloittajia. He eivät ole vielä sisäistäneet uuden ympäristönsä käyttäytymissääntöjä eli netikettiä. Netiketin tärkeimpänä sääntönä onkin olla välittämättä loukkaavista viesteistä. Kokenut Internetissä liikkuja tietää, miten ja miksi sanasodat syttyvät, ja osaa tarvittaessa niellä ylpeytensä.<br /> <br /> Konkarit tietävät myös varoa sarkasmia ja huumoria, jonka kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin vitsin ymmärtäminen. He osaavat myös lukea rivien välistä pilkkeen kirjoittajan silmäkulmasta, mutta siipiään vasta kuivatteleva aloittelija ei tunnista edes perushymiötä :-) haastavammista esityksistä *<|:-)} nyt puhumattakaan. Internetin huumaama newbie ei malta lukea keskustelualueiden FAQeista (frequently asked questions), mitkä kysymykset ovat tulenarkoja, ja mitkä aiheet on vuosien kuluessa kaluttu loppuun.<br /> <br /> Oman navan ympärillä<br /> <br /> Flame war ei ole niin yksinkertainen ilmiö, kuin ensi alkuun voisi luulla. Sen psykologiseen taustaan voi tutustua esimerkiksi lukemalla Storm A. Kingin artikkelin Effects of Mood States on Social Judgments in Cyberspace, joka löytyy URL-osoitteesta: http://www.coil.com/~grohol/storm1.htm.<br /> <br /> Vaikka King tunnustaakin, että Flame war -ilmiön syitä ei vielä täysin ymmärretä, hän yrittää selvittää, millaiset henkilöt ovat erityisen alttiita sanasodille. Lisäksi hän yrittää selittää mekanismia, joka näillä ihmisillä johtaa itsekontrollin pettämiseen.<br /> <br /> Kingin mukaan itsekeskeiset, masentuneet ihmiset ylireagoivat herkimmin lukemiinsa viesteihin. Itsekeskeisinä he ovat erityisen alttiita itseään koskeville viesteille, ja masentuneina he reagoivat voimakkaasti nimenomaan itseään tai mielipiteitään negatiivisesti käsitteleviin viesteihin. Kun kaksi tällaista henkilöä kohtaa, sota on valmis.<br /> <br /> Eli jos tunnet itsesi surulliseksi ja maailma tuntuu pyörivän oman navan ympärillä, ole kiltti äläkä hanki itsellesi Internet-yhteyttä ñ koskaan, kiitos!<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Ergonomit ja työsuojelijat ovat ponnistelleet vuosikymmeniä keventääkseen suomalaisten työtaakkaa. Vähitellen heidän uurastuksensa on alkanutkin kantaa hedelmää, ja yhä useampi suomalainen on päässyt sorvin vierestä tietokoneen ääreen. Kaikki on siis hyvin?<br /> <br /> Tietokoneiden terveyshaitoista on toki keskusteltu julkisuudessa jo pitkään. Omia näyttöruutujaan tuijottavat toimittajat ovat kuitenkin olleet pahasti hakoteillä pelätessään näyttöruudun säteilyn aiheuttavan syöpää tai kaihin. Tietokoneiden ja tietoverkkojen käytön yleistyessä todelliset ongelmat ja terveysviranomaisten painajainen on aivan muualla.<br /> <br /> RSI-syndrooman uhrit<br /> <br /> Saksassa joitakin vuosia sitten tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että toimistotöissä, tietokoneiden ääressä istuvat ihmiset ovat enemmän tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvilla sairaslomilla kuin rakennus- tai teollisuustöissä työskentelevät ihmiset. Eikö tilanteen pitäisi olla täysin päinvastainen? Lisäksi yli puolet tietokonetta työssään käyttäneistä henkilöistä käytti säännöllisesti särkylääkkeitä ja 15 prosenttia lääkitsi vatsavaivoja. Tietokonetta käyttämättön vertailuryhmä selvisi paljon vähemmillä pillereillä.<br /> <br /> Ensimmäiset merkit ongelman olemassaolosta saatiin jo 80-luvulla. Tuolloin Australiassa kiinnitettiin huomiota tietokoneita työssään pitkään käyttäneiden henkilöiden keskuudessa puhjenneeseen RSI-syndroomaan (repetitive strain injury eli toistuvaiskuormitusvamma). RSI-potilaan vuosia toistaman liikkeen ei tarvitse olla raskas, mutta esimerkiksi tietokoneen näppäilyn aiheuttama RSI on johtanut jopa täydelliseen työkyvyttömyyteen.<br /> <br /> Sitten 80-luvun sekä näppäimistöt että atk-kalusteet ovat kehittyneet eli tietokoneen käyttäjän ei enää tarvitse käyttää niin paljon voimaa kuin 80-luvulla. Toisaalta tietokoneiden käyttö on yleistynyt räjähdysmäisesti.<br /> <br /> Välilevyjen tuho<br /> <br /> Ergonomian tutkijat ovat antaneet nykyaikaiselle, tietotyötä tekevälle ihmiselle uuden leikkimielisen nimen: homo sedens, istuva ihminen. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään leikin asia. Meidän elimistöltämme kului 65 miljoonaa vuotta sopeutua kahdella jalalla seisomiseen. Nyt me istumme tietokoneen tai television ääressä lähes puolet elämästämme, eikä sopeutumisaikaa ole ollut kuin kymmenkunta vuotta.<br /> <br /> Ongelmaa on yritetty ratkaista yhä mukavammilla ja mukavammilla tuoleilla. Ensin nämä sohvakaluston hintaiset työtuolit tulivat toimistoihin, sittemmin niitä on alettu hankkia myös kotimikrojen ääreen.<br /> <br /> Mukavat tuolit ovat kuitenkin ongelman ydin. Niissä on liian mukava istua. Niissä ei tarvitse tuntikausiin liikuttaa yhtäkään lihasta. Tästä syystä tupakoivat tietokoneen käyttäjät potevatkin vähemmän selkä- ym. vaivoja. Nikotiininhimo pakottaa heidät aina puolen tunnin välein kiemurtelemaan taskusta tupakka-askin ja sytyttimen. Parhaassa tapauksessa he joutuvat menemään ulos tupakoimaan.<br /> <br /> Liikkumattomuus on selän pahin vihollinen. Selkärangan välilevyihin ei nimittäin johda verisuonia, vaan ne saavat happea ja ravintoa ja poistavat kuona-aineet osmoottisen vaihdon kautta. Kun välilevy puristuu selän liikkuessa kasaan, kuonat tulevat ulos. Kun välilevy venyy, happi ja ravinto menee sisään. Mutta jos selkä ìlepääî liian mukavan selkänojan varassa, välilevyn aineenvaihdunta estyy, ja välilevyjen solut kuolevat.<br /> <br /> Liian mukava työasento pahentaa myös selkälihaksia kipeyttäviä tulehduksia, mikä edistää kudostuhoa entisestään.<br /> <br /> Eräät tutkijat suosittavatkin ergonomisten työtuolien korvaamista jakkaroilla.<br /> <br /> Tuolista asiaa<br /> <br /> Jakkarat eivät ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Jokaisesta itseään kunnioittavasta konttorikalusteliikkeestä löytyy vähintään yksi polvituoli, jossa paino on polvien ja pakaroiden varassa. Selkänojaa polvituolissa ei ole lainkaan eli selkälihakset joutuvat pitämään selän notkon ryhdissä. Valitettavasti myös polvituolien yleistyminen aiheutti ongelmia. Vaikka selkävaivat vähän hellittivätkin ja jalkojen verenkierto parani, polvituoliin tuntikausiksi unohtuneet tietotyöläiset saivat riesakseen polvivaivat. Lisäksi polvituolien säädöt ovat usein puutteelliset. Jokaisesta vähänkin pidempään käytettävästi polvituolista tulisi löytyä ruuvi, jolla säädetään polvi- ja pakaratyynyn etäisyyttä. Ihmisten reisiluut kun ovat eri mittaisia.<br /> <br /> Tällä hetkellä parhaalta tuolivaihtoehdolta vaikuttaa ns. laublin tuoli, jossa puoliksi seistään, puoliksi istutaan. Käytännössä tämä tarkoittaa isoa kalustoremonttia, sillä samalla joudutaan myös työtasot, näytöt ja näppäimistöt nostamaan huomattavasti nykyistä korkeammalle.<br /> <br /> Mutta miten korkealle? Esimerkiksi näyttölaitteen ihanteellisesta korkeudesta on olemassa kolme eri koulukuntaa. Joidenkin mielestä näytön tulee olla silmien tasalla, joidenkin mielestä katselukulman on oltava 20 astetta alaviistoon, ja väittääpä joku, että niskalihasten staattinen kuormitus vähenee 60 prosenttia, jos näyttöä katsellaan 15 astetta yläviistoon.<br /> <br /> Pulssi nousuun<br /> <br /> Koko lähtökohta, perinteinen työn ja työasentojen keventäminen on väärä. Tietoyhteiskunnan ongelmana on, miten saada ihmisten pulssi nousemaan muutenkin kuin porno-giffejä Internetistä imuroimalla. Miten saada heidän ruumiinsa liikkumaan tietokoneen ääressä samalla kun heidän sielunsa surffaa tiedon valtateillä. Muuten me olemme lähivuosikymmeninä todella sairas kansakunta.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Kello on yksitoista yöllä lyönyt ja tyypillinen tietotyöläisen päivä alkaa olla pulkassa.<br /> <br /> Käynnistin päivän ensimmäisen tietokoneen jo ennen aamiaista ja piipahdin Tietokone Onlinessa tarkistamassa, oliko Amerikoista odottamani sähköpostiviesti tullut. Oli. Vastaaminen vei puolisen tuntia. Kello kymmeneltä istuin työpöytäni ääreen ja luin työpaikan tietokoneelle tulleen sähköpostin.<br /> <br /> Verkot veteen<br /> <br /> En lukenut 27 viestistä kuin tärkeimmät. Seitsemän viestiä lensi lukematta suoraan tietokoneen roskalaatikkoon. Viisi postituslistakoostetta siirrettiin niille varattuihin kansioihin odottamaan aikaa parempaa eli aikaa ylipäätään. Vain VTW:n eli Votersí Telecommunications Watch -listan luin heti: Clintonin hallitus oli vahvistanut valittavansa telekommunikaatiolain perustuslaittomuustuomiosta Yhdysvaltain korkeinpaan oikeuteen.<br /> Kaikkiaan postin lajittelu vei noin tunnin. Itse lähetin vain neljä viestiä.<br /> <br /> Seuraavaksi tein kierroksen Internetissä. Aloitin surffailun Dilbert-sarjakuvan kotisivulta http://www.unitedmedia.com/comics/dilbert/. Päivä on hyvä aloittaa naurulla, eikä atk-insinörtin arkeen sijoittuva Dilbert petä koskaan. Lukaisin iltapäivälehtien otsikot, tarkistin pörssikurssit ja piipahdin ISPIn (International Society for Performance Improvement) kotisivuilla, mutta ne olivat valitettavasti edelleen kesken. Training & Development -sivuiltakaan ei löytynyt mitään uutta.<br /> <br /> Tympääntyneenä päätin tarkastaa, olisiko verkkoon ilmestynyt mitään aivan uutta tutkimusprojektiini liittyvää aineistoa ja siirryin Digitalin Alta Vista -hakukoneen sivulle http://altavista.digital.com/. Arvoin erilaia avainsanoja ja noin puolen tunnin yrityksen ja erehdyksen jälkeen löysin WWW-sivun, jolta puolestaan löytyi linkki alaa sivuavan konferenssin sivuille. Lisäsin linkin arkistooni. Mikäli konferenssin ennakkotiedot pitäisivät kutinsa, sinne voisi tarjota artikkelia.<br /> <br /> Surffailun jälkeen oli aika lukea uutisryhmät. Koska minulla oli kiire, tyydyin selaamaan vain seitsemän mielenkiintoisinta. sfnet.keskustelu.viestinta.www.uutuudet-alueella kerrottiin uudesta suomalaisesta Eurooppa-tiedotuspalvelusta: http://www.vn.fi/vn/um/eutied.html, johon kävi tutustumassa. Sivut osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Niihin täytyy perehtyä ajan kanssa. Lisäsin linkin arkistooni.<br /> <br /> Lopulta aloin olla päivän tilanteen tasalla. Kirjahyllyn takaa samat aamutoimet jo lopettanut kollega ehdotti lounasta. Katsoimme Otaniemen WWW-sivuilta, mitä ruokaa oli tarjolla (http://www.tf.hut.fi/ravintola/ruoka.html) ja päädyimme spagettiin, vaikka sitä saadaksemme jouduimmekin kävelemään muutaman sata metriä.<br /> <br /> Verkko kiristyy<br /> <br /> Lounaan jälkeen luin aamupäivän sähköpostit. Kesälomat alkoivat jo näkyä: vain viisi viestiä, joista selvisin alle puolessa tunnissa. Oli aika käydä käsiksi varsinaisiin töihin.<br /> <br /> Ehdin kirjoittaa kyselylomaketta runsaan tunnin ennen kuin puhelin soi. Samaan tutkimusprojetiin osallistuva kollega halusi lainata piirtoheitinkalvojani omaa esitelmäänsä varten. Lupasin lähettää kalvot sähköpostitse. Olin kuitenkin ehtinyt jo arkistoida ne, ja oikean zip-tiedoston etsimiseen meni liki puoli tuntia.<br /> <br /> Takaisin kyselylomakkeen pariin. Muistin nähneeni jossain aihetta käsittelevän WWW-sivun. Paikansin etsimäni Alta Vistan avulla noin varttitunnissa. Lähde osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että päätin lisätä sen oman projektini WWW-sivuille. Sivujen päivittäminen osoittautui kuitenkin odotettua työläämmäksi. Osa sivujen tiedoista oli ehtinyt vanhentua. Sivujen päivittäminen vei yli tunnin.<br /> <br /> Verkko repeää<br /> <br /> Puhelin soi, kun palasin hakemasta päivän kahdeksatta kahvikupillista. Piirtoheitinkalvotiedostot olivat menneet matkalla sekaisin. Olin koodannut tiedostot väärin, ja jouduin kaivamaan ne uudelleen esiin.<br /> <br /> Sain lopulta kyselylomakkeen valmiiksi ja tulostin sen oikolukua varten. Iloni jäi kuitenkin lyhyeksi. Tietokone hyytyi kesken tulostuksen. Enkä ollut tietenkään muistanut tallentaa tiedostoa ennen tulostamista.<br /> <br /> Lähiverkon tulostuspalvelimen kiintolevy oli täyttynyt, ja syypää olin minä itse. Olin käyttänyt palvelimen kiintolevyä varmuuskopioideni välivarastona... Täyttymisen ei olisi pitänyt hyydyttää kuin tulostuspalvelin, mutta jostain syystä sekä palvelin että minun oma koneeni sekosivat. Vian etsintä ja korjaaminen vei lähes puolitoista tuntia, kadotetun työn uudelleen tekeminen toisen mokoman. Tällä kertaa muistin tallentaa työni ennen tulostamista.<br /> <br /> Verkon paikkuuta<br /> <br /> Luin vielä ennen kotiin lähtöä sähköpostit ja vastasin kolmeen viestiin. Ehdin kotiin kuudeksi ja päätin rentoutua pelaamalla tietokonepelejä. Olen mukana monen pelaajan verkkopelissä, johon on jätettävä siirto neljä kertaa viikossa. Yksi liittolaisistani oli ryhmittämässä joukkojaan selustaani. Välttävän puolustuksen rakentaminen vaatii lähes kaksi tuntia kuvaruudun tuijottelua.<br /> <br /> Lopulta käyn jälleen Tietokone Onlinessa, jossa isännöin Käytettävyys-keskustelua. Viestien lukemiseen ja kirjoittamiseen menee puolisen tuntia.<br /> <br /> Vuorokautta on siis vielä tunti jäljellä, ja olen jo kuluttanut siitä yli 11 tuntia tietokoneen ääressä, suurimman osan ajasta sähköpostia lukien ja kirjoittaen tai Internetissä surffaillen. Ja tämän artikkelin pitäisi olla ennen aamua Kymen Sanomien toimituksen sähköpostilaatikossa.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Uusin mennäviikolla WWW-kotisivujani ja pyysin tutulta Internet-surffarilta kommentteja. Olin käyttänyt joitain uusia kikkoja hyväkseni, ja sainkin ystävältäni pian palautetta: Nämä sinun sivusi eivät toimi! Olin syvästi hämmästynyt. Oman tietokoneeni ruudulla sivut toimivat oikein hyvin. Pikaisen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että ystäväni verkkoselainohjelma oli vanhentunut. Hän käytti markkinoiden uusinta valmista verkkoselainta. Kävimme äkkiä imuroimassa hänelle Internetistä ohjelman seuraavan version keskeneräisen beta-prototyypin, jota kaikki tosi nörtit käyttävät.<br /> <br /> Vain nopeat elävät<br /> <br /> Internetin myötä tietokoneohjelmistojen kehittely ja jakelu on muuttunut äärimmäisen nopeatempoiseksi. Perinteinen jälleenmyyntiketju monistuksineen, pakkaamoineen, kuljetuksineen, tukkureineen, vähittäismyyjineen ja kauppaan vaivautuvine asiakkaineen kestää huippuunsa hiottunakin vähintään kuukauden päivät. Nyt uusi ohjelma tai ohjelman uusi versio sijoitetaan ohjelman kehittäneen yhtiön WWW-sivuille, joilta asiakkaat käyvät seuraavana yönä imuroimassa sen tietokoneelleen. Maksuliikenne hoidetaan luottokortilla. Yhdysvalloissa kun ei tarvita asiakkaan allekirjoitusta, pelkkä luottokortin numero riittää.<br /> <br /> Kilpailu on niin kiivasta, että usein ohjelmat joudutaan laittamaan tietoverkkoon ennen kuin ne ovat kunnolla edes valmiita. Pääasia on, että ohjelma on asiakkaiden saatavilla ennen kilpailevaa tuotetta. Jo parin päivän etulyöntiasema voi olla ratkaiseva, etenkin jos kyseessä on täysin uusi sovellusalue. Esimerkiksi ohjelmistojätti Microsoftin verkkoselain, Internet Explorer on jäänyt pahasti Netscape Navigatorin jalkoihin. Netscape kun julkaisee selaimestaan uuden version aina parin kolmen kuukauden välein. Jokainen Netscapen uusi versio on laajentanut Word Wide Webin mahdollisuuksia tavalla, johon Microsoftin on ollut pakko mukautua - ja sisällyttää Internet Explorerin seuraavaan versioon samat ominaisuudet. Ja samaan aikaan Netscape kehittelee jo uusia kujeita.<br /> <br /> Keskeneräisyys kunniaan<br /> <br /> Netscape Navigatorin uudet versiot julkaistaan aina keskeneräisenä - tarkoituksella. Kyseessä on niin kutsuttu beta-versio eli varsinaisen ohjelman prototyyppi, joka periaatteessa sisältää ohjelman kaikki keskeiset toiminnot, mutta jota ei ole vielä kunnolla testattu. Beta-proton julkaisija ei ota mitään vastuuta prototyyppinsä toimivuudesta, eivätkä betan käyttäjät edes oleta ohjelman kaikkien toimintojen olevan vielä kohdallaan.<br /> <br /> Beta on käyttäjilleen ilmainen, mutta siitä huolimatta sen julkaiseminen kannattaa. Jos ohjelma on riittävän mielenkiintoinen, jo sen ilmainen beta voi saada kymmeniä, jopa satoja tuhansia käyttäjiä. Kellään ohjelmistovalmistajalla ei ole varaa näin laajaan testaajajoukkoon. Nyt betan käyttäjät testaavat ohjelman ilmaiseksi ja ovat vielä iloisia siitä. Esimerkiksi Windows 95:n beta-versio sisälsi erityisen virheraportointiohjelmiston.<br /> <br /> Hyvä beta on varsinaisen ohjelman paras mainos. Jos betan käyttäjät ovat tyytyväisiä, he todennäköisesti ostavat myös lopullisen tuotteen. Ja juuri tämä on ollut Netscapen valtti. Miksi hankkia Microsoftin selainta, kun Netscapelta on kohta tulossa uusi uusine toimintoineen, joita kaupassa olevassa Microsoftin ohjelmassa ei vielä ole.<br /> <br /> Shareware demon beta<br /> <br /> Jos ohjelmasta ei ole saatavilla beta-versiota eli se on valitettavasti jo valmis, asiakkaita voidaan koukuttaa ohjelman ilmaisella demo-versiolla. Demosta on poistettu osa varsinaisen tuotteen toiminnoista tai sen käyttöä on hankaloitettu esimerkiksi hidastamalla ohjelman latautumista tai rajoittamalla ohjelman toiminta-aika esimerkiksi kuukauteen. Siinä sitä sitten ollaan: juuri kun olet oppinut käyttämään ohjelmaa, tai pikemminkin tullut riippuvaiseksi siitä kuten allekirjoittanut Html Easy -nimisestä html-editorista, ohjelma ilmoittaa demon käyttöajan loppuneen ja lukitsee ohjelman. Eikä Html Easyn valmistaja tietenkään vastaa fakseihin eikä sähköpostiin - vaikka olisin ainoastaan halunnut ostaa heidän tuotteensa!<br /> <br /> Demojen ohella verkoissa näkee myös niin kutsuttuja shareware-ohjelmia. Shareware-ohjelmat ovat lähes tai kokonaan kokonaisia eli niistä ei puutu ainakaan kovin suuria osia. Shareware-ohjelman voi kuitenkin rekisteröidä, jos kokee sen itselleen erityisen hyödylliseksi. Rekisteröinti on yleensä varsin edullista, jopa niin edullista, että ihmiset tapaavat rekisteröidä hyväksi havaitsemiaan ohjelmia, vaikka heidän ei olisi sitä pakko tehdä. Tämä on ollut esimerkiksi Paint Shop Pro -grafiikkaohjelman menestyksen salaisuus. Todellisuudessa se on paljon monipuolisempi kuin useimmat, kovalla rahalla ostettavat grafiikkaohjelmistot.<br /> <br /> Enemmän tai vähemmän halpaa<br /> <br /> Etenkin peliohjelmia markkinoidaan nykyään demo- ja shareware-versioilla. Paras esimerkki on taannoinen Doom, ensimmäinen nimenomaan Internetissä levitetty peli, josta julkaistiin ensin rajoitettu demo, ja vasta sen jälkeen lopullinen versio. Myös Doomin lopullinen versio julkistettiin verkossa, mikä näkyi myös hinnassa. Kuluttajan maksettavaksi jäivät ainoastaan ohjelman kehittelykustannukset, sillä peli ei kuluttanut tukkurin tai kauppiaan hyllyä. Vain pelin ostajan luottokortin numero ja Doomin lopullisen version rekisteröintinumero vaihtoivat Internetin välityksellä omistajaa.<br /> <br /> Käytännössä kustannusten aleneminen voi tarkoittaa jopa sitä, että ohjelma on ilmainen! Mutta millä ohjelmoija sitten elää? Esimerkiksi lähiverkko-ohjelmia valmistava Novell noudattaa pirullisen nerokasta myyntistrategiaa. Sen lähiverkko-ohjelmat jakautuvat kahteen ryhmään, niin kutsuttuihin palvelin- (client) ja työasemaohjelmiin (server). Yksittäisiin lähiverkon tietokoneisiin sijoitettavat työasemaohjelmat ovat ilmaisia, mutta näitä työasemia palvelevaan tietokoneeseen asennettavat palvelinohjelmistot maksavat rahaa.<br /> <br /> Novellin ideassa on kaksi koukkua. Ensinnäkin ilmaiselle työasemaohjelmalle ei tarjota käyttäjätukea eli jos ohjelman käyttäjällä on ongelma, hän ei saa Novellilta apua. Toiseksi Novell-lähiverkko-ohjelmat ovat alaspäin yhteensopivia eli vanhaa palvelinohjelmistoa käyttävässä lähiverkossa voi käyttää uutta työasemaohjelmistoa. Eli ensin ihmiset asentavat työpaikalla tietokoneisiinsa uuden, ilmaisen työasemaohjelman, ja haluavat sitten käyttää kaikkia sen uusia ominaisuuksia - eli työnantajan on ostettava palvelintietokoneisiin uudet palvelinohjelmistot. Ja ne eivät ole ilmaisia, päinvastoin.<br /> <br /> Kinternet 1.03b<br /> <br /> Vaikka kauppaan tuleva ohjelma olisikin valmistajan mukaan valmis, se ei vielä takaa sitä, että se toimisi. Vanha tietokoneviidakon sananlasku sanookin: - älä koskaan osta ohjelman versiota numero 1.0. Viime vuosina tämä on pätenyt etenkin Microsoftin tuotteisiin, jonka tekstinkäsittelyohjelman, MS Wordin bugilistat ovat nousseet alan legendaksi.<br /> <br /> Mitä monimutkaisempi ohjelman versionumero on, sitä enemmän siitä on korjattu virheitä. Otetaan esimerkiksi Netscape Navigator Gold 2.02 eli kyseessä on ohjelman toinen versio, johon on kahteen otteeseen tehty pieniä muutoksia. Jos versionumero olisi ollut 2.2, muutokset olisivat olleet merkittäviä. Lisäksi numeron perästä voi löytyä myös kirjaimia pelkkien ohjelmointivirheiden korjaamisen merkiksi, esimerkiksi MS Word 2.0e -ohjelmasta on korjattu virheitä viisi kertaa.<br /> <br /> Mutta mitä tehdä, jos omistaa ohjelman 1.00 -version, joka sotkee koneen kerran päivässä? Jos uutta versiota ei löydy tietoverkoista, aina voi yrittää löytää niin kutsutun paikan eli patchin. Paikka on ohjelma, joka päivittää ohjelman vanhan version uudeksi. Paikkoja harrastetaan erityisesti peliohjelmamarkkinoilla.<br /> <br /> Kummalliseksi kaiken tämän tekee se, että niin parin sadan markan pelien kuin tuhansien markkojen hyötyohjelmienkin ostajat ovat valmiita toimimaan keskeneräisten tuotteiden koekäyttäjinä - ja usein myös maksamaan siitä?<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Keskiviikkona 12. kesäkuuta koettiin historian taatusti laajimmat juhlat. Internetissä pidettiin maailmanlaajuiset bileet! Suomessa oltiin tosin jo ehditty pitkälle torstain puolelle ennen kuin tieto juhlien aiheellisuudesta saapui tänne asti.<br /> <br /> Internet täynnä ilotulitteita<br /> <br /> Juhlien alkusanat lausui kolme philadelphialaista tuomaria, jotka totesivat monipolvisen oikeudenkäynnin päätteeksi yksimielisesti, että presidentti Clintonin helmikuussa allekirjoituksellaan vahvistaman telekommunikaatiolain (Telecommunications Bill) soveliaisuusasetus (Communications Decency Act) on Yhdysvaltain perustuslain sanavapauspykälän vastainen.Yhdysvaltain viranomaiset eivät siis saa kontrolloida Internetin sisältöä, ellei se riko muita Yhdysvaltain lakeja. Tekijänoikeussuojatun aineiston, lapsipornon tai muun laittoman materiaalin levittäminen ei siis edelleenkään ole laillista - edes Internetissä.<br /> <br /> Tieto tuomareiden päätöksestä levisi Internetissä sananmukaisesti valon nopeudella. Siinä missä tuhannet WWW-sivut helmikuussa saivat mustan taustan Internetin käyttäjien surressa lain allekirjoittamista, keskiviikkona Internet täyttyi ilotulistusraketeista ja linkeistä juhlien aiheeseen eli oikeuden 175-sivuiseen päätökseen: http://www.vtw.org/speech/<br /> <br /> Eikä juhlinta rajoittunut vain tietoverkkojen uumeniin. Heti oikeuden päätöksen jälkeen järjestettiin eri puolilla Yhdysvaltoja (esimerkiksi New Yorkissa, Pitssburgissa ja San Franciscossa) suuret voitonjuhlat.<br /> <br /> Kaikki eivät kuitenkaan riemastuneet oikeuden päätöksestä. Vaikka suurin osa Internetin käyttäjistä puolustaakin äänekkäästi tietoverkkojen vapautta, Intenettiä kuriin vaativille tahoille, esimerkiksi Yhdysvaltain perhetutkimusneuvostolle (Family Research Council) sekä republikaanien konservatiiveille päätös oli karvas pettymys.<br /> <br /> Internetin asukit riemuitsivat myös Yhdysvaltain ulkopuolella, sillä Yhdysvaltojen lainsäädäntö vaikuttaa tietoverkkoihin maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi useimmat Euroopan maat ovat vasta suunnittelemassa omaa tietoverkkolainsäädäntöään, ja Yhdysvaltain tilannetta seurataan tarkasti myös Atlantin tällä rannalla. Eri maiden tietoverkkolakien on oltava mahdollisimman yhteensopivat, jotta niiden kiertäminen ei olisi yhtä helppoa kuin nykyisin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sananvapaus suojaa myös natsipropagandaa eli saksalaiset uusnatsit käyttävät amerikkalaisia Internet-palvelimia aatteensa levittämiseen kotimaassaan.<br /> <br /> Kaksi vuotta vankeutta ja sakot päälle<br /> <br /> Telekommunikaatiolain soveliaisuusasetusta laittomana pitäneiden kantajien joukossa oli mm. yli 40.000 Internetin käyttäjää, Yhdysvaltain kirjastoyhdistys (American Library Association), Yhdysvaltain kirjakauppiaat (American Booksellers Association) sekä esimerkiksi kirjakustantajien, aikakaus- ja sanomalehtien julkaisijoiden ja journalistien yhdistykset. Lisäksi kantajina oli useita tietokonealan suuryrityksiä, esimerkiksi Microsoft, Apple ja Compuserve.<br /> <br /> Asetuksen pelättiin vaikeuttavan esimerkiksi AIDS- ja perhesuunnitteluvalistusta, koska valistuksessa käytettävä sanasto on suurelta osin ìsopimatontaî eli asetuksen mukaan Internetissä käytettynä rangaistavissa jopa kahden vuoden vankeudella ja 250.000 dollarin sakoilla. Jo asetuksen nostattama kohu on johtanut ongelmiin. Esimerkiksi eräs verkkoyhteyksien välittäjä sulki asiakkailtaan pääsyn Internetin keskustelualueelle, jossa käytettiin toistuvasti sanaa rinta, breast. Kyseisellä alueella keskusteltiin rintasyöpäleikkausten jälkihoidosta, mutta sitä ei sopimattomia sanoja keskusteluista seulonut tietokoneohjelma voinut tietää.<br /> <br /> Myös esimerkiksi kirjojen sähköisten versioiden levittäminen uhkasi käydä mahdottomaksi. Suurin osa kaunokirjallisuudesta ja melkoinen osa tietokirjallisuudestakin olisi tietoverkkoon siirrettynä rikkonut asetuksen soveliaisuuspykäliä ja vienyt kirjan julkaisijan leivättömän pöydän ääreen.<br /> <br /> Tärkeämpää kuin lehdistön vapaus<br /> <br /> Oikeudenkäynnin ydinkysymykseksi muodostui se, tulisiko Internet rinnastaa painotuotteisiin vai yleisradiotoimintaan. Yhdysvaltain perustuslaki ei salli painotuotteiden sensurointia, mutta radio- ja televisio-ohjelmien sisältöä voidaan jossain määrin kontrolloida etenkin lasten varjelemiseksi seksiltä. Tuomarit kuluttivatkin paljon aikaa ymmärtääkseen, mistä Internetissä oikein on kysymys. Välistä he joutuivat tosin toppuuttelemaan todistajiksi kutsuttuja Internet-asiantuntijoita ja pyysivät heitä ìpuhumaan kieltä, jota ihmiset ymmärtävätî.<br /> <br /> Perehtymisen tuloksena tuomarit tulivat siihen johtopäätökseen, että Internettiä ei voi rinnastaa mihinkään muuhun tiedotusvälineeseen: ìVuorovaikutteisimpana olemassaolevana massaviestimenä Internet ansaitsee parhaan mahdollisen suojan valtiovallan vaikutusta vastaan.î<br /> <br /> Tuomarien lausunnon mukaan Internet-sananvapaus on jopa tärkeämpää kuin esimerkiksi lehdistön vapaus, sillä muutaman toimittajan asemesta Internettiin kirjoittavat kaikki sen käyttäjät. Internetin sensuroiminen tarkoittaisi käytännössä samaa kuin puheen sensuroiminen. Tuomari Dalzell kutsuikin lausunnossaan Internettiä ìdemokraattisimmaksi tiedotusvälineeksi, jonka ihmisen mielikuvitus on kyennyt luomaan.î Ei siis ole siis mikään ihme, että esimerkiksi Kiina, Saudi-Arabia ja Singapore ovat jo radikaalisti rajoittaneet kansalaistensa oikeutta käyttää kansainvälisiä tietoverkkoja.<br /> <br /> Philadelphiassa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Internetin vuorovaikutteisen luonteen ansiosta esimerkiksi pornograafista aineistoa ei ilmesty kutsumatta kenenkään näyttöruudulle, vaan käyttäjän on aktiivisesti haettava sitä. Lapset eivät siis vahingossa näe mitään sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät soisi heidän näkevän. Vanhemmat voivat myös asentaa lastensa tietokoneisiin vahtiohjelmia, jotka sulkevat pääsyn sellaisille tietoverkon alueille, jotka sisältävät esimerkiksi pornokuvia tai eroottisia kertomuksia.<br /> <br /> FBI rysän päältä kiinni<br /> <br /> Sopimattomuusasetuksen tarina ei kuitenkaan päättynyt Philadelphiassa. Clintonin hallitus on jo ilmoittanut vievänsä asian Korkeimpaan oikeuteen, jonka tuomarit nimitetään osittain poliittisin perustein. Tällä hetkellä enemmistö Korkeimman oikeuden tuomareista on konservatiivejä.<br /> <br /> Kaikki eivät ole kuitenkaan jaksaneet odottaa edes Philadelphiassa annettua päätöstä. FBI jäi joitakin viikkoja sitten rysän päältä kiinni sen agenttien aloitettua tietoverkkopalvelujen sopimattomuuden tutkimisen, vaikka sopimattomuusasetuksen perustuslaillisuudesta nostetun kanteen käsittely oli vielä kesken.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Siirtyminen tietoyhteiskuntaan on monessa suhteessa saman luokan mullistus kuin Euroopan Unioniin liittyminen. Tietoverkkoja pitkin etenevä muutos tulee ulottumaan suomalaisiin koteihin ja työpaikkoihin tavoilla, joita on vaikea vielä edes kuvitella. Tietoyhteiskunnasta on kuitenkin vaikea järjestää kansanäänestystä, sillä vaihtoehtona on ainoastaan Pohjois-Korean tie. Tietoverkkojen ulkopuolelle on mahdotonta jäädä, mutta voiko Suomen kaltainen pieni maa millään tavoin vaikuttaa siihen, millaisessa tietoyhteiskunnassa me muutaman vuoden kuluttua elämme? Kenen käsissä on, millaiseksi tietoyhteiskunta muodostuu?<br /> <br /> Kadonneen rikospaikan tapaus<br /> <br /> Internetin ongelmana on sen sijainti - tai pikemminkin sijainnin puute. Se on kaikkialla, mutta ei missään. Kenen lainsäädäntö Internetin käyttöä ja sisältöä kontrolloi? Missä oikeusistuimessa Internetissä tehdyt rikokset tutkitaan? Ja kuka on vastuussa, kun Internettiä käytetään laittomiin tarkoituksiin? Sitten joskus kun lainsäädäntö lopulta on olemassa.<br /> <br /> Otetaan esimerkki: Suomalaisen Internet-yhteyden tarjoajan asiakas sijoittaa WWW-sivuilleen saksalaisesta nuortenlehdestä skannaamiaan kuvia. Kuvat imuroi kiintolevylleen mm. amerikkalainen Internetin käyttäjä. Kuvien tekijänoikeuksien ranskalaista haltijaa kiinnostaa tietää, kenet hän haastaa oikeuteen, ja missä. Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että syyllinen on kuvat skannannut suomalainen, ja rikos on tehty Suomessa, mutta todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen.<br /> <br /> Rikollinen ja rikospaikka voivat olla hyvin venyviä käsitteitä, kun on puhe tietoverkoista. Esimerkiksi Yhdysvaltain uusi telekommunikaatiolaki, jonka perustuslaillisuutta tosin vielä tutkitaan, pitää Internet-yhteyden tarjoajaa vastuussa siitä, mitä asiakas yhteydellään tekee. Jos painotuotteisiin sovellettaisiin samaa periaatetta, Postilaitos olisi vastuussa jokaisen kantamansa kirjeen ja lehden laillisuudesta.<br /> <br /> Yhteissaunasta kalterien taa<br /> <br /> Esimerkki elävästä elämästä on peräisin Yhdysvalloista. Kaliforniassa sijainneen Amateur Action BBS:n ylläpitäjät, Robert ja Carleen Thomas tuomittiin vuoden 1994 joulukuussa vankeuteen siveettömän materiaalin välittämisestä puhelinlinjoja pitkin. Tapauksen tekee erikoiseksi se, että heidät tuomittiin Memphisissä, ei Kaliforniassa.<br /> <br /> Kaliforniassa Amateur Actionin tapaus ei olisi johtanut oikeustoimiin, koska Yhdysvaltain siveettömyyslainsäädäntö perustuu ìpaikalliseen normistoonî eli se mikä on laillista vapaamielisessä Kaliforniassa on laitonta vanhoillisessa Memphisissä. Rikospaikaksi saatiin Memphis imuroimalla siveettömät kuvatiedostot modeemilla Kaliforniasta Memphisissä sijainneen tietokoneen kovalevylle. Rikospaikka ei siis määräydy sen mukaan, missä lainvastainen informaatio sijaitsee vaan sen mukaan, missä se luetaan.<br /> <br /> Tällä periaatteella esimerkiksi suomalaisten WWW-sivujen laatijoiden kannattaa olla hyvin varovaisia, jotta eivät riko minkään maailman maan tai osavaltion lainsäädäntöä. Muuten heidät voidaan haastaa vastaamaan sivuistaan ko. maassa. Esimerkiksi herrasväki Thomas joutui asianajajineen lentämään Amerikan mantereen toiselle laidalle oikeudenkäyntiin. Omaan moraalikäsitykseen ei tässä asiassa kannata luottaa. Esimerkiksi perinteinen suomalainen koko perheen yhteissauna on monen amerikkalaisen näkemyksen mukaan insestiä ja siitä kertominen insestiin kehottamista.<br /> <br /> Kenen sana painaa<br /> <br /> Pelottelu sikseen, minkä maan lainsäädäntö tietoverkkoja ja niiden kehitystä säätelee? Kaikkien ja ei minkään. Mutta mitä ìtärkeämpiî maa, sitä enemmän sen mielipiteillä on painoa. Kun esimerkiksi saksalainen oikeusistuin päätti alkuvuodesta, että noin 200 Internetin uutisryhmän sisältö rikkoo Saksan lakia, Compuserve, kansainvälinen Internet-yhteyksien tarjoaja, sulki kyseiset ryhmät kaikilta asiakkaaltaan - ei vain 100.000 saksalaiselta asiakkaaltaan. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Suomalaisen tuomioistuimen päätös olisi johtanut yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin. Vaikka suomalaiset ovat maailman aktiivisimpia Internetin käyttäjiä, Suomi on maailman silmissä entinen neuvostotasavalta Siperiasta.<br /> <br /> Yhdysvallat on Internetin ainoa supervalta. Mitä Yhdysvaltain senaatti ja kongressi päättääkin, se näkyy välittömästi myös suomalaisten tietokoneiden ruuduilla. Ja ne päätökset ratkaisee Yhdysvaltain sisäpoliitiikka.<br /> <br /> Kansainväliset tietoverkot ovat myös suomalaisen tietoyhteiskunnan ydin. Internetin kehitys määrää hyvin suurelta osin sen, millaiseksi tämä tietoyhteiskunta muodostuu. Vaarana onkin, että meille ei jää mitään keinoa vaikuttaa tähän kehitykseen. Ainoa mahdollisuuden Euroopan Unioni, joka on vuodesta 1994 pyrkinyt aktivisesti osallistumaan eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kehitykseen.<br /> <br /> Yhdessä Unionin jäsenillä on jo niin paljon merkitystä, että heidän näkemyksiään kuunnellaan jopa Atlantin takana. Yksin Suomen kaltaisilla pienillä valtioilla ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa maailmanlaajuisessa tietoyhteiskunnassa. Kansallinen tietoyhteiskunta on jo käsitteenä mahdoton.<br /> <br /> Lisää tietoa suomalaisesta tietoyhteiskunnasta: http://www.edita.fi/tuotteet/strategia/sta_sis.html<br /> <br /> Lisää tietoa eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta: http://www.crpht.lu/CNS/html/PubServ/Europe/bangemann/com-asc.html<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Internet pomppasi suuren yleisön tietoisuuteen vasta pari vuotta sitten, mutta sen perästä kehitys on ollut sitäkin huimempaa. Nykyään ei pysty katsomaan edes televisiota tutustumatta ohjelmien WWW-sivuihin. Internet ei kuitenkaan ole sama asia kuin World-Wide Web. WWW on ainoastaan Internetin kehityksen viimeisin vaihe.<br /> <br /> WWW ei syntynyt tyhjän päälle. Internetin historia ulottuu aina 60-luvun puoliväliin. Tuolloin Sputkinin säikäyttämän Yhdysvaltain armeijan tarpeisiin ryhdyttiin kehittämään maanlaajuista tietoverkkoa, joka toimisi, vaikka suurin osa siihen kytketyistä tietokoneista tuhoutuisi ydinsodassa. Niinpä Internet selviää nikottelematta kaivinkoneiden katkomista kaapeleista ja tulipalojen tuhoamista tietokonekeskuksista.<br /> <br /> Ihka ensimmäinen verkkoliitäntä käynnistettiin syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1969. Jo ennen vuosikymmenen vaihdetta voitiin puhua aidosta tietoverkosta, joka yhdisti Los Angelesin (UCLA), Stanfordin (SRI), Santa Barbaran (UCSB) ja Utahin yliopistoissa sijainneet tietokoneet 50 kbps tiedonsiirtonopeudella. Vaatimattomasta alusta kasvoi Yhdysvaltain puolustusministeriön verkko ARPANet, josta Internet puolestaan kehittyi.<br /> <br /> Lyhennepotpurista hypermediaan<br /> <br /> Internet-tietoverkkoon kytkettyjen tietokoneiden käyttäjät pystyvät kommunikoimaan keskenään paikasta ja laiteratkaisuista riippumatta. Alusta alkaen Internetin mahdollisuudet olivat lähes rajattomat, mutta aina vuoteen 1993 asti verkon käyttäjistä suurin osa oli tietotekniikan opiskelijoita ja tutkijoita. Muille Internetin käyttö Unixeineen, telnetteineen ja kolmikirjaimisine irc/ftp/uue/tar-lyhenteineen oli ylivoimaisen vaikeaa.<br /> <br /> Internetin käytön hankalauus häiritsi myös tutkijoita. Tutkijoiden työaikaa tuhlaantui työvälineen, tietoverkon hallisemiseen. 80-luvun lopulla asialle päätettiin tehdä jotain CERNissä, Euroopan ydinfysiikan tutkimuskeskuksessa.<br /> <br /> Internetille päätettiin kehittää käyttöliittymä, joka hyödyntäisi Internetin toimintoja ilman, että käyttäjän tarvitsisi välittää teknisistä yksityiskohdista. Lisäksi verkon yli haluttiin välittää dokumentteja, jotka sisältäisivät tekstin ohella myös kuvia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa sekä viittauksia muihin verkosta löytyviin dokumentteihin. Pitkällisen kehittelyn (jossa esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun tutkijat kunnostautuivat) tuloksena, vuonna 1993 eli vain kolme vuotta sitten, työ oli valmis. Ensimmäiset World-Wide Web palvelimet ja selaimet olivat käytännössä kenen tahansa käytettävissä - ilmaiseksi.<br /> <br /> Vaikka WWW:ltä odotettiin paljon, Internet-buumi yllätti jokaisen, etenkin verkon ylläpitäjät. Viimeiset kaksi vuotta Internet-yhteydet ovat olleet tukehtumaisillaan yhä uusien käyttäjien rynnätessä linjoille. Kun ennen käyttäjiä oli muutama miljoona, ja verkossa välitettiin lähinnä tekstiä, nyt verkossa on yli sata miljoonaa ihmistä, ja heistä suurin osa selaa WWW-sivuja.<br /> <br /> Iso vai pieni I<br /> <br /> Tietoverkoista kirjoittavien ihmisten keskuudessa käydään välistä kiivastakin debattia siitä, pitäisikö sana Internet kirjoittaa pienellä vai isolla iillä. Itse kuulun jälkimmäisiin, mutta miksi. Mikä Internet oikein on, ja millä perusteella sanaa voi väittää erisnimeksi?<br /> <br /> Sana internet itsessään ei tarkoita mitään muuta kuin tietokoneverkkoa, johon kytketyt koneet kommunikoivat TCP/IP-tietoliikenneprotokollien avulla (Transmission Control Protocol / Internet Protocol). Mutta kun on puhe Internetistä, tarkoitetaan nimenomaan tätä meille kaikille tuttua, koko maailman kattavaa internet-verkkoa.<br /> <br /> Maailmanlaajuisesta Internet-verkosta puhuttaessa ei ole kyse pelkästä tietokoneiden yhteenliittymästä. Sanalla Internet tarkoitetaan käytännössä myös siihen kytkettyjen tietokoneiden sisältämää informaatiota - sekä näiden tietokoneiden käyttäjiä.<br /> <br /> Kuka sytytti valot?<br /> <br /> Tietotekniikka kehittyy huimaa vauhtia, mutta mitä monimutkaisempi järjestelmä, sitä haavoittuvampi se on. Tästä saatiin hyvä esimerkki Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin viime keskiviikkona järjestämässä Multimediaa teollisiin sovelluksiin -työseminaarissa Espoon Matinrannassa. Ensimmäinen alustaja, Pertti Visuri piti puheensa Kaliforniasta käsin. Kaksikanavainen videoneuvotteluyhteys, siirtoheittimet ja videotykit toimivat mainiosti, mutta kesken kaiken yksi salin valonheittäjistä syttyi ja nimenomaan juuri se valkokankaalle suunnattu spotti. Eikä kukaan yli kymmeneen minuuttiin löytänyt katkaisijaa, josta kyseisen valonheittimen olisi saanut sammutettua.<br /> <br /> Onneksi katkaisija kuitenkin löytyi, sillä Visurin ajatukset multimedian ja tietoverkkojen vaikutuksista työelämään olivat mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. Hänen mukaansa tietotekniikka, erityisesti multimedia on lopultakin kehittynyt niin pitkälle, että sen avulla voidaan laajentaa ihmisten osaamista ja ammattitaitoa. Enää uusi teknologia ei pelkästään korvaa työntekijöitä vaan luo heille myös uusia työmahdollisuuksia perinteisten atk-ammattien ulkopuolelle.<br /> <br /> Visuri kehotti kuitenkin aina miettimään, että kumpi olikaan muna ja kumpi kana: tietotekniikka, sen sovellukset vai näiden sovellusten mahdollistamat uudet toimintatavat.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi Mon, 09 Jan 2012 13:51:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11432 8.1. Ite-porno on viimeisin esimerkki perinteisten tiedostuvälineiden nettisokeudesta.» Internet on ollut suomalaista arkea 1990-luvulta lähtien, mutta edelleen netin sosiaaliset ilmiöt yllättävät perinteiset tiedotusvälineet pahemman kerran. Viimeksi Helsingin Sanomien sivuilla ihmeteltiin, miten ihan tavalliset suomalaiset ovat innostuneet levittämään kotikutoista ite-pornoa netissä. Niin kuin kahden netti-ilmiön, sosiaalisen median ja nettipornon, yhtyminen olisi ollut jokin yllätys.<br /> <br /> Kun Helsingin Sanomat havahtui, suosituin suomalainen kotipornosivusto alastonsuomi.com oli ehtinyt toimia yli neljä vuotta, ja sen käyttäjäksi oli rekisteröitynyt 60.000 suomalaista. Alastonsuomi.comin lisäksi suomalaiset ite-pornoilijat liikkuvat myös muilla koti- ja ulkomaisilla vastavilla sivuistoilla. Yhteenlaskettu käyttäjämäärä on todennäköisesti yli 100.000.<br /> <br /> Ulkomaisilla sivustoilla julkaistut kuvat ja videot eivät yhtä suurella todennäköisyydellä osu naapurien tai sukulaisten silmiin. Kotimaisilla sivustoilla kun on käyttäjinä niin suuri osuus Suomen väestöstä, että omat kotipornokuvat päätyvät väistämättä jonkun työkaverin tai ystävän tietokoneen ruudulle.<br /> <br /> Ite-porno on viimeisin esimerkki perinteisten tiedotusvälineiden nettisokeudesta. Esimerkiksi Veikkauksen ja Raha-automaatiyhdistyksen rahapelimonopolin murtumiseen havahduttiin vasta kun jo yli 100.000 suomalaista pelasi netissä pokeria ulkomailla.<br /> <br /> Nettipokerin voivoteltiin aiheuttavan peliriippuvuutta ja syövän valtion pelituloja. Viranomaisia vaadittiin suodattamaan ulkomaiset rahapelisivustot pois suomalaisten tietokoneiden ruuduilta. Siinä vaiheessa pelimonopoli oli kuitenkin jo peruuttamattomasti mennyttä, eivätkä kannatuksestaan huolestuneet poliitikot edes yrittäneet estää satojen tuhansien suomalaisten harrastusta.<br /> <br /> Perinteiset tiedotusvälineet eivät huomanneet edes sosiaalisen median läpimurtoa ennen kuin kokonainen sukupolvi oli ottanut IRC Gallerian omakseen. Digitaalinen nuorisokulttuuri syntyi vanhempien sitä huomaamatta. Ensireaktiot olivat hämmentyneitä: Mitä ihmettä meidän lapsemme siellä netissä oikein tekevät? Siis mihin sohvaan sä käytit viikkorahasi? Niin mitä herutuskuvia? Pari vuotta myöhemmin toimittajat ja vanhemmat olivat jo itse mukana Facebookissa.<br /> <br /> Sisällöntuotannosta, digitaalisesta kulttuurista, on toivottu Suomelle uutta talouden veturia. Kun suomalainen sisältö eli tietokonepelit sitten alkoivat menestyä maailmalla, ne saivat tehdä sen rauhassa julkisuudelta. Lopulta Angry Birds herätti myös perinteisen median, ja sekin vasta kun vihaiset linnut oli noteerattu ulkomaisessa mediassa.<br /> <br /> Angry Birds ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, eikä se ollut suinkaan ensimmäinen maailmalla menestynyt suomalainen peli. Esimerkiksi Remedyn Max Payne ja Alan Wake ovat keränneet kansainvälisiä palkintoja samaa tahtia kuin Kaurismäen elokuvat. 150 maahan kymmenessä vuodessa levinnyt Habbo Hotelli oli puolestaan pitkään maailman suosituin moninpeli.<br /> <br /> Jos jollain suomalaisella elokuvalla olisi kahdeksan miljoonaa katsojaa kuussa vuodesta toiseen, toimittajilta loppuisivat palstametrit kesken. Pelit ovat tunnetuinta suomalaista nykykulttuuria.<br /> <br /> Todennäköisesti myös digitaalisen median seuraava vaihe, perinteisten tiedotusvälineiden sulautuminen nettiin, yllättää toimittajat. Esimerkiksi iptv:n vaikutuksista televisio-ohjelmiin ja television katseluun ei juuri keskustella, vaikka yhä suurempi osa etenkin nuorista striimaa tv-ohjelmansa jo nyt netistä.<br /> <br /> Sen sijaaan lehdistö ja kirjallisuus ovat siirtyneet Suomessa hitaammin verkkoon. Korean ja Yhdysvaltojen kokemusten perusteella voi kuitenkin ennakoida, että kun riittävän suuri osa lukijoista on ottanut tabletit ja lukulaitteet käyttöön, bitit syrjäyttävät paperin nopeasti.<br /> <br /> Todennäköisesti median digitalisoitumista sulattelevat pääkirjoitukset julkaistaan vasta kun murros on jo ohi, lukulaitteen ruudulla.<br /> <br /> Jyrki J.J. Kasvi<br /> <br /> Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja. Sun, 08 Jan 2012 13:46:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11428 30.12. Avoimessa yhteiskunnassa yhteisin varoin tuotettujen ja ylläpidettyjen tietojen tulee olla kaikkien vapaasti käytettävissä.Matti Rossi ja Juho Lindman kirjoittivat (HS Mielipide 18.12.) julkisten tietovarantojen avaamisen merkityksestä uuden digitaalisen palveluliiketoiminnan kehitykselle. Tieto on kuin pääomaa, se tuottaa uutta tietoa, työtä ja hyvinvointia vain, kun sitä hyödynnetään. Viranomaisten tietokannoissa vajaakäytöllä olevat tietovarat ovat yhtä hyödyttömiä kuin Roope Ankan rahasäiliöönsä pois markkinoilta keräämät rahat.<br /> <br /> Suomessa on havahduttu avaamaan julkisia tietovarantoja, kun edelläkävijämaiden kokemukset paljastivat, että tietojen avaaminen mahdollistaa uusia kaupallisia palveluita ja tuottaa työpaikkoja sekä verotuloja. Ilmaiseksi kenen tahansa käyttöön tarkoitetut julkiset tiedot tuottavat yhteiskunnalle paljon enemmän kuin tiedoista aiemmin saatiin kerättyä käyttömaksuja.<br /> <br /> » Britannian ja Yhdysvaltojen kaltaisissa edelläkävijämaissa tietojen avaamisen perimmäinen syy on kuitenkin ollut ideologinen. Avoimessa yhteiskunnassa yhteisin varoin tuotettujen ja ylläpidettyjen tietojen tulee olla kaikkien vapaasti käytettävissä.<br /> <br /> Julkisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja avoimuus paranevat, kun valmistelun pohjana olevat tiedot ovat kenen tahansa arvioitavissa. <br /> <br /> Kun Kanadan veroviranomainen avasi tiedot hyväntekeväisyysjärjestöjen verovähennyksistä, aktiiviset kansalaiset löysivät tiedoista yhteensä 2,3 miljardin euron veropetokset. Virossa lakien valmistelu ja käsittely on avattu nettiin: Keskeneräisistä asioista on mahdotonta olla keskustelematta.<br /> <br /> Me suomalaiset ylpeilemme yhteiskuntamme avoimuudella ja läpinäkyvyydellä. Me olemme kuitenkin jäämässä jälkeen maista, jotka ovat määrätietoisesti lähteneet avaamaan kuntien ja viranomaisten tietovarantoja.<br /> <br /> Suomessa keskeneräiset asiat on edelleen mahdollista pitää piilossa.<br /> <br /> Jyrki Kasvi<br /> <br /> tutkimus ja kehittämisjohtaja<br /> Tieke Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus<br /> <br /> Fri, 30 Dec 2011 09:28:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?11422 Kun Säteilyturvakeskuksen nettisivut kaatuivat Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen viime keväänä, eräässä TV:n ajankohtaisohjelmassa kysyttiin ihmisiltä, mistä he hakevat kriisitilanteissa tietoa ja toimintaohjeita. Kaikki paitsi yksi vastasivat &rdquo;netistä&rdquo;. Se yksi oli kriisiviestinnästä vastannut viranomainen. Hänen kriisimedioitaan olivat radio ja televisio.<br /> <br /> Kriisiviestintä tulee epäonnistumaan myös jatkossa niin kauan kuin kansalaiset ja viranomaiset elävät eri vuosikymmenillä. Ei ihmisillä enää ole radioita kuin autoissa ja kännyköiden oheistoimintona, ja yhä useampi nuori perhe elää ilman televisiota. Internet korvaa nopeasti perinteisiä tiedotusvälineitä suomalaisten arjessa, myös kriisitilanteissa, joissa tarvitaan nopeasti ajantasaista luotettavaa tietoa huhujen tilalle.<br /> <br /> Seuraavan kerran viranomaisten nettiviestintä petti marraskuussa, kun poliisi julkaisi listan tietovuodon uhreiksi joutuneista henkilöistä. 60.000 kävijää riitti kaatamaan paitsi poliisin myös sisäministeriön sivut. Nyt ihmetellään sähköyhtiöiden ja teleoperaattoreiden ongelmia, kun Tapani-myrskyn sähkö- ja puhelinmottiin jättämät ihmiset yrittävät saada tietoa tilanteesta. Sekä netti- että puhelinpalvelut takkuavat. Kun sähköyhtiöön ei saada tuntikausiin yhteyttä, soitetaan valmiiksi ruuhkautuneeseen hätäkeskukseen kun puhelimen akussa on vielä virtaa. Edellyttäen, että tukiasemat toimivat.<br /> <br /> Me haluamme syyttää viranomaisia, poliitikkoja ja yrityksiä, mutta todellisuudessa me itse emme ole olleet valmiita maksamaan yhteiskunnan kriisivalmiudesta. Sen sijaan me olemme halunneet alhaisia veroja, halpaa sähköä ja edullisen puhelinlaskun. Ei ihme, ettei valtioneuvoston kriisiviestinnän kansalaisportaalin ylläpitoon löydy rahaa, vaikka portaali on ollut teknisenä järjestelmänä valmis jo pitkään. Sen perustamisesta päätettiin jo vuoden 2004 tsunamin jälkeen! Ei ihme, ettei kaatuville puille alttiita ilmajohtoja ole kaivettu maahan. Maakaapelit nostaisivat sähkön hintaa 10 prosenttia! Ei ihme, että tukiasemien akut kestävät parhaimmillaankin vain kahdesta neljään tuntia, sähköverkosta riippumattomasta varavoimasta puhumattakaan.<br /> <br /> Täysin katastrofivarmaa yhteiskuntaa on mahdotonta rakentaa. Me voimme ainoastaan minimoida riskejä ja varautua siihen luonnonlakiin, että ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu. Siksi kriisiviestinnän on toimittava kaikissa tilanteissa, jopa kriiseissä. Sähköyhtiöön on saatava yhteys, jopa myrskyn jälkeen. Tukiasemien on toimittava, jotta viranomaisten kriisiviestintää voi seurata ja sähköyhtiöön saa yhteyden.<br /> <br /> Viranomaisten ja yritysten kriisivalmiuden parantamisen lisäksi sähkökatkoihin ja muihin yllätyksiin kannattaa varautua myös itse. Ennemmin tai myöhemmin jokin kriisi osuu meistä jokaisen kohdalle. Muutama säilyketölkki, taskulamppu, kynttiläpaketti, pari tyhjää vesikanisteria ja veivattava kännykkälaturi eivät paljon maksa. <br /> <br /> Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän myrskyjen määrää ja voimaa eli sähkökatkoja on luvassa myös tulevaisuudessa. Haja-asutusalueilla asuntoihin kannattaakin rakentaa varaava takka paitsi iltojen iloksi myös varalämmönlähteeksi. 200-500 euroa maksava pihakaivon käsipumppu on tunnelmallinen ja toimii myös ilman sähköä. Grillin sivukeittimellä voi valmistaa ruokaa, kunhan on muistanut hankkia varapullon kaasua. Ja jos on todella huolissaan maailman menosta voi rakentaa maakellarin, jossa säilyvät paitsi arat puutarhakasvit ja syksyn juuressato, sähkön loppuessa myös muut elintarvikkeet.<br /> ___ <br /> Thu, 29 Dec 2011 10:52:00 +0200